Tarvittaisiinko lastenohjelmiin suojalaseja?

Mukava olisi kirjoittaa kuntavaaliasioista, mutta en nyt niin tee. Minusta nyt on tärkeämpää keskittyä lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen ja ajatuksiin, miten voisimme vaikutta näihin asioihin. Keskustelua, ajatuksia ja tekoja tarvitaan tälle sektorille. Se on politiikkaa, jota tarvitaan, olivatpa sitten vaalit tulossa tai eivät.

Kuntavaalit katkaisivat keskustelut niistä tärkeistä toimista, joita maan hallitukselta odotetaan Jokelan ja Kauhajoen kouluturmien jälkeen. Edelleenkin saamme lukea erilaisista koulu-uhkailuista lähes viikoittain eri lehdistä. Vaalien jalkoihin jäi myös kuluttajaviraston tekemä päätös kieltää väkivaltaiset mainokset. Se oli hyvä ja tervetullut positiivinen uutinen. Se on tärkeä signaali siitä, että väkivaltaa tv -mainonnassa ei hyväksytä ja siihen myös Suomessa puututaan.

Olen jo pitkään ihmetellyt viikonloppuaamuisin televisiosta tulevien lastenohjelmien mäiskettä ja pauketta. On Pokemoneja, Batmania, Transformersia, Teini-ikäistä kilpikonnaa ja montaa muuta. Miekansivalluksia, heittotähtiä, karatehyppyjä, ilkeyttä, pahuutta, tuskanhuutoja, taisteluhuutoja ja mitä ihmeellisimpiä aseita. Mielikuvituksellista väkivaltaa - väkivaltaa, joka on osatodellista lasten mielissä. Ohjelmissa käsikirjoittajien laatimat ongelmatilanteet ratkaistaan sankaruusväkivalalla - ei puhumalla, neuvottelemalla tai kompromisseja tekemällä. Käytösmallina nuo opit ovat vähän huonoja.

Suinkaan kaikki kanavat eivät esitä näitä väkivaltakuvaelmia. Yleisradio on jopa laatinut hyvät ja julkiset periaatteet lastenohjelmilleen ja niitä voi tarkastella ja arvioida ylen kotisivuilla internetissä.. Niiden mukaan ylen ohjelmisto pyrkii tukemaan lapsen tasapainoista kasvua sekä positiivisen minä- ja maailmankuvan muodostumista. Yleisradion ohjelmapolitiikka minusta myös vastaa sisällöltään noita ohjeita.

Se mitä lapset televisiosta katsovat on vanhempien vastuulla ja päätettävissä. Se mitä Suomessa saa ylipäänsä televisiosta (ja siten myös lapsille) esittää on taas yhteiskunnan päätettävissä. Tästä väkivaltamainonnan kielto on hyvä osoitus.

On hyvä laittaa merkille, että leluteollisuus on hyvin tuottavaa bisnestä. Tv-sarjojen, sarjakuvien ja videopelien pelihahmot on jalostettu mitä erilaisimmiksi oheistuotteiksi, leluiksi, joita markkinoidaan lapsille niin televisiosta tulvivien piirrossarjojen, erilaisten viihdepelien kuin kiiltäville ja värikkäille papereille painettujen lelukuvastojen avulla. Jouluisin tämä markkinointi ja mainonta vielä moninkertaistuu. Suomessa lapset on varsin auliisti altistettu leluteollisuuden markkinoinnille eikä suojalaseista ole paljon haluttu puhua.

Vaalien alla oli iltapäivälehdessä myös uutinen, jonka mukaan lapset saavat ns. lelupäivänä tuoda päiväkotiin leluja kotoa. Uutisen mukaan monet lapset toivat tuolloin kotoa leluaseita päiväkotiin. Ehkäpä olisi myös hyvä käydä kuntatasolla lävitse keskustelukierros, onko tämä viimeaikaisten tapausten jälkeen hyvä käytäntö. Tietysti lapsen mielikuvituksella lelupyssyn nyt saa tehtyä vaikka puukepistä, mutta ehkäpä se keppi on kuitenkin parempi kuin leluasekopio Walther P22 Target -pienoispistoolista.

Suomeen on aikaansaatava poliittinen pelisääntökeskustelu siitä, saako täällä esittää väkivaltaan perustuvia lastenohjelmia tai pitäisikö edes niiden esitys siirtää esimerkiksi sunnuntaiaamuista johonkin toiseen, myöhempään ajankohtaan. Samalla olisi syytä käydä lävitse myös lapsille suunnattua suoraa ja epäsuoraa lelu- ja viihdeteollisuuden mainonnan sääntöjä. Tämän johdosta esitänkin haasteen ja avoimen kysymyksen kulttuuriministeri Stefan Wallinille ja viestintäministeri Suvi Lindenille. Aiotteko te ryhtyä toimeen lelumainonnan tarkemman säätelyn suhteen ja väkivallan kitkemiseksi lastenohjelmista?

Ismo Kainulainen
Kirjoittaja on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja työskentelee Helsingissä eduskunnassa
ismo.kainulainen@kooviis.fi

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 1.11.2008

Väärillä raiteilla?

VR:n johdon äkki-irtisanoutuminen yllätti. Kauppalehti tiesi kertoa, että VR:n toimitusjohtaja Henri Kuitunen ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Antti Lagerroos päätyivät eroamaan, koska he vastustivat Suomen hallituksen talouspolitiikkaa. VR:n olisi pitänyt tilata poliittisen paineen alla uusia junavaunuja, joita he eivät vallitsevien suunnitelmien mukaan nyt tarvitse.

VR:n Johto oli siis eri (väärillä?) raiteilla kuin maan hallitus. Oliko eroilmoituksissa mukana myös talouspolitiikkaa ja mielenosoitusta hallituksen samanpäiväiseen kolmannen lisäbudjetin päätöksiin jää arvailuiden varaan?

Tiedossahan on, että perusradanpidon tarpeiden sekä erilaisten kunnostusöiden vaatimien miljoonien välillä ja käytettävissä olevissa rahoissa on suuren tunnelin mentävä aukko. Kiskoille tulee jatkuvasti uusia paino- ja nopeusrajoituksia, koska rautateiden kunto laskee koko ajan.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta totesi vasta ikään täysin yksimielisesti, että rataverkon ylläpitäminen tehokkaana ja kilpailukykyisenä liikenneväylänä edellyttää jopa 80 miljoonan euron vuosittaista lisäystä. Ensi vuodelle hallitus on sen sijaan leikkaamassa perusradanpidon raiderahoitusta 28 miljoonalla. SDP on onneksi tehnyt tuohon suunnitelmaan mittavan muutosesityksen, josta tultaneen äänestämään eduskunnassa vielä ennen joulua.

Toinen isompi asia, joka on sivuutettu kokonaan, on ideologinen. Keskustan
kunnallisvaaliohjelman tavoitteeksi on asetettu, että paikallisjunaliikenne tulee avata kilpailulle. Liikenneministeri Vehviläinen sanoikin Helsingin Sanomissa (22.10.), että hän on tyytymätön siihen, kun Suomessa ainoa junaliikenteen myyjä on VR. Mihin keskusta tällä pyrkii ja mitkä ovat sen suunnitelmat? Yksityistetäänkö paikallisjunaliikenne?

Äkkipäätään mieleen tulevat Englannin rautatieseikkailut. Siellähän rautatieliikennettä on kilpailutettu ja kiskoilla on monia eri toimijoita. Junat sitten tulevat, jos tulevat ja maan rautatieliikenne on vitsien suosikkiaihe. En pysty keksimään kunnon syytä, miksi valtion monopoli pitäisi Suomessa avata kilpailulle etenkin, kun sen varassa on iso osa pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteestä.

Liikenteen kehittämiseenkin olisi varaa, jos vain porvarihallitus myöntäisi oman valtiontalouden kehyksiin tekemän virheensä ja satsaisi kansallisomaisuuden eli rautateiden hoitoon sen ansaitseman summan.

Paikallisjunaliikenteen yksityistämisestä olisi hyvä käydä kunnon keskustelu vielä viimeisissä vaaliväittelyissä. Paikallaan olisi myös kantojen avoin kertominen kuntalaisille ennen vaalipäivää. Sammutetuin valoin vaaleihin ei pitäisi mennä. Ei etenkään silloin, jos asian on ajateltu etenevän kuin juna kiskoilla.

Kirjoitus on julkaistu uutispäivä Demarin blogikolumina 23.10.2008

Väkivaltakasvatusta?

Lauantai- ja sunnuntaiaamut ovat parhaimmillaan raukeita. Saa lojua sängyssä tai hörppiä aamukahvia lehtipuuron kanssa aivan rauhassa. Monessa lapsiperheessä ne ovat yhteistä aikaa, tosin monesti se kyllä on perheissä paljolti lasten tv-aikaa.

Olen jo pitkään ihmetellyt viikonloppuaamuisin televisiosta peruskanavilta pursuavaa mäiskettä ja pauketta. On Pokemoneja, Batmania, Transformersia, Teini-ikäistä kilpikonnaa ja monta muuta. Miekansivalluksia, heittotähtiä, karatehyppyjä, ilkeyttä, pahuutta, tuskanhuutoja, taisteluhuutoja ja mitä ihmeellisimpiä aseita. Mielikuvituksellista väkivaltaa - väkivaltaa, joka on osatodellista lasten mielissä. Ohjelmissa käsikirjoittajien laatimat ongelmatilanteet ratkaistaan sankaruusväkivalalla - ei puhumalla, neuvottelemalla tai kompromisseja tekemällä.

Hyvän kontrastin tähän saa, kun katsoo esimerkiksi vanhoja lastenohjelmia, kuten Rosvo Rudolfia, Pelle Hermannia tai Nalle Luppakorvaa. Ehkä ne ovat tylsiä, mutta minun silmiini niissä on kuitenkin paljon viisautta sekä ajatuksia oikeudenmukaisuudesta ja oikeasta ja väärästä. Vanhakantaistako? Sitä se on, mutta tyyli on totaalisen toinen, eikä levottomuus vaivaa ohjelman jälkeen.

Leluteollisuus on tuottavaa bisnestä ja globaalisti siinä eurot pyörivät miljardeja kertoja kädestä käteen. Sarjakuvien ja videopelien pelihahmot on jalostettu mitä erilaisimmiksi oheistuotteiksi, joita markkinoidaan niin televisiosta tulvivien piirrossarjojen kuin kiiltäville ja värikkäille papereille painettujen lelukuvastojen avulla. Tv-mainonta on sitten tässä vielä ihan oma lukunsa. Suomessakin lapset on altistettu leluteollisuuden markkinoinnille eikä suojalaseista ole paljon haluttu puhua. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti viikonloppuaamuisin, kun vanhemmat haluaisivat olla raukeita jalukea aamun lehteä rauhassa.

Kun puhutaan ala-asteiden ja jopa päiväkotien levottomuudesta, voidaan miettiä, miten Suomessa tänä päivänä huolehditaan lasten moraalikasvatuksesta. Väitän, että tahattomasti ja huomaamatta leluteollisuuden väkivaltapiirretyt kylvävät nyt lasten aivojen kuohkeaan peltoon yhden mielikuvan käyttäytymismalleista ja ongelman ratkaisutavoista.

Miten näihin ohjelmiin kotona suhtaudutaan on vanhempien asia. Se, miten yhteiskunta suhtautuu näihin viikonloppuaamujen lelujen markkinointituotteisiin, piirrettyihin on sitten poliitikkojen asia. Saako lapsia suojella väkivaltapiirretyiltä ja pitääkö tähän tuottavaan lelubisneksen markkinointiin puuttua ovat kysymyksiä, joihin pitää vastata. Minusta viikonloppuaamujen piirrettyihin pitää puuttua ja enkä koe, että sananvapautta, joka on tässä asiassa paljolti markkinointia kovin pahasti loukataan.

Sitten aivan toinen asia on lapsia vanhemmille tarkoitetut erilaiset tappamis- ja sotatietokonepelien myynti ja levitys samoin kuin yliraa’at väkivaltavideot. Minusta ne ovat tarpeettomia ja voisin aivan hyvin nähdä tilanteen, että niitä ei saisi tavan kaupoissa myydä. Se ei poista sitä, etteikö niitä ihmiset jostain kiven kolosta aina hankkisi, mutta eivätpähän ne nyt ihan jokapojan viihdettä olisi.

Kirjoitus on julkaistu Uutispäivä Demarin kolumniblogissa 27.9.2008

Vuoden kolmastoista kuukausipalkka?

Hallitus ajelehti ilman selkeää tahtoa Venäjän puutullikysymyksessä liian kauan ja nyt valtion rahalla “osaostetaan” puuta suomalaisiin jalostuslaitoksiin. Ennennäkemättömällä pikapäätöksellä kaikessa kesän hiljaisuudessa tehtiin päätös, jolla niille metsänomistajille, jotka myyvät puuta niin normaalisti kuin satunnaisestikin annetaan lähes 1,2 miljardia markkaa eli lipo parisataa miljoonaa euroa vuodessa verohelpotuksina.

Saman verran, jonka esimerkiksi SDP:n lapsiperheiden tukemiseen tarkoitettu maksuton päivähoito -tavoite maksaisi. Tuo luvattu noin 200 miljoonaa on myöskin puolet vähemmän kuin valtiovarainministeri Katainen aikoo ripotella meille pieni- ja keskituloisille verokannustimia. Se on myös yllättäen vähemmän kuin keväällä tehty päätös käyttää 225 miljoonaa euroa puuhuollon turvaamiseen “metsäauto- ja yksityistietukena”.

Suomalainen metsätalous on tuottavaa toimintaa ja usealle sadalletuhannelle suomalaiselle perheelle metsän myyntitulot ovat vuoden kolmastoista kuukausipalkka. Pelkästään perhemetsien omistajat saavat hakkuistaan 1,5 miljardia vuodessa, mikäli uskominen on Suomen metsäyhdistyksen eli suomalaisen metsäalan toimijoiden www.forest.fi -sivustoa ja miksipä emme uskoisi.

Nyt siis nämä metsänomistajat, jotka jo saavat “yhden kuun ylimääräisen palkan metsästä” saavat siihen vielä verokannustimena noin 200 miljoonaa euroa valtiolta. Toivottavasti ei vain nyt synny tuloloukkuja, kuten Kataisen mukaan yksinhuoltajaäidille verohelpotuksista tulee.
Äkkipäätään ajatellen puukauppaa varmaan noin vauhditetaan. Tuosta veroalesta on pakko muuten tehdä pysyvä etuus eli vapauttaa verotuksesta pysyvästi metsänmyynti, muuten muutaman vuoden kuluttua taas puukauppa tyssää jametsäteollisuus seisoo. Valtion taloudenhoidon kannalta olisi ollut järkevä liittää joku sanktio metsäveron alentamiseen.

Puukauppaa olisi voinut kiihdyttää esimerkiksi määräaikaisella metsän kiinteistöverolla. Puun myyjiltä veroa ei olisi peritty. Tämä olisi herättänyt monen metsänomistajan ja perikunnan pähkäilemään toisella tapaa metsänhoito- ja mahdollista hakkuusuunnitelmaa. Temppuja on muitakin, mutta sinisenä ajatuksena tuossa verohelpotuspäätöksessä olisi porkkanan lisäksi pitänyt tarjota myös keppiä, eikä pelkästään kylvää metsänomistajien taskuun ylimääräisiä verohelpotuksia, joille ei ainakaan ole mitään sosiaalista tai tuloja tasaavaa perustetta.

“Otetaan kaikilta niiltä, joilla on vähän ja annetaan niille, joilla on jo paljon”, on näköjään tämän Kataisen-Vanhasen kehittyvien maakuntien robinhood-hallituksen toimintalinja. Sähköveroa ja polttoaineveroa, terveyskeskus- ja päivähoitomaksuja ja jopa laitoshoidon maksuja on korotettu reippaasti. Niitä me kaikki saamme maksaa joka päivä enemmän valtion kirstuun.

Tästä kirstusta Kataisen-Vanhasen “etupiirihallitus” jakaa sitten omille äänestäjä- ja edunsaajaryhmilleen veroetuja päätös kerrallaan Näinhän se on, vai mitä pitäisi ajatella perintöveron helpotuksista yrityksille ja maatiloille, uusien autojen verohelpotuksista ja nyt metsänomistajille tehtävästä n. 200 miljoonan lisätulonsiirrosta tai aiemmasta puuhuoltoa turvaavasta 225 miljoonan euron “metsäautotietuesta”. Tavalliset palkansaajat on nyt pantu maksamaan varakkaille suuntautuvat verohelpotukset ja tuloerot ja eriarvoisuus kasvavaa.

Keskustan ja etenkin kokoomuksen politiikan arvot ovat kylmenneet ja toimintapa on kaupallistunut. Politiikkaa myydään niin toimituksille kuin kansalaisille viestintä- ja mainostoimisto-opein samaan tapaan kuin Coca Colaa hypermarketeissa. Eipä voi muuta todeta kuin, että Vanhasen ja Kataisen johtamilta aatteilta on unohtunut perinteiset suomalaiset perusarvot; oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus. Tilalle on astunut mafiaelokuvista tuttu lähipiirien etujen junailu ja parantelu sekä kaikesta huokuva ylimielisyys sekä puolitotuuksiin piiloteltu asioiden sumuttaminen.

Onneksi sosialidemokraatit ovat aina pystyneet palauttamaan porvarihallitusten lyhyiden taipaleiden jälkeen kansan luottamuksen demareiden tunnepolitiikkaan, jossa myös vaalilupauksistakin pidetään kiinni. Tällä tiellä SDP:npuheenjohtaja Jutta Urpilainen on nyt jo näyttänyt suuntaa ja hän on aloittanut sen hyvin.

Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 15.8.2008

Kello näytti tuolloin 16.16.16

Kello näytti muuttoilmoituksen tulosteessa 16.16.16., kun vuodenvaihteessa tein ilmoituksen muutosta helsinkiläiseksi. Kellonaika oli mukava yhteensattuma, vaikkakin noita kuutosia nyt tuohon lukuun sattuikin saatanallisen paljon.

Muuttoratkaisuun päädyin siksi, että olen reilut nelisen vuotta käynyt Helsingissä töissä ja nyt vuodenvaihteessa asunnon myyntiin menon johdosta jouduin luopumaan edullisesta vuokra-asunnostani Joensuussa. En oikein nähnyt järkeväksi etsiä uutta asuntoa Joensuusta, kun yksi sellainen on Helsingissä, jossa siis viikot ja monesti viikonloputkin olen työhommissa.

Jokainen joka on joskus muuttopakkauksia tehnyt, on törmännyt siihen, miten paljon sitä turhalta tuntuvaa ”tärkeätä” tavaraa on tullut hamstrattua. Mielen karaiseminen papereiden ja muiden mööpeleiden poisheittoon on ainoa oikea teko tuossa vaiheessa. Toisaalta, kun sitä lajittelee vuosien saatossa kertyneitä jospatuotakintarvitsee-tavaroita ja -papereita, tulee monta mukavaa asiaa mieleen.

Joulunpyhinä kävin siis läpi pitkän liudan talteen pantuja lehtileikkeleitä, kirjoituksia, asiapapereita ja jakamatta jääneitä vanhoja vaalimainoksia. Mukava oli huomata, että moni asia, josta kymmenen vuoden aikana on tullut pidettyä ääntä, on nyt toteutunut. On siis tehty kuntaliitoksia, Penttilän pusikkorantojen siivous on alkanut, koirapuistoja on pantu kuntoon, hoitajien varahenkilöstö toimii jotenkin terveydenhuollossa, laadittu huumestrategia, kouluterveydenhuoltoon on saatu parannusta, torin reunalla on nuorisotalo ja kaikkea muutakin sellaista.

Porukalla niitä asioita on valtuustossa viety eteenpäin, ei kukaan yksin saa asioita aikaan.
Senkin sitä on näköjään oppinut, kun katselin ensimmäisen valtuustokauteni valtuustoaloitemäärää. Myöskin vaikeita säästöpäätöksiä tehtiin 1990–luvun loppupuolella. Peruspalvelulautakunnan puheenjohtajana ”resurssitaistelu” taisi olla melkoisen kovaakin jossain vaiheessa, tähän suuntaan sen aikaisissa kolumneissa näytettiin kirjoiteltavan.

Muuttoratkaisu kunnallispolitiikassa mukana olevalle ei ole mitenkään helppo, etenkään nyt, kun pitkään puhuttuja kuntaliitoksia on Joensuun seudulla saatu aikaiseksi. Minua olisi kiinnostanut entisenä pyhäselkäläisenä etenkin sen alueen kehittämistyö varsin paljon.

Tosin, kaipa sitä voi erilaisten verkostojen kautta edelleenkin tarjota ideoita toteutettavaksi ja ajatuksia kehitettäväksi.

Seuraan joka tapauksessa jatkossa suurella mielenkiinnolla mitä Joensuun seudulla ja Pohjois-Karjalassa tapahtuu. Ja eikäpä tuo ole kiveen hakattu, josko sitä muuttaisi mahdollisuuksien niin salliessa piakkoin takaisinkin.

Ismo Kainulainen

Vuodesta 1997 Joensuun kaupunginvaltuustossa ollut 32-vuotias Kainulainen (sd.) on siirtänyt kirjansa Helsinkiin. Kainulainen eroaa kaikista kaupungin luottamustehtävistä. Samalla hän lopettaa Joensuu plus -kolumnien kirjoittamisen Heiliin.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 9.10.2008
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5158

Hoitajille piiskaa?

Hoitajien joukkoirtisanoutumisten uhka on nyt ohitse. Hyvä niin. Olihan tilanne hyvin poikkeuksellinen ja herätti huolta, niin hoivan tarvitsijoissa, omaisissa kuin myös hoitajien keskuudessa.

Varsin erikoinen näytelmä on käyty sitten jälkeenpäin. Pääministeri ajoi täryjyrällä tehyläisten ylitse melkeinpä heti, kun sovinto oli saatu. Tästä useat hoitajat loukkaantuivat ja kansalaiset hämmästelivät, että mitäs nyt?

Vuonna 1995 keskustapuolue lanseerasi työreformin, jolla oli tarkoitus heikentää työntekijöiden työehtoja työnantajien hyväksi. Tämä kaatui silloin suomalaisten rankkaan vastustukseen ja keskustapuolue joutui ansaitusti hallitusvastuusta oppositioon. Tuon työreformin yksi keskeinen kirjoittaja oli nykyinen pääministeri Matti Vanhanen.

Nyt viime viikolla pääministeri Vanhanen paljasti jälleen todelliset karvansa, siitä mitä hän ajattelee työntekijöiden oikeuksista. Hän on näköjään löytänyt jälleen uudelleen työreformiajatuksensa ja maltin menetys ammattiliiton työtaistelua koskeneessa puheessa toi tämän esille. Tuo puhe kielii hyvin siitä asenteesta, joka keskustapuolueen johdossa näyttää edelleen vallitsevan työmarkkinapolitiikassa. Isäntäsanelu elää edelleen maatilojen puolueessa.

Erityisesti ihmetystä herätti se tuohtumus ja tyyli, jolla pääministeri kävi sairaanhoitajien ammattijärjestön kimppuun. Hoitajat, jos ketkä ovat joutuneet ”lanatuiksi” työtaistelussa jo useita kertoja. Nyt, kun heidän neuvottelutaktiikka tuotti tuloksen, on sitten kiitoksena pääministerin katupoikatason kivitys.

Vanhasen porvarihallitus on nyt kovaa vauhtia tekemässä Suomesta veroparatiisia yrittäjille ja tämän kustannukset ovat tulossa tavallisten palkansaajien maksettaviksi. Nyt jo bensaverot ja sähköverot ovat nousemassa tavallisilla palkansaajilla ja eläkeläisillä, kun taas esimerkiksi maatalousyrittäjät ovat saamassa näistä huojennuksia. Samaan aikaan hallituksen piirissä puuhataan jopa myös teollisuuden sähköveron poistamista ja pian maatilan- ja metsänomistajien sekä yrittäjien ei tarvitse maksaa perintöveroja. Muilla tämä ”oikeus” halutaan säilyttää.

Yrittäjille ollaan luomassa myös aivan uusia markkinoita terveydenhoidon kustannuksella. Niiden tulot on suunniteltu tulevan veromaksajien pussista. Miten muuten voi ymmärtää Tehyn palkkasopimuksen kahden prosentin piiskarahan. Tuo ”palkkaraha” tulee maksuun vain siinä tapauksessa, että kuntien työntekijöitä vähennetään sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tämä tehdään tuottavuuden nimissä ja uusilla tuottamistavoilla.

Eli Suomeksi ja suoraan puhuen tavoite on palveluiden ulkoistamisesta yrityksille, jotka sitten tuottavat mahtavia voittoja niiden omistajille veronmaksajien rahoilla, esim. keikkalääkäribisnes.

Kaikki väestöennusteet kertovat, että hoivan tarve lisääntyy, mikä tarkoittaa, että on palkattava lisää väkeä töihin. Myös moni hoitaja on minusta kaivannut lisää työvoimaa tosi kiireisille vanhustenhoidon osastoille.

Nyt Katainen ja Vanhanen antavat hoivasektorille vain lisää piiskaa. Piiskarahallaan he saavat siinäkin vähäsen näpäyttää hoitajia.

Ismo Kainulainen

Kolumni on julkaistu Joensuulaisessa ilmaisjakelusanomalehti Karjalan Heilissä 28.11.2007

http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5092

Pop -asiamies

Pitäisikö Joensuun kaupungin keskushallintoon perustaa pop -asiamiehen virka? Tuota ajatusta olen pohtinut jo useamman päivän. Maailman palot eivät tuolla asialla häviä ja eikäpä siitä juuri ole konkreettista apua Siilaisten tai Kotilahden sairaalan kiireisillä osastoillakaan. Mutta silti, pitäisikö tämmöisessä Joensuun kaltaisessa musiikkikulttuurin kuningaskaupungissa olla pop -asiamies?

Eli siis. Kun Joensuussa on varsin eläväistä toimintaa pop -musiikin saralla ja Areena -hallin myötä täällä käy jopa maailmanluokan bändejä, niin olisiko siitä saatavissa enemmän irti?

Jo sillä, että Joensuu pohtisi viran perustamista olisi saatavissa yksi kenkälaatikollinen lisää lehtileikkeitä. Opiskelukaupunkikilpailussa olisi silläkin mainosarvoa. Suurin työ asiamiehellä pitäisi olla eräänlainen pop -asioiden markkinoiti tiedotusvälineiden suuntaan. Ilmaisen mainoksen hankkiminen toimittajan tekstinä on vain pelkkää säästöä imagomarkkinoinnissa. Muita hommia voisivat olla uuden rocklubihanke "Kerubin" junailu taidemuseon kortteliin ja valtion rahan lobbaaminen tähän hankkeeseen. Jos tuossa työssä onnistuisi, niin silloin palkkarahat olisi maksettu jo useiksi vuosiksi eteenpäin.

Onnistuessaan tuossa työssä Joensuusta voisi tulla koko Suomen Pop -city, samaan tapaan kuin Savonlinna on oopperakaupunki. Voisipa tuo virka sivuta samalla myös kaupungin pop/rock -fasiliteettien kehittämistä ja miksei myöskin hyvin tuulta ottaneen elokuvasektorin kehittämistä.

Maan hallituskin tarvitsisi kultturin puolestapuhujaa. Tuskin nyt kukaan on uhrannut ajatusta sille, että porvarihallitus välittäisi kulttuuriasioista, yrityselämän edunvalvonnan ja omistajien etujen ollessa etusijalla.

Kokoomus näyttää ottaneen valtiovarainministeriön perinteisen niukempi on parempi -linjan jo puolen vuoden jälkeen omakseen ja tulokset näkyvät kultturirahoituksen ongelmina. Keskustapuolueen kultturisaavutukset ovat sitten enemmänkin kekrijuhlien sahansoittotasolla. Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Vihreiden hommaksi hallituksessa jää asioiden selittely.

Vai miten pitäisi ymmärtää esimerkiksi tekijänoikeusasioiden siirtäminen työ- ja elinkeinoministeriöön, lotto- eli veikkausvoittovarojen leikkaaminen liikunta-, nuoriso- tai kulttuuripuolelta ja elokuvarahoituksen jäädytys vastoin kesällä annettuja ministerilupauksia. Valtionvelan ylenpalttinen lyhentäminen ei näköjään ole kaikkien ministerien tahto ja yksittäiset ministerit huutavatkin nyt eduskuntaa apuun, jottei pahoja vaurioita suomalaiseen kulttuurielämään tulisi.

Summa summarum. Joensuun kaupungin tulevaan talousarvioon kannattaisi siis varata määräraha pop -asiamiehen virkaa varten. Tolokun ihminen maksaisi "oman palkkansa" asiaa hoitaessaan ja kaupunki sekä musiikinnälkäiset kuntalaiset hyötyisivät tästä asiasta. Maan hallitus taas kaipaisi ilmeisesti pian jonkin sortin poppamiehen apua haparoivassa politiikassaan.

Kirjoitus on julkaistu joensuulaisessa Karjalan heili- ilmaisjakelulehdessä 31.10.2007
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5044

Lue Heilisitä myös mm. Jaakko Tepon hauska kolumni hoitajien työtaistelusta.
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5039

Äänestämällä talous kuntoon

SDP seurasi viime vaalikaudella jatkuvasti äänestäjiltä tuen saaneen 100 000 työpaikkaa -vaaliohjelman toteutumista. Se oli se selkäranka ja ohje, jolla hallitustyötä tehtiin. Nytkin maaliskuun eduskuntavaaleihin tuon työn pohjalta tehtiin uusi arvio siitä, mille asioille haettaisiin valtakirjaa kansalta seuraavalle vaalikaudelle. Tästä työstä syntyi tarkkaan laskettu, erityisesti vanhustenhoidon ja terveydenhuollon parantamiseen perustuva vaaliohjelma. Se oli noin miljardin suurempi, kuin nykyhallituksen porvaripuolueet arvioivat omat lupauksensa.

Vaaliohjelman hintaa, kansantalouden kehitystä ja työllisyyden parantumisen vaikutuksia laskettiin tarkkaan yli puoli vuotta. Huolellinen pohjatyö on puheenjohtaja Heinäluoman tavaramerkki ja sitä oli tuon vaaliohjelman laatiminen, jolla Suomea olisi rakennettu SDP:n haluamaan oikeudenmukaisempaan suuntaa. Tarkka valmistelu oli pohjana SDP:n vaaleissa antamille lupauksille. Ne oltiin valmiit toteuttamaan ja siihen oli myös suunnitelma.

Nyt sitten viime päivät on käyty rajua keskustelua siitä, miksi kokoomus on pettänyt hoitajille ennen vaaleja annetut lupaukset. Ennen vaaleja kokoomuksesta luvattiin paljon ja nyt onkin sitten tehty historiallisen vähän. Kokoomuksen lupauksiin kuuluivat mm. tasa-arvotupon ja sen rahoituksen, lapsilisien noston ja sitomisen indeksiin, kuntien määräaikaisten työntekijöiden vähentämisen ylimääräisellä valtionavulla, eläkeindeksien parantamisen, ajoneuvon dieselveron poistamisen, yliopistorahoituksen merkittävän korjaamisen sekä koulujen opetusryhmien pienentämisen. Näistä asioista esim. lapsilisien sitominen indeksiin oli kokoomukselle ennen vaaleja ”hallitusneuvottelujen kynnyskysymys”.

Petettyjen lupausten hallituksen listalle noista päätyi niin moni, että voidaan puhua vaalihuijauksesta, jolla päästiin valtaan. Tämä on vaarallinen ilmiö politiikassa. Nyt erityisen vaikeaksi tilanne menee kuntasektorilla, sillä kokoomuksen nostattamien odotusten hinta on tulossa kunnille kalliiksi, koska valtio ei tule kokoomuksen esittämällä tavalla täysin mukaan näihin vaalilupauspalkkatalkoisiin.

Joensuussa ja kaikissa Pohjois-Karjalan kunnissa ollaan vaikeuksissa. SDP on oppositiosta tehnyt esityksen, jolla voitaisiin ratkaista nyt syntynyt kriisi. Se on samalla linjalla kuin ennen vaaleja annetut lupaukset. Ensi vuoden talousarvioon SDP esittää 600 miljoonaa euroa lisää kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Joensuun talouteen tämä vaikuttaa pyytämäni laskelman mukaan jo luvattujen valtionosuuksien lisäksi 6,6 miljoonaa, Liperissä noin 1,4 miljoonaa, Ilomantsissa 720 tuhatta ja niin edelleen.

Ainakin Joensuussa tuolle rahalle olisi huutava pula. Eduskunnassa tästä äänestetään ja toivottavasti kansanedustajat Pekka Ravi ja Anu Vehviläinen tukevat esitystä. Kiinnostavaa on katsoa myös Hannu Hoskosen ja Eero Reijosen ratkaisuja.

SDP:n mielestä on oikein ja välttämätöntä, että puolueet laitetaan tilille antamistaan lupauksistaan myös vaalien jälkeen. Muuten vaalikoneet, puheenjohtajatentit ja koko politiikka menettää kaiken uskottavuutensa kansalaisten silmissä.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 3.10.2007

Katso myös heilin juttu Joensuun terveydenhuollon budjettihaasteista http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4995

Sotaministeri Häkämies

Suomen ulkopolitiikan on oltava aktiivista, tosiasioihin perustuvaa ja tavoitteellista, puhui ministeri Katainen elokuussa. Olen samaa mieltä asiasta. Siihen on SDP:n johdolla harjoitettu ulkopolitiikka perustunut vuosia ja on hyvä, että kokoomus tulee tässä suhteessa SDP:n linjalle. Kataisen määritelmä myös tuon ulkopolitiikan vastakohdasta on oikeaan osuva. "Aktiivisen ja tavoitteellisen ulkopolitiikan vastakohta on nostalginen vetäytyvyys ja silmät ummistava idealismi, mikä pahimmillaan lähentelee kaksinaismoralismia." Äkkiä ajatellen mieleen nousee Suomen kommunistisen puolueen harjoittama politiikka, johon kokoomus itseään vertaa.

Keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käy vilkkaana kuin patoamaton koski. Minusta se on hyvä juttu. Olen sitä seurannut aktiivisesti vuosia työni kautta. Kun nyt keskustelua seuraa, niin muutosta haluavan kokoomuksen ulko- ja puolustuspolitiikan linja näyttää hyvin selkeältä: Suomalaiset sotilaat on saatava sinne missä soditaan, NATOON. Siinä on selkeä muutos SDP:n edustamaan vakaaseen linjaan, joka perustuu enemmän humanitaariseen rauhanturvaamiseen suuntaan ja koko maan puolustamiseen asevelvollisuusarmeijalla. Kokoomus voisikin muuttaa puolustusministeri Jyrki Häkämiehen ministeriön nimen samoin tein sotaministeriöksi. Se olisi myös linjassa myös sille, että Suomesta halutaan lahjoittaa afgaanitaistelijoille aseita, joilla käydään sitten sotaa. Ei niitä hamppupeltojen tai viiniköynnösten tukivarsiksi sinne viedä. Siitä voisi puhua suoraan.

"Sotaministeri" Häkämies on muutoinkin jo ministerialokasaikanaan ehtinyt esittää melkoisen soidintanssin yhdysvaltain maaperällä. "Ruuti on kuivaa" -uhoaminen Venäjän suuntaan USA:ssa, tuo jotenkin tämmöisen reservin luutnantin mieleen hiukkasen tyhjän ja orvon olon. Isottelu ja "aseiden kilistely" Venäjän suuntaan ei tunnu järkevältä. Tosin sotaministerin puhe voi edustaa myös sitä patoutunutta kiihkoa, jota eräät porukat tahtovat Marskin ryyppyjä juodessaan harrastaa. Tuommoisen kohjonko johdolla sitä nyt ollaan lyömässä päätä Karjalan mäntyyn, voisi retorisesti veistellä kansalliskirjailija Linnan henkeen.
SDP:n natokanta on entisellään. Huolehdimme oman puolustuksen uskottavuudesta, otamme osaa kehittyvään eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ja säilytämme omissa käsissämme mahdollisuuden hakea tai olla hakematta sotilasliitto Naton jäsenyyttä.

Kuitenkin meidän on seurattava miten turvallisuustilanne Euroopassa ja meidän lähiympäristössä kehittyy ja meidän tehtävä selvityksiä "taskuun" eri asioista myös Suomen osalta. Siksi on järkevää selvittää nyt laadittavan eduskunnan puolustusselonteon yhteydessä muiden perusasioiden lisäksi, mihin suuntaan Nato kehittyy ja tehdä myös arvio hyödyistä ja haitoista sekä kustannuslaskelma. On myös arvioitava, mikä on jäsenyyden vaikutus Suomen Venäjä -politiikkaan ja miten se vaikuttaa mahdollisesti meidän rajaseutujen arkiseen kanssakäymiseen.

Minä en näe Venäjää niin isona uhkana kuin ministeri Häkämies VenäjäX3 -puheessaan. Venäjä täytyy nyt nähdä kumppanina, jossa on meidänkin talouselämälle suuret mahdollisuudet. Siksi ulkopolitiikassa täytyy ylläpitää aktiiviset Venäjä-suhteet ja kumppanuusajattelu niin kauppasuhteissa ja ympäristökysymyksissä. Onneksi meillä presidentti hoitaa näitä suhteita. Muilta ei taitaisi natokiimassa hommat nyt hoitua.

Alussa mainittua silmät ummistavaa idealismia on ollut havaittavissa kokoomusministereiden Nato -lähentelyssä. Sen erikoinen yksityiskohta on kumarruskilpailu siitä, kuka saa milloinkin kutsun jenkkien kättelytilaisuuteen. Sama käytäntö oli ennen Neuvostoliiton suhteen. Nyt kohde on toinen.

Yhdysvaltojen suhteen on oltava aktiivisia ja Yhdysvaltojen aiheuttamista ongelmistakin on puhuttava. Guantamon vankilat, salaiset vankilennot Euroopan ilmatilassa sekä asedemokratia pitää olla myös suomalaisten ministerien huulilla, kun hymyillään teatraalisissa kättelypressissä. Jos nämä tosiasiat vaietaan, syyllistytään juuri siihen kaksinaismoralismiin. Ruotsin porvaripääministeriä Reinfeldtia sanottiin USA:n sylikoiraksi, kun hän ei ottanut Bushin tapaamisessa noita asioita esille. Tässä suhteessa presidentti Halonenhan osoitti oikeanlaista rohkeutta ja suoraa puhetyyliä puhuessaan Irakin sodasta YK:n istunnossa.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 26.9.2007

Ps. Katso Pohjois-Karjalan uutiset nettikarjalaisesta osoitteesta http://www.karjalainen.fi/

Karjalan herkku

Iso osa helsinkiläisistä ei ole syönyt kunnon karjalan piirakoita. Asia lähti puheeksi, kun viikonloppuna tarjosin tekemiäni piirakoita kaveriporukalle. Tämä helsinkiläisistä koostunut porukka kertoi, että ei moisista piirakoista ole oikeastaan ollut puhettakaan. Heille einespiirakat olivat niitä aitoja karjalan piirakoita. Voi taivas, ajattelin.

En nyt yhdeltä istumalta tiedä, tunnenko yhtään ihmistä, joka ei olisi pitänyt noista piirakoista. Se on hyvä tuote viedä viemiseksi ja ainakin minä mielelläni tarjoan niitä vieraille. Onhan niiden tekeminen hieman työlästä, mutta kyllä se on sen vaivan arvoinen. Tuorelämpimät, pikkuisen rapeat piirakat ovat maidon kanssa taivaallista herkkua. Se, joka ei ole piirakoita itse tehnyt, saa esimerkiksi marttojen karjalaisesta leivontaoppaasta niin rautalankamallin, etteivät piirakat voi olla syntymättä.

Helsingissä Hakaniemen torilla ja kauppahallissa myydään Liperissä ja Nurmeksessa tehtyjä piirakoita. Jotenkin sitä on aina ylpeä, kun noihin tuotteisiin siellä törmää. Luulisin, että mikäli piirakoita Helsingissä hieman enempi markkinoitaisiin, olisi menekki taattua kruunuhaan kukkahattutätien joukossa. En tiedä voiko karjalan piirakasta tehdä patongin kaltaisen raakapakasteen, mutta ainakin patonki on varsin maukas, kun sen pikaisesti kypsentää uunissa. Äkkipäätään ajatellen tuo sama tekniikka voisi toimia myös aidoilla karjalan piirakoilla, jos joku vain tuotteistaisi sen.

Erään kerran tuota piirakkahommaa kehiteltiin saunomisen lomassa kaverini Tahvanaisen Tuomaksen kanssa, joka on monelle tuttu Stella -bändistä. Pähkäilimme sitä, että jos nakkikioskilta saisi karjalanpiirakkahampurilaisen, niin se tulisi monesti kyllä ostettua. Kun molemmat vielä tykkäämme ruuanlaitosta, niin jumppasimme siinä ajatusta vielä eteenpäin. Kun karjalan paistista jauhaisi jauhelihapihvin ainekset, olisi se meidän mielestä sitten jo melkoisen täydellinen. ”Karjalan herkku tuplana”, makustelimme nakkikioskin tilausta. Onhan noita porilaisia, atomeja ja vetyjä, joten miksipä ei nyt tuommoista voisi myöskin olla yöpala valikoimassa. Joku näppärä yrittäjä voisi sen vielä puristaa muovivakuumiin ja pistää myös kaupan hyllylle. Siitä voisi saada jonkun työpaikan lisää.

Senaatintorilla, mihin kaiken maailman turistit tulevat Helsingissä pällistelemään, on erilaisia matkamuistomyymälöitä. Siellä näyttää olevan lappiin liittyviä matkamuistoja, säilykkeitä ja hilloja. Torin laidalla on myös Savotta -niminen ravintola. Ravintolan idea on tarjota tukkikämppäruokaa, joka nyt ei karjalaisesta pitopöytäruuasta kovin paljon poikkea. Tarjoilijat yrittävät vääntää savokarjalaista murretta ja sisustus on heinäseipäitä. Haarukat ja lautaset ovat eri paria. Ravintola on hyvin suosittu ja helsinkiläisille se tuntuu olevan elämys. Kun noita juttuja tässä pienessä päässä vähän pyörittelee, niin tuleepa mieleen, että eikö nyt karjalaisia herkkuja myyvä myymälä tuossa torin laidassa menestyisi jotenkin. Jos nyt ei muuten, niin ainakin EU:n hankerahalla, jota nyt taas on pilvin pimein käytössä.

Pohjois-Karjala esittäytyy ensi kesänä Helsinkiläisille. Maakuntateemaviikot ovat suosittaja tapahtumia Helsingissä. Tänä kesänä vuorossa oli Ahvenanmaa ja se saikin paljon julkisuutta tapahtumallaan. Minusta karjalainen ruoka olisi hyvä nostaa esille ensi kesänä. Jos metron ja raitiovaunun seinällä olisi mainoksia ”kuka jaksaa syödä karjalaisen pitopöydän?” ja siihen lista laaturavintoloita, jossa tämän haasteen voisi toteuttaa, tekisi se varmasti melkoisen tajuntavaikutuksen helsinkiläisiin. Voisipa se jäädä jopa elämäänkin mielikuvissa jälkeenkin päin ja siten tuoda asiasta kiinnostuneita turisteja tuomaan rahansa Pohjois-Karjalaan.

Kolumni on julkaistu 5.9.2007 sanomalehti Karjalan Heilissä

http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4946

Tekele

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ensimmäinen budjetti on nähnyt päivän valon. Budjetista on kokoomuksen suulla puhuttu kukkalausein, kuten vaaleissakin. Kaikki kivat ja mukavat asiat on kuorrutettu lipevillä kielikuvilla ja tyhjää kolisevilla mainoslauseilla. Ne ikävät jokaisen kansalaisen kukkarossa näkyvät raha-asiat on haluttu unohtaa. Ehkä se on ihmisten harhaan johtamista, en tiedä.

Budjetissa otetaan kaikilta lisää veroa bensasta sekä sähköstä ja korotetaan kaikkia koskevia kunnallisia maksuja, kuten terveyskeskusmaksuja. Nämä kaikki asiat ovat minusta hyvin outoja. Bensiinin hinta nousee joka tapauksessa maailmanmarkkinahinnan myötä. Nyt hallitus vielä nostaa lisää bensan hintaa omalla päätöksellään. Tämä tuntuu enemmän täällä Pohjois-Karjalassa, kuin Etelä-Suomessa, missä joukkoliikenne toimii varsin hyvin. Hallitus nostaa myös sähkön hintaa verotuksen kautta, vaikka sähkön hinta tulee nousemaan pian nopeasti joka tapauksessa päästökaupan johdosta. Tämänkin tuntuu täällä pakkasten maakunnassa keskimääräistä enemmän.

Asumisen ja elämisen hinta siis nousee. Se nousee samaan aikaan kuin korotkin nousevat, kuten asuntolainojen korot. Myös hallituksen päätökset sähkö- ja bensiiniveron korottamisesta kiihdyttävät myös inflaatiota, joka tietenkin vaikuttaa sitten myös korkotasoon. Olisikin varsin perusteltua, että elämisen sekä asumisen kustannustasoa ja veronkorotuksia pitäisi kompensoida kaikille kansalaisille. Tapahtuuko se sitten asuntolainavähennystä parantamalla ja eläkkeensaajan ja yleisen asumistuen ehtoja parantamalla, on hallituksen ratkaistavissa. Tekoja kuitenkin tarvitaan.

Kuntien kansalaisilta keräämät palvelumaksut nousevat siis myös. Kuitenkin nämä maksujen nousut kerätään kunnilta pois sen sijaan, että niiden avulla parannettaisiin palveluita eli tarkoitus on vain tehdä kansalaisille vain kalliimmat palvelumaksut kuntapalveluista. Samaan aikaan tukea ollaan lisäämässä yksityisen sektorin palveluihin.

Edellisessä hallituksessa SDP pysäytti silloin maksujen korotukset. Demareiden mielestä kunnallisten maksujen oikeudenmukainen kohdentuminen ei ollut kohdallaan tai sitä ei ollut ollenkaan arvioitu. Epäoikeudenmukaisuudesta on hyvä esimerkki hallituksen aie päivähoitomaksun nollamaksuluokan poistamisesta, joka on erityisen hankala esimerkiksi yksinhuoltajaperheille. Päivähoitomaksuihin tulee varmasti muitakin korotuksia, mutta näistä ei haluta kertoa. Myös eläkeläisille luvatut lisärahat taas tulevat hupenemaan kohoaviin terveyskeskus- ja poliklinikkamaksuihin. Osa eläkeläisistä ei edes saa hallitukselta mitään lisätuloa, jolloin heistä tulee varsinaisia väliinputoajia kuntamaksujen korotuksissa.

Erikoiselta tämä tuntuu. Nyt meiltä kaikilta kerätään pikkupurojen kautta valtion kassaan lisää rahaa. Rahaa, jota Suomen kansantaloudessa enemmän kuin koskaan ja valtiontalous on loistavassa kunnossa. Tuo kaikilta kerätty raha jaetaan niille, joilla sitä jo tahtoo ennestään olla, eli yritysten ja maa- ja metsävarallisuuden haltijat saavat perintövapauden ja yritystukia korotetaan kaikilla sektoreilla.

Valtiovarainministeri Kataisen johtama talouspolitiikka tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Kun SDP ei ole nyt hallituksessa, saisivat keskusta ja Vanhanen nyt pikaisesti ryhdistäytyä. Muutoin tosirikkaat saavat pian kaiken.

8.8.2007 / Karjalan Heili / Ismo Kainulainen
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 8.8.82007

NUS

Kesäkuun alkupäivinä perustettiin Ilomantsissa eräällä rajanpinnassa olevalla savusaunalla uusi poliittinen toimintaryhmä, Nuorsosialidemokraatit NUS. Pieni joukko demareiden nuoren polven politiikan ammattilaisia pohti Ilomantsissa pari päivää SDP:n tulevaisuutta sekä nykyisiä toimintamalleja ja totesi, että puolueen perinteiset järjestötyön muodot eivät ime mukaansa toisen sukupolven aktiivisia toimijoita ja vaikuttajia riittävissä määrin. Nyt siis tehtiin samoin tein suunnitelmien sijaan tekoja ja konkreettisia uudistuksia.

NUS:in toiminta on tarkoitettu erityisesti nuorille aikuisille. Nykypäivän yhdistystoiminta ylipäänsäkin tarvitsee uudenlaisten toimintakulttuureiden kehittämistä ja erilaisia verkostoja. NUS:in tarkoitus on tarjota mielekästä toimintaa niille, joilla ei syystä tai toisesta ole järkeviä toimintamahdollisuuksia omalla paikkakunnallaan. Näin ollen esimerkiksi opiskelun, työskentelyn toisella paikkakunnalla tai esimerkiksi ulkomaille muuton johdosta, ei tarvitsisi tarkoittaa sitä, että puoluetoiminnasta jäädään ulos. Tällä tavoin yhdistyksen tarkoitus on luoda uutta matalan liittymiskynnyksen toimintamallia nuorille aikuisille.

Tämän uuden järjestön vastaanotto on ollut huikaiseva. Kiinnostuneet ihmiset ovat ottaneet ympäri Suomen yhteyttä ja ilmoittaneet halunsa olla tekemässä uutta. Tiedotusvälineiden edustajat ja lehtien pääkirjoitustoimittajat utelevat myös, mistä nyt on kyse? Mielenkiinto SDP:n uudistumisesta ja uuden tekemisestä vaikuttaa kutkuttavalta myös heidänkin mielestään. Osa taas näkee kaikenmaailman salaliittoja sekä tulevia puolueen henkilövalintoja Nuorsosialidemokraattien uuden tekemisen ympärillä. Siitä ei siis ole kuitenkaan kyse. Tämä uusi konsepti vain mahdollistaa kaiken uuden kokeilemisen sekä aivan uudenlaisen järjestökulttuurin luomisen.

Reilussa kuukaudessa pystyyn on nyt jo polkaistu blogi, uusia jäseniä on tullut roppakaupalla ja pankkitilit sekä muut tarvittavat ilmoitukset on pantu kuntoon. Kesäpäivät ovat perjantaina, ideoita julkaisutoiminnasta, erilaisiin nettikuvioihin sekä kirjan tekemiseen ja ajankohtaiskeskusteluihin on runsaasti. Ajan kanssa tästä tullee melkoisen hieno ja valtakunnalliseen polittiseen keskusteluun vaikuttava järjestö. Nyt odotetaan vielä SDP:n virallisten elimien kesälomien päättymistä, jotta virallinen puolueosastostatus sekä valtakunnallinen erityistehtävä nuorten aikuisten osastona saadaan aikaiseksi.

Mitä sitten tuo nimi NUS tarkoittaa? Nimi on pitkän iltapäivän pohdinnan tulos. Nuorsosialidemokraatit nimenä kertoo siitä, että uudistuminen on ajatuksena. Tätähän nuor -alkuiset järjestöt ovat historian saatossa Suomessa aina harjoittaneet. NUS taas rimmaa hyvin tuon alkusanan kanssa. NUS -termi voidaan yhdistää Aristoteleen ja Platonin ajatteluun ja se tarkoittaa metafyysistä kuvausta ihmissielun korkeimmalle osalle tai kosmoksen järjestävää periaatetta. Yleviä ajatuksia, mutta sopivat hyvin yli satavuotiaan ja perinteikkään suomalaista yhteiskuntaa voimakkaasti muuttaneen SDP:n poliittisen toimintakulttuurin uudistamiseen.

Suomalainen sosialidemokratia ja oikeastaan koko poliittinen järjestelmä kaipaa uudistumista. Demareiden osalta tämä työ on nyt käynnissä.

Kirjoitus on julkaistu 11.7.2007 ilmaisjakelu Karjalan Heilissä.

http://www.karjalanheili.fi/

Ylikuumaa?

Viimeiset viikot Suomessa on ollut kuumaa. Hiki on valunut, nahka porissut ja joiltakin jo nyt se on jopa irronnut. Monella työpaikalla on keliä manattu, lomailijoiden keskuudessa taas kiitelty. Lehtien pääkirjoitustoimittajat, sammakkotohtorit sekä ilmastotutkijat vakuuttavatkin maapallon ilmaston muuttuneen. Heitä kuunnelleessa tuntuu siltä, että pian Suomessa voidaan ryhtyä maksamaan maatiloille banaanitukea.

Politiikassa ilmasto on myös muuttunut. Nyt halutaan rankasti vältellä korkeapainetta, joka voisi kuumentaa koko Suomen. Tämä korkeapainerintama nousi maan päälle välittömästi porvarihallituksen laatiessa seuraavan neljän vuoden menokehyksiä. Laadittiin 251 euron säästölista, lykättiin kokoomukselle ja keskustalle vähemmän merkittäviä joukkoliikenneinvestointeja sekä jo päätettyjä tieurakoita. Ja tämä kaikki vain siksi, ettei ylikuumeta.

Ylikuumeneminen ei kuitenkaan koske esimerkiksi kaupan alan sektoria. Vasta ikään päivittäistavarakauppa ilmoitti kaikkien aikojen ennätystuloksesta sekä uusista investoinneista. Eli kaupalla kumi palaa ja vauhti on lujaa. Maan hallitus silti haluaa antaa ruokakaupoille reilun 450 miljoonan euron verohelpotuksen ruuan alv-alennuksen muodossa. Juuri valmistunut arvio partureiden alv-helpotuksesta osoitti, että suinkaan hintoihin ei tuo ale suoraan mene vaan tietenkin tiukalla olleita kampaamojen talouksia korjataan ensin.

Metsäpaloja ei aivan viime kesän mittakaavassa ole nyt nähty, vaikkakin puukauppa käy kuumana. Maaseudun Tulevaisuuden mukaan mäntytukin hinta on noussut 45,3 prosenttia viimeisen vuoden aikana. Jotta kauppa kävisi vielä paremmin, hallitus on laittamassa metsänomistajien neuvontaan, metsän uusintaistutuksiin sekä metsäautoteiden parantamiseen rutosti lisää riihikuivaa.

Nuorisotyöttömyyden mittari on laskenut ennätys alhaalle. Nyt tännekin haluttaan ylikuuma tilanne, sillä hallitus on päättänyt laajentaa matalapalkkatuen nuorten pariin. Tuki on suora elinkeinotuki ja eikäpä sillä yhtään uutta työpaikkaa syntyne. Päinvastoin se tullee ylläpitämään nuorten pätkätyömarkkinoita ja luo pahimmoillaan keinotekoisen ja syrjivän tuki-ikärajan. Hallitus arvioi tämän maksavan 50 miljoonaa, vaikka valtiovarainministerin arviolaskuri näytti vielä tammikuussa tälle operaatiolle 140 miljoonaa. Talousoppineet ovat tätä ihmetelleet, sillä nuoret työllistyvät jo nyt muutenkin, kuten tilastot osoittavat.

Bensakauppa käy Pohjois-Karjalassa varsin varmaa tahtia. Kuitenkaan tämän asian kanssa ei pitäisi tulella leikkiä, sillä öljyn hinnan oletetaan edelleenkin nousevan. Se vaikuttaa pistoolista tankkiin syöksyvän bensalitran hintaan välittömästi. Porvarihallitus onkin nyt ilmeisesti ajatellut hillitä bensanhinnan räjähdysherkkyyttä ja on päättänyt korottaa polttoaineverotusta. Se näkyy jokaisen autoilijan kukkarossa paljon ennen, ennekuin luvattuja palkka- tai eläketulon veronkevennyksiä on tulossa. Maataloudessa taas polttoaineen ylikuumenemisriskiä ei ole, sillä maanviljelijät ovat saamassa polttoaineverosta huojennuksen.

Autokauppa kertoi jokin aika sitten, että lupaus keventää autoverotusta on hiljentänyt autokaupan. Kuumana käynyt kauppa kylmenee koko ajan. Kuulemma lomautuksia saattaa pian olla edessä. Tarvittaisiinkin pian päätös sytyttää uudelleen nyt hiljaa hiipuva kaupanala. Tässä suhteessa hallituksen kiehiset ovat kuitenkin vuolematta ja tikut tuntuvat varsin märiltä. Helsingin Sanomien mukaan vasta muutaman vuoden päästä voidaan odottaa autoverotukseen muutoksia. Niinpä.

Eli siis on ja ei ole ylikuumaa. Ylikuuma termi kannattaakin painaa mieleen - saamme vielä useamman kerran kuulla, miten porvarihallituksen vaalilupausten lunastaminen on juuri nyt mahdotonta ylikuumenemisriskin takia. Porvarihallituksen kommervenkki on se, että ennen vaaleja termi ei nyt hallituksen muodostavien puolueiden sanakirjaan kuulunut. Sen sijaan saimme kuulla, kuinka veroratkaisuilla luotaisiin talouteen lisää dynamiikkaa, joka edistäisi taloudellista kasvua, lisäisi kotimarkkinoiden kysyntää ja parantaisi työllisyyttä.

Nyt maanviljelijät ja metsäomistajat sekä yritysten omistajat saavat hallitukselta lämmintä kättä ja mitä erilaisimpia verohelpotuksia. Eläkeläisille ja tavallisille palkansaajille hallitus tarjoaa vain ylikuumaa korvatillikkaa. Jo nyt huomaa sen, että punaisella ja sinisellä värillä on politiikassa selvästi eri merkitys, kuin pelkkä lämpötilaerojen kuvaaminen.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 13.6.2007

Vaalien jälkitunnelmat

Eduskuntavaalit ovat nyt sitten takana. Kampanjatunnelmat olivat vaalien aikana varsin hyvät. Ihmisiltä tuli runsaasti hyvää palautetta ja demarien esittämiä tavoitteita tuettiin laajasti. Äänestyksen tulos olikin sitä taustaa vasten varsinainen yllätys ja tulos oli demarien kannalta karu. 90 000 ääntä ja 8 kansanedustajapaikkaa vähemmän koko maassa. Demarien pitkä hallitusvastuu ilmeisesti vaikutti monen ihmisien päätökseen olla äänestämättä SDP:tä jatkamaan hallitusvastuussa.

Pohjois-Karjalassakin SDP:lle tuli takkiin yksi paikka. Kansanedustaja Säde Tahvanainen tippui, joka minusta on todella iso harmi. Olen seurannut useita vuosia demareiden eduskuntaryhmän kokouksia ja Säde on ollut yksi eduskunnan sekä meidän ryhmään arvostetuimpia ja tunnollisimpia kansanedustajia. Kun hän puhui, häntä kuunneltiin. Hän myös pääsi vaikuttamaan päätösten valmisteluun. Säde pelasi joukkuepeliä ja puolusti myös porukalla tehtyjä vaikeita päätöksiä. Siihen ei kaikilla näköjään kantti riitä. Harmi, että tuo työ ei kantanut hedelmää. Toivottavasti Säde jatkaa politiikan parissa, sillä hänen kokemuksellaan on paljon tarvetta ja käyttöä vielä jatkossakin.

Oma äänimääräni tuli alas toista tuhatta ääntä edellisistä vaaleista. Se on paljon ja oma tulosanalyysi on tehtävä. Haluan ehdottomasti lausua kiitoksen sanat kaikille äänestäjille ja kannustajille sekä vaalityöntekijöille. Tulen jatkamaan politiikan parissa tavalla tai toisella ja ne asiat, joista näissä vaaleissa puhuin ja kirjoitin ovat työlistallani joka tapauksessa.

Seuraavaksi on nyt edessä hallituksen muodostajan valinta, joka mitä ilmeisimmin on keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Hän esittää eri puolueille hallitusohjelmaan liittyviä kysymyksiä ja näkemyksiä ja sen pohjalta keskusta sitten tekee päätöksen minkä puolueiden kanssa jatketaan neuvotteluita. Ensi viikolla ovat jo uuden hallituksen muodostumisnäkymät varsin pitkällä. Hallituksen vaihdos olisi tarkoitus tehdä huhtikuun 20. Siihen asti omallakin kohdalla työt vielä jatkuvat. Mitä sen jälkeen, on tällä hetkellä täysin auki.

SDP ei tappiosta huolimatta halua jäädä suoraan oppositioon. Saimme valtakirjan lähes 600 000 ihmiseltä ja minusta silloin on velvollisuus viedä vaaliohjelman asioita kaikin tavoin eteenpäin. Siksi demarit tulevat esittämään oman vaihtoehtonsa hallituksen painopisteiksi, kun Vanhanen sitä kysyy.

Demarien linja tulee olemaan sama kuin vaalien aikaan. Ei suuria täsmäveronalennuksia, julkisiin palveluihin vahva satsaus, vanhusten hoivapalveluihin isot panostukset, eläkkeiden epäoikeudenmukaisuudet korjataan ja ilmastonmuutokseen on reagoitava. Mielenkiintoista on nähdä, kelpaavatko nämä painotukset keskustalle vai menevätkö etusijalle maanviljelijöiden ja metsänomistajien perintöveron poisto, ruuan arvonlisäveron alennus sekä tuloveron tasaiset alennukset ja yritystuet. Verojen alennukset ja palveluihin satsaukset eivät oikein näyttäisi sopivan samaan koriin.

Yksi iso asia on seuraavan hallituksen joka tapauksessa ratkaistava. Se on vaalijärjestelmän muutos. Nykyinen järjestelmä on oikeustajun vastainen, kun yli 7000 äänellä jäädään eduskunnasta ulos ja toinen menee sisälle reilulla 1000 äänellä. Tämä työ olisi saatava pian käyntiin, jotta jo seuraavissa vaaleissa meillä olisi oikeudenmukaisempi järjestelmä käytössä.

Ismo Kainulainen
Kirjoittaja on valtiovarainministeri Eero Heinäluoman erityisavustaja ja joensuulainen kaupunginvaltuutettu (sd.)
www.ismokainulainen.blogspot.comKirjoitus on julkaistu ilmaisjakelu Karjalan Heilissä 21.3.2007
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4661

Palomiesten eläkkeistä

SAK sitten otti ja luopui kohua heräätäneestä porsastelumainoksestaan. Päätös oli varmaan oikea, sillä ruualla mässäily ei ollut hyvän näköistä. Toivottovasti uusi sanoma saadaan pian valmiiksi. Hyvätuloiset sekä yritysmaailman johto ovat tutkimusten mukaan varmimpia äänestäjiä ja näin ollen palkansaajien sekä pienituloisten ääni voi jäädä vähemmälle eduskunnassa, mikäli ihmiset eivät lähde uurnille.

Tänään oli Helsingin Sanomissa sivun kokoinen mainos, jossa nostettiin esiin palomiesten eläkeiän epäkohdat. Helsingin palomiesten ammattiyhdistys oli laittnut tuon ilmoituksen. Tällä hetkellä heillä on sama eläkeikä kuin muillakin kunnallisen alan työntekijöillä. Siihen on saatava muutos. Samalla on käytävä lävitse myös hoitajien eläkeasioita.

Kun olin ministeri Rajamäen erityisavustajana sisäministeriössä, niin tätä asiaa puitiin melkoisesti. Laitanpa tämän kirjoituksen loppuun Karjalan Heilin kolumnikirjoituksen, joka on julkaistu viime vuoden kesäkussa. Se taitaa olla myös jossakin noissa arkistokansioissakin (syyskuu 2006).

Muuten huomasinpas, että tämä on nyt sitten jo 200 kirjoitus tänne blogisivuistoille. Kiitän kaikkia lukijoita ja palautteen antajia. Havannointi ja kommentointi jatkuu edelleen.

"Kesäkuumat liekit

Kesäkuumilla on jälleen leimahtanut ilmiliekkeihin keskustelu pelastusalan henkilöstön ikääntymisestä ja sen vaikutuksista pelastusturvallisuuteen. Erityisessä polttopisteessä ovat olleet palomiehet, joiden eläkkeelle siirtymisikää nostettiin jokin aika sitten yleisen eläkeuudistuksen yhteydessä.

Kun ajatellaan palomiesten työtä, kuten savusukellusta, hälytysajoja, pintapelastusta tai sukeltamista on hyvä pysähtyä miettimään ikääntymistä ja jaksamista. Elokuvamainen mielikuva teräkseen valetusta palomiehestä happipulloineen ja savuava kypärä päässä, ei ole pelkkää leffatarinaa. Kun tiedossa on, että joka tapauksessa suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää palomiesten keski-ikä tulee nousemaan, on jotain asialle tehtävä.

Sisäministeriössä on valmisteltu yhdessä pelastusalan toimijoiden kanssa selvitystä palomiesten ikääntymisen aiheuttamista haasteista pelastustoimelle. On käyty lävitse lukuisia toimia, joilla niin fyysistä kuin myös henkistä työkykyä kehitetään.

Selvitystyöryhmä teki myös mittavan määrän perusselvityksiä henkilöstön ikärakenteesta, kelpoisuuksia ja pätevyysvaatimuksia koskevista määräyksistä ja ohjeista, henkilöstön terveydentilaa koskevista tutkimuksista, työkykyä kehittävästä ja ylläpitävästä henkilöstöpolitiikasta sekä eläkkeelle siirtymisestä. Näihin liittyviä hankkeita onkin nyt piakkoin ensi syksynä lähdössä liikkeelle. Lisäksi toimenpiteiden on tarkoitus jalkautua pelastusasemille, jotteivät ne jää pelkiksi kirjoituspöytien paperitiikereiksi.

Pelastushenkilöstön ikääntymiseen liittyvät suunnitelmat sekä pelastusvalmiuden ylläpito ja kehittäminen ovat siis suunnitelmissa. Ainoastaan eläkeikään liittyvä päätös on avoinna. Sitä se on ollut jo liian monia vuosia.

Perusongelma on, että jos kunnallisen puolen eläkeikäratkaisua ryhdytään nyt erikseen peukaloimaan yhden ammattiryhmän kohdalla, niin silloin kaikki muutkin alat ovat asiassa liikkeessä. Kieltämättä asiassa on perää, sillä esimerkiksi hoitajan työ vuodeosastolla on kovaa fyysistä työtä ja perusteita alemmalle eläkeiälle olisi myös tässä sektorissa olemassa.

Toisaalta taas ns. hälytys- ja valmiustyyppisissä tehtävissä, kuten poliisissa, rajavartiostossa, puolustusvoimissa on eläkeikä alempi. Esimerkiksi kenttätyössä olevalla poliisilla 60 vuotta. Kun noiden ammattiryhmien työnantaja on valtio, niin ikä on osittain sen johdosta alempi.

Palomiesten eläkekysymys lähtee avautumaan vasta, kun kunnallinen työmarkkinalaitos sekä palomiesten ammattiliitto pääsevät asiasta neuvotteluyhteyksiin ja sitä kautta sopimukseen. Yksi mahdollisuus tämän asian edistämisessä on myös eduskunnassa, joka piakkoin saa käsiteltäväkseen kunnallisen eläkelain, johon tehdään uuden työeläkelain mukaiset tarkistukset. Siinä vaiheessa käydään lävitse myös eläkeikäasioita.

Kaiken kaikkiaan on pidettävä siitä kiinni, että meillä on palo- ja pelastustehtävissä sellaiset henkilöt, jotka pystyvät ja jaksavat tarvittaessa auttaa silloin kuin hätä meillä on suurimmillaan. Tämän lisäksi oikeudenmukaisuuden nimissä emme voi myöskään unohtaa muita raskasta fyysistä työtä tekeviä ihmisiä. Ainakin yksilöllistä harkintaa ja maalaisjärkeä on jatkossa ryhdyttävä käyttämään, kun tulevaisuudessa arvioidaan eri ammattilaisten pärjäämistä kussakin työtehtävässä. Se voisi olla nyt aluksi helpoin ratkaisu.

Kirjoittaja on joensuulainen kaupunginvaltuutettu ja toimii sisäministeri Rajamäen erityisavustajana.
Kesäkuu 21.6.2006, Karjalan heili"

Karjalaisen vaalisivuston kirjoitus: Järkeviä uudistuksia työntekoon

Järkeviä uudistuksia työntekoon

Työnteon pitäisi kannattaa aina. Kukaan ei työtä tee pelkästään työn tekemisen ilosta. Meillä on useita klassisia tilanteita, jolloin käteen ei jää työstä kuin se ilo. Esimerkiksi osa-aikatyössä ansiot jäävät monesti varsin pieniksi. Tilannetta korostaa vielä se, että palkan yhteensovitus mm. asumistuen kanssa leikkaa kuukauden tulot monesti plus miinus nollaan, jopa miinuksellekin. Tähän päälle vielä viiveet työttömyyskassan maksuissa tuovat jo sellaisia piirteitä mukaan, jolloin työssä käyminen ei ole taloudellisesti järkevää.

Näitä niin sanottuja tuloloukkuja on purettu ja asiaan on saatu monia parannuksia. Kuitenkin asumistukijärjestelmässä on edelleen kankea tuloharkinta. Siksi olisi järkevää muuttaa asu-mistuen tuloharkintaa siten, että tulot huomioitaisiin esimerkiksi useammalta kuukaudelta ja tulorajaa nostettaisiin huomattavasti korkeammaksi. Työnantajien palkkatodistusten toimittamistoimintaa sekä työttömyyskassojen päivärahojen maksuja on myös edelleen joustavoitettava sekä nopeutettava. Osittain tähän liittyy myös työttömyyskorvausten puolison tuloharkinnasta luopuminen.

Tämän lisäksi vuokratyöhön, osa-aikatyöhön sekä ns. pätkätyöhön on saatavat samat työelä-män säännöt kuin ns. normaaleissa työsuhteissa on. Siihen kuuluvat vuosilomat, sairasvakuutuksen ja työterveydenhuollon edut sekä mahdollisuus koulutuksiin. Nämä asiat on seuraavien kansanedustajien otettava työlistalle ja ne voidaan hoitaa kuntoon seuraavan tuloratkaisun yhteydessä. Pieniä osauudistuksia, jotka luovat kannattavuutta työn tekemiseen.

Ismo Kainulainen, Demarien kansanedustajaehdokas nro 18
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen nettivaalisivustolla 27.2.007
http://vaalikone.karjalainen.fi/index.php?BBoard[list]=9&BBoard[nthread]=454

Itärajan vaalipiiri?

Ensi vaalikauden tavoitteeksi on asetettu vaalipiirien uudistaminen vastaamaan nykyistä paremmin äänten suhteellisuutta ja tasoittamaan suhteellisuudessa olevia eroja. Uudistaminen on tärkeää, sillä nykyinen vaalijärjestelmä on epäoikeudenmukainen eri alueiden ihmisille. Esimerkiksi Tarja Cronbergin on lähes mahdoton päästä uudestaan kansanedustajaksi, koska vihreiden äänet eivät riitä aiemmpien vaalien perusteella yhteen kansanedustajan paikkaan.

Vaaliliitot pitäisi myöskin kieltää, koska ne vääristävät demokratiaa. Ajatellaan nyt perussuomalaisia ja kokoomusta. Ei taida olla puolueilla yhtenäistä vaaliohjelmaa tai asioita ylipäänkään, mutta silti toisen puolueen äänestäminen voi koitua tuossa liitossa hyvinkin toisen puolueen ehdokkaan läpivientiin ja näin esim. päinvastaisten tavoitteiden kannattaja voi tulla äänestäjän edustajaksi.

Vaalipiiriuudistuksen vaihtoehdoksi on muodostumassa yhtenäinen Itä-Suomen vaalialue tai vaalipiiri, johon kuuluisivat molemmat Savot ja Pohjois-Karjala. Sitten on eri variaatioita, miten äänet ja paikat jaetaan. Ongelma tuossa hommassa minusta vain on, että asiapohja tuolla Itä-Suomen alueella on paikoin varsin ristiriitainen. Kehitämmkö 5- vai 6 –tietä, rakennammeko Savon rataa vai Karjalan rataa, kilpailemmeko Venäjä -asioista, kuten nyt? mikä on keskus-/pääkaupunki jne.

Minusta olisikin asioiden kannalta parempi, että muodostettaisiin Itärajan vaalipiiri yhdessä Etelä-Karjalan kanssa. Nimi voisi olla Karjalan vaalipiiri tai Itärajan vaalipiiri. Tällä seudun kehittämisellä on paljon yhtenäisyyksiä ja se voisi olla pitemmälläkin ajanjaksolla luontainen yhteistyöalue. Ainakin vahva metsäosaaminen on iso vahvuusalue, Venäjän raja-aluepolitiikka toinen, yhteiset isot liikennehankkeet niin rauta- kuin maanteillä on kolmas, Saimaan kanavan ja Saimaan vesistöalueen yhteinen kehittäminen neljäs ja sitten vielä tämä karjalaisuus.

Nyt olisikin aika laatia yksi sormiharjotelma siitä, miten Pohjois- ja Etelä-karjalan maakunnista voitaisiin muodostaa yhteinen vaalipiiri ja mitä se tarkoittaisi suhteellisuuden parantumisena. Minusta myös Kymeenlaakson voisi yhdistää Itä-Uudenmaan maakuntaan ja näin myös Uudenmaan vaalipiiristä tulisi pienempi, jolloin suhteellisuus samalla paranisi koko maassa.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen vaalisivustolla 21.2.2007

Luonnonlohta on suojeltava

Suomessa on viime vuosien aikana pääsyt luonnonlohikanta varsin huonoon kuntoon. Syynä pidetään mereltä kutujokeen vaeltavien lohiemojen varsin varhaista pyynnin aloittamista sekä osittain salakalastusta. Tämä on rokottanut kovasti luonnonjokilohien kutevia lohikantoja ja siten syntyviä poikaskantoja.

Istutukset, jotka merialueille on tehty eivät ole toimineet, sillä syystä tai toisesta eivät istukaspoikaset ole siellä pärjänneet.

Tilanne on hankala. Osittain kyse on rannikon ammattikalastajien oikeuksista omaan elinkeinoonsa, mutta samalla asiassa poljetaan pohjoisen lohijokien kalastuksesta elävien matkailuyrittäjien oikeuksia. Ja eniten tässä kärsivät pian tällä menolla sukupuuttoon kuolevat luonnonvaraiset lohet.

Järkevältä tuntuisi luoda korvausmenetelmä Suomen kapenevalle ammattikalastajakunnalle, jotta emokalojen nousu voitaisiin turvata pohjoisen jokivarsiin. Pyyntiaikoja on rajoitettava ja turvattava tällä tavoin kalojen luonnonllinen lisääntymismahdollisuus jokialueilla.

Myös Pohjois-Karjalassa pitäisi luonnonlohikantojen nousumahdollisuuksia ryhtyä määrätietoisesti parantamaan. Kunnollisten kalaportaiden rakentaminen esimerkiksi Pieliselle ja Höytiäiselle on laitettava maakuntaliiton hankelistaan sekä pistää asia vireille myös rahoittajatahoilla sekä ns. Helsinginpäässä.

Tulevaisuuden kalastusmahdollisuuksista on huolehdittava. Siksi jo tänään on tehtävä päätöksiä ja töitä huomisen kalansaaliin varmistamiseksi.

Kirjoitus on julkaistu Karjalaisen vaalisivustolla 14.2.2007

Lääkkeiden hinnat ja saatavuus

Lääkkeiden hintakehitykseen on tällä vaalikaudella vaikutettu mm. rinnakkaisvalmisteiden esiin nostamisella. Tämä on esimerkiksi kolesterolilääkkeissä tuonut isoja säästöjä niin käyttäjille, kuin myös yhteiskunnalle.

Toiminta on ollut oikeansuuntaista ja tätä pitää edelleen jatkaa. Lääkekorvausjärjestelmään pitäisi tehdä vielä vielä uudistus nykyisten lisäksi. Minä laittaisin lääkkeiden kelakorvauksiin asiakaskohtaisen alarajan esim. kymmenen euroa, jolloin harvoin sairastavat tai yhden lääkekuurin hakijat jäisivät pois tästä KELA:n kuittibyrokratiasta. Tästä syntyneen säästön siirtäisin paljon sairastavien korvauksiin ja nostaisin siellä korvaustasoja. Tämä olisi minusta myös oikeudenmukainen ratkaisu paljon sairastavien hyväksi.

Lääkejakelussa on myös päästävä eteenpäin. STM:n lääkeseminaarissa tehty ehdotus lääkejakelun ulottamisesta lääkärien vastaanotolle harvaanasutuilla seuduilla on minusta kannatettavaa. Muutoinkin olen monta kertaa taivastelllut, miksi sairaana pitää lähteä lääkärin jälkeen seikkailemaan ja etsimään avoinna olevaa apteekkia. Tuo lääkäriapteekkiesitys olisi minusta askel aivan oikeaan asiakaslähtöisen palvelun suuntaan. - Ismo Kainulainen (sd.)

09.02 16:32, viimeisin 09.02 16:32, vastauksia: 0, avattu 13 kertaa
Kirjoitus on julkaistu Karjalaisen vaalisivustolla perjantaina 9.2.
http://vaalikone.karjalainen.fi/?BBoard[list]=9&BBoard[nthread]=327

Pörssisäätiön juttu

Pörssisäätiön tekemä haastattelu ompi näköjään nyt julkaistu.

Siinä sitä sitten on suomalaisen omistajuuden politiikkaa linjattu. ;)

Juttu löytyy osoitteesta: http://www.porssisaatio.fi/default.aspx