Ismo Kainulaisen blogi

Tarvittaisiinko lastenohjelmiin suojalaseja?

2008-11-04T13:23:00.002+02:00

Mukava olisi kirjoittaa kuntavaaliasioista, mutta en nyt niin tee. Minusta nyt on tärkeämpää keskittyä lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen ja ajatuksiin, miten voisimme vaikutta näihin asioihin. Keskustelua, ajatuksia ja tekoja tarvitaan tälle sektorille. Se on politiikkaa, jota tarvitaan, olivatpa sitten vaalit tulossa tai eivät.

Kuntavaalit katkaisivat keskustelut niistä tärkeistä toimista, joita maan hallitukselta odotetaan Jokelan ja Kauhajoen kouluturmien jälkeen. Edelleenkin saamme lukea erilaisista koulu-uhkailuista lähes viikoittain eri lehdistä. Vaalien jalkoihin jäi myös kuluttajaviraston tekemä päätös kieltää väkivaltaiset mainokset. Se oli hyvä ja tervetullut positiivinen uutinen. Se on tärkeä signaali siitä, että väkivaltaa tv -mainonnassa ei hyväksytä ja siihen myös Suomessa puututaan.

Olen jo pitkään ihmetellyt viikonloppuaamuisin televisiosta tulevien lastenohjelmien mäiskettä ja pauketta. On Pokemoneja, Batmania, Transformersia, Teini-ikäistä kilpikonnaa ja montaa muuta. Miekansivalluksia, heittotähtiä, karatehyppyjä, ilkeyttä, pahuutta, tuskanhuutoja, taisteluhuutoja ja mitä ihmeellisimpiä aseita. Mielikuvituksellista väkivaltaa - väkivaltaa, joka on osatodellista lasten mielissä. Ohjelmissa käsikirjoittajien laatimat ongelmatilanteet ratkaistaan sankaruusväkivalalla - ei puhumalla, neuvottelemalla tai kompromisseja tekemällä. Käytösmallina nuo opit ovat vähän huonoja.

Suinkaan kaikki kanavat eivät esitä näitä väkivaltakuvaelmia. Yleisradio on jopa laatinut hyvät ja julkiset periaatteet lastenohjelmilleen ja niitä voi tarkastella ja arvioida ylen kotisivuilla internetissä.. Niiden mukaan ylen ohjelmisto pyrkii tukemaan lapsen tasapainoista kasvua sekä positiivisen minä- ja maailmankuvan muodostumista. Yleisradion ohjelmapolitiikka minusta myös vastaa sisällöltään noita ohjeita.

Se mitä lapset televisiosta katsovat on vanhempien vastuulla ja päätettävissä. Se mitä Suomessa saa ylipäänsä televisiosta (ja siten myös lapsille) esittää on taas yhteiskunnan päätettävissä. Tästä väkivaltamainonnan kielto on hyvä osoitus.

On hyvä laittaa merkille, että leluteollisuus on hyvin tuottavaa bisnestä. Tv-sarjojen, sarjakuvien ja videopelien pelihahmot on jalostettu mitä erilaisimmiksi oheistuotteiksi, leluiksi, joita markkinoidaan lapsille niin televisiosta tulvivien piirrossarjojen, erilaisten viihdepelien kuin kiiltäville ja värikkäille papereille painettujen lelukuvastojen avulla. Jouluisin tämä markkinointi ja mainonta vielä moninkertaistuu. Suomessa lapset on varsin auliisti altistettu leluteollisuuden markkinoinnille eikä suojalaseista ole paljon haluttu puhua.

Vaalien alla oli iltapäivälehdessä myös uutinen, jonka mukaan lapset saavat ns. lelupäivänä tuoda päiväkotiin leluja kotoa. Uutisen mukaan monet lapset toivat tuolloin kotoa leluaseita päiväkotiin. Ehkäpä olisi myös hyvä käydä kuntatasolla lävitse keskustelukierros, onko tämä viimeaikaisten tapausten jälkeen hyvä käytäntö. Tietysti lapsen mielikuvituksella lelupyssyn nyt saa tehtyä vaikka puukepistä, mutta ehkäpä se keppi on kuitenkin parempi kuin leluasekopio Walther P22 Target -pienoispistoolista.

Suomeen on aikaansaatava poliittinen pelisääntökeskustelu siitä, saako täällä esittää väkivaltaan perustuvia lastenohjelmia tai pitäisikö edes niiden esitys siirtää esimerkiksi sunnuntaiaamuista johonkin toiseen, myöhempään ajankohtaan. Samalla olisi syytä käydä lävitse myös lapsille suunnattua suoraa ja epäsuoraa lelu- ja viihdeteollisuuden mainonnan sääntöjä. Tämän johdosta esitänkin haasteen ja avoimen kysymyksen kulttuuriministeri Stefan Wallinille ja viestintäministeri Suvi Lindenille. Aiotteko te ryhtyä toimeen lelumainonnan tarkemman säätelyn suhteen ja väkivallan kitkemiseksi lastenohjelmista?

Ismo Kainulainen
Kirjoittaja on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja työskentelee Helsingissä eduskunnassa
ismo.kainulainen@kooviis.fi

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 1.11.2008

SDP:n tappio Helsingissä Tuomiojan syy?

2008-10-28T08:00:00.001+02:00

Erkki Tuomioja kirjoittaa jälleen jälkiviisaasti blogissaan SDP:n vaalituloksen syistä. Tuomioja hyökkää istuvan puoluejohdon kimppuun samalla narsistisella tyylillä kuin hän on hyökännyt kaikkia aikaisempiakin puheenjohtajia vastaan.

SDP:n tappiossa keskeisellä sijalla oli surkea menestys Helsingissä. Puolue hävisi pääkaupungissa yhteensä reilut kymmenen tuhatta ääntä ja joutui taipumaan kolmanneksi kokoomuksen ja vihreiden jälkeen.

Erkki Tuomioja on viime aikoina kieltäytynyt asettumasta ehdolle kaikkiin muihin paitsi SDP:n puheenjohtajan tehtäviin. Mikäli hän olisi vaivautunut osallistumaan nyt pidettyihin kunnallisvaaleihin, hän olisi ilman muuta ollut yksi koko maan ääniharavista ja Helsingin demareiden vaalitulos olisi ollut aivan toinen.

Puhuessaan vaalituloksesta Tuomiojan olisi syytä katsoa ensin itseään peiliin. Katsomosta tuntuu kuitenkin olevan hyvä huudella itseriittoisesti ja ilman vastuuta.SDP:n tulisi jatkaa määrätietoisesti uusien, tuoreiden ja nuorempien henkilöiden nostamista johtopaikoille.

Helsingin vaalituloksen jälkeen on Helsingin sosialidemokraattien puheenjohtajaksi valittava henkilö, joka voi nostaa sdp:n profiilia Helsingissä. Sopivin kriteerit täyttävä henkilö tähän tehtävään olisi Osku Pajamäki. Tämän lisäksi kaikille näkyville paikoille on syytä nostaa uuden sukupolven edustajia. Nyt pian tehtävillä valinnoilla teemme pohjaa seuraavien vaalien voitolle.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nuorsosialidemokraatit NUS ry:n blogissa.

Väärillä raiteilla?

2008-10-25T21:16:00.002+03:00

VR:n johdon äkki-irtisanoutuminen yllätti. Kauppalehti tiesi kertoa, että VR:n toimitusjohtaja Henri Kuitunen ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Antti Lagerroos päätyivät eroamaan, koska he vastustivat Suomen hallituksen talouspolitiikkaa. VR:n olisi pitänyt tilata poliittisen paineen alla uusia junavaunuja, joita he eivät vallitsevien suunnitelmien mukaan nyt tarvitse.

VR:n Johto oli siis eri (väärillä?) raiteilla kuin maan hallitus. Oliko eroilmoituksissa mukana myös talouspolitiikkaa ja mielenosoitusta hallituksen samanpäiväiseen kolmannen lisäbudjetin päätöksiin jää arvailuiden varaan?

Tiedossahan on, että perusradanpidon tarpeiden sekä erilaisten kunnostusöiden vaatimien miljoonien välillä ja käytettävissä olevissa rahoissa on suuren tunnelin mentävä aukko. Kiskoille tulee jatkuvasti uusia paino- ja nopeusrajoituksia, koska rautateiden kunto laskee koko ajan.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta totesi vasta ikään täysin yksimielisesti, että rataverkon ylläpitäminen tehokkaana ja kilpailukykyisenä liikenneväylänä edellyttää jopa 80 miljoonan euron vuosittaista lisäystä. Ensi vuodelle hallitus on sen sijaan leikkaamassa perusradanpidon raiderahoitusta 28 miljoonalla. SDP on onneksi tehnyt tuohon suunnitelmaan mittavan muutosesityksen, josta tultaneen äänestämään eduskunnassa vielä ennen joulua.

Toinen isompi asia, joka on sivuutettu kokonaan, on ideologinen. Keskustan
kunnallisvaaliohjelman tavoitteeksi on asetettu, että paikallisjunaliikenne tulee avata kilpailulle. Liikenneministeri Vehviläinen sanoikin Helsingin Sanomissa (22.10.), että hän on tyytymätön siihen, kun Suomessa ainoa junaliikenteen myyjä on VR. Mihin keskusta tällä pyrkii ja mitkä ovat sen suunnitelmat? Yksityistetäänkö paikallisjunaliikenne?

Äkkipäätään mieleen tulevat Englannin rautatieseikkailut. Siellähän rautatieliikennettä on kilpailutettu ja kiskoilla on monia eri toimijoita. Junat sitten tulevat, jos tulevat ja maan rautatieliikenne on vitsien suosikkiaihe. En pysty keksimään kunnon syytä, miksi valtion monopoli pitäisi Suomessa avata kilpailulle etenkin, kun sen varassa on iso osa pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteestä.

Liikenteen kehittämiseenkin olisi varaa, jos vain porvarihallitus myöntäisi oman valtiontalouden kehyksiin tekemän virheensä ja satsaisi kansallisomaisuuden eli rautateiden hoitoon sen ansaitseman summan.

Paikallisjunaliikenteen yksityistämisestä olisi hyvä käydä kunnon keskustelu vielä viimeisissä vaaliväittelyissä. Paikallaan olisi myös kantojen avoin kertominen kuntalaisille ennen vaalipäivää. Sammutetuin valoin vaaleihin ei pitäisi mennä. Ei etenkään silloin, jos asian on ajateltu etenevän kuin juna kiskoilla.

Kirjoitus on julkaistu uutispäivä Demarin blogikolumina 23.10.2008

Chef du Reilu

2008-10-21T08:45:00.004+03:00

Tässäpä olisi pitkästä aikaa yksi "vaali"reseptikin tälle palstalle .

Käykääpäs katsomassa.

http://www.reilusuomi.fi/content/view/383/9/

Kunnallista kalastusta?

2008-10-13T12:42:00.004+03:00

Sain viikonloppuna palautetta kuntavaaliteemoistani. Joku ihmetteli, että miten kalastus liittyy kuntavaaleihin?

Niin. Helsinki on iso vesialueiden omistaja ja sen johdosta sillä on myös vastuu kalavesien ja kalakantojen hoidosta ja kalastuslupien myymisestä. Koska olen koko ikäni harrastanut kalastusta, niin tuntuipa varsin luontevalta ottaa kantaa myös niihin asioihin, jotka liittyvät kalavesien hoitoon tai esimerkiksi siihen, miten ja mistä kalastuslupia voisi ostaa.

Helsingissä liikuntalautakunta antaa määräyksiä kalastusasioista ja liikuntavirasto antaa lisäksi vielä sitten tarkempia määräyksiä ja ohjeita kalastuslain puitteissa.

Noihin asioihin liittyen ainkin minulla on halua kehittää Helsinkiä ja sen kalavesiä vielä parempaan suuntaan. Kyllä kai sitä nyt yksi kalastusasioiden ja veneilymahdollisuuksien kehittämisestä innostunut valtuutettukin Helsingin valtuustossa menisi.

Helsinkiin esimerkiksi sopisi hyvin se, että kalastusluvan voisi jatkossa ostaa myös kännykällä samaan tapaan kuin metrolipun voi nyt hankkia. Tässä asiassa Helsingin kaupunki voisi olla päänavaaja ja kokemusten pohjalta voisi sitten kehitellä myös valtakunnallisen mallin. Siitä saisi myös aimo kaupalla positiivista julkisuutta ja tältä osin palveluihin tulisi ihmisille lisää vaihtoehtoja.

Niin, eli tämän takia niitä kalastuasioita nostin vaaliteemoissa esille. Yhtenä muiden tärkeiden asioiden joukossa.

Asiasta kiinnostuneet voivat katsoa lisää Helsingin kaupungin kalastusasioista klikkaamalla tästä:

Päivähoitomaksut pois?

2008-10-03T11:55:00.005+03:00

Tämän päivän uutinen tulee Kaskisista, 1500 asukkaan kunnasta, aivan Suomen länsirannikolta. Demarivetoinen kaupunginhallitus esittää siellä valtuustolle, että kunta poistaa päivähoitomaksut. Sanomalehti Ilkan sivulla 28 uutisoimassa jutussa todetaan, että kunnassa on jo aiemmin peritty puolitettuja päivähoitomaksuja.

Kunnan tarkempi tarkastelu kertoo, että kunnassa SDP on suurin ryhmä kahdeksalla valtuutetulla, yhteensä valtuutettuja on 17. Keskustapuolueella ei ole taas yhtään valtuutettua. Ehkäpä tuosta nyt ei kannata suoria johtopäätöksiä tehdä, muita kuin, että paljon puhuttu SDP:n tavoite tukea lapsiperheitä päivähoitomaksujen poistamisella on mahdollinen ja pikkuhiljaa yksittäiset kunnat ryhtyvät tätä toteuttamaan.

Toinen uutinen tuossa Ilkan jutussa oli, että Kaskinen poistaa terveyskeskusmaksut. Helsigissä sen sijaan äänestettiin syksyllä terveyskeskumaksujen korottamisesta ja SDP olisi halunnut pitää maksut aikaisemmalla tasolla, mutta hävisi tämän äänestyksen. Tässä esityksessä sisällä piili sosiaalinen ajatus ja nyt Kaskinen tekee melkoista köyhyys-/terveyspolitiikka poistamalla koko maksun.

Unelmista todeksi sanoo SDP:n vaalilause. Kaskisen esimerkki kertoo, että lauseella on todella paljon sisältöä ja nyt tarvitaan sitten lisää uusia tekoja, jotka osoittavat suunnitellun politiikan oikeaksi. 9 tekoa taisi olla vaaliohjelman lanseerauksessa esillä. (http://www.reilusuomi.fi/)

Minusta tuon Kaskisen esimerkin jälkeen myös Helsingissä pitää ajatella päivähoitomaksutilannetta harkiten. Kun lapsiperheiden asumiskustannukset ovat Helsingissä melkoiset asumisen kalleuden johdosta, niin minusta kannattaisi selvitää, voisimmeko tukea pienten lasten lapsiperheitä täälläkin puolittamalla tai edes vähän alentamalla päivähoitomaksua?

Missio ja arvot ??

2008-10-02T16:23:00.005+03:00

Kummallista touhua Alma Mediassa. Päätoimittaja "pantiin pihalle" ja lehtitietojen mukaan joko seksuaalinen suuntautuminen tai puolison poliittinen toiminta ovat olleet esillä eroprosessissa. Luottamuspula on se virallinen termi.

Alma Median kotisivuilta http://www.almamedia.fi/ löytyy myös yhtiön sijoittajille tarkoitettu osio. Siellä kerrotaan mm. yhtiön missio ja arvot. Kun moni meistä tietää, millainen prosessi on tuollaisten arvojen ja strategioiden laadinta ja koulutus henkilökunnalle ja johtajille, niin niitä ei ole huvikseen tuonnekkaan läntätty.

Alma Median missioksi on päädytty valitsemaan "Yksilön vapauden ja hyvinvoinnin puolesta ja arvoiksi: "vapaa ja moniarvoinen viestintä sekä joukkuepeli."

Kun nyt tuota irtisanomisjuttu katsoo, niin kyllä kai sitä kysymään joutuu, että mitähän ihmeen merkitystä niillä missioilla ja arvoilla on ja mitä pitäisi ajatellasiitä, kun niitä "markkinoidaan" sijoittajille.

Väkivaltakasvatusta?

2008-09-29T13:20:00.002+03:00

Lauantai- ja sunnuntaiaamut ovat parhaimmillaan raukeita. Saa lojua sängyssä tai hörppiä aamukahvia lehtipuuron kanssa aivan rauhassa. Monessa lapsiperheessä ne ovat yhteistä aikaa, tosin monesti se kyllä on perheissä paljolti lasten tv-aikaa.

Olen jo pitkään ihmetellyt viikonloppuaamuisin televisiosta peruskanavilta pursuavaa mäiskettä ja pauketta. On Pokemoneja, Batmania, Transformersia, Teini-ikäistä kilpikonnaa ja monta muuta. Miekansivalluksia, heittotähtiä, karatehyppyjä, ilkeyttä, pahuutta, tuskanhuutoja, taisteluhuutoja ja mitä ihmeellisimpiä aseita. Mielikuvituksellista väkivaltaa - väkivaltaa, joka on osatodellista lasten mielissä. Ohjelmissa käsikirjoittajien laatimat ongelmatilanteet ratkaistaan sankaruusväkivalalla - ei puhumalla, neuvottelemalla tai kompromisseja tekemällä.

Hyvän kontrastin tähän saa, kun katsoo esimerkiksi vanhoja lastenohjelmia, kuten Rosvo Rudolfia, Pelle Hermannia tai Nalle Luppakorvaa. Ehkä ne ovat tylsiä, mutta minun silmiini niissä on kuitenkin paljon viisautta sekä ajatuksia oikeudenmukaisuudesta ja oikeasta ja väärästä. Vanhakantaistako? Sitä se on, mutta tyyli on totaalisen toinen, eikä levottomuus vaivaa ohjelman jälkeen.

Leluteollisuus on tuottavaa bisnestä ja globaalisti siinä eurot pyörivät miljardeja kertoja kädestä käteen. Sarjakuvien ja videopelien pelihahmot on jalostettu mitä erilaisimmiksi oheistuotteiksi, joita markkinoidaan niin televisiosta tulvivien piirrossarjojen kuin kiiltäville ja värikkäille papereille painettujen lelukuvastojen avulla. Tv-mainonta on sitten tässä vielä ihan oma lukunsa. Suomessakin lapset on altistettu leluteollisuuden markkinoinnille eikä suojalaseista ole paljon haluttu puhua. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti viikonloppuaamuisin, kun vanhemmat haluaisivat olla raukeita jalukea aamun lehteä rauhassa.

Kun puhutaan ala-asteiden ja jopa päiväkotien levottomuudesta, voidaan miettiä, miten Suomessa tänä päivänä huolehditaan lasten moraalikasvatuksesta. Väitän, että tahattomasti ja huomaamatta leluteollisuuden väkivaltapiirretyt kylvävät nyt lasten aivojen kuohkeaan peltoon yhden mielikuvan käyttäytymismalleista ja ongelman ratkaisutavoista.

Miten näihin ohjelmiin kotona suhtaudutaan on vanhempien asia. Se, miten yhteiskunta suhtautuu näihin viikonloppuaamujen lelujen markkinointituotteisiin, piirrettyihin on sitten poliitikkojen asia. Saako lapsia suojella väkivaltapiirretyiltä ja pitääkö tähän tuottavaan lelubisneksen markkinointiin puuttua ovat kysymyksiä, joihin pitää vastata. Minusta viikonloppuaamujen piirrettyihin pitää puuttua ja enkä koe, että sananvapautta, joka on tässä asiassa paljolti markkinointia kovin pahasti loukataan.

Sitten aivan toinen asia on lapsia vanhemmille tarkoitetut erilaiset tappamis- ja sotatietokonepelien myynti ja levitys samoin kuin yliraa’at väkivaltavideot. Minusta ne ovat tarpeettomia ja voisin aivan hyvin nähdä tilanteen, että niitä ei saisi tavan kaupoissa myydä. Se ei poista sitä, etteikö niitä ihmiset jostain kiven kolosta aina hankkisi, mutta eivätpähän ne nyt ihan jokapojan viihdettä olisi.

Kirjoitus on julkaistu Uutispäivä Demarin kolumniblogissa 27.9.2008

Aurinko paistaa, päivä on musta.

2008-09-23T15:45:00.006+03:00

Kauhavalla tapahtunut järkyttävä ampumistapaus koskettaa koko Suomea. Tapaus koskettaa monin tavoin meidän turvallisuuden tunnettamme. Toivottavasti perheissä illalla puhutaan asiasta.

Pääministeri sanoi äsken valtioneuvoston tiedotustilaisuudessa, että väkivaltaviihteeseen pitää jotenkin puuttua. Olen tästä täsmälleen samaa mieltä. Olen jo pitkään ihmetellyt esimerkiksi viikonloppuaamuisin televisiosta tulvivia lasten väkivaltapiirettyjä. Leluteollisuuden tuottamat "mainos" piirrettyt ovat täynnä hakkaamista, huutamista ja aseita. Ongelmat niissä lähestulkoon aina ratkaistaan väkivallalla. Sitten mainoksia väliin, joissa näitä tv-hahmoleluja markkinoidaan. Itse asiassa vanhemmat ovat varsin pakotettuja hankkimaan näitä, kun "silläkin on sellainen".

Leluteollisuus on miljardibisnestä ja ihmisiä ehdollistetaan haluamaan tiettyjä leluja. TV- on keskeisin väline tässä. Mieleen tulee voisiko ihmistä suojella markkinavoimilta, jos kerran pankkejakin voi.

Korpilampiseminaaria on käytetty esimerkkinä Suomen talous- ja tulopolitiikassa. Minusta nyt voisi olla aika kutsua eri alan asiantuntijoiden Korpilampiseminaari, jossa pohdittaisiin hetkisen ihmisten ja etenkin nuorten pahoinvointia. Tehtäisiin johtopäätöksiä ja päätöksiä mitä tehdään ja mihin mennään.

Asiaa kannattaa mutustella, tänään ei ole päätösten päivä.

Vuoden kolmastoista kuukausipalkka?

2008-08-15T15:07:00.003+03:00

Hallitus ajelehti ilman selkeää tahtoa Venäjän puutullikysymyksessä liian kauan ja nyt valtion rahalla “osaostetaan” puuta suomalaisiin jalostuslaitoksiin. Ennennäkemättömällä pikapäätöksellä kaikessa kesän hiljaisuudessa tehtiin päätös, jolla niille metsänomistajille, jotka myyvät puuta niin normaalisti kuin satunnaisestikin annetaan lähes 1,2 miljardia markkaa eli lipo parisataa miljoonaa euroa vuodessa verohelpotuksina.

Saman verran, jonka esimerkiksi SDP:n lapsiperheiden tukemiseen tarkoitettu maksuton päivähoito -tavoite maksaisi. Tuo luvattu noin 200 miljoonaa on myöskin puolet vähemmän kuin valtiovarainministeri Katainen aikoo ripotella meille pieni- ja keskituloisille verokannustimia. Se on myös yllättäen vähemmän kuin keväällä tehty päätös käyttää 225 miljoonaa euroa puuhuollon turvaamiseen “metsäauto- ja yksityistietukena”.

Suomalainen metsätalous on tuottavaa toimintaa ja usealle sadalletuhannelle suomalaiselle perheelle metsän myyntitulot ovat vuoden kolmastoista kuukausipalkka. Pelkästään perhemetsien omistajat saavat hakkuistaan 1,5 miljardia vuodessa, mikäli uskominen on Suomen metsäyhdistyksen eli suomalaisen metsäalan toimijoiden www.forest.fi -sivustoa ja miksipä emme uskoisi.

Nyt siis nämä metsänomistajat, jotka jo saavat “yhden kuun ylimääräisen palkan metsästä” saavat siihen vielä verokannustimena noin 200 miljoonaa euroa valtiolta. Toivottavasti ei vain nyt synny tuloloukkuja, kuten Kataisen mukaan yksinhuoltajaäidille verohelpotuksista tulee.
Äkkipäätään ajatellen puukauppaa varmaan noin vauhditetaan. Tuosta veroalesta on pakko muuten tehdä pysyvä etuus eli vapauttaa verotuksesta pysyvästi metsänmyynti, muuten muutaman vuoden kuluttua taas puukauppa tyssää jametsäteollisuus seisoo. Valtion taloudenhoidon kannalta olisi ollut järkevä liittää joku sanktio metsäveron alentamiseen.

Puukauppaa olisi voinut kiihdyttää esimerkiksi määräaikaisella metsän kiinteistöverolla. Puun myyjiltä veroa ei olisi peritty. Tämä olisi herättänyt monen metsänomistajan ja perikunnan pähkäilemään toisella tapaa metsänhoito- ja mahdollista hakkuusuunnitelmaa. Temppuja on muitakin, mutta sinisenä ajatuksena tuossa verohelpotuspäätöksessä olisi porkkanan lisäksi pitänyt tarjota myös keppiä, eikä pelkästään kylvää metsänomistajien taskuun ylimääräisiä verohelpotuksia, joille ei ainakaan ole mitään sosiaalista tai tuloja tasaavaa perustetta.

“Otetaan kaikilta niiltä, joilla on vähän ja annetaan niille, joilla on jo paljon”, on näköjään tämän Kataisen-Vanhasen kehittyvien maakuntien robinhood-hallituksen toimintalinja. Sähköveroa ja polttoaineveroa, terveyskeskus- ja päivähoitomaksuja ja jopa laitoshoidon maksuja on korotettu reippaasti. Niitä me kaikki saamme maksaa joka päivä enemmän valtion kirstuun.

Tästä kirstusta Kataisen-Vanhasen “etupiirihallitus” jakaa sitten omille äänestäjä- ja edunsaajaryhmilleen veroetuja päätös kerrallaan Näinhän se on, vai mitä pitäisi ajatella perintöveron helpotuksista yrityksille ja maatiloille, uusien autojen verohelpotuksista ja nyt metsänomistajille tehtävästä n. 200 miljoonan lisätulonsiirrosta tai aiemmasta puuhuoltoa turvaavasta 225 miljoonan euron “metsäautotietuesta”. Tavalliset palkansaajat on nyt pantu maksamaan varakkaille suuntautuvat verohelpotukset ja tuloerot ja eriarvoisuus kasvavaa.

Keskustan ja etenkin kokoomuksen politiikan arvot ovat kylmenneet ja toimintapa on kaupallistunut. Politiikkaa myydään niin toimituksille kuin kansalaisille viestintä- ja mainostoimisto-opein samaan tapaan kuin Coca Colaa hypermarketeissa. Eipä voi muuta todeta kuin, että Vanhasen ja Kataisen johtamilta aatteilta on unohtunut perinteiset suomalaiset perusarvot; oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus. Tilalle on astunut mafiaelokuvista tuttu lähipiirien etujen junailu ja parantelu sekä kaikesta huokuva ylimielisyys sekä puolitotuuksiin piiloteltu asioiden sumuttaminen.

Onneksi sosialidemokraatit ovat aina pystyneet palauttamaan porvarihallitusten lyhyiden taipaleiden jälkeen kansan luottamuksen demareiden tunnepolitiikkaan, jossa myös vaalilupauksistakin pidetään kiinni. Tällä tiellä SDP:npuheenjohtaja Jutta Urpilainen on nyt jo näyttänyt suuntaa ja hän on aloittanut sen hyvin.

Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 15.8.2008

Kello näytti tuolloin 16.16.16

2008-01-10T13:17:00.001+02:00

Kello näytti muuttoilmoituksen tulosteessa 16.16.16., kun vuodenvaihteessa tein ilmoituksen muutosta helsinkiläiseksi. Kellonaika oli mukava yhteensattuma, vaikkakin noita kuutosia nyt tuohon lukuun sattuikin saatanallisen paljon.

Muuttoratkaisuun päädyin siksi, että olen reilut nelisen vuotta käynyt Helsingissä töissä ja nyt vuodenvaihteessa asunnon myyntiin menon johdosta jouduin luopumaan edullisesta vuokra-asunnostani Joensuussa. En oikein nähnyt järkeväksi etsiä uutta asuntoa Joensuusta, kun yksi sellainen on Helsingissä, jossa siis viikot ja monesti viikonloputkin olen työhommissa.

Jokainen joka on joskus muuttopakkauksia tehnyt, on törmännyt siihen, miten paljon sitä turhalta tuntuvaa ”tärkeätä” tavaraa on tullut hamstrattua. Mielen karaiseminen papereiden ja muiden mööpeleiden poisheittoon on ainoa oikea teko tuossa vaiheessa. Toisaalta, kun sitä lajittelee vuosien saatossa kertyneitä jospatuotakintarvitsee-tavaroita ja -papereita, tulee monta mukavaa asiaa mieleen.

Joulunpyhinä kävin siis läpi pitkän liudan talteen pantuja lehtileikkeleitä, kirjoituksia, asiapapereita ja jakamatta jääneitä vanhoja vaalimainoksia. Mukava oli huomata, että moni asia, josta kymmenen vuoden aikana on tullut pidettyä ääntä, on nyt toteutunut. On siis tehty kuntaliitoksia, Penttilän pusikkorantojen siivous on alkanut, koirapuistoja on pantu kuntoon, hoitajien varahenkilöstö toimii jotenkin terveydenhuollossa, laadittu huumestrategia, kouluterveydenhuoltoon on saatu parannusta, torin reunalla on nuorisotalo ja kaikkea muutakin sellaista.

Porukalla niitä asioita on valtuustossa viety eteenpäin, ei kukaan yksin saa asioita aikaan.
Senkin sitä on näköjään oppinut, kun katselin ensimmäisen valtuustokauteni valtuustoaloitemäärää. Myöskin vaikeita säästöpäätöksiä tehtiin 1990–luvun loppupuolella. Peruspalvelulautakunnan puheenjohtajana ”resurssitaistelu” taisi olla melkoisen kovaakin jossain vaiheessa, tähän suuntaan sen aikaisissa kolumneissa näytettiin kirjoiteltavan.

Muuttoratkaisu kunnallispolitiikassa mukana olevalle ei ole mitenkään helppo, etenkään nyt, kun pitkään puhuttuja kuntaliitoksia on Joensuun seudulla saatu aikaiseksi. Minua olisi kiinnostanut entisenä pyhäselkäläisenä etenkin sen alueen kehittämistyö varsin paljon.

Tosin, kaipa sitä voi erilaisten verkostojen kautta edelleenkin tarjota ideoita toteutettavaksi ja ajatuksia kehitettäväksi.

Seuraan joka tapauksessa jatkossa suurella mielenkiinnolla mitä Joensuun seudulla ja Pohjois-Karjalassa tapahtuu. Ja eikäpä tuo ole kiveen hakattu, josko sitä muuttaisi mahdollisuuksien niin salliessa piakkoin takaisinkin.

Ismo Kainulainen

Vuodesta 1997 Joensuun kaupunginvaltuustossa ollut 32-vuotias Kainulainen (sd.) on siirtänyt kirjansa Helsinkiin. Kainulainen eroaa kaikista kaupungin luottamustehtävistä. Samalla hän lopettaa Joensuu plus -kolumnien kirjoittamisen Heiliin.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 9.10.2008
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5158

Hoitajille piiskaa?

2007-11-28T16:45:00.000+02:00

Hoitajien joukkoirtisanoutumisten uhka on nyt ohitse. Hyvä niin. Olihan tilanne hyvin poikkeuksellinen ja herätti huolta, niin hoivan tarvitsijoissa, omaisissa kuin myös hoitajien keskuudessa.

Varsin erikoinen näytelmä on käyty sitten jälkeenpäin. Pääministeri ajoi täryjyrällä tehyläisten ylitse melkeinpä heti, kun sovinto oli saatu. Tästä useat hoitajat loukkaantuivat ja kansalaiset hämmästelivät, että mitäs nyt?

Vuonna 1995 keskustapuolue lanseerasi työreformin, jolla oli tarkoitus heikentää työntekijöiden työehtoja työnantajien hyväksi. Tämä kaatui silloin suomalaisten rankkaan vastustukseen ja keskustapuolue joutui ansaitusti hallitusvastuusta oppositioon. Tuon työreformin yksi keskeinen kirjoittaja oli nykyinen pääministeri Matti Vanhanen.

Nyt viime viikolla pääministeri Vanhanen paljasti jälleen todelliset karvansa, siitä mitä hän ajattelee työntekijöiden oikeuksista. Hän on näköjään löytänyt jälleen uudelleen työreformiajatuksensa ja maltin menetys ammattiliiton työtaistelua koskeneessa puheessa toi tämän esille. Tuo puhe kielii hyvin siitä asenteesta, joka keskustapuolueen johdossa näyttää edelleen vallitsevan työmarkkinapolitiikassa. Isäntäsanelu elää edelleen maatilojen puolueessa.

Erityisesti ihmetystä herätti se tuohtumus ja tyyli, jolla pääministeri kävi sairaanhoitajien ammattijärjestön kimppuun. Hoitajat, jos ketkä ovat joutuneet ”lanatuiksi” työtaistelussa jo useita kertoja. Nyt, kun heidän neuvottelutaktiikka tuotti tuloksen, on sitten kiitoksena pääministerin katupoikatason kivitys.

Vanhasen porvarihallitus on nyt kovaa vauhtia tekemässä Suomesta veroparatiisia yrittäjille ja tämän kustannukset ovat tulossa tavallisten palkansaajien maksettaviksi. Nyt jo bensaverot ja sähköverot ovat nousemassa tavallisilla palkansaajilla ja eläkeläisillä, kun taas esimerkiksi maatalousyrittäjät ovat saamassa näistä huojennuksia. Samaan aikaan hallituksen piirissä puuhataan jopa myös teollisuuden sähköveron poistamista ja pian maatilan- ja metsänomistajien sekä yrittäjien ei tarvitse maksaa perintöveroja. Muilla tämä ”oikeus” halutaan säilyttää.

Yrittäjille ollaan luomassa myös aivan uusia markkinoita terveydenhoidon kustannuksella. Niiden tulot on suunniteltu tulevan veromaksajien pussista. Miten muuten voi ymmärtää Tehyn palkkasopimuksen kahden prosentin piiskarahan. Tuo ”palkkaraha” tulee maksuun vain siinä tapauksessa, että kuntien työntekijöitä vähennetään sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tämä tehdään tuottavuuden nimissä ja uusilla tuottamistavoilla.

Eli Suomeksi ja suoraan puhuen tavoite on palveluiden ulkoistamisesta yrityksille, jotka sitten tuottavat mahtavia voittoja niiden omistajille veronmaksajien rahoilla, esim. keikkalääkäribisnes.

Kaikki väestöennusteet kertovat, että hoivan tarve lisääntyy, mikä tarkoittaa, että on palkattava lisää väkeä töihin. Myös moni hoitaja on minusta kaivannut lisää työvoimaa tosi kiireisille vanhustenhoidon osastoille.

Nyt Katainen ja Vanhanen antavat hoivasektorille vain lisää piiskaa. Piiskarahallaan he saavat siinäkin vähäsen näpäyttää hoitajia.

Ismo Kainulainen

Kolumni on julkaistu Joensuulaisessa ilmaisjakelusanomalehti Karjalan Heilissä 28.11.2007

http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5092

Pop -asiamies

2007-10-31T17:16:00.000+02:00

Pitäisikö Joensuun kaupungin keskushallintoon perustaa pop -asiamiehen virka? Tuota ajatusta olen pohtinut jo useamman päivän. Maailman palot eivät tuolla asialla häviä ja eikäpä siitä juuri ole konkreettista apua Siilaisten tai Kotilahden sairaalan kiireisillä osastoillakaan. Mutta silti, pitäisikö tämmöisessä Joensuun kaltaisessa musiikkikulttuurin kuningaskaupungissa olla pop -asiamies?

Eli siis. Kun Joensuussa on varsin eläväistä toimintaa pop -musiikin saralla ja Areena -hallin myötä täällä käy jopa maailmanluokan bändejä, niin olisiko siitä saatavissa enemmän irti?

Jo sillä, että Joensuu pohtisi viran perustamista olisi saatavissa yksi kenkälaatikollinen lisää lehtileikkeitä. Opiskelukaupunkikilpailussa olisi silläkin mainosarvoa. Suurin työ asiamiehellä pitäisi olla eräänlainen pop -asioiden markkinoiti tiedotusvälineiden suuntaan. Ilmaisen mainoksen hankkiminen toimittajan tekstinä on vain pelkkää säästöä imagomarkkinoinnissa. Muita hommia voisivat olla uuden rocklubihanke "Kerubin" junailu taidemuseon kortteliin ja valtion rahan lobbaaminen tähän hankkeeseen. Jos tuossa työssä onnistuisi, niin silloin palkkarahat olisi maksettu jo useiksi vuosiksi eteenpäin.

Onnistuessaan tuossa työssä Joensuusta voisi tulla koko Suomen Pop -city, samaan tapaan kuin Savonlinna on oopperakaupunki. Voisipa tuo virka sivuta samalla myös kaupungin pop/rock -fasiliteettien kehittämistä ja miksei myöskin hyvin tuulta ottaneen elokuvasektorin kehittämistä.

Maan hallituskin tarvitsisi kultturin puolestapuhujaa. Tuskin nyt kukaan on uhrannut ajatusta sille, että porvarihallitus välittäisi kulttuuriasioista, yrityselämän edunvalvonnan ja omistajien etujen ollessa etusijalla.

Kokoomus näyttää ottaneen valtiovarainministeriön perinteisen niukempi on parempi -linjan jo puolen vuoden jälkeen omakseen ja tulokset näkyvät kultturirahoituksen ongelmina. Keskustapuolueen kultturisaavutukset ovat sitten enemmänkin kekrijuhlien sahansoittotasolla. Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Vihreiden hommaksi hallituksessa jää asioiden selittely.

Vai miten pitäisi ymmärtää esimerkiksi tekijänoikeusasioiden siirtäminen työ- ja elinkeinoministeriöön, lotto- eli veikkausvoittovarojen leikkaaminen liikunta-, nuoriso- tai kulttuuripuolelta ja elokuvarahoituksen jäädytys vastoin kesällä annettuja ministerilupauksia. Valtionvelan ylenpalttinen lyhentäminen ei näköjään ole kaikkien ministerien tahto ja yksittäiset ministerit huutavatkin nyt eduskuntaa apuun, jottei pahoja vaurioita suomalaiseen kulttuurielämään tulisi.

Summa summarum. Joensuun kaupungin tulevaan talousarvioon kannattaisi siis varata määräraha pop -asiamiehen virkaa varten. Tolokun ihminen maksaisi "oman palkkansa" asiaa hoitaessaan ja kaupunki sekä musiikinnälkäiset kuntalaiset hyötyisivät tästä asiasta. Maan hallitus taas kaipaisi ilmeisesti pian jonkin sortin poppamiehen apua haparoivassa politiikassaan.

Kirjoitus on julkaistu joensuulaisessa Karjalan heili- ilmaisjakelulehdessä 31.10.2007
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5044

Lue Heilisitä myös mm. Jaakko Tepon hauska kolumni hoitajien työtaistelusta.
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5039

Äänestämällä talous kuntoon

2007-10-04T08:50:00.000+03:00

SDP seurasi viime vaalikaudella jatkuvasti äänestäjiltä tuen saaneen 100 000 työpaikkaa -vaaliohjelman toteutumista. Se oli se selkäranka ja ohje, jolla hallitustyötä tehtiin. Nytkin maaliskuun eduskuntavaaleihin tuon työn pohjalta tehtiin uusi arvio siitä, mille asioille haettaisiin valtakirjaa kansalta seuraavalle vaalikaudelle. Tästä työstä syntyi tarkkaan laskettu, erityisesti vanhustenhoidon ja terveydenhuollon parantamiseen perustuva vaaliohjelma. Se oli noin miljardin suurempi, kuin nykyhallituksen porvaripuolueet arvioivat omat lupauksensa.

Vaaliohjelman hintaa, kansantalouden kehitystä ja työllisyyden parantumisen vaikutuksia laskettiin tarkkaan yli puoli vuotta. Huolellinen pohjatyö on puheenjohtaja Heinäluoman tavaramerkki ja sitä oli tuon vaaliohjelman laatiminen, jolla Suomea olisi rakennettu SDP:n haluamaan oikeudenmukaisempaan suuntaa. Tarkka valmistelu oli pohjana SDP:n vaaleissa antamille lupauksille. Ne oltiin valmiit toteuttamaan ja siihen oli myös suunnitelma.

Nyt sitten viime päivät on käyty rajua keskustelua siitä, miksi kokoomus on pettänyt hoitajille ennen vaaleja annetut lupaukset. Ennen vaaleja kokoomuksesta luvattiin paljon ja nyt onkin sitten tehty historiallisen vähän. Kokoomuksen lupauksiin kuuluivat mm. tasa-arvotupon ja sen rahoituksen, lapsilisien noston ja sitomisen indeksiin, kuntien määräaikaisten työntekijöiden vähentämisen ylimääräisellä valtionavulla, eläkeindeksien parantamisen, ajoneuvon dieselveron poistamisen, yliopistorahoituksen merkittävän korjaamisen sekä koulujen opetusryhmien pienentämisen. Näistä asioista esim. lapsilisien sitominen indeksiin oli kokoomukselle ennen vaaleja ”hallitusneuvottelujen kynnyskysymys”.

Petettyjen lupausten hallituksen listalle noista päätyi niin moni, että voidaan puhua vaalihuijauksesta, jolla päästiin valtaan. Tämä on vaarallinen ilmiö politiikassa. Nyt erityisen vaikeaksi tilanne menee kuntasektorilla, sillä kokoomuksen nostattamien odotusten hinta on tulossa kunnille kalliiksi, koska valtio ei tule kokoomuksen esittämällä tavalla täysin mukaan näihin vaalilupauspalkkatalkoisiin.

Joensuussa ja kaikissa Pohjois-Karjalan kunnissa ollaan vaikeuksissa. SDP on oppositiosta tehnyt esityksen, jolla voitaisiin ratkaista nyt syntynyt kriisi. Se on samalla linjalla kuin ennen vaaleja annetut lupaukset. Ensi vuoden talousarvioon SDP esittää 600 miljoonaa euroa lisää kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Joensuun talouteen tämä vaikuttaa pyytämäni laskelman mukaan jo luvattujen valtionosuuksien lisäksi 6,6 miljoonaa, Liperissä noin 1,4 miljoonaa, Ilomantsissa 720 tuhatta ja niin edelleen.

Ainakin Joensuussa tuolle rahalle olisi huutava pula. Eduskunnassa tästä äänestetään ja toivottavasti kansanedustajat Pekka Ravi ja Anu Vehviläinen tukevat esitystä. Kiinnostavaa on katsoa myös Hannu Hoskosen ja Eero Reijosen ratkaisuja.

SDP:n mielestä on oikein ja välttämätöntä, että puolueet laitetaan tilille antamistaan lupauksistaan myös vaalien jälkeen. Muuten vaalikoneet, puheenjohtajatentit ja koko politiikka menettää kaiken uskottavuutensa kansalaisten silmissä.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 3.10.2007

Katso myös heilin juttu Joensuun terveydenhuollon budjettihaasteista http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4995

Sotaministeri Häkämies

2007-09-26T17:15:00.000+03:00

Suomen ulkopolitiikan on oltava aktiivista, tosiasioihin perustuvaa ja tavoitteellista, puhui ministeri Katainen elokuussa. Olen samaa mieltä asiasta. Siihen on SDP:n johdolla harjoitettu ulkopolitiikka perustunut vuosia ja on hyvä, että kokoomus tulee tässä suhteessa SDP:n linjalle. Kataisen määritelmä myös tuon ulkopolitiikan vastakohdasta on oikeaan osuva. "Aktiivisen ja tavoitteellisen ulkopolitiikan vastakohta on nostalginen vetäytyvyys ja silmät ummistava idealismi, mikä pahimmillaan lähentelee kaksinaismoralismia." Äkkiä ajatellen mieleen nousee Suomen kommunistisen puolueen harjoittama politiikka, johon kokoomus itseään vertaa.

Keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käy vilkkaana kuin patoamaton koski. Minusta se on hyvä juttu. Olen sitä seurannut aktiivisesti vuosia työni kautta. Kun nyt keskustelua seuraa, niin muutosta haluavan kokoomuksen ulko- ja puolustuspolitiikan linja näyttää hyvin selkeältä: Suomalaiset sotilaat on saatava sinne missä soditaan, NATOON. Siinä on selkeä muutos SDP:n edustamaan vakaaseen linjaan, joka perustuu enemmän humanitaariseen rauhanturvaamiseen suuntaan ja koko maan puolustamiseen asevelvollisuusarmeijalla. Kokoomus voisikin muuttaa puolustusministeri Jyrki Häkämiehen ministeriön nimen samoin tein sotaministeriöksi. Se olisi myös linjassa myös sille, että Suomesta halutaan lahjoittaa afgaanitaistelijoille aseita, joilla käydään sitten sotaa. Ei niitä hamppupeltojen tai viiniköynnösten tukivarsiksi sinne viedä. Siitä voisi puhua suoraan.

"Sotaministeri" Häkämies on muutoinkin jo ministerialokasaikanaan ehtinyt esittää melkoisen soidintanssin yhdysvaltain maaperällä. "Ruuti on kuivaa" -uhoaminen Venäjän suuntaan USA:ssa, tuo jotenkin tämmöisen reservin luutnantin mieleen hiukkasen tyhjän ja orvon olon. Isottelu ja "aseiden kilistely" Venäjän suuntaan ei tunnu järkevältä. Tosin sotaministerin puhe voi edustaa myös sitä patoutunutta kiihkoa, jota eräät porukat tahtovat Marskin ryyppyjä juodessaan harrastaa. Tuommoisen kohjonko johdolla sitä nyt ollaan lyömässä päätä Karjalan mäntyyn, voisi retorisesti veistellä kansalliskirjailija Linnan henkeen.
SDP:n natokanta on entisellään. Huolehdimme oman puolustuksen uskottavuudesta, otamme osaa kehittyvään eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ja säilytämme omissa käsissämme mahdollisuuden hakea tai olla hakematta sotilasliitto Naton jäsenyyttä.

Kuitenkin meidän on seurattava miten turvallisuustilanne Euroopassa ja meidän lähiympäristössä kehittyy ja meidän tehtävä selvityksiä "taskuun" eri asioista myös Suomen osalta. Siksi on järkevää selvittää nyt laadittavan eduskunnan puolustusselonteon yhteydessä muiden perusasioiden lisäksi, mihin suuntaan Nato kehittyy ja tehdä myös arvio hyödyistä ja haitoista sekä kustannuslaskelma. On myös arvioitava, mikä on jäsenyyden vaikutus Suomen Venäjä -politiikkaan ja miten se vaikuttaa mahdollisesti meidän rajaseutujen arkiseen kanssakäymiseen.

Minä en näe Venäjää niin isona uhkana kuin ministeri Häkämies VenäjäX3 -puheessaan. Venäjä täytyy nyt nähdä kumppanina, jossa on meidänkin talouselämälle suuret mahdollisuudet. Siksi ulkopolitiikassa täytyy ylläpitää aktiiviset Venäjä-suhteet ja kumppanuusajattelu niin kauppasuhteissa ja ympäristökysymyksissä. Onneksi meillä presidentti hoitaa näitä suhteita. Muilta ei taitaisi natokiimassa hommat nyt hoitua.

Alussa mainittua silmät ummistavaa idealismia on ollut havaittavissa kokoomusministereiden Nato -lähentelyssä. Sen erikoinen yksityiskohta on kumarruskilpailu siitä, kuka saa milloinkin kutsun jenkkien kättelytilaisuuteen. Sama käytäntö oli ennen Neuvostoliiton suhteen. Nyt kohde on toinen.

Yhdysvaltojen suhteen on oltava aktiivisia ja Yhdysvaltojen aiheuttamista ongelmistakin on puhuttava. Guantamon vankilat, salaiset vankilennot Euroopan ilmatilassa sekä asedemokratia pitää olla myös suomalaisten ministerien huulilla, kun hymyillään teatraalisissa kättelypressissä. Jos nämä tosiasiat vaietaan, syyllistytään juuri siihen kaksinaismoralismiin. Ruotsin porvaripääministeriä Reinfeldtia sanottiin USA:n sylikoiraksi, kun hän ei ottanut Bushin tapaamisessa noita asioita esille. Tässä suhteessa presidentti Halonenhan osoitti oikeanlaista rohkeutta ja suoraa puhetyyliä puhuessaan Irakin sodasta YK:n istunnossa.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 26.9.2007

Ps. Katso Pohjois-Karjalan uutiset nettikarjalaisesta osoitteesta http://www.karjalainen.fi/

Viikonloppureseptejä

2007-09-18T12:59:00.001+03:00

Niin moni on kysynyt multa karjalanpiirakan ohjeita yhden kirjoituksen perusteella, joten laitanpas yhden aika hyvän tähän.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,46,14828,14829,7967,11730,11734

Tuossa osoitteessa on aika hyvä ohje myös tekemisestä.

Ite laitan kuoritaikinaan sihtiruisjauhoja, sillä minusta ne ovat paremman makuisia. Enkä sekoita niitä pualikalla, vaan käsillä.

Myöskin voisulaan, jolla piirakat voidellaan tulee maitoa. Sekin antaa makunsa. Hauduttaminen on myös tärkeä osa, jota ei tuossa mainita, tosin jotkut pitävät myös rapeista, juuri voidelluista piirakoista.

Ite en täytteessä käytä vettä, vaan pelkää maitoa ja "kananmunakiillotus" on erikoinen. Pitää kokeilla. Tuon ohjeen annos on varsin sopiva, ehkä vähän iso, jos vain kokeilee piirakoita. Pualikka on tärkeä osa tuota operaatiota, mutta myöskin tavan kaulimella tuo onnisttuu, joskin sitten pitää käsin käännellä pohjia, jotta saa pyöreitä.

Karjalan paistin saat tehtyä sitten näin.

http://valipala.blogspot.com/2007/05/hei-karjalasta-paistin-min-lysin.html

Tuohon evääseen voi laittaa myös hirveä tai lammasta. Niin ja sitten porkkaanaa ja lanttua sekä puolikkaita sipuleita sekaan. Laakerinlehtikään ei ole pahasta. Ja kolme tuntia on aivan minimi tuohon haudutukseen. Mielummin kuusi ja yön yli sähköuunin jälkilämmössä, niin sitten rupiaa olemaan hyvä.

Mutta ruskistus ja pitkä haudutus on ao. koko hommassa. Värikkyyttä saat tekemällä esim. bataatista kermaisen muussin. Muutoin paisti syödään, joko karjalan piirakan päällä (eli piirakka lautaselle ja paisti siihen) tai kuoriperunoilla. Puolukkasurvos ja punajuuri sopii lisukkeeksi.

Maukkaan jälkiruuan, jolla ei nyt ole mitään tekemistä karjalaisuuden kanssa saat näin. Tein sitä nimittäin viikonloppuna vähän päähänpistosta.

Lakkabanaanikiisseli

Puolikkaan lakkahillon purkinpohja laitetaan kattilaan ja vajaa puoli desiä siihen vettä, pari-kolme desiä appelsiinimehua ja sitten kaksi tai kolme viipaloitua banaania. Keitä keitosta noin kymmenkunta minuuttia. Laita reilu ruokalusikka perunajauhoja kylmään vesilasiin ja sekoita haarukalla. Kaada seos kattilaan ja sekoita samalla, ettei paakkuunnu. Keitos kannattaa sitten liedeltä ottaa pois, ettei mene liisteriksi. Maista maku ja laita sokeria ja vaniljasokeria makusi mukaan.

Jäähdytä ja tarjoile kerman kanssa. On hyvää.

PS. Joskus on mukava markkinoida muiden nettisivuja, eli siksi muiden ohjeet on tähän vinkiksi laitettu ja niitä sitten muokattu omaan suuhun sopivaksi. Siitähän pitkälti ruuanlaitossakin on kysymys.

Niin laitoin myös uuden italialaisen NERONE taas tuonne ruokapaikka-arviointeihin, tuntuu olevan palautteen perusteella luettu kohta tästä blogista, joten pitää sinne keskittää nuo ravintola-arvostelut. Osa löytyy osoitteesta http://ismokainulainen.blogspot.com/2007_08_01_archive.html ja elokuun 29 ja keskiviikkopäivä 2007 , otsikolla italialaisia

Karjalan herkku

2007-09-06T10:30:00.000+03:00

Iso osa helsinkiläisistä ei ole syönyt kunnon karjalan piirakoita. Asia lähti puheeksi, kun viikonloppuna tarjosin tekemiäni piirakoita kaveriporukalle. Tämä helsinkiläisistä koostunut porukka kertoi, että ei moisista piirakoista ole oikeastaan ollut puhettakaan. Heille einespiirakat olivat niitä aitoja karjalan piirakoita. Voi taivas, ajattelin.

En nyt yhdeltä istumalta tiedä, tunnenko yhtään ihmistä, joka ei olisi pitänyt noista piirakoista. Se on hyvä tuote viedä viemiseksi ja ainakin minä mielelläni tarjoan niitä vieraille. Onhan niiden tekeminen hieman työlästä, mutta kyllä se on sen vaivan arvoinen. Tuorelämpimät, pikkuisen rapeat piirakat ovat maidon kanssa taivaallista herkkua. Se, joka ei ole piirakoita itse tehnyt, saa esimerkiksi marttojen karjalaisesta leivontaoppaasta niin rautalankamallin, etteivät piirakat voi olla syntymättä.

Helsingissä Hakaniemen torilla ja kauppahallissa myydään Liperissä ja Nurmeksessa tehtyjä piirakoita. Jotenkin sitä on aina ylpeä, kun noihin tuotteisiin siellä törmää. Luulisin, että mikäli piirakoita Helsingissä hieman enempi markkinoitaisiin, olisi menekki taattua kruunuhaan kukkahattutätien joukossa. En tiedä voiko karjalan piirakasta tehdä patongin kaltaisen raakapakasteen, mutta ainakin patonki on varsin maukas, kun sen pikaisesti kypsentää uunissa. Äkkipäätään ajatellen tuo sama tekniikka voisi toimia myös aidoilla karjalan piirakoilla, jos joku vain tuotteistaisi sen.

Erään kerran tuota piirakkahommaa kehiteltiin saunomisen lomassa kaverini Tahvanaisen Tuomaksen kanssa, joka on monelle tuttu Stella -bändistä. Pähkäilimme sitä, että jos nakkikioskilta saisi karjalanpiirakkahampurilaisen, niin se tulisi monesti kyllä ostettua. Kun molemmat vielä tykkäämme ruuanlaitosta, niin jumppasimme siinä ajatusta vielä eteenpäin. Kun karjalan paistista jauhaisi jauhelihapihvin ainekset, olisi se meidän mielestä sitten jo melkoisen täydellinen. ”Karjalan herkku tuplana”, makustelimme nakkikioskin tilausta. Onhan noita porilaisia, atomeja ja vetyjä, joten miksipä ei nyt tuommoista voisi myöskin olla yöpala valikoimassa. Joku näppärä yrittäjä voisi sen vielä puristaa muovivakuumiin ja pistää myös kaupan hyllylle. Siitä voisi saada jonkun työpaikan lisää.

Senaatintorilla, mihin kaiken maailman turistit tulevat Helsingissä pällistelemään, on erilaisia matkamuistomyymälöitä. Siellä näyttää olevan lappiin liittyviä matkamuistoja, säilykkeitä ja hilloja. Torin laidalla on myös Savotta -niminen ravintola. Ravintolan idea on tarjota tukkikämppäruokaa, joka nyt ei karjalaisesta pitopöytäruuasta kovin paljon poikkea. Tarjoilijat yrittävät vääntää savokarjalaista murretta ja sisustus on heinäseipäitä. Haarukat ja lautaset ovat eri paria. Ravintola on hyvin suosittu ja helsinkiläisille se tuntuu olevan elämys. Kun noita juttuja tässä pienessä päässä vähän pyörittelee, niin tuleepa mieleen, että eikö nyt karjalaisia herkkuja myyvä myymälä tuossa torin laidassa menestyisi jotenkin. Jos nyt ei muuten, niin ainakin EU:n hankerahalla, jota nyt taas on pilvin pimein käytössä.

Pohjois-Karjala esittäytyy ensi kesänä Helsinkiläisille. Maakuntateemaviikot ovat suosittaja tapahtumia Helsingissä. Tänä kesänä vuorossa oli Ahvenanmaa ja se saikin paljon julkisuutta tapahtumallaan. Minusta karjalainen ruoka olisi hyvä nostaa esille ensi kesänä. Jos metron ja raitiovaunun seinällä olisi mainoksia ”kuka jaksaa syödä karjalaisen pitopöydän?” ja siihen lista laaturavintoloita, jossa tämän haasteen voisi toteuttaa, tekisi se varmasti melkoisen tajuntavaikutuksen helsinkiläisiin. Voisipa se jäädä jopa elämäänkin mielikuvissa jälkeenkin päin ja siten tuoda asiasta kiinnostuneita turisteja tuomaan rahansa Pohjois-Karjalaan.

Kolumni on julkaistu 5.9.2007 sanomalehti Karjalan Heilissä

http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4946

Italialaista ruokaa

2007-08-29T10:21:00.003+03:00

Paras on VILLETTA, mutta sen arvostelu on blogissa hieman myöhempänä erikseen.

POMPEI

Italialainen ravintola Pompei löytyy Snellmaninkadun päästä Kruunuhaasta. Paikka on pieni, noin kymmenkunta asiakaspaikkaa ja kaksi saapasmaan kansalaista oli ainakin silloin, kun minä kävin töissä siellä.

Alkupala bruchetta oli hyvää ja vahvan valkosipulista sekä öljyistä. Toinen bruchetta näytti olevan uunissa paistettua ja sekin vaikutti varsin mukavalta. Leipä mitä ilmeisemmin itse tehtyä ja ohutta. Vähän rieskan ja pitsapohjan sekoitusen tapaista.

Pasta-annokset ovat isoja, mutta kuitenkin selllaisia, että ne jaksaa syödä alkupalan kanssa. Minun Carbonara oli hienoinen pettymys, kanamunaa oli tosi paljon ja kermaa vähän. Kuitenkin aattelin, että pitää käydä testaamassa muutama muu pasta-annos. Pastat olivat pääsääntöisesti tomaattipohjaisia.

Jälkiruokalista ei ole kauhean pitkä, mutta imeläkiveä sieltä varmasti sitä haluavalle löytyy.

Pitsoissa ja pastoissa oli laaja valikoima ja erikoisannoksiakin oli näköjään kasattu. Luulen, että pitsalöytöjen tekeminen on tuossa paikassa mahdollista.

Yleisilmeeltään enempi pitseria, kuin ravintola. Intiimi kiva tunnelma, hieman ahdasta. Suosittelen, jos tuolla kulmalla haluaa syödä. Sopii hyvin myös sunnuntai-iltapäivän paikaksi.

Sitten toinen italialainen ruokapaikka aivan Manalan kulmilta.

Eli BENJAMIN'S BISTRO, Dagmarinkatu 5

Tämäkin on pienehkö paikka, arviolta parikymmentä asiakaspaikkaa. Paikka on siisti ja sopii minusta hyvin esim. lapsiperheille. Enempi ravintola kuin pitsapaikka.

Ruokalista on todella pitkä ja sieltä löytyy hyvät alkupalavalikoimat, kuin pitsat ja pastat sekä lihat ja kalat, jopa mustekalan mustettakin. jälkiruokavalikoimassa on mm. italialaista maukasta jäätelöä tarjolla ja sorbettia saa appelsiinikuoressa.

Sienipasta oli tosi hyvää. Tomaattikastikkeen sai vaihdettua kermaan, joka oli positiivista. Myös tattirisotto oli maukasta ja tatin maku oli hyvin saatu kiinnitettyä ruokaan.

Annokset on tarkoitettu syötäväksi alkupalan kanssa. Ovat kuitenkin riittäviä sellaisenaankin.

Erityisesti pitää kehua paikan leipää, jota oli käytetty bruchetassa. Tosin kielikäännösten takia, en nyt ihan päässyt kärryille miten se oli tehty, mutta itseleivottua oli selvästi.

Kiva paikka ja ajattelin mennä uudestaankin tuonne. Lähellä eduskuntataloa, joten pikku lounastapaamisetkin sopivat kivasti tuonne, jos ei ole kauheata ruuhkaa. Joku viikko sunnuntaina paikka oli varsin täynnä ja pöytävaraus oli paikallaan.

Suosittelen, kuulema Lipponenkin käytti tuon talon pitsoja.

RAVINTOLA ANGELO

Herttoniemestä löytyy sitten Kontulasta sinne siirtynyt italialainen ravintola Angelo, Laivalahdenkaari 42.

Paikka on Pubin ja pitseerian väliltä. Iso terassi löytyy myös ja siihen paistaa aurinko varsin pitkään.

Ruokalistat eivät ole aivan mitenkään pitkiä, mutta annokset ovat isoja. Italialaisesta alkulautasesta yhdestäkin annoksesta syö kaksi ja kahdelle alkupalat ovat melkoiset ja varsin öljyiset. Perussettiä, mutta maittavaa. Teki vaikutuksen.

Carbonara-annos oli iso ja se oli maukasta. Myös naapuripöydän pitsat näyttivät isoilta.

Semmoinen perusitalialainen, en ehkä menisi uudestaan, tai enpä oikein tiedä. Palvelu ei ollut aivan samaa tasoa, kuin yleensä italialaisessa on.

DEL MAR

Mutta Herttoniemestä löytyy myös espanjalainen ravintola, joka on vielä kokeilematta. Ruokalista näytti taivaalliselta ja odotan vain, että pääsen kattomaan. Hintataso oli tosin hivenen kalliimpi. Kannattaa tsekata. http://www.delmar.fi/ Kerron sit tästä lisää, kunhan ehdin piipahtamaan.

SPAGHETTERIA DI GIOVANNI

Sitten on perusvarma lounaspaikka WTC-talon alakerrassa Spaghetteria di Giovanni. Annokset ovat pienehköjä eivätkä mitään maatakaatavia, mutta nopea lounaspaikka. Salaatitkin ovat ihan hyviä. Ne tuli pomon kanssa testattua toissa viikolla. Ei erityistä italialaista mitään, mutta kuin pastat.

Yläkerran Papa Giovanni on sitten Fine dine -juttuja. En pitänyt kauheasti, kävin siellä vuosi sitten. Annokset olivat pieniä ja jäi nälkä. Palvelu oli ihan hauskaa. Miljöö ok.

NERONE

Pitseria Nerone on perityylin italiaispaikka Helsingin hienostokaupunginosassa aivan lähetystöjen rajalla. Raitiolinja kuusi menee aivan portaiden edestä, joten sinne on helppo saapua. Miljöö on ihan ok, ei hienoa ruokailua, mutta semmoista paremmanlaatuista pitsan mättöä. Kaksinpareille löytyy mukavia pyötäloosheja, joskin koko ravintolassa ei oikein ole kynttiläillalliselle sopivaa atmosphereä.

Alkuun pitää kehua alkupaloja. Bruchetta on pikku pitsapohjaan tehty leipä, joka on varsin mainio. Pikkunälkään ei tarvitse muuta, sen verran iso annos on. Hinta laatu on aivan huikea. Suosittelen.

Lista on kattava ja sieltä löytyy vaikka mitä. Erikoisuudet ovat erikoisia. Puhvelinmaitojuustotatti -pitsa oli oikein hyvää ja pitsa on sen verran iso, että ei sitä jaksa syödä kunnolla, eli mukaankin saa vielä reipaasti evästä.

Votkapasta ei ollut hyvää. Itse asiassa se oli pahaa, enkä löytänyt siitä votkan makua. En mitenkään. Hyvä markkinointikikka, sillä pasta oli kalliimpi kuin normaalit pasta-annokset. Pastan pitsakinkkusuikaleet veivät ruokahalunkin. Italialaisessa nuo suikaleet tuntuivat "ruokahaureudelta". Ei oikein muuta voi sanoa.

Viinivalikoimat eivät olleet kummoiset, mutta juotua nekin tulivat. Tarjoilija ei ollut kärryillä valikoimasta. Tosin selvitteli ihan hyvin asian sitten kysymysten jälkeen.

Kuitenkin sen verran mukavata oli, että voisinpa käydä uudestaankin testaamassa tuota paikkaa. Kokeile: http://www.ravintolanerone.com/

JUTTUTUVAN Dippilohkoperunat

Söinpäs tuossa Juttutuvassa Dippi lohkoperunat -nimisen 3 euron annoksen. Lisukkeeksi tuli majoneesia ja sweet chilli kastiketta. En syö heti toiste. "Lohkoperuna" tarkoitti kahtia halkaistua perunaa, johon oli riputeltu grillimaustetta ja suolaa. Sitten se oli uunissa paistettu.

Jäin miettimään, miten tuommoinen reilu napostelupalanen olisi pitänyt syödä? Sormin se tuntui vähäsen isolta, haarukka taas tuohon perunaan pieneltä ja kori huonolta lautaselta syödä veitsellä ja haarukalla.

No niin tai näin. Entinen kanakori oli kuintekin ihan kurkoa oluen kannsa napostella. Tämä on sitten varmaan joku uusi innovaatio. Tyhmää.

Tekele

2007-08-08T17:10:00.000+03:00

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ensimmäinen budjetti on nähnyt päivän valon. Budjetista on kokoomuksen suulla puhuttu kukkalausein, kuten vaaleissakin. Kaikki kivat ja mukavat asiat on kuorrutettu lipevillä kielikuvilla ja tyhjää kolisevilla mainoslauseilla. Ne ikävät jokaisen kansalaisen kukkarossa näkyvät raha-asiat on haluttu unohtaa. Ehkä se on ihmisten harhaan johtamista, en tiedä.

Budjetissa otetaan kaikilta lisää veroa bensasta sekä sähköstä ja korotetaan kaikkia koskevia kunnallisia maksuja, kuten terveyskeskusmaksuja. Nämä kaikki asiat ovat minusta hyvin outoja. Bensiinin hinta nousee joka tapauksessa maailmanmarkkinahinnan myötä. Nyt hallitus vielä nostaa lisää bensan hintaa omalla päätöksellään. Tämä tuntuu enemmän täällä Pohjois-Karjalassa, kuin Etelä-Suomessa, missä joukkoliikenne toimii varsin hyvin. Hallitus nostaa myös sähkön hintaa verotuksen kautta, vaikka sähkön hinta tulee nousemaan pian nopeasti joka tapauksessa päästökaupan johdosta. Tämänkin tuntuu täällä pakkasten maakunnassa keskimääräistä enemmän.

Asumisen ja elämisen hinta siis nousee. Se nousee samaan aikaan kuin korotkin nousevat, kuten asuntolainojen korot. Myös hallituksen päätökset sähkö- ja bensiiniveron korottamisesta kiihdyttävät myös inflaatiota, joka tietenkin vaikuttaa sitten myös korkotasoon. Olisikin varsin perusteltua, että elämisen sekä asumisen kustannustasoa ja veronkorotuksia pitäisi kompensoida kaikille kansalaisille. Tapahtuuko se sitten asuntolainavähennystä parantamalla ja eläkkeensaajan ja yleisen asumistuen ehtoja parantamalla, on hallituksen ratkaistavissa. Tekoja kuitenkin tarvitaan.

Kuntien kansalaisilta keräämät palvelumaksut nousevat siis myös. Kuitenkin nämä maksujen nousut kerätään kunnilta pois sen sijaan, että niiden avulla parannettaisiin palveluita eli tarkoitus on vain tehdä kansalaisille vain kalliimmat palvelumaksut kuntapalveluista. Samaan aikaan tukea ollaan lisäämässä yksityisen sektorin palveluihin.

Edellisessä hallituksessa SDP pysäytti silloin maksujen korotukset. Demareiden mielestä kunnallisten maksujen oikeudenmukainen kohdentuminen ei ollut kohdallaan tai sitä ei ollut ollenkaan arvioitu. Epäoikeudenmukaisuudesta on hyvä esimerkki hallituksen aie päivähoitomaksun nollamaksuluokan poistamisesta, joka on erityisen hankala esimerkiksi yksinhuoltajaperheille. Päivähoitomaksuihin tulee varmasti muitakin korotuksia, mutta näistä ei haluta kertoa. Myös eläkeläisille luvatut lisärahat taas tulevat hupenemaan kohoaviin terveyskeskus- ja poliklinikkamaksuihin. Osa eläkeläisistä ei edes saa hallitukselta mitään lisätuloa, jolloin heistä tulee varsinaisia väliinputoajia kuntamaksujen korotuksissa.

Erikoiselta tämä tuntuu. Nyt meiltä kaikilta kerätään pikkupurojen kautta valtion kassaan lisää rahaa. Rahaa, jota Suomen kansantaloudessa enemmän kuin koskaan ja valtiontalous on loistavassa kunnossa. Tuo kaikilta kerätty raha jaetaan niille, joilla sitä jo tahtoo ennestään olla, eli yritysten ja maa- ja metsävarallisuuden haltijat saavat perintövapauden ja yritystukia korotetaan kaikilla sektoreilla.

Valtiovarainministeri Kataisen johtama talouspolitiikka tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Kun SDP ei ole nyt hallituksessa, saisivat keskusta ja Vanhanen nyt pikaisesti ryhdistäytyä. Muutoin tosirikkaat saavat pian kaiken.

8.8.2007 / Karjalan Heili / Ismo Kainulainen
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 8.8.82007

Kesäpäivän antimia

2007-07-22T10:12:00.001+03:00

Olinpas tässä päivänä eräänä koko päivän luonon helmassa. Aamukasilta lakkaan ja reilun tunnin ahertamisen jälkeen puolisankkoa lakkoja saaliina. Enempää ei siltä suolta herunut ja keräiltävissä nuo lakat muutenkin olivat, ei mattona kuten hyvällä paikalla on.

Sen jälkeen pari pistäytymistä metsän siimekseen ja saaliina tattikeiton ainekset sekä reilu saalis kanttarelleja. Siitäpä sitten kuudeksi tunniksi vesille ja mato-ongelle.

Onkiminen on kivaa puuhaa. Kun sattuu paikalle, niin joka heitolla on kala, jos se vain on syönnillään. Iltapuolella se sitten oli syönnillään ja nelisenkymmentä ahventa saaliina. Kokoluokka oli kaksi kolme per paistinpannu. Kiva saalis sekin.

Kesäpäivän antimista sai melkoisen monipuolisen aterian. Uuniperunan voi vaihtaa voissahaudutettuihin kokonaisiin suomustettuihin nuotioahveniin, joille sitten voi tehdä, joko tatti- tai kanttarellikastikkeen, melkein uudet perunat se vaatii sitten. Sellainen ateria oli tarjolla jo onki-iltana myöhään iltasella. Kannattaa käyttää aikaa ja mietoa tulta, ettei voi pala, muurinpohjapannu on tässä hommassa aivan ehdoton ja päät kannattaa jättää kalaan kiinni, se on estetiikkaa ehkä sitten enemmän, mutta myös pään lihat ja luut ovat ihan kiva imaista ruuan päätteeksi. Tämäö ruoka tarjoillaan heti valmistamisen jälkeen. Toi muu ateria on tehty sitten toisella kertaa.
Menu:
Kesäpäivän antimia

Kuohuviiniä ja jäisiä lakkoja
Hunaijainen currykanttarelli -voileipätapas
Kermainen kanttarellikeitto
Koskenlaskijakanttarellitäytteellä kuorrutettu kesäkurpitsa
Uuniperuna kevytkermaisella kanttarellimuhennoksella
Lakat ja kermavaahto
Lakkalikööri lakoilla ja vahva kahvi

Juomat: (halpis versio, ihan ok)

alkujuoma:
Codorniu classico seco 37,5 (n. 4 e)

Ruokajuoma:
Pearly bay cape white 0,75 (n. 5 e)

Jälkiruoka:
Lakkalikööri Chymos 0,35 (n. 7-8 e)

NUS

2007-07-11T17:13:00.001+03:00

Kesäkuun alkupäivinä perustettiin Ilomantsissa eräällä rajanpinnassa olevalla savusaunalla uusi poliittinen toimintaryhmä, Nuorsosialidemokraatit NUS. Pieni joukko demareiden nuoren polven politiikan ammattilaisia pohti Ilomantsissa pari päivää SDP:n tulevaisuutta sekä nykyisiä toimintamalleja ja totesi, että puolueen perinteiset järjestötyön muodot eivät ime mukaansa toisen sukupolven aktiivisia toimijoita ja vaikuttajia riittävissä määrin. Nyt siis tehtiin samoin tein suunnitelmien sijaan tekoja ja konkreettisia uudistuksia.

NUS:in toiminta on tarkoitettu erityisesti nuorille aikuisille. Nykypäivän yhdistystoiminta ylipäänsäkin tarvitsee uudenlaisten toimintakulttuureiden kehittämistä ja erilaisia verkostoja. NUS:in tarkoitus on tarjota mielekästä toimintaa niille, joilla ei syystä tai toisesta ole järkeviä toimintamahdollisuuksia omalla paikkakunnallaan. Näin ollen esimerkiksi opiskelun, työskentelyn toisella paikkakunnalla tai esimerkiksi ulkomaille muuton johdosta, ei tarvitsisi tarkoittaa sitä, että puoluetoiminnasta jäädään ulos. Tällä tavoin yhdistyksen tarkoitus on luoda uutta matalan liittymiskynnyksen toimintamallia nuorille aikuisille.

Tämän uuden järjestön vastaanotto on ollut huikaiseva. Kiinnostuneet ihmiset ovat ottaneet ympäri Suomen yhteyttä ja ilmoittaneet halunsa olla tekemässä uutta. Tiedotusvälineiden edustajat ja lehtien pääkirjoitustoimittajat utelevat myös, mistä nyt on kyse? Mielenkiinto SDP:n uudistumisesta ja uuden tekemisestä vaikuttaa kutkuttavalta myös heidänkin mielestään. Osa taas näkee kaikenmaailman salaliittoja sekä tulevia puolueen henkilövalintoja Nuorsosialidemokraattien uuden tekemisen ympärillä. Siitä ei siis ole kuitenkaan kyse. Tämä uusi konsepti vain mahdollistaa kaiken uuden kokeilemisen sekä aivan uudenlaisen järjestökulttuurin luomisen.

Reilussa kuukaudessa pystyyn on nyt jo polkaistu blogi, uusia jäseniä on tullut roppakaupalla ja pankkitilit sekä muut tarvittavat ilmoitukset on pantu kuntoon. Kesäpäivät ovat perjantaina, ideoita julkaisutoiminnasta, erilaisiin nettikuvioihin sekä kirjan tekemiseen ja ajankohtaiskeskusteluihin on runsaasti. Ajan kanssa tästä tullee melkoisen hieno ja valtakunnalliseen polittiseen keskusteluun vaikuttava järjestö. Nyt odotetaan vielä SDP:n virallisten elimien kesälomien päättymistä, jotta virallinen puolueosastostatus sekä valtakunnallinen erityistehtävä nuorten aikuisten osastona saadaan aikaiseksi.

Mitä sitten tuo nimi NUS tarkoittaa? Nimi on pitkän iltapäivän pohdinnan tulos. Nuorsosialidemokraatit nimenä kertoo siitä, että uudistuminen on ajatuksena. Tätähän nuor -alkuiset järjestöt ovat historian saatossa Suomessa aina harjoittaneet. NUS taas rimmaa hyvin tuon alkusanan kanssa. NUS -termi voidaan yhdistää Aristoteleen ja Platonin ajatteluun ja se tarkoittaa metafyysistä kuvausta ihmissielun korkeimmalle osalle tai kosmoksen järjestävää periaatetta. Yleviä ajatuksia, mutta sopivat hyvin yli satavuotiaan ja perinteikkään suomalaista yhteiskuntaa voimakkaasti muuttaneen SDP:n poliittisen toimintakulttuurin uudistamiseen.

Suomalainen sosialidemokratia ja oikeastaan koko poliittinen järjestelmä kaipaa uudistumista. Demareiden osalta tämä työ on nyt käynnissä.

Kirjoitus on julkaistu 11.7.2007 ilmaisjakelu Karjalan Heilissä.

http://www.karjalanheili.fi/

Maittavaa keittoa

2007-06-27T14:20:00.001+03:00

Juhannus siis meni saunoessa, laulaessa ja muuten vain maailmaa parantaessa kesämökillä keskellä Helsinkiä. Sunnuntai-iltana vielä veneilyä erään tutun loistavalla ja melkoisen isolla veneellä kruunasi tämän. Lauantaina tuli tehtyä melkoisen maukasta keittoa muun viiden ruuan joukossa.

Kermainen aurajuustosaksanhirvikeitto vie kielen mennessään. Suosittelen. Sipulia ja siihen joukkoon lihat sekä pekonia, pientä freesailua, sitten kermat, voita ja lopuksi aurajuustoa. Pippurit ja muut mausteet sitten joukkoon mm. persilija tai tilli sopii ihan mukavasti. kylmän helmeilevää valkoviiniä.

Etsinpäs tässä keväällä DDR:ssä tehtyjä ruokia netistä ja vähän muualtakin. Tiedossa oli, että vuoroni olisi järjestää Venäjä-bileet ja kun asun varsin DDR:ltä näyttävällä asuinalueella Merihaasssa, niin ajattelin taivutaa teemaa satelliittivaltio -teemaan.

Aika tiukassa oli DDR:n ruokasivustot. Kun sitten vielä en osaa Saksaa, niin enäs osannut oikeaan paikkaan. Itä-Saksalaisten ravintoloiden menutkin olivat vähän sieltä tännepäin. Soitin myös eräälle tutulle, joka työskentelee Euroopan keskuspankissa Saksassa tietäisikö hän mitä siellä on syöty. Jonkin vihjeen sain myös häneltä.

Nyt kesän kynnyksellä tuo kaveri saksasta soitti ja sanoi, että hän löysi DDR:n ruokaperinteestä kertovan keittokirjan, jonka hän lähetti minulle. Nyt siis löytyy tämäkin osa-alue keittiöstä. Pitänee tehdä pitkä ateria, kunhan tuttu tulee käymään Suomessa. Innokkaat voivat käydä ostamassa omankin kirjasen. Sieltä löytyy myös muitakin opuksia samasta asiasta.

Alla on osoite.

http://www.amazon.de/DDR-Kochbuch-Hans-Otzen/dp/3898363503

Ylikuumaa?

2007-06-13T16:39:00.000+03:00

Viimeiset viikot Suomessa on ollut kuumaa. Hiki on valunut, nahka porissut ja joiltakin jo nyt se on jopa irronnut. Monella työpaikalla on keliä manattu, lomailijoiden keskuudessa taas kiitelty. Lehtien pääkirjoitustoimittajat, sammakkotohtorit sekä ilmastotutkijat vakuuttavatkin maapallon ilmaston muuttuneen. Heitä kuunnelleessa tuntuu siltä, että pian Suomessa voidaan ryhtyä maksamaan maatiloille banaanitukea.

Politiikassa ilmasto on myös muuttunut. Nyt halutaan rankasti vältellä korkeapainetta, joka voisi kuumentaa koko Suomen. Tämä korkeapainerintama nousi maan päälle välittömästi porvarihallituksen laatiessa seuraavan neljän vuoden menokehyksiä. Laadittiin 251 euron säästölista, lykättiin kokoomukselle ja keskustalle vähemmän merkittäviä joukkoliikenneinvestointeja sekä jo päätettyjä tieurakoita. Ja tämä kaikki vain siksi, ettei ylikuumeta.

Ylikuumeneminen ei kuitenkaan koske esimerkiksi kaupan alan sektoria. Vasta ikään päivittäistavarakauppa ilmoitti kaikkien aikojen ennätystuloksesta sekä uusista investoinneista. Eli kaupalla kumi palaa ja vauhti on lujaa. Maan hallitus silti haluaa antaa ruokakaupoille reilun 450 miljoonan euron verohelpotuksen ruuan alv-alennuksen muodossa. Juuri valmistunut arvio partureiden alv-helpotuksesta osoitti, että suinkaan hintoihin ei tuo ale suoraan mene vaan tietenkin tiukalla olleita kampaamojen talouksia korjataan ensin.

Metsäpaloja ei aivan viime kesän mittakaavassa ole nyt nähty, vaikkakin puukauppa käy kuumana. Maaseudun Tulevaisuuden mukaan mäntytukin hinta on noussut 45,3 prosenttia viimeisen vuoden aikana. Jotta kauppa kävisi vielä paremmin, hallitus on laittamassa metsänomistajien neuvontaan, metsän uusintaistutuksiin sekä metsäautoteiden parantamiseen rutosti lisää riihikuivaa.

Nuorisotyöttömyyden mittari on laskenut ennätys alhaalle. Nyt tännekin haluttaan ylikuuma tilanne, sillä hallitus on päättänyt laajentaa matalapalkkatuen nuorten pariin. Tuki on suora elinkeinotuki ja eikäpä sillä yhtään uutta työpaikkaa syntyne. Päinvastoin se tullee ylläpitämään nuorten pätkätyömarkkinoita ja luo pahimmoillaan keinotekoisen ja syrjivän tuki-ikärajan. Hallitus arvioi tämän maksavan 50 miljoonaa, vaikka valtiovarainministerin arviolaskuri näytti vielä tammikuussa tälle operaatiolle 140 miljoonaa. Talousoppineet ovat tätä ihmetelleet, sillä nuoret työllistyvät jo nyt muutenkin, kuten tilastot osoittavat.

Bensakauppa käy Pohjois-Karjalassa varsin varmaa tahtia. Kuitenkaan tämän asian kanssa ei pitäisi tulella leikkiä, sillä öljyn hinnan oletetaan edelleenkin nousevan. Se vaikuttaa pistoolista tankkiin syöksyvän bensalitran hintaan välittömästi. Porvarihallitus onkin nyt ilmeisesti ajatellut hillitä bensanhinnan räjähdysherkkyyttä ja on päättänyt korottaa polttoaineverotusta. Se näkyy jokaisen autoilijan kukkarossa paljon ennen, ennekuin luvattuja palkka- tai eläketulon veronkevennyksiä on tulossa. Maataloudessa taas polttoaineen ylikuumenemisriskiä ei ole, sillä maanviljelijät ovat saamassa polttoaineverosta huojennuksen.

Autokauppa kertoi jokin aika sitten, että lupaus keventää autoverotusta on hiljentänyt autokaupan. Kuumana käynyt kauppa kylmenee koko ajan. Kuulemma lomautuksia saattaa pian olla edessä. Tarvittaisiinkin pian päätös sytyttää uudelleen nyt hiljaa hiipuva kaupanala. Tässä suhteessa hallituksen kiehiset ovat kuitenkin vuolematta ja tikut tuntuvat varsin märiltä. Helsingin Sanomien mukaan vasta muutaman vuoden päästä voidaan odottaa autoverotukseen muutoksia. Niinpä.

Eli siis on ja ei ole ylikuumaa. Ylikuuma termi kannattaakin painaa mieleen - saamme vielä useamman kerran kuulla, miten porvarihallituksen vaalilupausten lunastaminen on juuri nyt mahdotonta ylikuumenemisriskin takia. Porvarihallituksen kommervenkki on se, että ennen vaaleja termi ei nyt hallituksen muodostavien puolueiden sanakirjaan kuulunut. Sen sijaan saimme kuulla, kuinka veroratkaisuilla luotaisiin talouteen lisää dynamiikkaa, joka edistäisi taloudellista kasvua, lisäisi kotimarkkinoiden kysyntää ja parantaisi työllisyyttä.

Nyt maanviljelijät ja metsäomistajat sekä yritysten omistajat saavat hallitukselta lämmintä kättä ja mitä erilaisimpia verohelpotuksia. Eläkeläisille ja tavallisille palkansaajille hallitus tarjoaa vain ylikuumaa korvatillikkaa. Jo nyt huomaa sen, että punaisella ja sinisellä värillä on politiikassa selvästi eri merkitys, kuin pelkkä lämpötilaerojen kuvaaminen.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 13.6.2007

Villetta

2007-06-01T11:39:00.003+03:00

Jos haluaa aistia palasen italialaisen atmospiiristä, niin menkääpäs syömään ravintola Vilettaan, joka sijaitsee Töölössä. Kannatta pöytä varata etukäteen, muuten ei sinne oiken pääse.

Ravintola näyttä ulkoapäin pitsaräkälältä ja sisältä se sisustuksen puolesta ehkä sitä onkin, mutta...

ruoka on loistavaa, annokset ovat aivan älyttömiä. Pasta on valmistettu aivan oikein, hyviä yrttejä, hyvää valkosipulileipää, pitsat ovat isoja, päällä tuoreita yrttejä, italialainen jäätelö on aivan loistavaa jälkkärinä jne.

Palvelu on mukavaa, huumorintajuista. Italian sanat ovat sopivasti suomalaisten kanssa lomittain. Eilen oli tiskin takana oli parhaillaan yhdeksän miestä puuhailemassa ruokaa, tarjoilemassa tai muuten vain tiskaamassa tms.

Ravintolassa ei ole montaa kymmentä asiakaspaikkaa ja se ei oikein kynttiläillalliselle sovellu, mutta pikku porukalla (esim. tyttöporukalla) siellä on viihtyisää. Viinit ja väkevät ovat kans hyvää tasoa ja italaistakin löytyy esim. Grappaa.

Fiilis on samantyypiinen "manoliittomeiniki" mihin törmäsin yhdessä pitseeriassa Napolissa. Käykää ihmeessä testaamassa, mie ainakin käyn siellä vielä uudestaan.

http://www.villetta.fi/

Särä

2007-04-11T11:21:00.001+03:00

Jos joku ei tiedä mitä on särä, niin laitanpas tähän eräältä nettisivulta kopioidun tarinan siitä.

"Särän tarina alkuperäisellä murteella.
Ensittäikii piteä olla särä, se puuastia, mis sitä säreä paistetoa. Se piteä olla koivune, yhöst puust vestetty, koverrettu sisus voa pois. Siit piteä olla ne lampoallihat, ja ne piteä viel suolata. Ku ne viis kuus päiveä ovat suolas, ni joha ne soap ottoakkii pois valumoa. Eiks nuo lie jo suolautuniet.
Uuni piteä olla aika kuumaks lämmitetty. No ne lampoallihat piteä panna siihe säräkaukaluu, ja kaukalo uunii. Mut ens piteä varata sinne uunii sellaist tuoriet leppäpulikat, ei varsi paksut. Ne piteä panna uunii arinalle poikittai, niiku telahalot. Niije peäl ku työnteä sitä säreä uunii, ni sehä mänyy helpost, niiku vene järvie. Niitä lihoja piteä näet keännellä, et ne paistuis tasaisest. Ne leppäkepit ku sauvuoa siel kuumas uunis, ni ne antoat sille lihalle vähä makua, ja ku se särä on niije peäl, ni se ei nii helpost syty palamoa.

Siit piteä kuoriap potoatit ja keitteän ne sellasiks puolkypsiks. Ja siit ku lihat oj jo iha kypsiä, ni otetoakii ne kokonoa uunist pois, ja pannoa ne jonkuu toisen astia peälle, syrjeä. Ja siit senku pannoa ne potoatit siihe säräkaukalo pohjalle ja lihat peälle. Ja siit takasii uunii. Ku viel antoa niije puoltoist kaks tuntia hautua uunis ni senku alkoa syyvä. Ei se miteä haittoa, jos ne potoatit on rasvasia, niihä niije piteäkii olla. Eikä sitä lihoa nyt jaksa sil kertoa, kuumaltoa, kaikia syyvä, mut ei se mitä. Syöp siit kylmälteä millo miel tekyy, vaik pitki talvia. Sellaneha se o särä, astia sekä ruoka, yhös taik eriksie, mite päi voa. Kummakii nim o särä.
Tervetuloa kokemaan elämys ja nauttimaan maukkaasta särästä! "
LÄHDE: Säräpirtti Kippurasarven kotisivut http://www.sarapirtti.fi

Tein nimittäin tuommoista pääsiäsiruokaa ja hyvää oli. Tosin koivukaukalo, joka on oleellinen multa puuttui, mutta sekin pitää joskus vielä kokeilla. Laitanpas tuohon arvioitavaksi koko ruokalistan, jos jotain kokkailut mahdollisesti kiinnostaa.

Pääsiäinen 2007

Shampanjaa ja jäisiä mustaherkoita

Lohicarpaccio rucolapähkinäpedillä
- Jäinen lohi leikataan läpinäkyviksi siivuiksi, viinietikkaa, sormisuolaa ja päälle chasew –pähkinöitä ja rucolaa

Valkosipulitattikeitto ja voissa paistettua valkohomejuustoa
- Kolme sipulia ja kolme valkosipulia keitetään kasvisliemessä, joukkoon freesatut tatit ja soseutetaan, kolme-neljä desiä kermaa ja valkopippuria joukkoon.
-Paneroi korppujauhossa valkohomejuusto ja paista nopeasti voissa joka puolelta rapeaksi. Lisää keiton päälle juuri ennen tarjoilua

Lammassärä ja rosmariinijuurespaistos
- Ruskista lammas ja laita uuniin, keitä perunat puolikypsiksi. Lisää perunat lampaanlihan alle ja valele perunoita lampaan rasvalla. Kypsennä miedolla lämmöllä lammas ja perunat kypsiksi. Keitä lanttu ja porkkana puolikypsäksi, lisää reippaasti hunajaa, voita ja rosmariinia ja sitten uuniin.

Lämmintä lakkavadelmaleipäjuustoa
- Lämmitä hetki leipäjuustoa, lisää hieman kermaa ja vaniliinisokeria, sekoita lakat ja vadelmat ja laita nätisti päälle

Tee ja jäinen greippilikööri
- Ton liköörin voi tarjota jäämurskankin kanssa

Vaalien jälkitunnelmat

2007-03-23T14:36:00.001+02:00

Eduskuntavaalit ovat nyt sitten takana. Kampanjatunnelmat olivat vaalien aikana varsin hyvät. Ihmisiltä tuli runsaasti hyvää palautetta ja demarien esittämiä tavoitteita tuettiin laajasti. Äänestyksen tulos olikin sitä taustaa vasten varsinainen yllätys ja tulos oli demarien kannalta karu. 90 000 ääntä ja 8 kansanedustajapaikkaa vähemmän koko maassa. Demarien pitkä hallitusvastuu ilmeisesti vaikutti monen ihmisien päätökseen olla äänestämättä SDP:tä jatkamaan hallitusvastuussa.

Pohjois-Karjalassakin SDP:lle tuli takkiin yksi paikka. Kansanedustaja Säde Tahvanainen tippui, joka minusta on todella iso harmi. Olen seurannut useita vuosia demareiden eduskuntaryhmän kokouksia ja Säde on ollut yksi eduskunnan sekä meidän ryhmään arvostetuimpia ja tunnollisimpia kansanedustajia. Kun hän puhui, häntä kuunneltiin. Hän myös pääsi vaikuttamaan päätösten valmisteluun. Säde pelasi joukkuepeliä ja puolusti myös porukalla tehtyjä vaikeita päätöksiä. Siihen ei kaikilla näköjään kantti riitä. Harmi, että tuo työ ei kantanut hedelmää. Toivottavasti Säde jatkaa politiikan parissa, sillä hänen kokemuksellaan on paljon tarvetta ja käyttöä vielä jatkossakin.

Oma äänimääräni tuli alas toista tuhatta ääntä edellisistä vaaleista. Se on paljon ja oma tulosanalyysi on tehtävä. Haluan ehdottomasti lausua kiitoksen sanat kaikille äänestäjille ja kannustajille sekä vaalityöntekijöille. Tulen jatkamaan politiikan parissa tavalla tai toisella ja ne asiat, joista näissä vaaleissa puhuin ja kirjoitin ovat työlistallani joka tapauksessa.

Seuraavaksi on nyt edessä hallituksen muodostajan valinta, joka mitä ilmeisimmin on keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Hän esittää eri puolueille hallitusohjelmaan liittyviä kysymyksiä ja näkemyksiä ja sen pohjalta keskusta sitten tekee päätöksen minkä puolueiden kanssa jatketaan neuvotteluita. Ensi viikolla ovat jo uuden hallituksen muodostumisnäkymät varsin pitkällä. Hallituksen vaihdos olisi tarkoitus tehdä huhtikuun 20. Siihen asti omallakin kohdalla työt vielä jatkuvat. Mitä sen jälkeen, on tällä hetkellä täysin auki.

SDP ei tappiosta huolimatta halua jäädä suoraan oppositioon. Saimme valtakirjan lähes 600 000 ihmiseltä ja minusta silloin on velvollisuus viedä vaaliohjelman asioita kaikin tavoin eteenpäin. Siksi demarit tulevat esittämään oman vaihtoehtonsa hallituksen painopisteiksi, kun Vanhanen sitä kysyy.

Demarien linja tulee olemaan sama kuin vaalien aikaan. Ei suuria täsmäveronalennuksia, julkisiin palveluihin vahva satsaus, vanhusten hoivapalveluihin isot panostukset, eläkkeiden epäoikeudenmukaisuudet korjataan ja ilmastonmuutokseen on reagoitava. Mielenkiintoista on nähdä, kelpaavatko nämä painotukset keskustalle vai menevätkö etusijalle maanviljelijöiden ja metsänomistajien perintöveron poisto, ruuan arvonlisäveron alennus sekä tuloveron tasaiset alennukset ja yritystuet. Verojen alennukset ja palveluihin satsaukset eivät oikein näyttäisi sopivan samaan koriin.

Yksi iso asia on seuraavan hallituksen joka tapauksessa ratkaistava. Se on vaalijärjestelmän muutos. Nykyinen järjestelmä on oikeustajun vastainen, kun yli 7000 äänellä jäädään eduskunnasta ulos ja toinen menee sisälle reilulla 1000 äänellä. Tämä työ olisi saatava pian käyntiin, jotta jo seuraavissa vaaleissa meillä olisi oikeudenmukaisempi järjestelmä käytössä.

Ismo Kainulainen
Kirjoittaja on valtiovarainministeri Eero Heinäluoman erityisavustaja ja joensuulainen kaupunginvaltuutettu (sd.)
www.ismokainulainen.blogspot.comKirjoitus on julkaistu ilmaisjakelu Karjalan Heilissä 21.3.2007
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4661

Palomiesten eläkkeistä

2007-03-05T11:49:00.000+02:00

SAK sitten otti ja luopui kohua heräätäneestä porsastelumainoksestaan. Päätös oli varmaan oikea, sillä ruualla mässäily ei ollut hyvän näköistä. Toivottovasti uusi sanoma saadaan pian valmiiksi. Hyvätuloiset sekä yritysmaailman johto ovat tutkimusten mukaan varmimpia äänestäjiä ja näin ollen palkansaajien sekä pienituloisten ääni voi jäädä vähemmälle eduskunnassa, mikäli ihmiset eivät lähde uurnille.

Tänään oli Helsingin Sanomissa sivun kokoinen mainos, jossa nostettiin esiin palomiesten eläkeiän epäkohdat. Helsingin palomiesten ammattiyhdistys oli laittnut tuon ilmoituksen. Tällä hetkellä heillä on sama eläkeikä kuin muillakin kunnallisen alan työntekijöillä. Siihen on saatava muutos. Samalla on käytävä lävitse myös hoitajien eläkeasioita.

Kun olin ministeri Rajamäen erityisavustajana sisäministeriössä, niin tätä asiaa puitiin melkoisesti. Laitanpa tämän kirjoituksen loppuun Karjalan Heilin kolumnikirjoituksen, joka on julkaistu viime vuoden kesäkussa. Se taitaa olla myös jossakin noissa arkistokansioissakin (syyskuu 2006).

Muuten huomasinpas, että tämä on nyt sitten jo 200 kirjoitus tänne blogisivuistoille. Kiitän kaikkia lukijoita ja palautteen antajia. Havannointi ja kommentointi jatkuu edelleen.

"Kesäkuumat liekit

Kun ajatellaan palomiesten työtä, kuten savusukellusta, hälytysajoja, pintapelastusta tai sukeltamista on hyvä pysähtyä miettimään ikääntymistä ja jaksamista. Elokuvamainen mielikuva teräkseen valetusta palomiehestä happipulloineen ja savuava kypärä päässä, ei ole pelkkää leffatarinaa. Kun tiedossa on, että joka tapauksessa suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää palomiesten keski-ikä tulee nousemaan, on jotain asialle tehtävä.

Sisäministeriössä on valmisteltu yhdessä pelastusalan toimijoiden kanssa selvitystä palomiesten ikääntymisen aiheuttamista haasteista pelastustoimelle. On käyty lävitse lukuisia toimia, joilla niin fyysistä kuin myös henkistä työkykyä kehitetään.

Selvitystyöryhmä teki myös mittavan määrän perusselvityksiä henkilöstön ikärakenteesta, kelpoisuuksia ja pätevyysvaatimuksia koskevista määräyksistä ja ohjeista, henkilöstön terveydentilaa koskevista tutkimuksista, työkykyä kehittävästä ja ylläpitävästä henkilöstöpolitiikasta sekä eläkkeelle siirtymisestä. Näihin liittyviä hankkeita onkin nyt piakkoin ensi syksynä lähdössä liikkeelle. Lisäksi toimenpiteiden on tarkoitus jalkautua pelastusasemille, jotteivät ne jää pelkiksi kirjoituspöytien paperitiikereiksi.

Pelastushenkilöstön ikääntymiseen liittyvät suunnitelmat sekä pelastusvalmiuden ylläpito ja kehittäminen ovat siis suunnitelmissa. Ainoastaan eläkeikään liittyvä päätös on avoinna. Sitä se on ollut jo liian monia vuosia.

Perusongelma on, että jos kunnallisen puolen eläkeikäratkaisua ryhdytään nyt erikseen peukaloimaan yhden ammattiryhmän kohdalla, niin silloin kaikki muutkin alat ovat asiassa liikkeessä. Kieltämättä asiassa on perää, sillä esimerkiksi hoitajan työ vuodeosastolla on kovaa fyysistä työtä ja perusteita alemmalle eläkeiälle olisi myös tässä sektorissa olemassa.

Toisaalta taas ns. hälytys- ja valmiustyyppisissä tehtävissä, kuten poliisissa, rajavartiostossa, puolustusvoimissa on eläkeikä alempi. Esimerkiksi kenttätyössä olevalla poliisilla 60 vuotta. Kun noiden ammattiryhmien työnantaja on valtio, niin ikä on osittain sen johdosta alempi.

Palomiesten eläkekysymys lähtee avautumaan vasta, kun kunnallinen työmarkkinalaitos sekä palomiesten ammattiliitto pääsevät asiasta neuvotteluyhteyksiin ja sitä kautta sopimukseen. Yksi mahdollisuus tämän asian edistämisessä on myös eduskunnassa, joka piakkoin saa käsiteltäväkseen kunnallisen eläkelain, johon tehdään uuden työeläkelain mukaiset tarkistukset. Siinä vaiheessa käydään lävitse myös eläkeikäasioita.

Kaiken kaikkiaan on pidettävä siitä kiinni, että meillä on palo- ja pelastustehtävissä sellaiset henkilöt, jotka pystyvät ja jaksavat tarvittaessa auttaa silloin kuin hätä meillä on suurimmillaan. Tämän lisäksi oikeudenmukaisuuden nimissä emme voi myöskään unohtaa muita raskasta fyysistä työtä tekeviä ihmisiä. Ainakin yksilöllistä harkintaa ja maalaisjärkeä on jatkossa ryhdyttävä käyttämään, kun tulevaisuudessa arvioidaan eri ammattilaisten pärjäämistä kussakin työtehtävässä. Se voisi olla nyt aluksi helpoin ratkaisu.

Kirjoittaja on joensuulainen kaupunginvaltuutettu ja toimii sisäministeri Rajamäen erityisavustajana.
Kesäkuu 21.6.2006, Karjalan heili"

Karjalaisen vaalisivuston kirjoitus: Järkeviä uudistuksia työntekoon

2007-02-27T13:16:00.000+02:00

Järkeviä uudistuksia työntekoon

Työnteon pitäisi kannattaa aina. Kukaan ei työtä tee pelkästään työn tekemisen ilosta. Meillä on useita klassisia tilanteita, jolloin käteen ei jää työstä kuin se ilo. Esimerkiksi osa-aikatyössä ansiot jäävät monesti varsin pieniksi. Tilannetta korostaa vielä se, että palkan yhteensovitus mm. asumistuen kanssa leikkaa kuukauden tulot monesti plus miinus nollaan, jopa miinuksellekin. Tähän päälle vielä viiveet työttömyyskassan maksuissa tuovat jo sellaisia piirteitä mukaan, jolloin työssä käyminen ei ole taloudellisesti järkevää.

Näitä niin sanottuja tuloloukkuja on purettu ja asiaan on saatu monia parannuksia. Kuitenkin asumistukijärjestelmässä on edelleen kankea tuloharkinta. Siksi olisi järkevää muuttaa asu-mistuen tuloharkintaa siten, että tulot huomioitaisiin esimerkiksi useammalta kuukaudelta ja tulorajaa nostettaisiin huomattavasti korkeammaksi. Työnantajien palkkatodistusten toimittamistoimintaa sekä työttömyyskassojen päivärahojen maksuja on myös edelleen joustavoitettava sekä nopeutettava. Osittain tähän liittyy myös työttömyyskorvausten puolison tuloharkinnasta luopuminen.

Tämän lisäksi vuokratyöhön, osa-aikatyöhön sekä ns. pätkätyöhön on saatavat samat työelä-män säännöt kuin ns. normaaleissa työsuhteissa on. Siihen kuuluvat vuosilomat, sairasvakuutuksen ja työterveydenhuollon edut sekä mahdollisuus koulutuksiin. Nämä asiat on seuraavien kansanedustajien otettava työlistalle ja ne voidaan hoitaa kuntoon seuraavan tuloratkaisun yhteydessä. Pieniä osauudistuksia, jotka luovat kannattavuutta työn tekemiseen.

Ismo Kainulainen, Demarien kansanedustajaehdokas nro 18
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen nettivaalisivustolla 27.2.007
http://vaalikone.karjalainen.fi/index.php?BBoard[list]=9&BBoard[nthread]=454

Sea Horse

2007-02-22T12:44:00.002+02:00

Kävin eilen illalla työn merkeissä syömässä ravintola Sea Horsessa, lempinimi "sikala". Paikka henkii legendaarisuutta ja ajan kuluminen näkyy sisustuksessa, joka on viehättävä. Jotenkin keskieurooppalaiset oluttuvat tulevat tuosta paikasta mieleen.

No, tuo paikka oli aivan täynnä ja kuulema pöydän varaaminen kannattaa tehtä todella ajoissa, sen verran suosittu paikka on. Ruokalista on hyvä ja monipuolinen. Löytyy pihvit, kalat, useita alkupaloja sekä hyvät jälkiruuat. Joukossa on klassikoita, kuten pyttipannu, lihapullat ja perunamuusi. Löytyypä sitten listalta erikoisemia, kuten kateekorvaa, tuhtia sisäfileetä, maksaa jne. Annokset ovat todella isoja ja siksi sitä sikalaksi sanotaan. (Lounaslistalla oli perinteistä kotiruokaa, lihapullia, makaronilaatikkoa jne. Kolme vaihtoehtoja joka päivä.)

Ruoka oli aivan oikeasti hyvin laitettua ja hyvänmakuista. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä ja huumorin tajuista. Tuhkakupit vaihtuivat myös tiuhaan.

Hyvä seurusteluravintola, tasaista puheensorinaa, ei hienostelua ja takuuvarma ruoka. Suosittelen.

Itärajan vaalipiiri?

2007-02-21T15:13:00.000+02:00

Ensi vaalikauden tavoitteeksi on asetettu vaalipiirien uudistaminen vastaamaan nykyistä paremmin äänten suhteellisuutta ja tasoittamaan suhteellisuudessa olevia eroja. Uudistaminen on tärkeää, sillä nykyinen vaalijärjestelmä on epäoikeudenmukainen eri alueiden ihmisille. Esimerkiksi Tarja Cronbergin on lähes mahdoton päästä uudestaan kansanedustajaksi, koska vihreiden äänet eivät riitä aiemmpien vaalien perusteella yhteen kansanedustajan paikkaan.

Vaaliliitot pitäisi myöskin kieltää, koska ne vääristävät demokratiaa. Ajatellaan nyt perussuomalaisia ja kokoomusta. Ei taida olla puolueilla yhtenäistä vaaliohjelmaa tai asioita ylipäänkään, mutta silti toisen puolueen äänestäminen voi koitua tuossa liitossa hyvinkin toisen puolueen ehdokkaan läpivientiin ja näin esim. päinvastaisten tavoitteiden kannattaja voi tulla äänestäjän edustajaksi.

Vaalipiiriuudistuksen vaihtoehdoksi on muodostumassa yhtenäinen Itä-Suomen vaalialue tai vaalipiiri, johon kuuluisivat molemmat Savot ja Pohjois-Karjala. Sitten on eri variaatioita, miten äänet ja paikat jaetaan. Ongelma tuossa hommassa minusta vain on, että asiapohja tuolla Itä-Suomen alueella on paikoin varsin ristiriitainen. Kehitämmkö 5- vai 6 –tietä, rakennammeko Savon rataa vai Karjalan rataa, kilpailemmeko Venäjä -asioista, kuten nyt? mikä on keskus-/pääkaupunki jne.

Minusta olisikin asioiden kannalta parempi, että muodostettaisiin Itärajan vaalipiiri yhdessä Etelä-Karjalan kanssa. Nimi voisi olla Karjalan vaalipiiri tai Itärajan vaalipiiri. Tällä seudun kehittämisellä on paljon yhtenäisyyksiä ja se voisi olla pitemmälläkin ajanjaksolla luontainen yhteistyöalue. Ainakin vahva metsäosaaminen on iso vahvuusalue, Venäjän raja-aluepolitiikka toinen, yhteiset isot liikennehankkeet niin rauta- kuin maanteillä on kolmas, Saimaan kanavan ja Saimaan vesistöalueen yhteinen kehittäminen neljäs ja sitten vielä tämä karjalaisuus.

Nyt olisikin aika laatia yksi sormiharjotelma siitä, miten Pohjois- ja Etelä-karjalan maakunnista voitaisiin muodostaa yhteinen vaalipiiri ja mitä se tarkoittaisi suhteellisuuden parantumisena. Minusta myös Kymeenlaakson voisi yhdistää Itä-Uudenmaan maakuntaan ja näin myös Uudenmaan vaalipiiristä tulisi pienempi, jolloin suhteellisuus samalla paranisi koko maassa.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen vaalisivustolla 21.2.2007

Ravintola kappeli

2007-02-20T11:22:00.001+02:00

Kappelin menu on hyvin perinteinen kotiruokapitoinen ja täynnä suomalaista historiaa. Se ei ole kauhean houkutteleva, koska karjalaispojalle siinä ei nyt ole kauheita yllätyksiä. Sen sijaan Kappelissa sattui olemaan bliniviikot, joten ajattelin katsoa sen kortin.

Kappelin blini on leikatessa ja haarukalla nostaessa rasvaa tihkuva ja tippuva. Tattaria on taikinassa liian paljon minun makuuni. Täytteistä raakakypsennetyt osat ovat raakoja, kuten pitääkin, mutta maku jää enemmän tuonpuoleiseksi. Mäti, smetana ja sienisalaatti toimivat, mutta muut ovat enemmän ruokalistan kirjainkoristeita. Toista bliniä ei tarvita, vaikka tarjoilija sitä suosittelee. Hyvä lounaspala päiväkävelyn kunniaksi.

Ravintola Barbanera (Bryssel)

Ravintola oli hyvin sisustettu ja tunnelmallinen pieni ravintola. http://www.resto.com/barbanera/

Palvelijaporukkaa siellä oli laskujeni mukaan yhdeksän. Asiakkaita saman verran. Päällepäsmärinä toimiva simputti nuorempia alaisiaan aina takin poisottoa myöten. Ei tuntunut mukavalta katsoa sitä vierestä. Koulutus on kai tuollaista Italiassa.

Kuitenkin sain kivan pöydän ja pääsin ruokalistojen pariin. Ne olivat kaikki ranskaksi, joten vartin arvailun jälkeen pyysin kääntämään valitut kohdat vielä englanniksi. Tilasin kokeeksi erikoisempaa tryffelipastaa. En ole siihen Suomessa törmännyt. Juomaksi otin talon viiniä, koska sitä kehuttiin vuolaasti. Ihan ok ja hinta laatu oli kohdallaan. Valkkaria, joka oli kuivaa ja hyvin aromikasta.

Ruoka oli hyvää. Täytettyjä tortelliineja lampaasta, kermakastiketta ja raastettua tryffeliä, joka on aivan yliarvostettuja minusta. Kuitenkin pääsin mielenipäähän ja ruoka juomineen jäi maksamaan alle kolmekymppiä. Kallista, mutta tilanteeseen nähden vähän. Kiva paikka, mutta simputus ja pelkät ranskalaiset menut ottivat päähän.

Luonnonlohta on suojeltava

2007-02-14T11:24:00.000+02:00

Suomessa on viime vuosien aikana pääsyt luonnonlohikanta varsin huonoon kuntoon. Syynä pidetään mereltä kutujokeen vaeltavien lohiemojen varsin varhaista pyynnin aloittamista sekä osittain salakalastusta. Tämä on rokottanut kovasti luonnonjokilohien kutevia lohikantoja ja siten syntyviä poikaskantoja.

Istutukset, jotka merialueille on tehty eivät ole toimineet, sillä syystä tai toisesta eivät istukaspoikaset ole siellä pärjänneet.

Tilanne on hankala. Osittain kyse on rannikon ammattikalastajien oikeuksista omaan elinkeinoonsa, mutta samalla asiassa poljetaan pohjoisen lohijokien kalastuksesta elävien matkailuyrittäjien oikeuksia. Ja eniten tässä kärsivät pian tällä menolla sukupuuttoon kuolevat luonnonvaraiset lohet.

Järkevältä tuntuisi luoda korvausmenetelmä Suomen kapenevalle ammattikalastajakunnalle, jotta emokalojen nousu voitaisiin turvata pohjoisen jokivarsiin. Pyyntiaikoja on rajoitettava ja turvattava tällä tavoin kalojen luonnonllinen lisääntymismahdollisuus jokialueilla.

Myös Pohjois-Karjalassa pitäisi luonnonlohikantojen nousumahdollisuuksia ryhtyä määrätietoisesti parantamaan. Kunnollisten kalaportaiden rakentaminen esimerkiksi Pieliselle ja Höytiäiselle on laitettava maakuntaliiton hankelistaan sekä pistää asia vireille myös rahoittajatahoilla sekä ns. Helsinginpäässä.

Tulevaisuuden kalastusmahdollisuuksista on huolehdittava. Siksi jo tänään on tehtävä päätöksiä ja töitä huomisen kalansaaliin varmistamiseksi.

Kirjoitus on julkaistu Karjalaisen vaalisivustolla 14.2.2007

Lääkkeiden hinnat ja saatavuus

2007-02-12T08:54:00.000+02:00

Lääkkeiden hintakehitykseen on tällä vaalikaudella vaikutettu mm. rinnakkaisvalmisteiden esiin nostamisella. Tämä on esimerkiksi kolesterolilääkkeissä tuonut isoja säästöjä niin käyttäjille, kuin myös yhteiskunnalle.

Toiminta on ollut oikeansuuntaista ja tätä pitää edelleen jatkaa. Lääkekorvausjärjestelmään pitäisi tehdä vielä vielä uudistus nykyisten lisäksi. Minä laittaisin lääkkeiden kelakorvauksiin asiakaskohtaisen alarajan esim. kymmenen euroa, jolloin harvoin sairastavat tai yhden lääkekuurin hakijat jäisivät pois tästä KELA:n kuittibyrokratiasta. Tästä syntyneen säästön siirtäisin paljon sairastavien korvauksiin ja nostaisin siellä korvaustasoja. Tämä olisi minusta myös oikeudenmukainen ratkaisu paljon sairastavien hyväksi.

Lääkejakelussa on myös päästävä eteenpäin. STM:n lääkeseminaarissa tehty ehdotus lääkejakelun ulottamisesta lääkärien vastaanotolle harvaanasutuilla seuduilla on minusta kannatettavaa. Muutoinkin olen monta kertaa taivastelllut, miksi sairaana pitää lähteä lääkärin jälkeen seikkailemaan ja etsimään avoinna olevaa apteekkia. Tuo lääkäriapteekkiesitys olisi minusta askel aivan oikeaan asiakaslähtöisen palvelun suuntaan. - Ismo Kainulainen (sd.)

09.02 16:32, viimeisin 09.02 16:32, vastauksia: 0, avattu 13 kertaa
Kirjoitus on julkaistu Karjalaisen vaalisivustolla perjantaina 9.2.
http://vaalikone.karjalainen.fi/?BBoard[list]=9&BBoard[nthread]=327

Pörssisäätiön juttu

2007-02-05T17:01:00.001+02:00

Pörssisäätiön tekemä haastattelu ompi näköjään nyt julkaistu.

Siinä sitä sitten on suomalaisen omistajuuden politiikkaa linjattu. ;)

Juttu löytyy osoitteesta: http://www.porssisaatio.fi/default.aspx

Vaalikirjoituksia

2007-02-02T10:48:00.000+02:00

Täräytinpäs seuraanvanlaisen kirjoituksen tuonne Karjalaisen vaalisivuistoille. Tosin sivustojen tekstit ovat kylläkin nyt varsin hankalasti katseltavissa. Entinen järjestelmä oli parempi selata.

"Päivähoitomaksuista veroale

Veronalennusten huutokauppa on taas ollut käynnissä tällä viikolla. Eri puolueet ovat kukin tehneet lupaukset kevennyksistä ja niiden painopisteistä. Tämän ja edellisen hallituksen veropolitiikka on ollut vahvasti elvytykseen perustuvaa. Tuloratkaisua on tuettu veronalennuksin. Tämä on johtanut siihen, että kotimainen kulutuskysyntä on ollut vilkasta, joka taas näkyy siinä, että palvelusektorille on syntynyt valtavasti uutta työtä ja työpaikkoja. Ihmiset ovat halunneet ja uskaltaneet tehdä uusia hankintoja ja parantaa näin elämäntasoaan. Hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on toteutunut juuri pitkälti palvelualojen työllisyyskehityksillä. Harrastettu veropolitiikka on toiminut.

Ensi vaalikaudella tilanne on hieman toinen. Tällä hetkellä ei ole tarvetta kansantaloutta elvyttää, sillä talouskasvun arvioidaan olevan nyt liki 6 % ja taantumaa ei ole näkyvissä. Sen johdosta ei ole järkevää tehdä tuloveroon kautta linjan veroasteikon alennusta, koska nyt sillä ei näyttäisi olevan saavutettavissa merkittävää työllisyysvaikusta ja talouskasvua. Toinen asia sitten on syntyykö ensi syksynä tuloratkaisu. Se näyttäisi ainakin näillä näkymin edellyttävän myös valtion mukana oloa ja hinta lasketaan miljardiluokassa. Kuitenkin talouskasvun hedelmiä jää edelleen hyvinvoinnin kehittämiseen.

Tasaisen ja kaikkiin tuloluokkiin kohdistuvan verojen alentamisen sijaan minusta olisi järkevää etsiä verohelpotuksiin arvioidulla määrärahalla muita kohteita. Ensinnäkin eläkeläisten verotusta tulisi korjata yhtenä täsmäiskuna, jotta heillä pienistä ja vähän suuremmistakin eläketuloista jäisi enemmän käteen. Nythän muutamilla ryhmillä verotus on tiukempaa kuin palkansaajilla ja tämä ei ole oikeudenmukaista.

Lapsiperheet olisivat minusta myös toinen ryhmä, jota pitäisi suosia verotuksessa. Lapsivähennys poistui joku vuosi sitten, joskin lapsilisiä silloin tarkistettiin merkittävästi. Lapsivähennystä ei ole syytä palauttaa, vaan pikemmin lapsilisä on korotettava samaan tapaan kuin tällä vaalikaudella. Sen lisäksi ensimmäisen lapsen lapsilisä tulisi nostaa toisen lapsen tasolle, kun maalaisjärki sanoisi kuluja olevan ensimmäisestä vähintään saman verran kuin toisesta. Myös yksihuoltajakorotusta on edelleen nostettava.

Kolmannen veroräätälöinnin tekisin päivähoitomaksuihin. Päivähoitomaksuissa on kuntien taholla valtava nostopaine. Istuva hallitus ei ole halunnut niitä nostaa, joka on ollut varsin järkevää työllisyyden ja työhön kannustamisen näkökulmasta. Kuitenkin päivähoitomaksujen tulorajat ovat nyt tehtyjen veroalennusten myötä ajautuneet sellaisiksi, että jo varsin pienituloisetkin joutuvat maksamaan kalleinta maksuluokkaa. Siksi ensinnäkin on näitä tulorajoja nostettava reippaasti.

Toinen liike päivähoitomaksuissa olisi kokonaistason laskeminen. Nyt ongelma on se, että työttömyydestä työhön astuttaessa päivähoitomaksu monesti syö sen käteen jäävän lisätulon. Erityisen isoksi tämä voi nousta monilapsisilla perheillä. Siksi olisi järkevää laskea näitä maksuja kautta linjan. Kunnille tämä päivähoitomaksujen tasonalennus tulisi kompensoida veronkevennyksiin ajatellusta jakovarasta. Tällöin voidaan ajatella, että veronalennus suunnattaisiin näin lapsiperheille. Se olisi myös oikeudenmukainen, koska lapsiperheiden menot ovat tänä päivänä huomattavasti suuremmat, mitä lapsiperheiden ja ns. lapsettomien perheiden kustannusten tasaamisen tarkoitettu lapsilisä on."

Autoverotukseen muutoksia

2007-02-01T13:27:00.001+02:00

Tällä kertaa kirjoittelen tätä tekstiä tiistaiaamuna Brysselissä Euroopan valtiovarainministereiden Ecofin -kokouksesta. Kokous on ensimmäinen Suomen puheenjohtajuuskauden jälkeen ja Saksa johtaa nyt vuorostaan puhetta. Kokouksessa käydään lävitse Saksan kauden tavoiteohjelmaa, pohditaan euron käyttöönoton sujumista Sloveniassa, käydään lävitse toimia Ranskan budjettialijäämän vuoksi, pohditaan Lissabonin strategian talous- ja työllisyystoimien onnistumista ja käydään eri maiden talouspolitiikan tulevaisuuden suuntaviivoja lävitse.

Ministereiden lounaalle on keskustelunaiheeksi valittu energia- ja ilmastonmuutosasiat. Tämä teema on ollut esillä viimeaikoina lähes kaikissa pöydissä, missä on pohdittu tulevaisuuden politiikkaa. Varsin kuvaavaa on Englannin valtiovarainministerin Gordon Brownin toteamus,
että valtiovarainministeriöiden olisi muututtava ympäristöministeriöiksi.

Talousihmiset ovat heränneet näkemään, että jotain on tehtävä ilmaston ja ympäristön suojelemiseksi. Mittavat aineelliset tuhot, joita luonnonkatastrofit ovat aiheuttaneet, ovat saaneet talousihmisiltäkin silmät auki. Ympäristönsuojelu ei ole enää pelkää itsensä kahlitsemista, vaan nyt näyttää siltä, että suojelutoimet tulevat asiaan kuin asiaan niin sanotusti läpäisyperiaatteella.

Suomessa on aktiivisesti hakeuduttu ja sopeuduttu kansainvälisen ilmastopolitiikan linjauksiin. Olemme mukana Kioton -sopimuksessa, jonka tavoitteena on laskea päästöjä. Yksi keskeisiä teemoja tulevaisuudessa on miten saamme niin Suomessa kuin muualla maailmassa autoilun päätökset kuriin ja mieluummin päästöttömiksi. Joka tapauksessa tiedossa on sekin,
että öljyä ei riitä enää moneksi kymmeneksi vuodeksi. Siksikin meidän pitää etsiä uusia voimanlähteitä autoiluun.

Suomen on onnistuttava uudessa teollisessa vallankumouksessa, jonka avulla pääsemme eroon öljyenergiariippuvuudesta ennen vuotta 2030. Tavoitetta on turha toivoa helpoksi. Kuvaavaa on, että vaikka olemmekin yhden sukupolven aikana onnistuneet puolittamaan öljynkulutuksen, on sen toisen puolikkaan korvaaminen aivan toisenlainen haaste. Markkinaehtoinen energiatehokkuuden ja käyttövoimavalikon parantaminen ei riitä. Öljy ja bensiini ovat olleet helppoja energian lähteitä liikenteessä, lämmityksessä ja työkoneissa. Nyt tarvitaan uutta biopolttoaineisiin pohjautuvia energianlähteitä.

Suomessa on muihin Euroopan maihin verrattuna varsin vanha autokanta. Tämä on ympäristönäkökulmasta iso rasite, sillä päästöt ovat vanhaan tekniikkaan pohjautuvissa autoissa paljon suuremmat kuin uuden tekniikan autot. Siksi olisi varsin perusteltua, että Suomessa ryhdyttäisiin antamaan uusille energiatehokkaille sekä ympäristöystävällisille autoille
verovähennys. Autoverotusta olisi syytä rukata vielä vähän muutoinkin, jotta uuden auton ostaminen olisi kannattavampaa, kuin vanhojen. Suhteessa ei ole myöskään mitään syytä kiristää muiden autojen verotusta, vaan asiassa on syytä edetä juuri verovähennysten muodossa.

Näitä tämmöisiä pieniä uudistuksia tarvitaan ja kansainvälisesti meidän tulee pitää jatkuvasti ääntä puhtaamman luonnon puolesta.

Kolumni Karjalan Heilissä 31.1.2007

Päivähoito- ja vähän muutkin maksut

2007-01-12T13:42:00.000+02:00

Suomessa on kulunut jo useita vuosia kulunut siitä, kun asiakasmaksuja on eduskunnan puolesta tarkistettu. Tästäpä taisi olla maininta, jopa hallituksen ohjelmassa, mutta hallitus ei ole tässä asiassa tehnyt päätöksiä.

Reilu vuosi sitten peruspalvelministeri vastaanotti yli satasivuisen esityksen, joka sisälsi mm. asiakasmaksujen korottamisia. Asiaa puitiin monella tasolla poliittisesti, jonka jälkeen todettiin, että kypsyyttä tehdä korotuksia ei taida olla ja mallit, joita tarjotaan vaikuttavat epäoikeudenmukaisilta. Tuo raportti löytyy STM:n nettisivuilta on varsin valaisevaa lukemista.

Tuon raportin pohjalta, kuitenkin jatkotyötä varmasti tehdään, jolloin ainakin seuraavat asiat tulisi käydä lävitse.Raportin jatkotyössä on katsottava ainakin kolme kokonaisuutta, ennen kuin päätöksiin mennään.

Ensimmäinen asia on päivähoitoon liittyvät kysymykset sekä lapsiperheiden toimeentuloon, päivähoitomaksuihin sekä työssäkäyntiin liittyvät muutokset ja näiden kysymysten yhteensovitus. Erityisesti on selvitettävä niitä asioita, jotka kohdistuvat yksinhuoltajien asemaan. Tällainen asia on esimerkiksi päivähoitomaksun perhekäsite, jossa yksin kasvatusvastuuta kantava huoltaja on toisenlaisessa asemassa kuin kahden huoltajan perheissä. Perheiden tulot ovat myöskin kehittyneet varsin paljon, jolloin esim. maksuluokat ja niiden tulorajat eivät ole nykyisin enää ajanmukaisia. Tämä on mm. ensimmäisiä uuden eduskunnan hoidettavia uudistuksia.

Toinen läpikäytävä asia on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviointi maksupolitiikassa sekä uudistusten kohdentumisesta. Maksuja ei tule periä vain sen takia, että kunta saa tuloja. Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat universaaleja, jolloin varallisuudesta ei saa tulla niiden käytön este. Fiskaalisen lähestymistavan sijasta asiaa tulisi harkita myös eettisesti ja yhteiskunnallisesti.

Kolmas asia on erilaisten terveydenhuollon maksukattojen yhtenäistäminen. Nyt järjestelmä on liian monimutkainen, sekava ja aiheuttaa turhaa päänvaivaa paljon sairastaville henkilöille ja perheille. Tämä on tosin vaikea ratkaistava, koska se rakentuu aikanaan luodulle pikku palasista rakentuneille järjestelmille ja toimeenpano jakaantuu kuntien ja KELA:n kesken.

Näihin asioihin ainakin ne kansanedustajat, jotka pääsevät sosiaali- ja terveysvaliokuntaan saavat varmasti ottaa valiokunnan mietinnössä kantaa. Oikeudenmukaisen ja ihmisten erilaisen varallisuuden huomioon ottaminen tulee minusta olla jatkossakin se punainen lanka, jota katsotaan kunnallisten palveluiden maksupolitiikkaa kehittettäessä.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen vaalisivustolla 11.1.2006 http://vaalikone.karjalainen.fi/?port=BBoard

Haista home

2007-01-04T10:08:00.000+02:00

Joensuun viime vuoden viimeisessä kaupunginvaltuustossa puhuttiin vakavahenkisesti kaupungin kiinteistöjen kunnosta. Puheenvuoroissa sivuttiin suurta huolta kantaen erityisesti koulukiinteistöjen tilannetta. Esimerkiksi entisen keskustan yläasteen koulukiinteistö oli päässyt niin surkeaan rapakuntoon, että sen korjaaminen oli toivotonta. No, nyt keskustassa on hieno ja moderni koulurakennus, mutta eihän kaupungin toimintalinja voi olla (vai voiko?) se, että rakennukset käytetään loppuun ilman, että niitä korjataan.

Jätin tuossa vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa valtuustokysymyksen vastattavaksi kaupunginhallitukselle. Sain kysymykseen mukaan kuusi muuta valtuutettua allekirjoittajiksi (Merja Mäkisalo-Ropponen, Anni Järvinen, Kalevi Saarela, Marjatta Räty, Erkki Korhonen ja Mari Hämäläinen). Valtuustokysymys on hyvä työkalu, kysyä hallitukselta mitä ajankohtaiselle asialle on ajateltu tehtävän. Näin päivänpolttavan kysymyksen saa myös julkiseen keskusteluun ja se osaltaan (oikein käytettynä) vauhdittaa myös mahdollisia toimenpiteitä.

Eli tällä kertaa kysymys koski jälleen erään opetuskiinteistön sisäilmaongelmia. Opiskelijoiden mukaan ammattikorkeakoulun Sortavalan yksikössä on vakava sisäilmaongelma. Rakennuksen on sanottu olevan jopa niin huonossa kunnossa, että on puhuttu sen käyttökieltoon asettamisesta ja jopa sen ’maan tasalle lanaamisesta’.

Kuitenkin Sortavalan rakennusta on käytetty edelleen päivittäiseen opetukseen, tilanne on jatkunut vuodesta toiseen ja useat ihmiset eivät voi ilman oireita siellä oleskella. Eli haista home, opiskele ja työskentele. Tämä minusta on jo puistattavaa ja herättää paljon kysymyksiä.

On varmasti niin, että tilanteesta ollaan oltu ja ollaan tietoisia ja toimenpiteitä suunnitellaan, mutta mikä on aikajänne? Sairaanhoitajan koulutuksen saaneena minua askarruttaa myös järjestääkö ja korvaako kaupunki opiskelijoille ja työntekijöille huonosta sisäilmasta johtuvat erityiset terveyspalvelut tai mikä on kaupungin vastuu, mikäli joku em. henkilö sairastuu kroonisesti? Erityisesti ammattikorkeakouluopiskelijoiden kohdalla nämä ovat hyviä kysymyksiä, sillä heidän terveyspalvelunsa eivät ole mitenkään kehuttavassa kunnossa kaupungissamme, vaikka korjausesityksiä on tehty useita.

Valtuustokysymykseen on vastattava aina sen jättämistä seuraavassa kokouksessa, joten kaupunginvaltuuston vuoden ensimmäinen kokous onkin siksi varsin mielenkiintoinen. Valtuustokysymyksen ja toivottavasti julkisuuden kautta niin työntekijät, opiskelijat kuin muutkin ihmiset saavat pian vastaukset noihin kysymyksiin. Toivottavasti, myös täsmätoimia on luvassa.

Vastaavanlaisen kysymyksen voisi tehdä myös eräiden muidenkin koulukiinteistöjen ja päiväkotien tilanteesta sekä monesta muusta kaupungin kiinteistökohteesta. Erityisesti ne tilat, joissa lapset oleskelevat nostavat huolestuneita ryppyjä otsalle. Siksikin valtuuston ja ihmisten on hyvä kuulla kaupungin linja sisäilmaongelmiin suhtautumisesta sekä kanta vastuukysymyksiin. Säästöissäkään ei ihan loputtomiin voida mennä.

Ismo Kainulainen, kirjoittaja on joensuulainen kaupunginvaltuutettu ja työskentelee valtiovarainministerin erityisavustajana.
http://www.ismokainulainen.blogspot.com
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 3.1.2006

kekkerit

2006-12-07T12:50:00.000+02:00

Linnanjuhlissa on tautisen kuuma. Kättelyn jälkeen vieraat ohjattiin yläkertaan, jossa sitten olimme siihen asti, että kaikille oli annettu kättä. Tunnelma luonnllisesti tiivistyi melkoisesti jopa vetisen hikiseksi, varsinkin niiden osalta, joiden kutsut oli ajoitettu heti alkuun.

Pienet karjalanpiirakat lämmittivät mieltä ruokapöydässä ja joku hapankorppupohjainen homejuustojuttu, jossa oli selleriä tai ehkä wasabiakin oli tosi hyvä snaksi. Booli oli vähän "huttusen" makuista, mutta ihan hyvää ja sopivan vahvaa. Tanssit tuli myös pyöriteltyä ja jutusteltua yhden, jos toisen kanssa. Kivaa oli ja juhlat olivat todella arvovaltaiset.

Laura oli kommentoinut muutama päivä siteen kirjoitustani Paavon perinteestä. Minusta tuntui, niissä Paavon juhlissa, että siitä muodostuu SDP:n ek-ryhmälle uusi perinne. RKP ja Keskustahan tänäkin vuonna järjestivät pre-pressanbileet ja heillä se on ollut tapana jo pitempään. Meidän porukkahan on järkännyt taas jatkoja teatteriin ek-ryhmälle, mutta tällä kertaa niin ei ollut.

Teinpäs muuten itsenäisyyspäivänä tuntematonta katellessa aivan loistavaa lihavelliä. Keittein potkan jämiä nelisen tuntia ja sitten otin lihat talteen ja lisäsin siihen hiukkasen ohrasuurimoita ja puolikkaan vaalean leivän murusina ja annoin vielä hautua puolisen tuntia. Tosi hyvää haudutettua ja maukasta sekä ruokaisaa lihavelliä.

Ehkäpä tämä nyt riittää, tämä juhlista kirjoittelu nyt vähäksi aikaa. Joulusta ehkä seuraavaksi juhlana pitää jotain mainita.

Vanhusten hoivapalvelut kuntoon

2006-12-06T18:00:00.000+02:00

Kansankuntamme hartioita koeteltiin reilut 60-vuotta sitten raskaasti. Suomen itsenäisyys oli vaakalaudalla ja maamme parhaat miehet ja pojat oli koottava sotaan. Perheissä tunnelma oli kouraiseva ja tunnelma vakava. Miesten ja isien lähtö oli rintaa puristava. Ei tiedetty mikä odotti.

Taistelut Suomen Karjalassa olivat ankarat. Ylivoiman edessä venyttiin ylisuorituksiin ja Suomi urhoollisesti pärjäsi suurta ylivoimaa vastaan. Karjalan koivikkomaat sekä mäntykankaat kätkevät tänäkin päivänä monen suomalaisen sotilaan vuodattamat kyyneleet sekä kotiin lähetetyt ajatukset rajun hyökkäyksen keskellä. Kotirintama Suomessa pyöri silloin naisten käsillä. Nämä on meidän tämän päivän nuorten hyvä muistaa ja painaa mieliin.

Itsenäisyytemme säilyi, mutta hinta siitä oli kova. Evakot, sotavammat ja jälleenrakentaminen vaativat ihmisiltä uskomattoman paljon sisua. Tiukat ajat kasvattivat suomalaista suurta ikäluokkaa tietynlaiseen vaatimattomuuteen, joka loi malttia yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tälle pohjalle Suomessa on rakennettu hyvinvointivaltio, jota tullaan katsomaan kauempaakin.

Numeroista kiinnostuneet ihmiset ovat varsin selkeästi osoittaneet käppyröillä ja taulukoilla, miten Suomi ikääntyy ja mitä se tarkoittaa meidän palveluille. Tällä vaalikaudella on tehty mittavat panostukset terveydenhuollon rakenteiden kunnostamiseen ja hoitojonojen lyhentämiseen. Tätä työtä on edelleen jatkettava, mutta vanhusten hoivan kunnian sekä resurssien palautus on nostettava seuraavaksi painopistealueeksi. Emme voi enää lykätä vanhusten hoivan tarpeita.

Ensi vaalikaudella on tehtävä mittavat ja huomattavat lisäpanostukset vanhusten hoivapalveluiden parantamiseen. Tarvitaan korkean tason kansallinen hoivaprojekti samaan tapaan kuin meillä oli kansallinen terveysprojekti. Työntekijöiden jaksaminen raskaassa hoivatyössä vaatii lisää käsipareja, jotta ikääntymisen haasteesta selvitään ilman selän ”katkeamista”.

On syytä olla ylpeä itsenäisestä Suomesta. Monessa naapurimaassa vapaudesta ja demokratiasta on nautittu vasta lyhyen tovin. Meillä demokratian perusteet ovat vankat ja sosiaalinen pääoma on yksi maailman suurimmista. Kuitenkaan esimerkiksi vanhusten hoivassa emme vielä ole samanlainen mallimaa, kuin päivähoidossa tai peruskoulussa. Siihen tulee kuitenkin pyrkiä. Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää meiltä kansallista yhteishenkeä. Se edellyttää päätöksiä ja tekoja. Niitä tekoja, jotka auttavat ja tukevat heikommassa asemassa olevia. Niitä tekoja, jotka auttavat sitten, kun ei enää itse jaksa. Tässä meillä riittää vielä Suomessa työtä.

Kunkin ikäluokan tulee kantaa oma vastuunsa ihmisten ja Suomen hyvinvoinnista. Ikääntyvillä ihmisillä ja omaisilla on oltava takuu siitä, että ketään ei jätetä hoidotta ja heitteille. Omaisille ja läheisille tarvitaan myös varmuus inhimillisen hoidon tasosta ja laadusta. Vanhusten hoitopalveluja tulee kehittää siten, että ne mahdollisuuksien mukaan tukevat omatoimisuutta ja hyvää vanhuutta. Elääkseen ihmisarvoista vanhuutta tulee ikäihmisen tuntea saavansa arvostusta ja mahdollisuuden toteuttaa itseään.

Veljeä ei jätetä -ajatus piti vaaran ja jälleenrakentamisen vuosina. Sitä samaa ajattelua ja yhteishenkeä tarvitsemme edelleenkin.

Ismo Kainulainen, kirjoittaja työskentelee valtiovarainministerin erityisavustajana ja on koulutukseltaan sairaanhoitaja.
http://www.ismokainulainen.blogspot.com

Kolumni sanomalehti Karjalan Heilissä 6.12.2006

PS. Suurin osa sodassa kaatuneista suomalaisista oli alle kolmekymmenvuotiaita.

Kepin nokkassa pussi porkkanoita

2006-11-20T09:11:00.000+02:00

Hurmos se on. Se verran yllättäen Liperi ja Outokumpu ovat kuntaliitoskortit pyötään panneet. Tai sitten se on väistöliike kuntauudistuksen eli ns. paras-hankkeen palvelurakennesuunnitelmalle, jossa halutaan tiiviin kaupunkiseudun yhteistä palvelualueiden suunnittelua ja järjestämistä. Rääkkyläkin on minusta positiivinen ilonpilkku kuntaliitosselvityksissä, sillä sielläkin päättäjät haluavat nyt katsoa kortit liitoksen hyvistä sekä varjopuolista. Nyt pitäisi löytää ne avainpoliitikot, jotka ottavat kunnian ja vastuun ja hoitavat ison selvityspaketin eteenpäin. Päästäisiin tästä kuntalaisia ihmetyttävistä eipäs juupas kuvioista eteenpäin.

Eduskunnan käsittelyssä on nyt jo historiallisen mainneen saavuttanut kuntauudistus. Sen tiimoilta palvelu- ja kuntarakennetta on tarkoitus uudistaa vastaamaan niin lääkärivajeisiin kuin kuntatyöntekijöiden eläkkeelle siirtymiseen varautumiseen. Tällä kertaa tähän syntyneeseen kuntauudistusratkaisuun on myös laaja oppositiokin sitoutunut valtakunnan tasolla.

Pian tämä kuntauudistuksen ns. puitelaki on eduskunnassa hyväksytty. Sen jälkeen ratkaisuvalta siirtyy kunnille. Ensi vaalikaudelle on varattu 200 miljoonaa euroa, eli 1,2 miljardia vanhaa markkaa siihen, että kunnat lisäävät yhteistyötä. Avustusta yhteistyön lisäämiseen saavat eniten nopeimmat, eli ne jotka löytävät yhteisen köyden. Maan hallitus on luvannut käyttää luvattuja rahoja niihin kuntiin, jotka tekevät kuntaliitoksen ensi tai seuraavan vuoden aikana. Sitten rahat jyrkästi vähenevät. Yhdistyvät kunnat säilyttävät myös jatkossa valtionosuudet vähintään nykyisellä tasolla seuraavan viiden vuoden ajan. Tämä on iso kädenojennus etenkin pieniä kuntia kohtaan. Myös henkilöstön asema tullaan turvaamaan seuraavaksi viideksi vuodeksi yhdistymisestä.

Mikäli pikkuporkkanat ovat Liperin ja Outokummun liitosselvityksen takana, niin hyvä niin. Jos kuitenkin haluttaisiin helikopteroitua ja katsoa koko alueen tulevaa kehitystä korkeammalta, olisi vastuullisempaa tehdä laajempi selvitys. Ja olisihan se kuntalaisille ja päättäjille toinen vaihtoehto kahden liitoksen sijaan. Tämän lisäksi isompaan selvitykseen saisi valtion maksaman selvitysmiehen.
Ajan peluu, ratkaisuiden viivyttäminen ja ennakkoluulot saattavat muutoin viedä porkkanaeurot muille maakuntamaille.

SDP teki jo vuosia sitten Pohjois-Karjalassa piirikokouspäätöksen, jonka mukaan kuntaliitosselvitysten laatiminen ja hyötyjen sekä haittojen selvittäminen on järkevää. Katseet kääntyvätkin nyt keskustan keskeisiin mielipidevaikuttajiin. Anu Niemi Kontiolahdessa on yksi ratkaisun avain. Kansanedustaja Eero Reijonen Liperissä toinen ja Pyhäselässä keskustan kunnallisjärjestö ylipäänsä.

Minä en haluaisi olla kehityksen jarruna ja vastustamassa ylimääräistä kunnille tulevaa rahaa niin pysyvinä valtionosuuksina kuin porkkanoina säkissä. Oliskohan keskustassa nyt olisi sellaisen kokouksen paikka, jossa pohdittaisiin onko edes kuntaliitosselvitykselle mahdollista näyttää vihreää valoa, kun kuitenkin jäät ovat nyt liikkeessä?

Vai pitäisiköhän tässä ryhtyä seuraavien vaalien yhteydessä keräämään kansanäänestyksen nimilistoja, jotta edes selvitykset saataisiin Joensuun seudulla tehtyä?

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 18.11.2006

Haisevat roskapussit

2006-11-08T16:33:00.001+02:00

Tässäpä on eilen lupaamani kirjoitus. Hallituksen äänestys päättyi 8-6 ja jätelaki menee seuraavaksi eduskuntaan. Ilmeisesti vasemmistoliitto ja vihreät saattaisivat tulla SDP:n riviin. jännä katsoa, miten ne harvat porvaripuolueiden ympärsitöihmiset laitetaan ruotuun.

"Haisevat roskapussit

Mädänneelle kananmunalle haisevat, matolle tihkuen tippuvat pulskeat roskapussit eivät kiinnosta juuri muita kuin niitä, jotka joutuvat viemään ne roska-astiaan. Se ei ole arkisen perhe-elämän herkkuhetkiä, mutta tehtävä homma kuitenkin.

Näistä roskapussiasioista on kuitenkin jouduttu vääntämään kättä maan hallituksen piirissä ja piakkoin myös kansanedustajien haluttaisiin tekevän jäteasioista linjavetoja. Tänään keskiviikkona hallitus on ilmeisesti äänestänyt siitä, että pitääkö yksityisten yrittäjien luopua kunnan järjestämästä jätteenhuollosta ja ryhtyä itse hoitamaan omien jätteiden hoito. Asia piti käsitellä hallituksessa jo viime viikolla, mutta lakia vastustavien demariministerien määrä perjantaina oli silloin suurempi, kuin rkp:n ja keskustan ministereiden, jotka olivat poissa valtioneuvoston istunnosta.

Suomihan poikkeaa jätehuollon järjestämisen suhteen muusta Länsi-Euroopasta. Meillä kunta huolehtii jätehuollosta, mutta meillä on sallittua myös ns. sopimusperusteinen jätehuolto, jossa kunta voi antaa koko jätehuoltovastuun yrityksen hoidettavaksi. Suomessa ei ole siellä täällä takapihojen kaatopaikkoja ja nyt kunnallisella vastuulla oleva jätehuolto on kilpailutettua, vastuullista ja kaikkien selvitysten mukaan myös edullisempaa kuin sopimusperäinen. Järjestelmä toimii.

Nyt rkp:n ja keskustan kannattaman lakiesityksen mukaan nykyinen kuntien vastuu jätehuollon järjestäjänä supistuisi niin, että ne vastaisivat ainoastaan asumisessa syntyvien ja niihin rinnastettavien julkisen toiminnan jätteiden jätehuollosta. Palvelu- ja yritystoiminta (elinkeinoelämä) joutuisi huolehtimaan omista jätteistään. Eli kysymys on osittaisesta jätehuollon yksityistämisestä, kermapalleroiden kuorinnasta.

Muutamat suuret yksityiset jätefirmat ovat tätä uudistusta halunneet, koska kunnallisen kilpailuttamisen sekä tiettyjen jätevastuurajausten suhteen on nykyinen laki epäselvä eikä se suosi ympäristöbisneksessä olevia yrityksiä. Malli, jolla uudistusta nyt kiirehditään vielä tämän eduskunnan aikana, on kuitenkin huono. Laista uudistetaan vain kaksi pykälää, kun se pitäisi laittaa turkin hihaan ja kasata kokonaan uudestaan. Tämän lisäksi jätelain kokonaisuudistuksen linjauksia selvitetään parhaillaan valtakunnallista jätesuunnitelmaa valmistelevassa työryhmässä ja myöskin EU:n jätestrategia on pian uudistumassa. Lisäksi uudistuksesta ei ole nähtävissä seuraavan mitään suoranaista ympäristöhyötyä, vaan pikemminkin uudistus lisää ympäristöhaittoja mahdollisten lisä- ja erilliskuljetusten johdosta.

Demarit ovat koko ajan olleet vastahankaan ja vastustaneet tätä uudistusta, koska ehdotetut muutokset aiheuttavat kustannuksia tavallisille kuluttajille, joiden roskalaskut nousevat. Rkp:n puheenjohtajan Stefan Wallinin arvion mukaan korotus olisi noin 8 euroa kotitalous. Kun rinnalle ottaa esimerkiksi eduskunnan käsiteltävänä olevan opiskelijan opintotuen ateriatuen muutaman kymmenen sentin korotuksen, niin asia saa hieman suhteellisuutta. Kaiken lisäksi pienten ja keskisuurten yritysten jätemaksujen on arvioitu nousevan lähinnä erillisten kuljetusten takia noin 30 % ja vielä kun yksityisten kaatopaikkojen ei tarvitse maksaa jäteveroa niin valtion verotulot voisivat vähentyä arviolta 25 miljoonaa euroa.

Mukava onkin seurata millaisen jäteperinnön pohjoiskarjalaiset kansanedustajat jättävät vaalien alla äänestäjille? "

Kolumni on julkaistu kaupunkilehti Karjalan Heilissä 8.11.2006.

Viinin maistia

2006-11-02T11:39:00.001+02:00

Se olisi tämäkin viikko jo voiton puolella. Viime viikonvaihteessa pistäydyin minäkin 60 000 muun ihmisen ohella ruoka- ja kirjamessuilla. Oikeastaan olin vain sillä ruokapuolella ja siinäkin sai kulumaan koko päivän. Osallistuinpas myös viinimaistelukurssille. Valkoviini oli siinä kohteena. Vaikka tuota viiniä nyt on ilman kurssejakin maisteltu, niin kyllä sitä jotain erikoisvinkkejä sieltä sai.

Viiniä voi koettaa maistaa esim. pitämällä nenästä kiinni. Makueron huomaa hyvin, sillä viini ei maistu miltäkään, koska tuoksut eivät tule näin mukaan. Viiniä maistellessa pitäisi ottaa hieman ilmaa mukaan ja sitä pitäisi pursutella suussa ja tietenkin kunnon maistaja sylkäisee viinin suusta vielä pois.

Toinen luento jolla olin, oli oluen panemisen historia. Mielenkiintoinen. Oluen väri kuulema johtuu siitä, miten tummaksi jyvät on paahdettu ennen mäskäämistä.

Ostin muuten messuilta pitkään etsimäni ammattilaisten fileerausveitsen. Hyvä ja terävä sekä käteen erittäin sopiva. Ruuan laittaminen on taidetta ja siksi pensselit pitää olla viimeistä huutoa. Testasin sitä jo illalla sisäfileen leikkaamiseen. Siinäkin toimi. Kalalle aivan ehdoton. Tulipa muuten hyvät pihvitkin suppilovahverokastikkeella.

Finnairin alennuslippupolitiikka on tyhmää. Otin viikonlopuksi ees sun taas lipun hki-jns. Koska vanhempani olivat pitkästä pitkästä aikaa käymässä Hki:ssä sain sitten kyydin autolla kotikonnuille. Siten minulta jäi käyttämättä meno joensuuhun. Maanataina valtuuston kokouksen jälkeen kentällä mielyttävä virkailija sitten totesi, että minulla ei ole lentovarausta, vaikka se oli siinä kourassa. Syy varauksen peruuntumiseen oli se, että en ollut ollut hki-jns lennolla, jolloin he peruvat automaattisesti paluulennon. En tiedä miten pienessä präntissä tämä on kerrottu, mutta en todellakaan tätä tiennyt. Tarjouksen ehdoissa ja mainoksessa tämä varmaan pitäisi kertoa. Ja mitenkäs sitten nämä Forsce Majour -tilanteet?

Suomen euroviisujuontajat?

2006-10-27T13:44:00.001+03:00

Heh. Paukaisinpa Iltalehteen mielipidekirjoituksen. Ihan euroviisujuontajista. Oli ihanaa kirjoittaa aivan hömppää perusteellisen retorisen kirjoittamisen sijaan. Tosin tuli hieman kiireellä laitettua ja kielenhuolto jäi huonoksi. Iltalehti oli tämän kylläkin korjaillut, eikä tarvinnut punastella julkaisun jälkeen. Ja kuvien kanssa oli kirjoitus siellä perjantaina. Heh.

Tuo ajatus tuli jo useita kuukausia sitten mieleen. Olin katsomassa Irina Björklundin sahansoittokeikkaa Juttutuvassa. Se oli aivan loistava. Hän lauloi siellä venäjäksi, suomeksi, ranskaksi ja muistaakseni vielä englanniksikin. Siitä sitten syntyi tämä ajatelma.

Keikan jälkeen Bjöklund istu siinä pääpuolen isossa pöydässä tuttujensa kanssa. Varsin välitön ja tolkun oloinen ihminen. Mie istuin viereisessä pöydässä muutaman elokuva-alan ammattilaisen kanssa. Tulipa siinä sitten puhuttua tuosta ideasta euroviisujuontajiksi. Niipäs sitten eräs tuttuni, joka etsii mainoksiin ja elokuviin roolihenkilöitä käväisi kysäisemässä hänelle tutulta näyttelijättarelta, joskos häntä tämä kiinnostaisi. Björklund tuntui olevan varsin otettu ja kiinnostunut asiasta. Niinpäs nyt sitten vähän ajan kuluttua ajattelin, että pannaanpas tämä asia nyt lehteen ja katotaan ottaa asia tätä kautta tuulta.

Tosin voin olla jo nyt varma, että tuo kirjoitus poikii jatkojuttuja...

Alla Iltalehdessä julkaistu kirjoitus.

"Suomen euroviisujuontajat?

Suomella on kunnia Lordin ansiosta toimia ensi kerralla historiallisestieuroviisuisäntänä. Tapahtumapaikka on saatu päätettyä ja järjestelyt ovattäydessä pohdinnassa.

Järjestävän maan kannalta kasvot isäntämaalle antavat satojentiedotusvälineiden maasta välittämät raportit ja kuvaspektaakkelit. Välittömät kasvot finaaliin tuovat juontajat ja heidän lavakommentitsuorassa voittajan ratkaisevassa lähetyksessä. Siksi on suuri merkitys,ketkä edustavat tällöin Suomea sekä selostavat Suomen finaalia Euroopanlaajuisessa suorassa lähetyksessä.

Viime aikojen Suomen suosituimmat valkokankaan ja tv-kuvaruudunvalloittajat ovat olleet pariskunta Irina Björklund ja Peter Franzen.Molemmilla on kansainvälistä kokemusta ja näyttelijäntyön jälki onsaavuttanut suomalaisten sydämen. Pari on varsin kansainvälinen jatietääkseni kielitaito on heillä varsin hyvä ja monipuolinen.

Minusta Björklund/Franzen -pari olisi oiva käyntikortti Suomestajuontamaan Suomen euroviisufinaalia. Ramppikuumeestakaan tuskin meidänsuomalaisten tarvitsee olla kovin huolissaan heidän lavalla ollessaan.

Ylen kannattaisi nyt pikaisesti kiinnittää pariskunta viisufinaaliin,etteivät vain heidän normaalit elokuvatyöt estä tätä mahdollisuutta."

3 Kruunua

2006-10-22T15:09:00.001+03:00

Studio 51 ja toinen loistokas ja typerä baari Kampissa on nyt sitten tarkastettu. (nimi ei syöpynyt mieliin), niin Lux:han se oli.

Nämä elintapa-akvaariot eivät saaneet valtimoita tykyttämään. Kiinalaisten taistelukalojen tyylillä liikkuvat ja pukeutuvat ihmiset katsoivat siellä toisiaan nenän vartta pitkin. Jotkut taas tuntuivat säästäneen kuukauden käydäkseen siellä. Onpahan mistä viikolla koulussa ja töissä puhua. Voin kuvitella hyvin ne tämän päiväiset puhelinsoitot; "Voi, en jaksa nyt lähteä salille, kun olin eilen luxissa." Yliarvostettua puuhaa, sanon minä. Ja niistä ei lehdissä kirjoitettaisi ellei vipit olisi jaettu oikein. Olut 36 markkaa jne.

Perjantai-ilta alkoi muuten hauskasti. Vähän vaille viisi olin lähdössä töistä. Olen viikon tuuraillut kolleegaani viestintäpäällikköä Halosta ja viimeiset haastattelut Kapiteelin myynnistä oli saatu hoidettua . Puhelin soi ja pomo, ministeri Heinäluoma kysyi, jos lähdettäis pienelle iltapalle rennommin töistä jutustelemaan. Koleega Hannu oli paikalla kanssa ja lähti myös messiin.

3 KRUUNUA

3 kruunua, Kruunhaassa on kiva paikka. Sieltä saa läskisoossia, joka ei nyt ole kauhean maireasti tehty, mutta soossia kuitenkin. Listalta löytyy myös normaalin miehen lempilapset oopperaleivät, lihapullat ja pihivit. Perusruokaa ja sitten on hienompiakin juttuja. Kuulema on ollut myös Loka-laitisen kantapaikka. Eli kokolihaasyövät heteromiehet, sinne siis.

Ilta oli hauska, monta tarinaa kuten Sörkan laki, normaalit ruokajuomat ja lakon johtaminen ao. baarista tarinoitiin reilun tunnin iltapalalla. Hauskaa oli, vaikka naurun liukastusta ei juuri nautittukkaan. Eerolle pitää nostaa hattua avustajiensa moisesta huomioimisesta.

Ps. Sörkan laki tarkoittaa, sitä kun istutaan iltaa ja sitten loppuillasta tulee laskunmaksun aika, jolloin todetaan Sörkan laki ja lasku tasataan kaikkien kesken tasan. Yleensä joukossa on joku, joka on ottanut huomattavasti paljon vähemmän, jolloin hän joutuu kärsimään muiden iloittelua.

Postres ja Savotta

2006-10-12T14:12:00.001+03:00

Kävinpäs äsken syömässä Posters -nimisessä ravintolassa. Pakko on kirjoittaa ja kehua, sillä niin positiivinen poikkeus oli tämä ravintola Helsingin keskustapaikoissa. Kolmen ruokalaijin lounas 19 e. Eli halpa. Palvelu aivan loistavaa, jopa ruokaliinat laitettiin polville. Miljööö pieni, mutta intiimi. Ruoka erinomaista ja gourmeeta ja erikoista. Laitettu hyvin ja esteettisesti lautaselle. Postres tarkoittaa kuulema Espanjaksi jälkiruokaa. Suosittelen kaikille. http://www.postres.fi/.

SAVOTTA

Toinen eksoottinen on ravintola Savotta. Kattaus on eriparilautasia, vesi tarjoillaan koskenkorvapulloista, ruoka päreeltä. Pontikkaa löytyy listalta. Se on ihan tuomiokirkkoa vastapäätä. Emäntäpukuiset savonmurretta matkivat tarjoilijat ovat rempsakoita ja mukavia. Sisustus on tukkikämpän kopiointia ja ruoka sen mukaista. Kalaa ja lihaa sekä sieniä. Hyvät pöperöt ja erikoinen miljöö. Samaa ketjua Saslikin, Saaren ja Saagan kanssa. http://www.asrestaurants.com/ Kannattaa sielläkin pistäytyä.

AINO

Ravintola Aino sitten korttelin toisella puolella Esplanadin varrella on sitten toinen paikka, josta saa maakuntaruokia. Sekin on ihan mukava paikka.

Mielipiteen hinta?

2006-10-12T13:50:00.000+03:00

Toimittaja Anna Politskovskajan murha viime lauantaina tuntui pahalta. En nyt tiedä miksi se niin erityisen pahalta tuntui, sillä en tuntenut tai koskaan tavannut tuota henkilöä. Kuitenkin olin seurannut hänen kirjoitteluaan useita vuosia ja lukenut hänen tekemiään kirjoja. Naisen, ihmisoikeustaistelijan ja demokratian ritarin raaka surma laittoi kuitenkin minusta tietyllä tavalla puolipisteen avoimelle draamalle, joka edelleenkin jatkuu Tshetsheniassa.

Politskovskajan kirjat Tshetshenian sota, Toinen Tshetshenian sota ja Putinin Venäjä kertovat omaa korutonta kieltään epäkohdista, joita hän Venäjällä havaitsi. Erityisesti kirjat Tshetsheniasta eivät ole mukavaa luettavaa. Hän kuvaa niissä sen verran värikkäästi julmuuksista, kuten kidutuksia ja raiskauksia, joita siellä hänen mukaansa järjestelmällisesti tehdään.

Sodasta ei kirjoissa kerrota enää niinkään olevan kysymys, vaan pikemminkin sodan lakien mukaisista julmuuksista ja bisnekseksi muutetusta terrorista, joista alueen ihmiset joutuvat kärsimään. Siellä, kun kirjojen mukaan tapana on esimerkiksi kidnapata perheenjäsen, jonka perhe voi sitten ostaa elävänä tai kuolleena tiettyä summaa vastaan vapaaksi tai haudattavaksi. Vaihtoehtona on katoaminen. Täytyy myöntää, että mietin välillä noita teoksia lukiessani, voisivatko nämä tekstit olla tshetshenisissien sotapropagandaa, mutta en ikinä oikein itse siihen sitten kuitenkaan päätynyt.

Maailmassa on ollut useita rohkeita naisia, jotka ovat nousseet demokratian esitaistelijoiksi. Esimerkiksi bandiittikuningatar Phoolan Devi Intiassa taisteli kastittomien ja etenkin kastittomien naisten ihmisoikeuksien puolesta ja sai aikaan muutoksia maan asenteisiin. Burman Aung San Suu Kyi, joka on sotilasjuntan asettamassa kotiarestissa, toi maahan demokratian pilkahduksen. Samaan porukkaan lasken myös Politskovskajan. On hyvä muistaa, että meillä on edelleenkin useissa maissa edelleen useita demokratian esitaistelijoita, joiden kohtaloon tulisi kiinnittää enemmän maailmanlaajuista huomiota.

Suomalaisena olen ollut huolissani fasismin ja natsismin esiinmarssista Venäjällä. Pietarissa ja Moskovassa on pahoinpidelty ja surmattu useita ulkomaalaisia lapsia ja opiskelijoita. Kontupohjan etninen mellakka, olipa se nyt järjestetty tai rikollisten välien selvittely, toi Pohjois-Karjalasta katsoen Venäjän kansallisuusongelmat lähes kotiporstuaan. Tämä kehitys tulee laittaa maassamme merkille ja asiasta on syytä käyttää puheenvuoroja useampikin. Suomalaisten poliitikkojen ja kansalaisaktivistien on uskallettava ottaa nämä vakavat asiat esille ja kiinnittää asiaan myös naapurimaan politiikkojen huomio.

Putinin lausunto Politskovskajan murhan selvittämisestä oli oikea teko. Nyt vielä tarvitaan teko ja sen jälkeen muita tekoja. Putinille sopisi nyt puheenvuoro demokratiasta, vapaasta lehdistöstä sekä mielipiteen ilmaisun vapaudesta. Hänellähän on nykyinen virkakausi loppupuolella ja maan tulevaisuuteen on tarve katsoa vahvan taloudellisen kehityksen jälkeen. Puheenvuorossa voisi olla Tony Blairin tyylistä tulevaisuusajattelua. Tosin taidan olla vähäsen huono henkilö neuvonantajaksi Venäjän presidentille ja eikäpä siinä maassa ole tapana ollut neuvoja paljon ottaakaan muiden maiden poliitikoilta tai ajattelijoilta.

Mutta niin tai näin. Jospa kirjoituksen ajatus kuitenkin päätyisi Venäjän uuden suurlähettilään, Putinin läheisen edustajan lehdistökatsauksiin.

Kolumni on julkaistu kaupunkilehti Karjan Heilissä 11.10.2006

Katupoikapopulismi

2006-09-20T10:39:00.001+03:00

Viime viikkoina on tehty varmasti yksi viisastelun maailmanennätyksistä. Smash Asem –mellakan taltuttamisesta johtuen osa sen osallistujista on ollut äänekkäästi vaatimassa poliisin ja poliitikkojen päitä julkiselle lynkkausalttarille. Yksi äänekkäimmistä on ollut poliittinen katupoika Paavo Arhinmäki, joka järjesti Kiasman mellakoista putkaan pääsyllään paraatipaikan Iltapäivälehtien värikuviin. Lisäksi ministerin erottamisvaatimus on varma keino päästä läpi politiikan uutisputkesta etenkin, jos on itse poliitikko ja laitettu putkaan.

Vielä pitemmälle hurskastelussaan menivät vihreät. Kun mikään ei riitä ja äärivasemmisto ehti julkisuuspelissä pidemmälle, kaivettiin viime viikonloppuna vihreiden kokouksessa esiin välikysymysvaade sisäministeri Rajamäen luottamuksen mittaamiseksi. Vihreiden puoluejohdossa työkalut ovat nyt pahemman kerran hukassa. Heidän toiminnastaan lisäksi välittyy kuva, että he ovat mellakoitsijoiden puolella. Mitenkähän vihreiden mahdollinen sisäministeri olisi toiminut mellakan torjunnassa? Kukkia vai sidontaa?

Monesti on niin, että pieni vähemmistö aiheuttaa mekkalan, joka peittää suuren enemmistön hiljaisuuden ja tyytyväisyyden. Näin on käynyt nyt myös tässä asiassa. Tosiasia on, että poliisilla oli tiedossa, että Smash Asem -nimen alla olleet toimijat halusivat aiheuttaa kaaosta öisessä Helsingissä Göteborgin ja Tanskan mellakoiden mallin mukaisesti. On perin huono asia, että nyt nämä katumellakoiden ammattilaiset, viheranarkistit luovat pahan varjon aivan tavallisten kansalaisjärjestöjen mielenosoituksille. Poliisihan omalla toiminnallaan myös turvaa näiden rauhallisten mielenilmausten turvallisen järjestämisen. Eikös tästä, vihreät hoi, pitäisi kantaa vielä enemmän huolta?

Mellakan, paikkojen suunnitelmallisen särkemisen ja mielenosoituksen ero on selkeä. Mellakointi on tuonut mustia pilviä mielenosoitusoikeuden yläpuolelle ja pahimmillaan vaarantaa tämän vapauden. Mellakointi demokratian nimissä ei edistä demokratiaa. Olen varma, että suurin meistä ja suomalaisista toivoo, että suomessa ei tarvitsisi pelätä kaduilla huligaanien riehumista ja autojen polttelua. Siksi on syytä pitää visusti erillään kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen lailliset mielenosoitukset sekä erilliset aatteellisenkin mielipiteen alla järjestettävät mellakat.

Kansalaisoikeudet ovat tärkeitä ja niiden toteutumista on vaalittava. Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliisin toimia voidaan arvioida ja niistä on voitava keskustella julkisesti. Kokonaan toinen asia on se, jos ensin vaaditaan päättäjien erottamisia ja sen jälkeen vasta ryhdytään tutkimaan. Se on poliittista katupoikapopulismia ja halpaa politiikan tekemistä.

Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 20.9.

Miten pitkälle junalla pääsee?

2006-09-14T12:55:00.000+03:00

Matkustan lähes joka viikko Helsingistä Joensuuhun. Välillä lentäen, välillä junalla riippuen siitä ovatko työt siinä mallissa, että matkalla niitä ei tarvitse tehdä. Erityisesti olen pitänyt junalla matkustamisesta, sillä nykytekniikan aikaan niin työnteko tai vaikka elokuvien katselu on helppoa ja yksinkertaista. Yöjuna on myös ollut kätevä. Iltaisin voi esimerkiksi hoitaa kaupunginvaltuuston kokouksen ja sen jälkeen sitten nukkua yönsä ja siirtyä aamulla suoraan töihin. Se on myös palvellut isoa joukkoa rakennusmiehiä, jotka kätevästi ehtivät sillä vehkeellä suht ajoissa aamuksi etelään töihin.

Mutta. Nyt juna-aikataulut ovat astuneet uuteen aikaan. Samassa yhteydessä yöjunaliikenne Pohjois-Karjalaan lakkasi. Viimeinen vuoro Helsinkiin päin lähtee nyt iltasella kello 18.10. Tampereelle pääsee vielä noin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Aiemmin junat lähtivät yön selkään 23.07 ollen perillä aamiaisen aikaan päätepisteessä. Nykytilanteessa on siis etsittävä matkan päätepisteestä siskonpetiä tai otettava teltta mukaan, jotta voi yöpyä suurin piirtein samoin kustannuksin, kuin makuupaikka olisi junassa maksanut.

Tämä yöjunaratkaisu sattuu kaikkein kipeimmin opiskelijoihin, tutkijoihin sekä siihen porukkaan, joka pyrkii vaikuttamaan Helsingin päässä siihen, että meillä maakunnassa asiat olisivat paremmin. Tähän joukkoon lukeutuu potilasjärjestöjä, partiolaisia sekä muita erilaisia kansalais- ja nuorisojärjestöjä. Joukkoon lukeutuvat myös ne virkamiehet, joiden ei sallita lentää ykkösherrojen tavoin. Mielenkiintoista on katsoa miten majoituslaskuihin suhtaudutaan, sillä en usko, että Helsingin pään kokoukset ryhtyvät noudattamaan kaukomatkalaisten uusia juna-aikatauluja.

Valtion Rautatiet lupasi lyhyemmän matkustusajan, mutta pöllömmpikin tuosta huomaa, että mikäli haluaa olla aamulla aikaisin ensimmäisessä Viron lautassa, työmaakokouksessa tai aamupalaverissa on tultava paikanpäälle illalla. Tällöin konkreettinen matka aika ei ole VR:n lupaama uusi nopea 4 tuntia 17 minuuttia plus toimintahäiriötunti, kuten Turun Pendoliinoilla.
Kuopiosta pääsee neljän jälkeen yöllä Helsinkiin ja perillä ollaan 8.48. Tässä kyydissä on tarjolla Kouvolassa vaihto Imatralta 6.09 lähtevään junaan. Joensuusta ensimmäinen taas lähtee 5.25 ja on perillä 9.48. Tämäkin juna menee Imatran kautta. Miksi Joensuun juna ei voisi lähteä aikaisemmin, jolloin Joensuustakin ehtisi aikaisemmin Helsinkiin? Toinen vaihtoehto olisi rakentaa Oulusta sellainen tolkullinen,ennen seitsemää perillä oleva yöjunayhteys, johon voisi Joensuusta matkustaa kiskobussilla tai linja-autolla. Mikäli vaihto olisi Pieksämäellä, niin silloin yhteys Turkuukin olisi järjestettävissä. Mutta ilmeisesti VR:n aikataulusuunnittelussa paivät alkavat vasta aamupäivällä lounaalta, oikein muutoin noihin myöhäisiin kaukojunien aamuaikoihin ei tolkkua saa millään.

Toinen mielenkiintoinen selvitettävä asia olisi se, että voiko maakunta ostaa junavuoron? Esimerkiksi Kemijärven yöjunayhteys maksaa yhteensä 450 000 euroa valtion ja 50 000 maakunnan rahaa ja VR hoitaanee lopuskat. Päätös on poliittinen. Jos kerran Kemijärvelle saa erillispäätöksellä ostaa yöjunan, niin miksi sitä ei saisi ostaa Joensuuhun. Uskoisin, että Imatra-Lappeenranta akseli olisi mielellään mukana yöjunahankkeessa, koska ongelma on heidän kanssaan jo nykyjärjestelyllä ollut yhteinen. Maakunnan edunvalvontakoneisto voisi selvitellä näitä mahdollisuuksia.

Tosin sitten pitää muistaa se, että VR on monopoli, jolle on annettu julkisen tehtävän hoito. Miksi se ei sitten hoida tehtäviä siten, että alueellisesti ihmisten tarpeet tulisivat hoidetuksi. Ei junaliikennettä voi paljon enempää keskittää kehäkolmosen sisälle, kuten linjaus nyt näyttää olevan niin aikataulujen kuin yöjunien suhteen.

En tiedä ovatko nuo nykyiset juna-aikataulut rakenneltu Helsinkiläisten hotellien ehdoilla vai pelkän raidelogistiikan perusteella, mutta pohjois-karjalaisten ihmisten tarpeiden logiikkaa ne eivät kohtaa ja saamaa tekstiä tulee myös monesta suuresta radanvarren kaupungista.
Ja joku muuten voisi vielä kysyä, mitä VR:n hallinnossa olevat kansanedustajat ja poliitikot ovat lakkautetusta yöjunaliikenteestä mieltä? Voisi tehdä hyvää joskus heidänkin matkustaa junalla lentokoneen sijaan.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 9.9.2006

Mellakka vai mielenosoitus?

2006-09-14T11:44:00.000+03:00

Seurasin lauantai-iltana Helsingin keskustassa Ylen aamutelevision yläkerran parvekkeelta poliisin toimintaa Kiasman edustan mellakan hillitsemiseksi. Tunnelma oli jännittynyt, mutta turvallisen oloinen. Paljon aivan tavallisia ihmisiä kerääntyi seuraamaan kiinnostuneena tapahtuma. Tosin yleisön joukossa oli sellaisiakin ihmisiä, jotka myöhästyivät Kiasman edustalta ja jäivät poliisin saartorenkaan ulkopuolelle. Nämä myöhemmin heittelivät poliisia mm. penkeillä ja aiheuttivat pulloja heittelemällä ja raketteja ampumalla sivullisille vaaratilanteita.

Olen ollut kerran siinä porukassa, joka antaa nimensä poliisille mielenosoituksen järjestäjänä. Joensuussa useat nuorisotalot olivat sulku-uhan alla 1990-luvun loppupuolella. Panimme pystyyn mielenosoituksen, joka marssi keskustan nuorisotalolta vapaudenpuistoon ja sitten siellä aikamme osoitimme mieltämme.

Mielenosoituksen järjestämisessä on tarkat pelisäännöt. Tapahtumassa on oltava etukäteen sovitut kulkureitistöt ja vastaavat henkilöt tms. Poliisilla on oikeus antaa ohjeita ja tarvittaessa keskeyttää mielenosoitus, jos yleinen järjestys tai turvallisuus vaarantuu. Näin tehtiin Helsingissä kahdesti. Kiinalaisten toisinajattelijoiden mielenosoitus siirrettiin anarkistien johdosta Kiasman edustalta toiseen paikkaan ja anarkistien mellakka keskeytettiin heti, koska mielenilmauksen reitistä Pasilan messukeskukselle ei voitu sopia vastuullisen henkilön puuttuessa.

Viikonloppuna Helsingissä oli noin parikymmentä erilaista mielenosoitusta, jotka lähes kaikki sujuivat rauhallisesti. Suurimmasta, kansalaisjärjestöjen mielenosoituksesta, jossa mukana oli linja-autollinen joensuulaisia, otettiin yleisön joukosta kiinni kymmenkunta ihmistä paikkojen töhrimisen sekä anarkismin johdosta. Poliisi turvasi näin mielenosoitusten järjestämisen. Tämä oli myös järjestäjien etu. Tapahtumat sujuivat rauhallisesti, eikä jälkeenpäin jouduttu poliisin häränsavuille särkyneistä näyteikkunoista.

Poliisilla oli tiedossa, että Smash Asem -nimen alla olleet toimijat halusivat aiheuttaa kaaosta öisessä Helsingissä Göteborgin ja Tanskan mellakoiden mallin mukaisesti. Jos julkisesti pyydetään Helsingin kaduille rikkomaan näyteikkunoita, jaetaan lentolehtisiä kuulusteluissa vaikenemisesta ja varataan reppuihin mukaan palavia nesteitä sekä metallipamppuja, on tuommoisen porukan touhuihin puututtava. Ei ole mitään tolkkua, että päästetään hulina päälle, omaisuutta vahingoitetaan, ihmiset loukkaantuvat ja virkatehtävissä olevat ihmiset joutuvat vaaraan tehtäviä hoitaessaan. Poliisin toimet olivat oikeat ja ikkunat eivät tällä kertaa helisseet. On järkevämpää ennaltaehkäistä hulinat kuin siivota niiden jälkiä.

Se, että poliisit ovat varustautuneet siten, että työnteko on turvallista eikä loukkaantumisia satu, on minusta sekin hyvä asia. Se omalta osaltaan estää ylilyöntejä. Poliisit joidenkin mielestä varmasti näyttivät sotaisilta, mutta huvittavalta näytti sekin, kun poliisit olivat Göteborgin kaduilla Jofa -jääkiekkokypärät päässä.

Kansalaisoikeudet ovat tärkeitä ja niiden toteutumista on vaalittava. Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliisin toimia voidaan arvioida ja niistä on keskusteltava julkisesti. Nyt tapahtunut henkilötietojen talteenotto ja niiden jatkokäyttö selvitetään. Myös oikeuskansleri tutkii poliisin viikonlopun toimia. Aikanaan on johtopäätösten aika.

Mellakan, paikkojen suunnitelmallisen särkemisen ja mielenosoituksen ero on selkeä. Mellakointi on tuonut mustia pilviä mielenosoitusoikeuden yläpuolelle ja pahimmillaan vaarantaa tämän vapauden. Mellakointi demokratian nimissä ei edistä demokratiaa. Siksi on syytä pitää erillään kansalaisten lailliset mielenosoitukset sekä anarkiaan, jonkun aatteellisen mielipiteen alla järjestettävät mellakat.

Kolumni 13.9.2006 / Karjalan Heili

Sosiaalipolitiikan täsmäohjus

2006-09-05T17:09:00.001+03:00

Syyskuun alussa se on sitten tulossa toimeentulotuen piirisää olevat ihmiset saavat merkittävän korotuksen toimeentuloonsa. Viime vuonna budjetin yhteydessä tehty päätös otti huomioon myös suomalaisen yhteiskunnan vähätuloisimmat ihmiset. Kansaneläkkeisiin ja toimeentulotukeen päätettiin silloin tehdä täsmäkorotukset. Nyt tulevat maksuun ensi kuun alussa. Eläkkeisiin 5 euroa kuukaudessa lisää ja toimeentulotukeen summa on asumiskuluista riippuen euroista kymmeniin.

Yksi suurimmista suomalaisen sosiaaliturvan epäkohdista on ollut niin sanottu seitsemän prosentin omavastuuosuus asumisen kustannuksista toimeentulotuen suuruutta laskettaessa. Tämä ns. prosenttipykälä laadittiin silloin, kun laman aikana pankkien kriisin kustannuksella Suomessa säästettiin. Kokoomus vaati silloin prosentiksi yli kahtakymmentä, kun taas SDP olisi unohtanut koko säästölistan. 7% prosenttia oli sitten lopputulos. Sosialidemokraatit nyt taistelleet kasvan talouskasvun vuosina tämän prosenttipykälän poistamiseksi. Ja nyt siitä päästään eroon.

Tämän vuonna hallitus päätti, että budjetissa toteutetaan samankaltaisia täsmätoimia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Täsmätoimet koskevat useita satojatuhansia ihmisiä, joilla on vaikeuksia päivittäisen toimeentulon kanssa. tulla toimeen Hallitus laajentaa sotainvalidien laitoshoitoon pääsyä alentamalla haitta-asterajaa nykyisestä 25 prosentista 20 prosenttiin. Uudistuksella pyritään vähentämään pysyvän laitoshoidon tarvetta

Myös rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan määrärahaa lisätään miljoonalla eurolla. Tämä mahdollistaa 1 200 veteraanille lisäkuntoutuksen. Tavoitteena on kuntoutus mahdollisimman lähellä kotia. Laitoskuntoutus ei useinkaan enää sovellu kaikkein iäkkäimmille ja toimintakyvyltään heikentyneille veteraaneille. Myöskin Sotainvalidien puolisoiden kuntoutusmäärärahaa nostetaan ja eläkkeensaajien erityishoitotuki nousee 15 eurolla kuukaudessa. Omaishoitajien jaksamista tuetaan lisäämällä omaishoitajien vapaata yhdellä päivällä eli kolmeen päivään kuukaudessa.

Tämän budjetin yksi tärkeä ryhmä ovat yksinhuoltajat. Yksinhuoltajaperheiden toimeentulon parantamiseksi elatustukea korotetaan 5 prosentilla. Korotus nostaa tukea noin kuusi euroa kuukaudessa. Kotihoidon tuen hoitorahaa korotetaan sisarusten osalta 10 eurolla kuukaudessa. Muutos kohdistuu monilapsisiin perheisiin. Adoptioperheiden tukea puolestaan lisätään yli 3-vuotiaan lapsen adoptiovanhemmille hoitovapaan ajalta.

Osana kokonaisuutta korjataan yleiseen asumistukeen liittyvä kipukohta. Lasten perhe-eläkettä ei oteta enää huomioon tulona yleistä asumistukea määriteltäessä. Täsmätoimet kohdistuvat noin 1 200 yksinhuoltajatalouteen, jotka ovat kokeneet perheenhuoltajan kuoleman. Uudistus korottaa enimmillään näiden talouksien yleistä asumistukea 90 euroa kuukaudessa.

PS. Joensuukin sai aivan oman kirjauksen budjettiriihessä. Poliisitalon pitkään ja hartaasti odotettu korjaus edistyy ja ensi vuodelle on varattu 75 000 euroa remontin suunnitteluun. Pää tuon investoinnin toteutukseen on nyt avattu.

Kolumni on julkaistu Radio Rexissä 1.9.2006

Palkankorotus vähävaraisille

2006-09-05T17:07:00.000+03:00

Syyskuun alussa se on sitten tulossa. ”Palkankorotus” myös vähävaraisille. Viime vuonna budjetin yhteydessä tehty päätös otti huomioon myös suomalaisen yhteiskunnan vähätuloisimmat ihmiset. Kansaneläkkeisiin ja toimeentulotukeen päätettiin silloin tehdä täsmäkorotukset.

Yksi suurimmista suomalaisen sosiaaliturvan häpeätahroista on ollut niin sanottu seitsemän prosentin omavastuuosuus asumisen kustannuksista toimeentulotuen suuruutta laskettaessa. Olin silloin itse Joensuun peruspalvelulautakunnassa, kun pykälää ryhdyttiin soveltamaan ja se sattui silloin tosi pahasti. En ole sitä koskaan kannattanut. Katselin asiaa silloin päättäjänä liian läheltä ja näin mitä se tarkoitti. Tämä prosenttipykälä laadittiin silloin, kun kaikesta piti vielä säästöjenkin jälkeen pankkien kriisin kustannuksella Suomessa säästää. Kokoomus vaati silloin prosentiksi pitkälle meneviä kaksinumeroisia lukuja, kun taas SDP olisi unohtanut koko säästölistan. 7% prosenttia oli sitten lopputulos. Kipeä ja siitä viimeisestä toimeentulosta riipivästi leikkaava. Huono päätös. Nyt siitä vihdoin päästään eroon.

Joensuulaiset sosialidemokraatit ovat viime vuosina puoluekokouksesta toiseen ponnistelleet tämän prosenttipykälän poistamiseksi. Viimeistä edellisellä kerralla saatiin poliittinen voitto, kun asiaa ryhdyttiin voimallisesti puimaan ja selvittämään sen poistamisen vaikutuksia. Kuntarahojen vartijoille tämä tuntui silloin tarkoittavan pimeyden ääniä, sillä nämä rahathan maksetaan kuntien kukkaroista. En oikein jaksanut silloin kirstujen vartijoita ymmärtää. Raha pelkästään ei voi olla arvojen mittari.

Viimeisessä SDP:n puoluekokouksessa prosenttipykälä puheenjohtaja Heinäluoman johdolla julkisesti poistettiin. Tiedän silloisena Heinäluoman lähiavustajana ja läheltä tuota prosessia seuranneena, että se oli pitkälti Eeron tahto ja puolueväki halusi sitä myös kovasti. Tämä palautti osittain monen uskon politiikan sosiaalisen oikeudenmukaisuuteen. On osattava myös tehdä yhteiskunnan hyvin voidessa päätöksiä, jotka auttavat viimesijaisella toimeentuloturvalla oleviakin. Minulle tuo prosenttipykälän poistopäätös oli hyvin henkilökohtainen poliittinen saavutus. Olen nähnyt sen vaikeuttavan vähätuloisten ihmisten elämistä ja sen poistamiseksi tehnyt töitä. Ja, kun tuen palautus on vielä aito ja tuntuva 7% vuokrasta, auttaa se todella ihmisten toimeentuloa. Odotan innolla, miten esimerkiksi Joensuussa asia viedään nopeasti käytäntöön. On hyvä teroittaa, että jo nyt kuormitetut sosiaalityöntekijät eivät saa joutua tässä asiassa mitenkään maksumiehiksi.

Emme kuitenkaan saa jäädä tulee makaamaan, niin kuin tuntemattomassa sotilaassa kirjoitetaan. Nyt on jo seuraavien päätösten aika. Maatalouden EU:sta aiheutuneet tulonvähenemiskompensaatiot on juuri päätetty. Vuosittain tämä tarkoittaa meidän veronmaksajien verovarojen 50-80 miljoonan suuntausta viljelijäväestölle. On oikeus ja kohtuus, että samassa budjetissa vielä tänä vuonna katsotaan myös muidenkin kuin maatalouden tulokehitystä. Tätä myös sosiaalidemokraatit ovat halunneet keskustalle teroittaa. Minun listallani tässä tarkastelussa ovat yksinhuoltajien toimeentulo sekä paljon sairastavat sekä ikääntyvät ihmiset.

Kolumni on julkaistu Karjalan Heilissä 16.8.2006

Kesäkuumat liekit

2006-09-05T17:03:00.001+03:00

Kesäkuumilla on jälleen leimahtanut ilmiliekkeihin keskustelu pelastusalan henkilöstön ikääntymisestä ja sen vaikutuksista pelastusturvallisuuteen. Erityisessä polttopisteessä ovat olleet palomiehet, joiden eläkkeelle siirtymisikää nostettiin jokin aika sitten yleisen eläkeuudistuksen yhteydessä.

Kun ajatellaan palomiesten työtä, kuten savusukellusta, hälytysajoja, pintapelastusta tai sukeltamista on hyvä pysähtyä miettimään ikääntymistä ja jaksamista. Elokuvamainen mielikuva teräkseen valetusta palomiehestä happipulloineen ja savua kypärä päässä, ei ole pelkkää leffatarinaa. Kun tiedossa on, että joka tapauksessa suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää palomiesten keski-ikä tulee nousemaan, on jotain asialle tehtävä.

Sisäministeriössä on valmisteltu yhdessä pelastusalan toimijoiden kanssa selvitystä palomiesten ikääntymisen aiheuttamista haasteista pelastustoimelle. Selvityksessä on käyty lävitse lukuisia toimia, joilla niin fyysistä kuin myös henkistä työkykyä kehitetään. Selvitystyöryhmä teki myös mittavan määrän erilaisia perusselvityksiä henkilöstön ikärakenteesta, kelpoisuuksia ja pätevyysvaatimuksia koskevista määräyksistä ja ohjeista, henkilöstön terveydentilaa koskevista tutkimuksista, työkykyä kehittävästä ja ylläpitävästä henkilöstöpolitiikasta sekä eläkkeelle siirtymisestä. Näihin liittyviä hankkeita onkin nyt piakkoin ensi syksynä lähdössä liikkeelle. Sen lisäksi toimenpiteiden on tarkoitus jalkautua pelastusasemille, jotteivät ne jää pelkiksi kirjoituspöytien paperitiikereiksi.

Kaiken kaikkiaan pelastushenkilöstön ikääntymiseen liittyvät suunnitelmat sekä pelastusvalmiuden ylläpito ja kehittäminen ovat nyt suunnitelmissa. Ainoastaan eläkeikään liittyvä päätös on avoinna. Sitä se on ollut jo useita, useita vuosia. Liian monia vuosia.

Perusongelmaksi ovat useat tahot nähneet sen, että jos kunnallisen puolen eläkeikäratkaisua ryhdytään nyt erikseen peukaloimaan yhden ammattiryhmän kohdalla, niin silloin kaikki muutkin alat ovat asiassa liikkeessä. Kieltämättä asiassa on perää, sillä esimerkiksi hoitajan työ vuodeosastolla on kovaa fyysistä työtä ja perusteita alemmalle eläkeiälle olisi myös tässä sektorissa olemassa.

Toisaalta taas ns. hälytys- ja valmiustyyppisissä tehtävissä, kuten poliisissa, rajavartiostossa, puolustusvoimissa on eläkeikä alempi. Esimerkiksi kenttätyössä olevalla poliisilla 60 vuotta. Kun noiden ammattiryhmien työnantaja on valtio, niin ikä on osittain sen johdosta alempi.

Joka tapauksessa palomiesten eläkekysymys lähtee avautumaan vasta, kun kunnallinen työmarkkinalaitos sekä palomiesten ammattiliitto pääsevät asiasta neuvotteluyhteyksiin ja sitä kautta sopimukseen. Yksi mahdollisuus tämän asian edistämisessä on myös eduskunnassa, joka piakkoin saa käsiteltäväkseen kunnallisen eläkelain, johon tehdään uuden työeläkelain mukaiset tarkistukset. Siinä vaiheessa käydään lävitse myös eläkeikäasioita.

Kaiken kaikkiaan on pidettävä siitä kiinni, että meillä on palo- ja pelastustehtävissä sellaiset henkilöt, jotka pystyvät ja jaksavat tarvittaessa auttaa silloin kuin hätä meillä on suurimmillaan. Tämän lisäksi oikeudenmukaisuuden nimissä emme voi myöskään unohtaa muita raskasta fyysistä työtä tekeviä ihmisiä. Joka tapauksessa ainakin yksilöllistä harkintaa ja maalaisjärkeä on jatkossa ryhdyttävä käyttämään, kun tulevaisuudessa arvioidaan eri ammattilaisten pärjäämistä kussakin työtehtävässä. Se voisi olla nyt aluksi helpoin ratkaisu.

kolumni on julkaistu Karjalan Heilissä. http://www.karjalanheili.fi/?port=Lehti&page=Arkisto&Dep=3 osoitteesta löytyy arkisto näköjään, jos haluaa käydä muita tekstejä kattelemassa.

Torikahviossa

2006-04-24T15:33:00.001+03:00

Joensuun torikahvio on legendaarinen paikka. Sieltä löytyy semmoinen kiva Martta -kahvio, josta saa vastapaistettuja oikeita karjalanpiirakoita. Niin. vastapaistettuja ja juuri voilla voideltuja, sillä kahvion viereen on rakennettu piirakkapaja, jossa martta-aktiivit leipovat, rypyttävät, paistavat sekä voitelevat aamukuudesta lähtien piirakat. Takuu tuoreita, suussa sulavia ja rasvaisia. Hurjan hyviä. Ei kannata tulla Joensuuhun, jos ei käy siinä. Nyt näköjään piirakkapaja on uudisteettu ja laajennettu. Siinä myös järjestetään halukkaille ohikulkijoille piirakan teon opetusta. Paista oma piirakkasi omalla mallilasi. Kannattaa esim. viedä muksut oppiin, jos siltä tuntuu. Aitoa karjalaismeininkiä.

Nyt tosin Marttakahvio on vielä suljettu, yleensä se avautuu vapulta.

Päivänurmen kahvio on sen sijaan auki jo nyt. Se oli aamukymmeneltä täynnä ja nyt kolmen aikoihin se on taas täynnä. Tapana, kun on aloittaa työpäivä torikahvilla ja monet menevät töistä ja koulusta kotiin kahvion kautta. Päivänurmella on myös kahvilan vieressä kelpo olutterassi. Se hoidetaan siististi, eikä örveltäjiä siedetä. Istuinlämmittimillä varustetut penkit ovat mukavat varsinkin näin keväälllä.

Varsin kiinnostava näky istuu tuossa vieressä. Pitkään kaapuun pukeutunut ordotoksipappi, jolla kunnon peililasit päässä ja nahkärotsi harteilla. Minusta tuo on se nykyaikaisen uskonnon tyyli, josta patakonservatiivinen lutterilainen kirkko voisi ottaa mallia. Tosin ortodokseillakin pitäisi suhdetta naispappeuteen tarkistaa.

Savotta

2006-04-22T16:29:00.001+03:00

Eilen oli lähimmän työporukan järjestämät omat ja sihteeri Hietsun läksiäiset STM:ssä.

Ravintola Savotta senaatintorilla on muuten hieno ja kiva paikka. Tukkilaisruokaa. Siis ei puutu r-kirjan. Aito tukkilaikämpäksi sisustettu ravintola keskellä senaatintoria. Ruuat olivat aidon savokarjalaisia (paitsi karjalanpiirakat). Hyviä ja rasvaisia, mutta gourmeesti tehtynä. Suosittelen. Ei ollut kauhean kalliskaan. Kattaus oli myös tukkilaishenkinen, eri pari arabian lautasia, arkiset vanhan ajan haarukat ja veitset, kunnon maitolasi, pontikkaa saa snapsina ja alkupalan kanssa kirnupiimää. Pääruuaksi on tarjolla mm. hyvin tehdyt voissa paistetut muikut, iso pihviannos lihaa ja hienommille riekkoa ja jänistä. Jälkkäreinä kunnon rikkaat ritarit, uppopaistettua koskelaskijaa yms. ja tietysti sumppia. Aeto savolaismurre tarjoilijoilla.

Suosittelen. Eksoottinen myös ulkomaan murretta puhuville.

Olmi ja märkäkorva pojankloppi

2006-04-12T12:00:00.001+03:00

"PS. Vaikka ministerinä tulen suosimaan nimistyspolitiikassani naisia, jokainen naisministeri tarvitsee valtiosihteerikseen ainakin yhden märkäkorvan pojanklopin kertomaan, mitä kivaa seuraavaksi tehdään." Näin kirjoitti espoolainen kansanedustaja Susanna Rahkonen avoimessa internetissä olevassa päiväkirjassaan, blogissa muutama päivä sitten. Siis sama kansanedustaja, joka nimitti samalla palstalla EU:n komissaaria ja pääministeriä ansiokkaasti avustanutta nuorta miespolitiikkoa hieman myöhemmin Olmi -sammakoksi. Vitsiksi märkäkorvavertaus paljastui vasta myöhemmin, kun edustaja selitteli lasuhduksen olevan eduskunnan salissa vihreiden Tuija Braxin suusta lähtenyttä sättimistä.

Poliitikkojen nettipäiväkirjat ovat lyöneet itsensä läpi viimeisen puolenvuoden aikana. Erityistä etsikkoaikaa päiväkirjainnostukselle olivat presidentivaalit, jossa kaksi aikuista miestä, Niinistö ja Vanhanen ryhtyivät ehdokkaana kirjoittamaan päiväkirjaa päivittäisistä tunnoistaan. Vanhasen päiväkirjailu herätti kuulema keskustan tupailloisssa syvää niskan punoitusta niissä miehissä, jotka puoluekokouksen juhlamarssilla esiintyvät kansallispuvuissa, mustissa lierihatuissa sekä pohjanmaan mustissa saappaissa.

Blogeihin liittyy erityisen vahva poliittinen syväkurkkumaisuus, jossa sopivilla uutisilla haetaan lukijoita ehdokkaiden sivustoille. Eduskunnan kuppilan pöydissä avoimesti vitsaillaan sitä päivänpaisteen lävistämää tapaa, jolla avustajat vinkkailivat toimituksiin "etusivun paljastuksia".

Päiväkirjamaisen blogikommentoinnin eturivin pioneereja on ylivoimaisesti ulkoministeri ErkkiTuomioja. Ei ole sellaista menestyvää politiikan toimittajaa, joka ei kävisi säännöllisesti vakoilemassa Tuomiojan sivuja. Teksti on terävää, analyyttista ja poliittiseen retoriikkaan lisäarvoa tuovaa. Ekin blogista onkin helppo vääntää skuuppeja mediamyrskeisiin. Blogit ovatkin syrjäyttäneet passiiviset kotisivut puhe- ja tiedotearkistoineen.

Poliittiset blogit eivät ole pelkästään poliittikkojen etuoikeus. Toimitusten verkkosivut ovat nykyisin myöskin pullollaan avoimia päiväkirjoja. Niin mtv:n politiikan toimittaja Timo Haapala, ylen tv-uutisten esimies Olli Ainola kuin pitkä liuta hesarin toimittajia pitävät blogia. Ainola teki pressanvaalien aikaan myös uutisia bloginsa välityksellä. Vieläkin pitää ihmetellä, mistä Ainola aineistonsa noihin blogeihinsa vaalien aikaan ammensi. Suomen Nato-suhteet samoin kuin suomalainen ilmavalvontatutkajärjestelmä levitettiin avoimeen arviointiin Ainolan nettipalstalla.

Blogit ovat kuitenkin uusi ja tervetullut piristysruiske suomalaiseen politiikkaan. Niiden välityksellä poliitikolla on ajantasainen mahdollisuus perustellusti ja ilman toimittajan tulkintaa tuoda ajatuksensa kansalaisten ulottoville.Se tarjoaa myös politiikasta kiinostuneille helpon tavan seurata poliittista ajattelua.

Netistä onkin löydettävissä satoja erilaisia poliittisia blogeja. On eturivin poliitikkoja ja iso määrä kunnallispoliitikkoja sekä poliitikkojen avustajia, jotka pitävät ajatuksistaan päivittäistä kirjaa. Pohjois-Karjalastakin kirjoittajia löytyy jo varsin paljon. Blogien välityksellä politiikan erilaisista tekijätasoista saa hyvin kokonaiskuvaa näiden sivustojen välityksellä. Blogit tuovatkin seuraaviin vaaleihin aivan uuden tyyppisen foorumin vaalikoneiden rinnalle, jonka perusteella voi harkita omaa mielipidettään eri ehdokkaista.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 12.4.2006

Terveydenhuollon asiakasmaksuihin jäitä

2006-03-29T20:11:00.001+03:00

Montakohan vuotta siitä on nyt aikaa, kun Joensuussa yritimme laittaa jäihin terveyskeskusmaksujen korotuksia. Ajatus oli, että kaikkein pienituloisimmat, kuten opiskelijat ja pitkäaikaistyöttömät oltaisiin vapautettu maksuista ja muutoinkin maksuja ei oltaisi nostettu maksimitasoon. Tämä asiahan meinasikin mennä meidän poliitikkojen kovanluokan turpakäräjiksi. Samaan aikaan oli tulossa vaalit ja eräät katsoivat sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistämään tarkoittaneet esitykset puhtaaksi vaalityöksi. Nyt sitten maksut Joensuussa ovat maksimissaan.

Viime syksynä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä vastaanotti lipo kaksisataasivuisen opuksen, jossa oli läpikäyty ja tehty uudistyksia sekä korotuksia sosiaali- ja terveydenhuollon maksujärjestelmään. Tämä opus sai raivoisan vastaanoton. Hyvin monet sosiaali- ja terveydenhuollon potilasjärjestöt, tavalliset vanhemmat ja useat kansanedustajat kivittivät tuon mietinnön perinpohjin lommoille. Satoja ellei tuhansia sähköposteja virtasi sosiaali- ja terveysministeriöön.

Suurin äläkkä nousi päivähoitomaksuista. Opuksessa maksuihin esitettiin merkittäviä korotuksia, kun tarve olisi ollut pikimminkin nostaa maksujen perusteena olevia tulorajoja viime vuosien ansiokehityksen mukaisesti. Esitys muutoinkin oli hieman erikoinen juttu, kun hallitus oli jokin aika sitten lisännyt taloudellista tukea lapsiperheille ja tehnyt korotukset lapsilisiin ja äitiyspäivärahaan.

Toinen hammasten kiristystä monelle aiheuttanut esitys oli terveyskeskusmaksuihin esitetyt muutokset. Tässä esityksessä haluttiin luopua kolmen kertamaksun enimmäismäärästä. Tällöin paljon palveluja käyttävien maksurasitus olisi noussut. Raportin esityksissä muutoinkin kumisivat vahvasti kuntien isäntäorganisaation, kuntaliiton europeräinen vaadeääni.

Nyt opuksesta on erilaisilta tahoilta lausunnot pyydetty ja saatu. Piakkoin ryhdytään yhteenvetoa poliittisesti pureskelemaan. Ennen sitä on kuitenkin tehtävä laiskan läksyt raportin puutteellisista kohdentumisselvityksistä, jotka voi lukea opuksen lopusta täydentävistä mielipiteistä.

Raportin poliittisessa jatkotyössä on lisäksi vielä katsottava ainakin kolme polkua, ennen kuin päätöksiin mennään. Ensimmäinen asia on päivähoitoon liittyvät kysymykset sekä lapsiperheiden toimeentuloon, päivähoitomaksuihin sekä työssäkäyntiin liittyvät muutokset ja näiden kysymysten yhteensovitus. Erityisesti on selvitettävä niitä asioita, jotka kohdistuvat yksinhuoltajien asemaan. Tällainen asia on esimerkiksi päivähoitomaksun perhekäsite, jossa yksin kasvatusvastuuta kantava huoltaja on toisenlaisessa asemassa kuin kahden huoltajan perheissä.

Toinen läpikäytävä asia on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviointi maksupolitiikassa sekä uudistusten kohdentumisesta. Fiskaalisen lähestymistavan sijasta asiaa tulisi harkita myös eettisesti ja yhteiskunnallisesti. Jokin aika sitten puhuttiiin parlamentaaristen lainvalmistelukomiteoiden palauttamisesta. Tässä olisi nyt hyvä paikka siihen.

Kolmas asia on erilaisten maksukattojen yhtenäistäminen. Nyt järjestelmä on liian monimutkainen, sekava ja aiheuttaa turhaa päänvaivaa paljon sairastaville henkilöille ja perheille. Tämä on tosin vaikea ratkaistava, koska se rakentuu aikanaan luodulle pikku palasista rakentuneille järjestelmille. Mutta kuitenkin pikkuriikkisetkin järjestelmää yksinkertaistavat muutokset olisivat silti tervetulleita.

OECD totesi ennen joulua, että meillä on epätasa-arvoa terveyspalveluihin pääsyssä. Mikäli nyt maksupolitiikkaa aiotaan uusia, tulisi kuitenkin pitää huolta siitä, ettei uudistuksilla lisättäisi eroja palveluihin hakeutumisessa. Jo nyt terveyskeskusmaksu on liian korkea niille, jotka eivät ole hyvän ja ilmaisen työterveyshuollon piirissä.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilin nettipalstalla 29.3.2006
www.karjalanheili.fi

Aurinkoa ja pässinpotkia

2006-03-25T15:17:00.001+02:00

Onpas kiva ja vapaa päivä. Aurinko kuumotti kasvoja tosi lämpimästi, kun istuskelin hetki sitten Hakaniemen torikahviossa. Tunnelma oli niin levollinen kuin vain voi olla.

Hakaniemen torin kalatiskit kiehtovat. Kalamiehelle on aina "uutinen" millaisia kaloja siellä on. Lupasin yhdelle myyjälle, että kysyn yhtä juukalaista ammattikalastajaa hänen tuotantoverkostoonsa. Kuulema kalastajista on huutava pula.

Suurin hauki löytyi kauppahallista. Arviolta 9.807 kiloa. Komea haukimamma. Hauissa naiset kasvat vaan isommiksi. Muistelen, että suurin koirashauki olisi painanut n. 7,5 kiloa, kun mammapuolella paino on ollut parhaillaan 25,5 kiloa. Mäti eli kalan munasolut lisäävät keväällä painoa.

Hauki parittelee eli kutee suurin piirtein toukokuussa. Matalissa kutuluhdissa voi silloin nähdä hauen selkämysten rytmistä tanssia. Mamma keskellä ja pikku koiraat sivuilla. Silloin tällöin kunnon polskettakin kuulee. Se on huumavaa seurattavaa. Yleensä myös tunnelmaa säestää sammokoiden kurnutus.

Kutuaikana hauen voi ottaa käsin kiinni. Toistakiloinen on mulla suurin. Se vaatii tuntien lähestymistymistä. Kun kalat liikkuvat, voi niitä silloin lähestyä. Muutoin ne painuvat pohjaan tai vauhdilla ulapalle. Siinä hommassa hermo lepää eikä kärsimättömien kannata ryhtyä asialle.

Hakaniemen halli on ehkä taivas. MItä erilaisimpia lihoja, ihanaa lammasta, t-luupihviä, potkia, juustoja, äyriäisiä ja tuoreita erilaisia vihanneksia, puikulaperunaa,yrttejä, tuoretta valkosipulia, pikku tomaatteja, kaviaaria ja mitä ihanimpia raaka-aineita. Kun seuraavan kerran pyydän tytön kynttiläillalliselle käyn raaka-aineet hallista.

Ajattelin, että tämän vuoden pääsiäispäivälliset voisikin järjestää pässinpotkista. Hyvin ruskistettu ja hartaudella haudutettu potka on vaan loistavaa. Kylkiäisksi pannulla voissa karautettu lanttuviipale, tuore rosmariinipunaviinikastike sekä valkosipulinen uuniperuna ovat pääruuaksi mielessä. Pitää vielä miettiä alkupala, keitto ja jälkiruoka tuohon.

Pienoinen yllätyskin hallista löytyi. Karjalanpiirakat oli tehty Pohjois-Karjalassa.Liperistä oli riisipiirakat ja Nurmeksesta perunaiset. Paksukuorisia ja vähätäytteisiä. Turkinhihaan laitettavia ja uudellen tehtäviä. Mallikin oli tiukanoloinen. Eivät olleet kunniaksi piirakoille. Ehkäpä niistä syötäviä voisi tulla, jos ne voitelisi kunnolla maitovoilla ja hauduttaisi voipaperin ja pellavaliinan alla hyvin.

Kukkopöytä

2006-03-22T09:28:00.001+02:00

Iltasella kävin pikaisesti kaksilla kokkareillla. P-K:n maakuntaliiton kokkareilla oli tungosta ja todella hyvät tarjoilut. Erityismaininnan saa kukkopöytä, joka oli kukkoroillaan karjalaisia leivonnaisherkkuja ja viittä-kuutta eri lajia kala- liha- vihanneskukkoja. Vähän hankalia syödä kokkareilla, mutta toimi siitä huolimatta hyvin.

Toiset kokkarit oli eduskunnan tasa-arvokonferenssin järjestämä Joensuun kaupungin vastaanotto. Siellä ei ollut tungosta. Hieno naisryhmä esitti capella -tyylisiä feministisiä lauluja. Pöperöt olivat hyvin yleistason salaatteja ja karjalaista tyyliä. Hyviä kuitenkin.

Kylpylä Kimmelin puistoon

2006-03-20T10:24:00.000+02:00

Pohjois-Karjalan osuuskaupan vauhdikkaasti esiintyvä toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen toivottaa kylpyläinvestoinnit tervetulleeksi Kimmelin puistoon. Hämäläisen mielestä Joensuussa ei ole tarvetta lisätä uutta hotellikapasiteettia ja Kimmelin puisto olisi hänen mukaansa aivan oivallinen paikka myös kylpylälle. Tämä on samalla vastaus muutamille Joensuuta sillä silmällä katselevien hankkeille.

Erityisen mielenkiintoista Hämäläisen esityksessä on, että hän toivottaa investoijat tervetulleeksi Kimmelin puistoon. Tosin oletettavaa on, että viime vuosien hyvillä tuloksilla tasettaan lihottanut yhtiö on myös valmis käyttämään omaakin pätäkkää, mikäli vain sopiva kumppani investoinnille löytyy, kuten Kimmelinkin tapauksessa tapahtui. Kuitenkin uusi ja varteenotettava avaus on ilmaan heitetty ja se on erityisen mielenkiintoinen, kun emoyhtymä SOK juuri tehnyt uuden aluevaltauksen hankkimalla kuusi kylpylää omistukseensa.

Kimmelin puisto olisi mitä parhain paikka kylpylälle. Kauniit näkymät joelle ja valmis hotellirakennus tuliterine yökerhoineen vieressä. Ainoa, mikä tuossa asiassa kirvelee on idyllisen ja rauhaisen puistoalueen tuhoutuminen. Ongelmia varmasti tuottaa myöskin jokivarsirakentaminen sekä kaupunkimiljöön muutokset, joista ei ilman mielenosoituksia ja ympäristökeskuksen suurennuslasia selvitä. Pidemmälle ajatellen, nyt kovassa suunnittelussa oleva yläsatamakadun silta, joka tulee Kimmelin viereltä harppaamaan joen ylitse tuo myös omat haasteensa. Toisaalta se samalla tuo auto- ja matkustajavirran yhden Joensuun parhaimman majoituspaikan vierelle.

Viikko sitten perjantaina maakuntalehti Karjalainen uutisoi korkean tason hyvinvointikeitaan etsivän rahoittajia. Maakunnan matkailupalvelun kehitysjohtajan vetämä hanke on edistynyt ja mitä ilmeisimmin toimitusjohtaja Hämäläisen viesti on tarkoitettu juuri tuohon hankkeeseen. Nyt suunnittelupöydälle rakennettu hyvinvointikeidas/kylpylä on kaavailtu tulevan Mehtimäen yliopisto- ja tiedepuistokampukselle, hivelemään ja hieromaan tutkijoiden sekä muiden alueella vierailevien aivo- ja hermonystyröitä. Hankkeen toivotaan myös tuovan alueelle turisteja ja(vihdoinkin) Pietarin ja Moskovan alueilla viritellään turistinuotan vetopaikkoja matkailututkimuksella. Myös Venäläistä rahaa haluttaisiin tulevaan matkailun riski-investointiin, joka ensi-istumalta hieman puistattaa.

Toisaalta tuntuu hyvältä, että Joensuussa on intoa kehittää kaupunkia ja suunnitella uusia työpaikkoja sekä investointeja. Kuitenkin nyt pitäisi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan. Jos Pohjois-Karjalan matkailun lippulaivan lipun, Kolin nostaja PKO tahtoo olla mukana kylpyläbisneksessä, niin eikös silloin pitäisi lyödä heti kättä päälle?

PKO:n omistaa lipo 43 000 pohjois-karjalalaista ja siten yrityksen ja kylpylän mahdollinen tuotto jää ylijäämäpalautuksina ja investointeina vahvistamaan maakunnan kansantaloutta sen sijaan, että joku muu organisaatio tai yritys kerää voiton omia tarkoituksiaan edistämään. Toisaalta taas Joensuun keskusta tarvitsee lisää kilpailua viihdesektorille, mutta uskon sen hoituvan tulevien keskustan rakennushankkeiden kautta parempaan kuntoon.

Joensuun kaupungintalolla pitää istua nyt pikaisesti alas ja tuoda nopealla aikataululla kaupunginvaltuuston istuntoon vaikkapa tiedonantoasiana nuo kaksi kylpylävaihtoehtoa. Olisipa hyvä kuulla myös toimitusjohtaja Hämäläisen suusta, olisiko hänellä mahdollisesti jo nopealla aikataululla pystyyn nostettava ehdotus kylpyläpuistosta. Hanketta on tarkasteltava myös sillä silmällä, että joen itaranta rakentuu myöskin rautatieasemalle tulevan matkakeskuksen tiimoilta, kuin myös Penttilän raitin ja rantabulevardin myötä. Joensuusta onkin kovaa vauhtia tulossa aivan toisenlaisen näköinen kaupunki ja siksi myös palveluita ja työpaikkoja on syytä rakentaa toiselle puolelle jokea.

Kolumni on julkaistu Radio Rexin nettisivuilla 20.3.2006 www.radiorex.fi

Ollakko vaiko eikö olla?

2006-03-17T13:34:00.000+02:00

Suvi-Anne Siimeksen silta paloi roihuten koko viime vuoden. Puoluekokouksessa auki jäänyt kriisinhallintakanta näversi jatkuvasti kivenä kengässä. Siimes hävisikin eduskunnassa tässä asiassa omalle ryhmälleen eräässä äänestyksessä aivan täysin. Se oli puolueen puheenjohtajalle merkki pahasta myrskystä, joka keräsi jatkuvasti lisää voimaa aatteelliselta ulapalta.

Moni nainen, joka normaalisti on voinut äänestää demaria, on äänestänyt Siimestä. Näin minulle on vakuutettu. Siimes onkin fiksu, viehättävä ja filmaattinen nainen. Viime eduskuntavaaleissa keskustelimme hänen kanssaan eräässä vaalipaneelissa, joka pidettiin ylioppilaskunnassa. Paneelin jälkeen sanoin vasemmiston ehdokkaana olleelle Järvisen Annille, että olipa mukava ja leppoisa tilaisuus. En tiennytkään, että Siimes ajattelee niin monista asioista samoin kuin minä.

Siimes on myös tehnyt pitkän päivätyön Paavo Lipposen hallituksen ministerinä ja hän on tuonut vasemmistolaisuutta modernisti ja arkisella tavalla esille. Kunnioitan kovasti Siimeksen politiikan taitoja ja arkisen elämän fiiliksen tuomista siihen. Toivonkin hartaasti, että hän osallistuisi myös jatkossa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja olisi jotenkin mukana rakentamassa tulevaisuuden modernia vasemmistolaisuutta. Aivan hyvin joku meidän SDP:n ministereistä voisikin nimittää hänet johonkin yhteiskunnalliseen tehtävään, johon hänellä olisi osaamista ja annettavaa, esimerkiksi eduskunnan uuden ulkopoliittisen tutkimuskeskuksen vetäjäksi.

Olen tehnyt läheistä yhteistyötä vasemmistoliiton edustajien kanssa kahdessa eri paikassa. Maakuntahallituksessa meillä oli vasemmistoliiton edustaja samassa ryhmäkokouksessa ja erityisen hyvät muistot minulla on Joensuun peruspalvelulautakunnan vasemmistoryhmittymän toiminnasta. Merkittäviä ajatusristiriitoja ei kummassakaan esiintynyt ja politiikka oli ihmisläheistä, työntekijöiden sekä erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten etua puolustavaa. Tämä yhteistyö toi meille lautakunnassa yhden äänen enemmistön ja monesti asioista päätettiin äänin 6-5 meidän ryhmittymän ja poliittisen linjan hyväksi. Vasemmistoyhteistyö ei ole tuntunut aatteellisesti kaukaiselta ja myöskin vaaleissa tämä yhteistyö on ollut helppoa.

Tulevana viikonloppuna on SDP:lle tarjolla vaaliliitto vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa ensi eduskuntavaaleissa. Vihreiden Tarja Cronberg on ollut aiemmin sosialidemokraatti ja enkäpä nyt tiedä olisivatko hänen ajatuksensa nykyisessäkään SDP:ssä mitenkään erikoisia tai poikkeavia. Myöskin toinen ehdokaspaikkaa kärkkyvä, vasemmistoliiton edustajana Rääkkylässä toimivalla Tapio Hämäläisellä on myös pikainen kokemus sosialidemokraateista, joten vaaliliitossa ei aatepoliittisesti suuria eroja puolueiden kärkinimien välillä tulisi olemaan.

Punavihreä vaaliliitto ei kuitenkaan tule viikonloppuna olemaan SDP:n piirikokouksessa läpihuutojuttu. Vaikka syntyvällä teknisellä vaaliliitolla on poliittista yhtenäisyyttä, pistää opposition puoluejohtajan ottaminen yhteiselle listalle monet miettimään tulevaa vaalitaistoa. Kamppaillaanko vaalitilaisuuksissa saman listan ehdokkaita vastaan oppositiopolitiikalla ja voiko Cronberg ylipäänsä jättää vihreiden puheenjohtajana oppositiopolitiikan hyödyntämättä? Moni yhteydenottaja on myös sanonut, että miksi auttaa vihreitä, koska se paikka näyttäisi olevan pois yhdeltä nykyiseltä istuvalta kansanedustajalta ja, että eikö voitaisi sopia keskustan kanssa, että kukaan ei ota vihreitä kumppanikseen, niin asia olisi silloin kunnossa.

On totta, että niin Hämäläisellä kuin myös Cronbergillä on mahdollisuus mennä lävitse tuon vaaliliiton tiimoilta. Sosialidemokraateilla on taas paljon paremmat mahdollisuudet saavuttaa kolmaskin paikka kahden suhteellisen varman sijasta. Joka tapauksessa nykyisten laskelmien mukaan tuo paikka on varmasti pois keskustalta, joka on sekin tärkeä asia, kun pääministerin nuijaa jaetaan vaalien jälkeen.

Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisen Avustajan Posti -kolumnipalstalla 15.3.

Kauppapalvelua

2006-03-01T21:01:00.000+02:00

Se taisi olla Elinan lähikauppa, jos nyt muistan oikein. Sieltä ne haettiin, merkkarit, kirput ja tuttifrutit ja lauantai oli se päivä. Pitkä mäki ylös ja pienen lähikaupan erikoisen hyvän tuoksuiseen miljööseen vaivihkaa namuja tarkkailemaan. Kaupan täti kauhoi sitten halutut ja tarkoin valitut namut paperipussiin, jotka myöhemmin nautittiin hyvin varjellussa paikassa. Karkkipäivä ja viikkoraha on säästämisen kannalta vähän huono yhdistelmä viisivuotiaalle.

Nuo ajatukset pyrähtivät mieleen, kun rupesin joku päivä pähkäilemään suomalaisen päivittäistavarakaupan keskittymistä. Ruuan myyminen ihmisille on yksi parhaimmista bisneksistä, mitä nyt oikeastaan voi olla. Nimittäin harvempi meistä nyt syömättä voi olla hyvin pitkiä aikoja. Nyt Suomessa on kolmella suurimmalla kauppaketjulla on hallussa 90 prosenttia markkinoista. Muissa pohjoismaissa tilanne on yhdessä vielä suurempi ja lopuissa noin 80 prosentin kieppeillä.

Tämä kehitys on kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ja samaan aikaan myös kansainväliset toimijat ovat rantautuneet Suomen markkinoille erityisesti erikoistavarakauppaan, mutta myöskin jossakin määrin myös päivittäis- eli ruokakauppaan. Suomalaiset ketjut taas tähyilevät maamme lähialueille ja monet kokeilut sinne on jo tehty. Viimeksi Talouselämä -lehdessä kauppias Kyösti Kakkonen kertoi kiinnostuksestaan Venäjän loputtomille markkinoille. Tokmanni -konsepti varsinkin, mikäli se löytää jonkun suuremman ruokaosaajan kumppanikseen, voi olla naapurimaassa hyvin toimiva ja tuottava vientibisnes.

SOK on Suomen päivittäistavarakaupan johtaja. Se oli sitä jo ennen Spar -kauppojen valtausta. Pohjois-Karjalassa S-ryhmällä on erittäin vahva asema ja asiakasomistajapeitto on pian monin paikoin lähes suurempi kuin seurakunnan. Tästä maakunnasta kaikkia Spar -kauppoja ei mitä ilmeisemmin siirretä S-ryhmän alle juuri vahvan markkina-aseman johdosta. Mitkä jäljelle jäävät ovat on nähtävänä kevään aikana Osa varmaankin yritetään saada lopetetuksi pois kilpailemasta markkinoilta.

Suurten ryhmien hakiessa ns. logistisia hyötyjä on ruokakauppoihin tullut monistuspiirteitä. Kaupoista löytyy tietty tuhatmäärä usein samoja tuotteita riippuen sen brändistä ja liiketarkoituksesta. Nämä opit on pitkälti matkittu suurilta globaaleilta yrityksiltä, kuten Lidliltä ja Wallmartilta. Tämä päivittäistavarakaupan ns. amerikkalaistuminen on varsin huolestuttavaa. Nyt, kun myös tukkukauppa Inex -partnersin ja Wihurin järjestelyiden johdosta entisestään keskittyy, niin erikoisuus ryhtyy katoamaan pikkuhiljaa tiukan ketjuohjauksen tieltä. Niinkään asiakkaan toiveita ei katsota muutoin kuin ostostottumusraporteista, jotka saadaan helposti sähköisistä kassakoneista.. Ketjut taas sanovat tätä asiakkaan eduksi, joka näkyy kauppalaskun lopussa.

Joensuussa on onneksi vielä muutamia kauppoja, josta saa erikoisempia ja paikallisia tuotteita. Pelkään pahasti, että pian nämä ovat historiaa samaan tapaan kuin kaupantäti, joka lateli haluamani namut paperipussiin. Siksipä pelkän tiukan liiketoiminnan rinnalla tulisi pitää esillä myös logistisesti vaikeampia tuotteita, kuten mm. paikallisten tuottajien tarjoamia erikoisherkkuja sekä tuoretta lähivesien kalaa ja mätiä sekä hyvää, pulskasta possusta, lampaasta tai sonnista otettua lihaa tai vaikkapa erikoisempana lapista tuotuja savustettuja poronkieliä. Silloin ei tarvitsisi sitä samaa lauantaimakkaraa samanlaisesta paketista aivan joka päivä laittaa tuontileipomon leivän päälle. Siinäpä sitä on maanantaiaamun aamupalaveriin miettimistä Keskon ja SOK:n paikallisjohdolle.

Yhden suuren mahdollisuuden myös erikoisruokatavarakauppaan tuo Joensuuhun pian valmistuva keskustan uusi liikekortteli. Tuohon "kolhoosiin" on tulossa nopeasti arvioiden noin parisensataa uutta palvelualan työpaikkaa. Etenkin vaatekauppa odottaa lisätiloja ja toivottavasti se tuo myös uutta kilpailua nyt varsin ketjuutuneelle ja kuluneelle yökerhotoiminnalle. Samalla se tuo kaivattua uutta kilpailua muutamien suurten teollisalueiden liepeille pesiytyneiden kauppakeskusten rinnalle ja tuo uutta eläväistä ilmettä ja korkeaa profiilia kaupunkiin.

Kolumni on julkaistu ilmaisjakelulehti Karjalan Heilissä 1.3.2006
www.karjalanheili.fi

Maksullista rakkautta

2006-02-21T14:33:00.000+02:00

"Nokia ihastui Intian duunariin", otsikoi Talouselämä -lehti uusimassa numerossaan. Elinkeinoelämän toimijoille suunnattu lehti on kahdessa viimeisessä numerossaan tuonut "loistavana" esimerkkinä esille kännykkäteollisuuden siirtymisen niin Unkariin kuin viimeksi nyt Intiaankin.

Nokia on investoinut lehtitietojen mukaan Unkariin noin 200 miljoonaa euroa. Intiaan he ovat suunnitelleet investoivansa seuraavan neljän vuoden aikana 80-130 miljoonaa. Elcoteqin Euroopan alueenjohtaja Harri Ojala kertoo, että joustava työlainsäädäntö on iso etu, joka takaa kilpailukyvyn. Unkarissa. Nokian Jukka Lehtelä taas tuo esiin, että Intiassa on samat edulliset työvoimakustannukset kuin Kiinassa. Ainoastaan erilaiset paikalliset tullit, maksut sekä verot ovat ne asiat, jotka nostavat tai laskevat hintoja. Nokia alihankkijoineen toimii Talouselämän mukaan Intiassa Ns. SEZ alueella, joka Suomeksi kääntyisi erityistalousalue. Alueella on mm. lakkojen kieltäminen mahdollista. Eipä taida jäädä kenellekään epäselväksi, kuka Nokian ja intialaisen duunarin parisuhteessa tulee raha- ja kaikistamuista-asioista päättämään.

Harri Nykäsen Raidissa oli myös tuollaisia erityistalousalueita. Ne oli aidattuja, erityisen vartioituja hienostoalueita. Työväki ja TYÖVÄKI olivat eri asioita tuolla alueella. Eriarvoisuus oli haisevalla tikulla kosketeltavissa. Tuonkaltaisia yritysten ehdoilla rakennettuja alueita siis on oikeasti olemassa. Valtioita valtiossa on varmaan seuraava kehityksen askel.

En tiedä miten pitkälle kestävän kehityksen politiikassa voidaan edetä jatkuvan keskittymisen sekä yhteen kertymisen politiikassa. Iso ostavat jatkuvasti pienempiään pois. Elintasotuotteet leviävät lintuinfulenssan vauhdilla ympäri maailmaa ja ympäristö kärsii. Tietysti suomalaisena yltäkylläisyyteen tukehtumassa olevana on hyvä puhua. Intialainen leprakerjäläinen onkin sitten jo vähän toisessa asemassa. Intian ja Suomen verotasokin on erilainen.

Presidentinvaaleissa toinen ehdokas puolusti suomalaista työtä ja Suomen etua maailmalla. Unkarissa Talouselämän esimerkkitehtaan mukaan Nokialla työskentelee viisi ihmistä. Siinä sitä on puolustamista. Mikä on sitten Intiassa suomalaisen työn ja Suomen etu? Onko se sitä, että suomalaistaustainen yritys siirtää tuottavan tuotannon Suomesta enemmän tuottavien markkinoiden viereen ja maksaa pienen osan voitoistaan suomalaisille osakkeenomistajille?

Jos kerran markkinoiden läheisyys ja tuotantokustannukset on se ratkaiseva tekijä, niin eikös Pohjois-Karjalassa pitäisi ryhtyä katsomaan viimeistään jo nyt kaukoputkella Venäjän suuntaan etsiä markkinoita maakunnan tuotteille sieltä. Erityisen hanakka tähän pitäisi olla nyt, kun "tulipalo" Perloksen ympärillä roihuaa parhaillaan. Esityksiä Venäjän suuntaan on heitelty ja niistä pitää nyt koota paksu paketti jota ryhdytään viemää eteenpäin.

Tämä lisäksi nyt tarvitaan myös poliittista tormistautumista ja esimerkiksi maakuntahallituksen olisi syytä varsin pikaisesti Perloksen YT-menettelyn jälkeen istua iltakouluun ja pohtia mitä tehdään. Ylöjärvi, Kemijärvi sekä esim. paperilakosta kärsineet paikkakunnat ovat saaneet valtion budjetista riihikuivaa rahaa veromenetysten sekä tehtaan lakkautusten johdosta käytettäväksi irtisanottujen ja lomautettujen tukemiseen sekä mahdolliseen uudelleen työllistämiseen.

Pohjois-Karjala voisi vaatia samalla perusteella esimerkiksi yliopiston ja sosiaali- ja terveysministeriön palvelukeskusten sijoittamista juuri avattuun sisäministeriön palvelukeskukseen, kehätiehankkeen aikaistamista sekä yrityslainojen korkoavustusta, innovaatio- ja riskirahoituksen lisäämistä ja strattirahan erityistä parantamista.

Myös irtisanottujen perheiden toimeentulon turvaa on pohdittava. Muutosturvaan tulee panostaa nyt vahvasti ja pankkipiirit voisivat miettiä nyt vanhaan kunnon patruunatapaan olisiko löydettävissä jotain muutosturvan kaltaista paikallista instrumenttia asuntolainoihin. Toivottavasti Perloksen yt-menettelyssä ei päädytä niin suuriin lukuihin, kuin julkisuudessa on pyöritelty. Mutta erityistoimiin on syytä varautua jo nyt.

Ismo Kainulainen. .
Kirjoistus on julkaistu Radiorexin nettisivuilla tänään www.radiorex.fi