Maksullista rakkautta

"Nokia ihastui Intian duunariin", otsikoi Talouselämä -lehti uusimassa numerossaan. Elinkeinoelämän toimijoille suunnattu lehti on kahdessa viimeisessä numerossaan tuonut "loistavana" esimerkkinä esille kännykkäteollisuuden siirtymisen niin Unkariin kuin viimeksi nyt Intiaankin.

Nokia on investoinut lehtitietojen mukaan Unkariin noin 200 miljoonaa euroa. Intiaan he ovat suunnitelleet investoivansa seuraavan neljän vuoden aikana 80-130 miljoonaa. Elcoteqin Euroopan alueenjohtaja Harri Ojala kertoo, että joustava työlainsäädäntö on iso etu, joka takaa kilpailukyvyn. Unkarissa. Nokian Jukka Lehtelä taas tuo esiin, että Intiassa on samat edulliset työvoimakustannukset kuin Kiinassa. Ainoastaan erilaiset paikalliset tullit, maksut sekä verot ovat ne asiat, jotka nostavat tai laskevat hintoja. Nokia alihankkijoineen toimii Talouselämän mukaan Intiassa Ns. SEZ alueella, joka Suomeksi kääntyisi erityistalousalue. Alueella on mm. lakkojen kieltäminen mahdollista. Eipä taida jäädä kenellekään epäselväksi, kuka Nokian ja intialaisen duunarin parisuhteessa tulee raha- ja kaikistamuista-asioista päättämään.

Harri Nykäsen Raidissa oli myös tuollaisia erityistalousalueita. Ne oli aidattuja, erityisen vartioituja hienostoalueita. Työväki ja TYÖVÄKI olivat eri asioita tuolla alueella. Eriarvoisuus oli haisevalla tikulla kosketeltavissa. Tuonkaltaisia yritysten ehdoilla rakennettuja alueita siis on oikeasti olemassa. Valtioita valtiossa on varmaan seuraava kehityksen askel.

En tiedä miten pitkälle kestävän kehityksen politiikassa voidaan edetä jatkuvan keskittymisen sekä yhteen kertymisen politiikassa. Iso ostavat jatkuvasti pienempiään pois. Elintasotuotteet leviävät lintuinfulenssan vauhdilla ympäri maailmaa ja ympäristö kärsii. Tietysti suomalaisena yltäkylläisyyteen tukehtumassa olevana on hyvä puhua. Intialainen leprakerjäläinen onkin sitten jo vähän toisessa asemassa. Intian ja Suomen verotasokin on erilainen.

Presidentinvaaleissa toinen ehdokas puolusti suomalaista työtä ja Suomen etua maailmalla. Unkarissa Talouselämän esimerkkitehtaan mukaan Nokialla työskentelee viisi ihmistä. Siinä sitä on puolustamista. Mikä on sitten Intiassa suomalaisen työn ja Suomen etu? Onko se sitä, että suomalaistaustainen yritys siirtää tuottavan tuotannon Suomesta enemmän tuottavien markkinoiden viereen ja maksaa pienen osan voitoistaan suomalaisille osakkeenomistajille?

Jos kerran markkinoiden läheisyys ja tuotantokustannukset on se ratkaiseva tekijä, niin eikös Pohjois-Karjalassa pitäisi ryhtyä katsomaan viimeistään jo nyt kaukoputkella Venäjän suuntaan etsiä markkinoita maakunnan tuotteille sieltä. Erityisen hanakka tähän pitäisi olla nyt, kun "tulipalo" Perloksen ympärillä roihuaa parhaillaan. Esityksiä Venäjän suuntaan on heitelty ja niistä pitää nyt koota paksu paketti jota ryhdytään viemää eteenpäin.

Tämä lisäksi nyt tarvitaan myös poliittista tormistautumista ja esimerkiksi maakuntahallituksen olisi syytä varsin pikaisesti Perloksen YT-menettelyn jälkeen istua iltakouluun ja pohtia mitä tehdään. Ylöjärvi, Kemijärvi sekä esim. paperilakosta kärsineet paikkakunnat ovat saaneet valtion budjetista riihikuivaa rahaa veromenetysten sekä tehtaan lakkautusten johdosta käytettäväksi irtisanottujen ja lomautettujen tukemiseen sekä mahdolliseen uudelleen työllistämiseen.

Pohjois-Karjala voisi vaatia samalla perusteella esimerkiksi yliopiston ja sosiaali- ja terveysministeriön palvelukeskusten sijoittamista juuri avattuun sisäministeriön palvelukeskukseen, kehätiehankkeen aikaistamista sekä yrityslainojen korkoavustusta, innovaatio- ja riskirahoituksen lisäämistä ja strattirahan erityistä parantamista.

Myös irtisanottujen perheiden toimeentulon turvaa on pohdittava. Muutosturvaan tulee panostaa nyt vahvasti ja pankkipiirit voisivat miettiä nyt vanhaan kunnon patruunatapaan olisiko löydettävissä jotain muutosturvan kaltaista paikallista instrumenttia asuntolainoihin. Toivottavasti Perloksen yt-menettelyssä ei päädytä niin suuriin lukuihin, kuin julkisuudessa on pyöritelty. Mutta erityistoimiin on syytä varautua jo nyt.

Ismo Kainulainen. .
Kirjoistus on julkaistu Radiorexin nettisivuilla tänään www.radiorex.fi