kekkerit

Linnanjuhlissa on tautisen kuuma. Kättelyn jälkeen vieraat ohjattiin yläkertaan, jossa sitten olimme siihen asti, että kaikille oli annettu kättä. Tunnelma luonnllisesti tiivistyi melkoisesti jopa vetisen hikiseksi, varsinkin niiden osalta, joiden kutsut oli ajoitettu heti alkuun.

Pienet karjalanpiirakat lämmittivät mieltä ruokapöydässä ja joku hapankorppupohjainen homejuustojuttu, jossa oli selleriä tai ehkä wasabiakin oli tosi hyvä snaksi. Booli oli vähän "huttusen" makuista, mutta ihan hyvää ja sopivan vahvaa. Tanssit tuli myös pyöriteltyä ja jutusteltua yhden, jos toisen kanssa. Kivaa oli ja juhlat olivat todella arvovaltaiset.

Laura oli kommentoinut muutama päivä siteen kirjoitustani Paavon perinteestä. Minusta tuntui, niissä Paavon juhlissa, että siitä muodostuu SDP:n ek-ryhmälle uusi perinne. RKP ja Keskustahan tänäkin vuonna järjestivät pre-pressanbileet ja heillä se on ollut tapana jo pitempään. Meidän porukkahan on järkännyt taas jatkoja teatteriin ek-ryhmälle, mutta tällä kertaa niin ei ollut.

Teinpäs muuten itsenäisyyspäivänä tuntematonta katellessa aivan loistavaa lihavelliä. Keittein potkan jämiä nelisen tuntia ja sitten otin lihat talteen ja lisäsin siihen hiukkasen ohrasuurimoita ja puolikkaan vaalean leivän murusina ja annoin vielä hautua puolisen tuntia. Tosi hyvää haudutettua ja maukasta sekä ruokaisaa lihavelliä.

Ehkäpä tämä nyt riittää, tämä juhlista kirjoittelu nyt vähäksi aikaa. Joulusta ehkä seuraavaksi juhlana pitää jotain mainita.

Vanhusten hoivapalvelut kuntoon

Kansankuntamme hartioita koeteltiin reilut 60-vuotta sitten raskaasti. Suomen itsenäisyys oli vaakalaudalla ja maamme parhaat miehet ja pojat oli koottava sotaan. Perheissä tunnelma oli kouraiseva ja tunnelma vakava. Miesten ja isien lähtö oli rintaa puristava. Ei tiedetty mikä odotti.

Taistelut Suomen Karjalassa olivat ankarat. Ylivoiman edessä venyttiin ylisuorituksiin ja Suomi urhoollisesti pärjäsi suurta ylivoimaa vastaan. Karjalan koivikkomaat sekä mäntykankaat kätkevät tänäkin päivänä monen suomalaisen sotilaan vuodattamat kyyneleet sekä kotiin lähetetyt ajatukset rajun hyökkäyksen keskellä. Kotirintama Suomessa pyöri silloin naisten käsillä. Nämä on meidän tämän päivän nuorten hyvä muistaa ja painaa mieliin.

Itsenäisyytemme säilyi, mutta hinta siitä oli kova. Evakot, sotavammat ja jälleenrakentaminen vaativat ihmisiltä uskomattoman paljon sisua. Tiukat ajat kasvattivat suomalaista suurta ikäluokkaa tietynlaiseen vaatimattomuuteen, joka loi malttia yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tälle pohjalle Suomessa on rakennettu hyvinvointivaltio, jota tullaan katsomaan kauempaakin.

Numeroista kiinnostuneet ihmiset ovat varsin selkeästi osoittaneet käppyröillä ja taulukoilla, miten Suomi ikääntyy ja mitä se tarkoittaa meidän palveluille. Tällä vaalikaudella on tehty mittavat panostukset terveydenhuollon rakenteiden kunnostamiseen ja hoitojonojen lyhentämiseen. Tätä työtä on edelleen jatkettava, mutta vanhusten hoivan kunnian sekä resurssien palautus on nostettava seuraavaksi painopistealueeksi. Emme voi enää lykätä vanhusten hoivan tarpeita.

Ensi vaalikaudella on tehtävä mittavat ja huomattavat lisäpanostukset vanhusten hoivapalveluiden parantamiseen. Tarvitaan korkean tason kansallinen hoivaprojekti samaan tapaan kuin meillä oli kansallinen terveysprojekti. Työntekijöiden jaksaminen raskaassa hoivatyössä vaatii lisää käsipareja, jotta ikääntymisen haasteesta selvitään ilman selän ”katkeamista”.

On syytä olla ylpeä itsenäisestä Suomesta. Monessa naapurimaassa vapaudesta ja demokratiasta on nautittu vasta lyhyen tovin. Meillä demokratian perusteet ovat vankat ja sosiaalinen pääoma on yksi maailman suurimmista. Kuitenkaan esimerkiksi vanhusten hoivassa emme vielä ole samanlainen mallimaa, kuin päivähoidossa tai peruskoulussa. Siihen tulee kuitenkin pyrkiä. Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää meiltä kansallista yhteishenkeä. Se edellyttää päätöksiä ja tekoja. Niitä tekoja, jotka auttavat ja tukevat heikommassa asemassa olevia. Niitä tekoja, jotka auttavat sitten, kun ei enää itse jaksa. Tässä meillä riittää vielä Suomessa työtä.

Kunkin ikäluokan tulee kantaa oma vastuunsa ihmisten ja Suomen hyvinvoinnista. Ikääntyvillä ihmisillä ja omaisilla on oltava takuu siitä, että ketään ei jätetä hoidotta ja heitteille. Omaisille ja läheisille tarvitaan myös varmuus inhimillisen hoidon tasosta ja laadusta. Vanhusten hoitopalveluja tulee kehittää siten, että ne mahdollisuuksien mukaan tukevat omatoimisuutta ja hyvää vanhuutta. Elääkseen ihmisarvoista vanhuutta tulee ikäihmisen tuntea saavansa arvostusta ja mahdollisuuden toteuttaa itseään.

Veljeä ei jätetä -ajatus piti vaaran ja jälleenrakentamisen vuosina. Sitä samaa ajattelua ja yhteishenkeä tarvitsemme edelleenkin.

Ismo Kainulainen, kirjoittaja työskentelee valtiovarainministerin erityisavustajana ja on koulutukseltaan sairaanhoitaja.
http://www.ismokainulainen.blogspot.com

Kolumni sanomalehti Karjalan Heilissä 6.12.2006

PS. Suurin osa sodassa kaatuneista suomalaisista oli alle kolmekymmenvuotiaita.

Kepin nokkassa pussi porkkanoita

Hurmos se on. Se verran yllättäen Liperi ja Outokumpu ovat kuntaliitoskortit pyötään panneet. Tai sitten se on väistöliike kuntauudistuksen eli ns. paras-hankkeen palvelurakennesuunnitelmalle, jossa halutaan tiiviin kaupunkiseudun yhteistä palvelualueiden suunnittelua ja järjestämistä. Rääkkyläkin on minusta positiivinen ilonpilkku kuntaliitosselvityksissä, sillä sielläkin päättäjät haluavat nyt katsoa kortit liitoksen hyvistä sekä varjopuolista. Nyt pitäisi löytää ne avainpoliitikot, jotka ottavat kunnian ja vastuun ja hoitavat ison selvityspaketin eteenpäin. Päästäisiin tästä kuntalaisia ihmetyttävistä eipäs juupas kuvioista eteenpäin.

Eduskunnan käsittelyssä on nyt jo historiallisen mainneen saavuttanut kuntauudistus. Sen tiimoilta palvelu- ja kuntarakennetta on tarkoitus uudistaa vastaamaan niin lääkärivajeisiin kuin kuntatyöntekijöiden eläkkeelle siirtymiseen varautumiseen. Tällä kertaa tähän syntyneeseen kuntauudistusratkaisuun on myös laaja oppositiokin sitoutunut valtakunnan tasolla.

Pian tämä kuntauudistuksen ns. puitelaki on eduskunnassa hyväksytty. Sen jälkeen ratkaisuvalta siirtyy kunnille. Ensi vaalikaudelle on varattu 200 miljoonaa euroa, eli 1,2 miljardia vanhaa markkaa siihen, että kunnat lisäävät yhteistyötä. Avustusta yhteistyön lisäämiseen saavat eniten nopeimmat, eli ne jotka löytävät yhteisen köyden. Maan hallitus on luvannut käyttää luvattuja rahoja niihin kuntiin, jotka tekevät kuntaliitoksen ensi tai seuraavan vuoden aikana. Sitten rahat jyrkästi vähenevät. Yhdistyvät kunnat säilyttävät myös jatkossa valtionosuudet vähintään nykyisellä tasolla seuraavan viiden vuoden ajan. Tämä on iso kädenojennus etenkin pieniä kuntia kohtaan. Myös henkilöstön asema tullaan turvaamaan seuraavaksi viideksi vuodeksi yhdistymisestä.

Mikäli pikkuporkkanat ovat Liperin ja Outokummun liitosselvityksen takana, niin hyvä niin. Jos kuitenkin haluttaisiin helikopteroitua ja katsoa koko alueen tulevaa kehitystä korkeammalta, olisi vastuullisempaa tehdä laajempi selvitys. Ja olisihan se kuntalaisille ja päättäjille toinen vaihtoehto kahden liitoksen sijaan. Tämän lisäksi isompaan selvitykseen saisi valtion maksaman selvitysmiehen.
Ajan peluu, ratkaisuiden viivyttäminen ja ennakkoluulot saattavat muutoin viedä porkkanaeurot muille maakuntamaille.

SDP teki jo vuosia sitten Pohjois-Karjalassa piirikokouspäätöksen, jonka mukaan kuntaliitosselvitysten laatiminen ja hyötyjen sekä haittojen selvittäminen on järkevää. Katseet kääntyvätkin nyt keskustan keskeisiin mielipidevaikuttajiin. Anu Niemi Kontiolahdessa on yksi ratkaisun avain. Kansanedustaja Eero Reijonen Liperissä toinen ja Pyhäselässä keskustan kunnallisjärjestö ylipäänsä.

Minä en haluaisi olla kehityksen jarruna ja vastustamassa ylimääräistä kunnille tulevaa rahaa niin pysyvinä valtionosuuksina kuin porkkanoina säkissä. Oliskohan keskustassa nyt olisi sellaisen kokouksen paikka, jossa pohdittaisiin onko edes kuntaliitosselvitykselle mahdollista näyttää vihreää valoa, kun kuitenkin jäät ovat nyt liikkeessä?

Vai pitäisiköhän tässä ryhtyä seuraavien vaalien yhteydessä keräämään kansanäänestyksen nimilistoja, jotta edes selvitykset saataisiin Joensuun seudulla tehtyä?

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 18.11.2006

Haisevat roskapussit

Tässäpä on eilen lupaamani kirjoitus. Hallituksen äänestys päättyi 8-6 ja jätelaki menee seuraavaksi eduskuntaan. Ilmeisesti vasemmistoliitto ja vihreät saattaisivat tulla SDP:n riviin. jännä katsoa, miten ne harvat porvaripuolueiden ympärsitöihmiset laitetaan ruotuun.

"Haisevat roskapussit

Mädänneelle kananmunalle haisevat, matolle tihkuen tippuvat pulskeat roskapussit eivät kiinnosta juuri muita kuin niitä, jotka joutuvat viemään ne roska-astiaan. Se ei ole arkisen perhe-elämän herkkuhetkiä, mutta tehtävä homma kuitenkin.

Näistä roskapussiasioista on kuitenkin jouduttu vääntämään kättä maan hallituksen piirissä ja piakkoin myös kansanedustajien haluttaisiin tekevän jäteasioista linjavetoja. Tänään keskiviikkona hallitus on ilmeisesti äänestänyt siitä, että pitääkö yksityisten yrittäjien luopua kunnan järjestämästä jätteenhuollosta ja ryhtyä itse hoitamaan omien jätteiden hoito. Asia piti käsitellä hallituksessa jo viime viikolla, mutta lakia vastustavien demariministerien määrä perjantaina oli silloin suurempi, kuin rkp:n ja keskustan ministereiden, jotka olivat poissa valtioneuvoston istunnosta.

Suomihan poikkeaa jätehuollon järjestämisen suhteen muusta Länsi-Euroopasta. Meillä kunta huolehtii jätehuollosta, mutta meillä on sallittua myös ns. sopimusperusteinen jätehuolto, jossa kunta voi antaa koko jätehuoltovastuun yrityksen hoidettavaksi. Suomessa ei ole siellä täällä takapihojen kaatopaikkoja ja nyt kunnallisella vastuulla oleva jätehuolto on kilpailutettua, vastuullista ja kaikkien selvitysten mukaan myös edullisempaa kuin sopimusperäinen. Järjestelmä toimii.

Nyt rkp:n ja keskustan kannattaman lakiesityksen mukaan nykyinen kuntien vastuu jätehuollon järjestäjänä supistuisi niin, että ne vastaisivat ainoastaan asumisessa syntyvien ja niihin rinnastettavien julkisen toiminnan jätteiden jätehuollosta. Palvelu- ja yritystoiminta (elinkeinoelämä) joutuisi huolehtimaan omista jätteistään. Eli kysymys on osittaisesta jätehuollon yksityistämisestä, kermapalleroiden kuorinnasta.

Muutamat suuret yksityiset jätefirmat ovat tätä uudistusta halunneet, koska kunnallisen kilpailuttamisen sekä tiettyjen jätevastuurajausten suhteen on nykyinen laki epäselvä eikä se suosi ympäristöbisneksessä olevia yrityksiä. Malli, jolla uudistusta nyt kiirehditään vielä tämän eduskunnan aikana, on kuitenkin huono. Laista uudistetaan vain kaksi pykälää, kun se pitäisi laittaa turkin hihaan ja kasata kokonaan uudestaan. Tämän lisäksi jätelain kokonaisuudistuksen linjauksia selvitetään parhaillaan valtakunnallista jätesuunnitelmaa valmistelevassa työryhmässä ja myöskin EU:n jätestrategia on pian uudistumassa. Lisäksi uudistuksesta ei ole nähtävissä seuraavan mitään suoranaista ympäristöhyötyä, vaan pikemminkin uudistus lisää ympäristöhaittoja mahdollisten lisä- ja erilliskuljetusten johdosta.

Demarit ovat koko ajan olleet vastahankaan ja vastustaneet tätä uudistusta, koska ehdotetut muutokset aiheuttavat kustannuksia tavallisille kuluttajille, joiden roskalaskut nousevat. Rkp:n puheenjohtajan Stefan Wallinin arvion mukaan korotus olisi noin 8 euroa kotitalous. Kun rinnalle ottaa esimerkiksi eduskunnan käsiteltävänä olevan opiskelijan opintotuen ateriatuen muutaman kymmenen sentin korotuksen, niin asia saa hieman suhteellisuutta. Kaiken lisäksi pienten ja keskisuurten yritysten jätemaksujen on arvioitu nousevan lähinnä erillisten kuljetusten takia noin 30 % ja vielä kun yksityisten kaatopaikkojen ei tarvitse maksaa jäteveroa niin valtion verotulot voisivat vähentyä arviolta 25 miljoonaa euroa.

Mukava onkin seurata millaisen jäteperinnön pohjoiskarjalaiset kansanedustajat jättävät vaalien alla äänestäjille? "

Kolumni on julkaistu kaupunkilehti Karjalan Heilissä 8.11.2006.

Viinin maistia

Se olisi tämäkin viikko jo voiton puolella. Viime viikonvaihteessa pistäydyin minäkin 60 000 muun ihmisen ohella ruoka- ja kirjamessuilla. Oikeastaan olin vain sillä ruokapuolella ja siinäkin sai kulumaan koko päivän. Osallistuinpas myös viinimaistelukurssille. Valkoviini oli siinä kohteena. Vaikka tuota viiniä nyt on ilman kurssejakin maisteltu, niin kyllä sitä jotain erikoisvinkkejä sieltä sai.

Viiniä voi koettaa maistaa esim. pitämällä nenästä kiinni. Makueron huomaa hyvin, sillä viini ei maistu miltäkään, koska tuoksut eivät tule näin mukaan. Viiniä maistellessa pitäisi ottaa hieman ilmaa mukaan ja sitä pitäisi pursutella suussa ja tietenkin kunnon maistaja sylkäisee viinin suusta vielä pois.

Toinen luento jolla olin, oli oluen panemisen historia. Mielenkiintoinen. Oluen väri kuulema johtuu siitä, miten tummaksi jyvät on paahdettu ennen mäskäämistä.

Ostin muuten messuilta pitkään etsimäni ammattilaisten fileerausveitsen. Hyvä ja terävä sekä käteen erittäin sopiva. Ruuan laittaminen on taidetta ja siksi pensselit pitää olla viimeistä huutoa. Testasin sitä jo illalla sisäfileen leikkaamiseen. Siinäkin toimi. Kalalle aivan ehdoton. Tulipa muuten hyvät pihvitkin suppilovahverokastikkeella.

Finnairin alennuslippupolitiikka on tyhmää. Otin viikonlopuksi ees sun taas lipun hki-jns. Koska vanhempani olivat pitkästä pitkästä aikaa käymässä Hki:ssä sain sitten kyydin autolla kotikonnuille. Siten minulta jäi käyttämättä meno joensuuhun. Maanataina valtuuston kokouksen jälkeen kentällä mielyttävä virkailija sitten totesi, että minulla ei ole lentovarausta, vaikka se oli siinä kourassa. Syy varauksen peruuntumiseen oli se, että en ollut ollut hki-jns lennolla, jolloin he peruvat automaattisesti paluulennon. En tiedä miten pienessä präntissä tämä on kerrottu, mutta en todellakaan tätä tiennyt. Tarjouksen ehdoissa ja mainoksessa tämä varmaan pitäisi kertoa. Ja mitenkäs sitten nämä Forsce Majour -tilanteet?

Suomen euroviisujuontajat?

Heh. Paukaisinpa Iltalehteen mielipidekirjoituksen. Ihan euroviisujuontajista. Oli ihanaa kirjoittaa aivan hömppää perusteellisen retorisen kirjoittamisen sijaan. Tosin tuli hieman kiireellä laitettua ja kielenhuolto jäi huonoksi. Iltalehti oli tämän kylläkin korjaillut, eikä tarvinnut punastella julkaisun jälkeen. Ja kuvien kanssa oli kirjoitus siellä perjantaina. Heh.

Tuo ajatus tuli jo useita kuukausia sitten mieleen. Olin katsomassa Irina Björklundin sahansoittokeikkaa Juttutuvassa. Se oli aivan loistava. Hän lauloi siellä venäjäksi, suomeksi, ranskaksi ja muistaakseni vielä englanniksikin. Siitä sitten syntyi tämä ajatelma.

Keikan jälkeen Bjöklund istu siinä pääpuolen isossa pöydässä tuttujensa kanssa. Varsin välitön ja tolkun oloinen ihminen. Mie istuin viereisessä pöydässä muutaman elokuva-alan ammattilaisen kanssa. Tulipa siinä sitten puhuttua tuosta ideasta euroviisujuontajiksi. Niipäs sitten eräs tuttuni, joka etsii mainoksiin ja elokuviin roolihenkilöitä käväisi kysäisemässä hänelle tutulta näyttelijättarelta, joskos häntä tämä kiinnostaisi. Björklund tuntui olevan varsin otettu ja kiinnostunut asiasta. Niinpäs nyt sitten vähän ajan kuluttua ajattelin, että pannaanpas tämä asia nyt lehteen ja katotaan ottaa asia tätä kautta tuulta.

Tosin voin olla jo nyt varma, että tuo kirjoitus poikii jatkojuttuja...


Alla Iltalehdessä julkaistu kirjoitus.

"Suomen euroviisujuontajat?

Suomella on kunnia Lordin ansiosta toimia ensi kerralla historiallisestieuroviisuisäntänä. Tapahtumapaikka on saatu päätettyä ja järjestelyt ovattäydessä pohdinnassa.

Järjestävän maan kannalta kasvot isäntämaalle antavat satojentiedotusvälineiden maasta välittämät raportit ja kuvaspektaakkelit. Välittömät kasvot finaaliin tuovat juontajat ja heidän lavakommentitsuorassa voittajan ratkaisevassa lähetyksessä. Siksi on suuri merkitys,ketkä edustavat tällöin Suomea sekä selostavat Suomen finaalia Euroopanlaajuisessa suorassa lähetyksessä.

Viime aikojen Suomen suosituimmat valkokankaan ja tv-kuvaruudunvalloittajat ovat olleet pariskunta Irina Björklund ja Peter Franzen.Molemmilla on kansainvälistä kokemusta ja näyttelijäntyön jälki onsaavuttanut suomalaisten sydämen. Pari on varsin kansainvälinen jatietääkseni kielitaito on heillä varsin hyvä ja monipuolinen.

Minusta Björklund/Franzen -pari olisi oiva käyntikortti Suomestajuontamaan Suomen euroviisufinaalia. Ramppikuumeestakaan tuskin meidänsuomalaisten tarvitsee olla kovin huolissaan heidän lavalla ollessaan.

Ylen kannattaisi nyt pikaisesti kiinnittää pariskunta viisufinaaliin,etteivät vain heidän normaalit elokuvatyöt estä tätä mahdollisuutta."

3 Kruunua

Studio 51 ja toinen loistokas ja typerä baari Kampissa on nyt sitten tarkastettu. (nimi ei syöpynyt mieliin), niin Lux:han se oli.

Nämä elintapa-akvaariot eivät saaneet valtimoita tykyttämään. Kiinalaisten taistelukalojen tyylillä liikkuvat ja pukeutuvat ihmiset katsoivat siellä toisiaan nenän vartta pitkin. Jotkut taas tuntuivat säästäneen kuukauden käydäkseen siellä. Onpahan mistä viikolla koulussa ja töissä puhua. Voin kuvitella hyvin ne tämän päiväiset puhelinsoitot; "Voi, en jaksa nyt lähteä salille, kun olin eilen luxissa." Yliarvostettua puuhaa, sanon minä. Ja niistä ei lehdissä kirjoitettaisi ellei vipit olisi jaettu oikein. Olut 36 markkaa jne.

Perjantai-ilta alkoi muuten hauskasti. Vähän vaille viisi olin lähdössä töistä. Olen viikon tuuraillut kolleegaani viestintäpäällikköä Halosta ja viimeiset haastattelut Kapiteelin myynnistä oli saatu hoidettua . Puhelin soi ja pomo, ministeri Heinäluoma kysyi, jos lähdettäis pienelle iltapalle rennommin töistä jutustelemaan. Koleega Hannu oli paikalla kanssa ja lähti myös messiin.

3 KRUUNUA

3 kruunua, Kruunhaassa on kiva paikka. Sieltä saa läskisoossia, joka ei nyt ole kauhean maireasti tehty, mutta soossia kuitenkin. Listalta löytyy myös normaalin miehen lempilapset oopperaleivät, lihapullat ja pihivit. Perusruokaa ja sitten on hienompiakin juttuja. Kuulema on ollut myös Loka-laitisen kantapaikka. Eli kokolihaasyövät heteromiehet, sinne siis.

Ilta oli hauska, monta tarinaa kuten Sörkan laki, normaalit ruokajuomat ja lakon johtaminen ao. baarista tarinoitiin reilun tunnin iltapalalla. Hauskaa oli, vaikka naurun liukastusta ei juuri nautittukkaan. Eerolle pitää nostaa hattua avustajiensa moisesta huomioimisesta.

Ps. Sörkan laki tarkoittaa, sitä kun istutaan iltaa ja sitten loppuillasta tulee laskunmaksun aika, jolloin todetaan Sörkan laki ja lasku tasataan kaikkien kesken tasan. Yleensä joukossa on joku, joka on ottanut huomattavasti paljon vähemmän, jolloin hän joutuu kärsimään muiden iloittelua.

Postres ja Savotta

Kävinpäs äsken syömässä Posters -nimisessä ravintolassa. Pakko on kirjoittaa ja kehua, sillä niin positiivinen poikkeus oli tämä ravintola Helsingin keskustapaikoissa. Kolmen ruokalaijin lounas 19 e. Eli halpa. Palvelu aivan loistavaa, jopa ruokaliinat laitettiin polville. Miljööö pieni, mutta intiimi. Ruoka erinomaista ja gourmeeta ja erikoista. Laitettu hyvin ja esteettisesti lautaselle. Postres tarkoittaa kuulema Espanjaksi jälkiruokaa. Suosittelen kaikille. http://www.postres.fi/.


SAVOTTA

Toinen eksoottinen on ravintola Savotta. Kattaus on eriparilautasia, vesi tarjoillaan koskenkorvapulloista, ruoka päreeltä. Pontikkaa löytyy listalta. Se on ihan tuomiokirkkoa vastapäätä. Emäntäpukuiset savonmurretta matkivat tarjoilijat ovat rempsakoita ja mukavia. Sisustus on tukkikämpän kopiointia ja ruoka sen mukaista. Kalaa ja lihaa sekä sieniä. Hyvät pöperöt ja erikoinen miljöö. Samaa ketjua Saslikin, Saaren ja Saagan kanssa. http://www.asrestaurants.com/ Kannattaa sielläkin pistäytyä.


AINO

Ravintola Aino sitten korttelin toisella puolella Esplanadin varrella on sitten toinen paikka, josta saa maakuntaruokia. Sekin on ihan mukava paikka.

Mielipiteen hinta?

Toimittaja Anna Politskovskajan murha viime lauantaina tuntui pahalta. En nyt tiedä miksi se niin erityisen pahalta tuntui, sillä en tuntenut tai koskaan tavannut tuota henkilöä. Kuitenkin olin seurannut hänen kirjoitteluaan useita vuosia ja lukenut hänen tekemiään kirjoja. Naisen, ihmisoikeustaistelijan ja demokratian ritarin raaka surma laittoi kuitenkin minusta tietyllä tavalla puolipisteen avoimelle draamalle, joka edelleenkin jatkuu Tshetsheniassa.

Politskovskajan kirjat Tshetshenian sota, Toinen Tshetshenian sota ja Putinin Venäjä kertovat omaa korutonta kieltään epäkohdista, joita hän Venäjällä havaitsi. Erityisesti kirjat Tshetsheniasta eivät ole mukavaa luettavaa. Hän kuvaa niissä sen verran värikkäästi julmuuksista, kuten kidutuksia ja raiskauksia, joita siellä hänen mukaansa järjestelmällisesti tehdään.

Sodasta ei kirjoissa kerrota enää niinkään olevan kysymys, vaan pikemminkin sodan lakien mukaisista julmuuksista ja bisnekseksi muutetusta terrorista, joista alueen ihmiset joutuvat kärsimään. Siellä, kun kirjojen mukaan tapana on esimerkiksi kidnapata perheenjäsen, jonka perhe voi sitten ostaa elävänä tai kuolleena tiettyä summaa vastaan vapaaksi tai haudattavaksi. Vaihtoehtona on katoaminen. Täytyy myöntää, että mietin välillä noita teoksia lukiessani, voisivatko nämä tekstit olla tshetshenisissien sotapropagandaa, mutta en ikinä oikein itse siihen sitten kuitenkaan päätynyt.

Maailmassa on ollut useita rohkeita naisia, jotka ovat nousseet demokratian esitaistelijoiksi. Esimerkiksi bandiittikuningatar Phoolan Devi Intiassa taisteli kastittomien ja etenkin kastittomien naisten ihmisoikeuksien puolesta ja sai aikaan muutoksia maan asenteisiin. Burman Aung San Suu Kyi, joka on sotilasjuntan asettamassa kotiarestissa, toi maahan demokratian pilkahduksen. Samaan porukkaan lasken myös Politskovskajan. On hyvä muistaa, että meillä on edelleenkin useissa maissa edelleen useita demokratian esitaistelijoita, joiden kohtaloon tulisi kiinnittää enemmän maailmanlaajuista huomiota.

Suomalaisena olen ollut huolissani fasismin ja natsismin esiinmarssista Venäjällä. Pietarissa ja Moskovassa on pahoinpidelty ja surmattu useita ulkomaalaisia lapsia ja opiskelijoita. Kontupohjan etninen mellakka, olipa se nyt järjestetty tai rikollisten välien selvittely, toi Pohjois-Karjalasta katsoen Venäjän kansallisuusongelmat lähes kotiporstuaan. Tämä kehitys tulee laittaa maassamme merkille ja asiasta on syytä käyttää puheenvuoroja useampikin. Suomalaisten poliitikkojen ja kansalaisaktivistien on uskallettava ottaa nämä vakavat asiat esille ja kiinnittää asiaan myös naapurimaan politiikkojen huomio.

Putinin lausunto Politskovskajan murhan selvittämisestä oli oikea teko. Nyt vielä tarvitaan teko ja sen jälkeen muita tekoja. Putinille sopisi nyt puheenvuoro demokratiasta, vapaasta lehdistöstä sekä mielipiteen ilmaisun vapaudesta. Hänellähän on nykyinen virkakausi loppupuolella ja maan tulevaisuuteen on tarve katsoa vahvan taloudellisen kehityksen jälkeen. Puheenvuorossa voisi olla Tony Blairin tyylistä tulevaisuusajattelua. Tosin taidan olla vähäsen huono henkilö neuvonantajaksi Venäjän presidentille ja eikäpä siinä maassa ole tapana ollut neuvoja paljon ottaakaan muiden maiden poliitikoilta tai ajattelijoilta.

Mutta niin tai näin. Jospa kirjoituksen ajatus kuitenkin päätyisi Venäjän uuden suurlähettilään, Putinin läheisen edustajan lehdistökatsauksiin.

Kolumni on julkaistu kaupunkilehti Karjan Heilissä 11.10.2006

Katupoikapopulismi

Viime viikkoina on tehty varmasti yksi viisastelun maailmanennätyksistä. Smash Asem –mellakan taltuttamisesta johtuen osa sen osallistujista on ollut äänekkäästi vaatimassa poliisin ja poliitikkojen päitä julkiselle lynkkausalttarille. Yksi äänekkäimmistä on ollut poliittinen katupoika Paavo Arhinmäki, joka järjesti Kiasman mellakoista putkaan pääsyllään paraatipaikan Iltapäivälehtien värikuviin. Lisäksi ministerin erottamisvaatimus on varma keino päästä läpi politiikan uutisputkesta etenkin, jos on itse poliitikko ja laitettu putkaan.

Vielä pitemmälle hurskastelussaan menivät vihreät. Kun mikään ei riitä ja äärivasemmisto ehti julkisuuspelissä pidemmälle, kaivettiin viime viikonloppuna vihreiden kokouksessa esiin välikysymysvaade sisäministeri Rajamäen luottamuksen mittaamiseksi. Vihreiden puoluejohdossa työkalut ovat nyt pahemman kerran hukassa. Heidän toiminnastaan lisäksi välittyy kuva, että he ovat mellakoitsijoiden puolella. Mitenkähän vihreiden mahdollinen sisäministeri olisi toiminut mellakan torjunnassa? Kukkia vai sidontaa?

Monesti on niin, että pieni vähemmistö aiheuttaa mekkalan, joka peittää suuren enemmistön hiljaisuuden ja tyytyväisyyden. Näin on käynyt nyt myös tässä asiassa. Tosiasia on, että poliisilla oli tiedossa, että Smash Asem -nimen alla olleet toimijat halusivat aiheuttaa kaaosta öisessä Helsingissä Göteborgin ja Tanskan mellakoiden mallin mukaisesti. On perin huono asia, että nyt nämä katumellakoiden ammattilaiset, viheranarkistit luovat pahan varjon aivan tavallisten kansalaisjärjestöjen mielenosoituksille. Poliisihan omalla toiminnallaan myös turvaa näiden rauhallisten mielenilmausten turvallisen järjestämisen. Eikös tästä, vihreät hoi, pitäisi kantaa vielä enemmän huolta?

Mellakan, paikkojen suunnitelmallisen särkemisen ja mielenosoituksen ero on selkeä. Mellakointi on tuonut mustia pilviä mielenosoitusoikeuden yläpuolelle ja pahimmillaan vaarantaa tämän vapauden. Mellakointi demokratian nimissä ei edistä demokratiaa. Olen varma, että suurin meistä ja suomalaisista toivoo, että suomessa ei tarvitsisi pelätä kaduilla huligaanien riehumista ja autojen polttelua. Siksi on syytä pitää visusti erillään kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen lailliset mielenosoitukset sekä erilliset aatteellisenkin mielipiteen alla järjestettävät mellakat.

Kansalaisoikeudet ovat tärkeitä ja niiden toteutumista on vaalittava. Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliisin toimia voidaan arvioida ja niistä on voitava keskustella julkisesti. Kokonaan toinen asia on se, jos ensin vaaditaan päättäjien erottamisia ja sen jälkeen vasta ryhdytään tutkimaan. Se on poliittista katupoikapopulismia ja halpaa politiikan tekemistä.

Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 20.9.

Miten pitkälle junalla pääsee?

Matkustan lähes joka viikko Helsingistä Joensuuhun. Välillä lentäen, välillä junalla riippuen siitä ovatko työt siinä mallissa, että matkalla niitä ei tarvitse tehdä. Erityisesti olen pitänyt junalla matkustamisesta, sillä nykytekniikan aikaan niin työnteko tai vaikka elokuvien katselu on helppoa ja yksinkertaista. Yöjuna on myös ollut kätevä. Iltaisin voi esimerkiksi hoitaa kaupunginvaltuuston kokouksen ja sen jälkeen sitten nukkua yönsä ja siirtyä aamulla suoraan töihin. Se on myös palvellut isoa joukkoa rakennusmiehiä, jotka kätevästi ehtivät sillä vehkeellä suht ajoissa aamuksi etelään töihin.

Mutta. Nyt juna-aikataulut ovat astuneet uuteen aikaan. Samassa yhteydessä yöjunaliikenne Pohjois-Karjalaan lakkasi. Viimeinen vuoro Helsinkiin päin lähtee nyt iltasella kello 18.10. Tampereelle pääsee vielä noin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Aiemmin junat lähtivät yön selkään 23.07 ollen perillä aamiaisen aikaan päätepisteessä. Nykytilanteessa on siis etsittävä matkan päätepisteestä siskonpetiä tai otettava teltta mukaan, jotta voi yöpyä suurin piirtein samoin kustannuksin, kuin makuupaikka olisi junassa maksanut.

Tämä yöjunaratkaisu sattuu kaikkein kipeimmin opiskelijoihin, tutkijoihin sekä siihen porukkaan, joka pyrkii vaikuttamaan Helsingin päässä siihen, että meillä maakunnassa asiat olisivat paremmin. Tähän joukkoon lukeutuu potilasjärjestöjä, partiolaisia sekä muita erilaisia kansalais- ja nuorisojärjestöjä. Joukkoon lukeutuvat myös ne virkamiehet, joiden ei sallita lentää ykkösherrojen tavoin. Mielenkiintoista on katsoa miten majoituslaskuihin suhtaudutaan, sillä en usko, että Helsingin pään kokoukset ryhtyvät noudattamaan kaukomatkalaisten uusia juna-aikatauluja.

Valtion Rautatiet lupasi lyhyemmän matkustusajan, mutta pöllömmpikin tuosta huomaa, että mikäli haluaa olla aamulla aikaisin ensimmäisessä Viron lautassa, työmaakokouksessa tai aamupalaverissa on tultava paikanpäälle illalla. Tällöin konkreettinen matka aika ei ole VR:n lupaama uusi nopea 4 tuntia 17 minuuttia plus toimintahäiriötunti, kuten Turun Pendoliinoilla.
Kuopiosta pääsee neljän jälkeen yöllä Helsinkiin ja perillä ollaan 8.48. Tässä kyydissä on tarjolla Kouvolassa vaihto Imatralta 6.09 lähtevään junaan. Joensuusta ensimmäinen taas lähtee 5.25 ja on perillä 9.48. Tämäkin juna menee Imatran kautta. Miksi Joensuun juna ei voisi lähteä aikaisemmin, jolloin Joensuustakin ehtisi aikaisemmin Helsinkiin? Toinen vaihtoehto olisi rakentaa Oulusta sellainen tolkullinen,ennen seitsemää perillä oleva yöjunayhteys, johon voisi Joensuusta matkustaa kiskobussilla tai linja-autolla. Mikäli vaihto olisi Pieksämäellä, niin silloin yhteys Turkuukin olisi järjestettävissä. Mutta ilmeisesti VR:n aikataulusuunnittelussa paivät alkavat vasta aamupäivällä lounaalta, oikein muutoin noihin myöhäisiin kaukojunien aamuaikoihin ei tolkkua saa millään.

Toinen mielenkiintoinen selvitettävä asia olisi se, että voiko maakunta ostaa junavuoron? Esimerkiksi Kemijärven yöjunayhteys maksaa yhteensä 450 000 euroa valtion ja 50 000 maakunnan rahaa ja VR hoitaanee lopuskat. Päätös on poliittinen. Jos kerran Kemijärvelle saa erillispäätöksellä ostaa yöjunan, niin miksi sitä ei saisi ostaa Joensuuhun. Uskoisin, että Imatra-Lappeenranta akseli olisi mielellään mukana yöjunahankkeessa, koska ongelma on heidän kanssaan jo nykyjärjestelyllä ollut yhteinen. Maakunnan edunvalvontakoneisto voisi selvitellä näitä mahdollisuuksia.

Tosin sitten pitää muistaa se, että VR on monopoli, jolle on annettu julkisen tehtävän hoito. Miksi se ei sitten hoida tehtäviä siten, että alueellisesti ihmisten tarpeet tulisivat hoidetuksi. Ei junaliikennettä voi paljon enempää keskittää kehäkolmosen sisälle, kuten linjaus nyt näyttää olevan niin aikataulujen kuin yöjunien suhteen.

En tiedä ovatko nuo nykyiset juna-aikataulut rakenneltu Helsinkiläisten hotellien ehdoilla vai pelkän raidelogistiikan perusteella, mutta pohjois-karjalaisten ihmisten tarpeiden logiikkaa ne eivät kohtaa ja saamaa tekstiä tulee myös monesta suuresta radanvarren kaupungista.
Ja joku muuten voisi vielä kysyä, mitä VR:n hallinnossa olevat kansanedustajat ja poliitikot ovat lakkautetusta yöjunaliikenteestä mieltä? Voisi tehdä hyvää joskus heidänkin matkustaa junalla lentokoneen sijaan.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 9.9.2006

Mellakka vai mielenosoitus?

Seurasin lauantai-iltana Helsingin keskustassa Ylen aamutelevision yläkerran parvekkeelta poliisin toimintaa Kiasman edustan mellakan hillitsemiseksi. Tunnelma oli jännittynyt, mutta turvallisen oloinen. Paljon aivan tavallisia ihmisiä kerääntyi seuraamaan kiinnostuneena tapahtuma. Tosin yleisön joukossa oli sellaisiakin ihmisiä, jotka myöhästyivät Kiasman edustalta ja jäivät poliisin saartorenkaan ulkopuolelle. Nämä myöhemmin heittelivät poliisia mm. penkeillä ja aiheuttivat pulloja heittelemällä ja raketteja ampumalla sivullisille vaaratilanteita.

Olen ollut kerran siinä porukassa, joka antaa nimensä poliisille mielenosoituksen järjestäjänä. Joensuussa useat nuorisotalot olivat sulku-uhan alla 1990-luvun loppupuolella. Panimme pystyyn mielenosoituksen, joka marssi keskustan nuorisotalolta vapaudenpuistoon ja sitten siellä aikamme osoitimme mieltämme.

Mielenosoituksen järjestämisessä on tarkat pelisäännöt. Tapahtumassa on oltava etukäteen sovitut kulkureitistöt ja vastaavat henkilöt tms. Poliisilla on oikeus antaa ohjeita ja tarvittaessa keskeyttää mielenosoitus, jos yleinen järjestys tai turvallisuus vaarantuu. Näin tehtiin Helsingissä kahdesti. Kiinalaisten toisinajattelijoiden mielenosoitus siirrettiin anarkistien johdosta Kiasman edustalta toiseen paikkaan ja anarkistien mellakka keskeytettiin heti, koska mielenilmauksen reitistä Pasilan messukeskukselle ei voitu sopia vastuullisen henkilön puuttuessa.

Viikonloppuna Helsingissä oli noin parikymmentä erilaista mielenosoitusta, jotka lähes kaikki sujuivat rauhallisesti. Suurimmasta, kansalaisjärjestöjen mielenosoituksesta, jossa mukana oli linja-autollinen joensuulaisia, otettiin yleisön joukosta kiinni kymmenkunta ihmistä paikkojen töhrimisen sekä anarkismin johdosta. Poliisi turvasi näin mielenosoitusten järjestämisen. Tämä oli myös järjestäjien etu. Tapahtumat sujuivat rauhallisesti, eikä jälkeenpäin jouduttu poliisin häränsavuille särkyneistä näyteikkunoista.

Poliisilla oli tiedossa, että Smash Asem -nimen alla olleet toimijat halusivat aiheuttaa kaaosta öisessä Helsingissä Göteborgin ja Tanskan mellakoiden mallin mukaisesti. Jos julkisesti pyydetään Helsingin kaduille rikkomaan näyteikkunoita, jaetaan lentolehtisiä kuulusteluissa vaikenemisesta ja varataan reppuihin mukaan palavia nesteitä sekä metallipamppuja, on tuommoisen porukan touhuihin puututtava. Ei ole mitään tolkkua, että päästetään hulina päälle, omaisuutta vahingoitetaan, ihmiset loukkaantuvat ja virkatehtävissä olevat ihmiset joutuvat vaaraan tehtäviä hoitaessaan. Poliisin toimet olivat oikeat ja ikkunat eivät tällä kertaa helisseet. On järkevämpää ennaltaehkäistä hulinat kuin siivota niiden jälkiä.

Se, että poliisit ovat varustautuneet siten, että työnteko on turvallista eikä loukkaantumisia satu, on minusta sekin hyvä asia. Se omalta osaltaan estää ylilyöntejä. Poliisit joidenkin mielestä varmasti näyttivät sotaisilta, mutta huvittavalta näytti sekin, kun poliisit olivat Göteborgin kaduilla Jofa -jääkiekkokypärät päässä.

Kansalaisoikeudet ovat tärkeitä ja niiden toteutumista on vaalittava. Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliisin toimia voidaan arvioida ja niistä on keskusteltava julkisesti. Nyt tapahtunut henkilötietojen talteenotto ja niiden jatkokäyttö selvitetään. Myös oikeuskansleri tutkii poliisin viikonlopun toimia. Aikanaan on johtopäätösten aika.

Mellakan, paikkojen suunnitelmallisen särkemisen ja mielenosoituksen ero on selkeä. Mellakointi on tuonut mustia pilviä mielenosoitusoikeuden yläpuolelle ja pahimmillaan vaarantaa tämän vapauden. Mellakointi demokratian nimissä ei edistä demokratiaa. Siksi on syytä pitää erillään kansalaisten lailliset mielenosoitukset sekä anarkiaan, jonkun aatteellisen mielipiteen alla järjestettävät mellakat.

Kolumni 13.9.2006 / Karjalan Heili

Sosiaalipolitiikan täsmäohjus

Syyskuun alussa se on sitten tulossa toimeentulotuen piirisää olevat ihmiset saavat merkittävän korotuksen toimeentuloonsa. Viime vuonna budjetin yhteydessä tehty päätös otti huomioon myös suomalaisen yhteiskunnan vähätuloisimmat ihmiset. Kansaneläkkeisiin ja toimeentulotukeen päätettiin silloin tehdä täsmäkorotukset. Nyt tulevat maksuun ensi kuun alussa. Eläkkeisiin 5 euroa kuukaudessa lisää ja toimeentulotukeen summa on asumiskuluista riippuen euroista kymmeniin.

Yksi suurimmista suomalaisen sosiaaliturvan epäkohdista on ollut niin sanottu seitsemän prosentin omavastuuosuus asumisen kustannuksista toimeentulotuen suuruutta laskettaessa. Tämä ns. prosenttipykälä laadittiin silloin, kun laman aikana pankkien kriisin kustannuksella Suomessa säästettiin. Kokoomus vaati silloin prosentiksi yli kahtakymmentä, kun taas SDP olisi unohtanut koko säästölistan. 7% prosenttia oli sitten lopputulos. Sosialidemokraatit nyt taistelleet kasvan talouskasvun vuosina tämän prosenttipykälän poistamiseksi. Ja nyt siitä päästään eroon.

Tämän vuonna hallitus päätti, että budjetissa toteutetaan samankaltaisia täsmätoimia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Täsmätoimet koskevat useita satojatuhansia ihmisiä, joilla on vaikeuksia päivittäisen toimeentulon kanssa. tulla toimeen Hallitus laajentaa sotainvalidien laitoshoitoon pääsyä alentamalla haitta-asterajaa nykyisestä 25 prosentista 20 prosenttiin. Uudistuksella pyritään vähentämään pysyvän laitoshoidon tarvetta

Myös rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan määrärahaa lisätään miljoonalla eurolla. Tämä mahdollistaa 1 200 veteraanille lisäkuntoutuksen. Tavoitteena on kuntoutus mahdollisimman lähellä kotia. Laitoskuntoutus ei useinkaan enää sovellu kaikkein iäkkäimmille ja toimintakyvyltään heikentyneille veteraaneille. Myöskin Sotainvalidien puolisoiden kuntoutusmäärärahaa nostetaan ja eläkkeensaajien erityishoitotuki nousee 15 eurolla kuukaudessa. Omaishoitajien jaksamista tuetaan lisäämällä omaishoitajien vapaata yhdellä päivällä eli kolmeen päivään kuukaudessa.

Tämän budjetin yksi tärkeä ryhmä ovat yksinhuoltajat. Yksinhuoltajaperheiden toimeentulon parantamiseksi elatustukea korotetaan 5 prosentilla. Korotus nostaa tukea noin kuusi euroa kuukaudessa. Kotihoidon tuen hoitorahaa korotetaan sisarusten osalta 10 eurolla kuukaudessa. Muutos kohdistuu monilapsisiin perheisiin. Adoptioperheiden tukea puolestaan lisätään yli 3-vuotiaan lapsen adoptiovanhemmille hoitovapaan ajalta.

Osana kokonaisuutta korjataan yleiseen asumistukeen liittyvä kipukohta. Lasten perhe-eläkettä ei oteta enää huomioon tulona yleistä asumistukea määriteltäessä. Täsmätoimet kohdistuvat noin 1 200 yksinhuoltajatalouteen, jotka ovat kokeneet perheenhuoltajan kuoleman. Uudistus korottaa enimmillään näiden talouksien yleistä asumistukea 90 euroa kuukaudessa.

PS. Joensuukin sai aivan oman kirjauksen budjettiriihessä. Poliisitalon pitkään ja hartaasti odotettu korjaus edistyy ja ensi vuodelle on varattu 75 000 euroa remontin suunnitteluun. Pää tuon investoinnin toteutukseen on nyt avattu.

Kolumni on julkaistu Radio Rexissä 1.9.2006

Palkankorotus vähävaraisille

Syyskuun alussa se on sitten tulossa. ”Palkankorotus” myös vähävaraisille. Viime vuonna budjetin yhteydessä tehty päätös otti huomioon myös suomalaisen yhteiskunnan vähätuloisimmat ihmiset. Kansaneläkkeisiin ja toimeentulotukeen päätettiin silloin tehdä täsmäkorotukset.

Yksi suurimmista suomalaisen sosiaaliturvan häpeätahroista on ollut niin sanottu seitsemän prosentin omavastuuosuus asumisen kustannuksista toimeentulotuen suuruutta laskettaessa. Olin silloin itse Joensuun peruspalvelulautakunnassa, kun pykälää ryhdyttiin soveltamaan ja se sattui silloin tosi pahasti. En ole sitä koskaan kannattanut. Katselin asiaa silloin päättäjänä liian läheltä ja näin mitä se tarkoitti. Tämä prosenttipykälä laadittiin silloin, kun kaikesta piti vielä säästöjenkin jälkeen pankkien kriisin kustannuksella Suomessa säästää. Kokoomus vaati silloin prosentiksi pitkälle meneviä kaksinumeroisia lukuja, kun taas SDP olisi unohtanut koko säästölistan. 7% prosenttia oli sitten lopputulos. Kipeä ja siitä viimeisestä toimeentulosta riipivästi leikkaava. Huono päätös. Nyt siitä vihdoin päästään eroon.

Joensuulaiset sosialidemokraatit ovat viime vuosina puoluekokouksesta toiseen ponnistelleet tämän prosenttipykälän poistamiseksi. Viimeistä edellisellä kerralla saatiin poliittinen voitto, kun asiaa ryhdyttiin voimallisesti puimaan ja selvittämään sen poistamisen vaikutuksia. Kuntarahojen vartijoille tämä tuntui silloin tarkoittavan pimeyden ääniä, sillä nämä rahathan maksetaan kuntien kukkaroista. En oikein jaksanut silloin kirstujen vartijoita ymmärtää. Raha pelkästään ei voi olla arvojen mittari.

Viimeisessä SDP:n puoluekokouksessa prosenttipykälä puheenjohtaja Heinäluoman johdolla julkisesti poistettiin. Tiedän silloisena Heinäluoman lähiavustajana ja läheltä tuota prosessia seuranneena, että se oli pitkälti Eeron tahto ja puolueväki halusi sitä myös kovasti. Tämä palautti osittain monen uskon politiikan sosiaalisen oikeudenmukaisuuteen. On osattava myös tehdä yhteiskunnan hyvin voidessa päätöksiä, jotka auttavat viimesijaisella toimeentuloturvalla oleviakin. Minulle tuo prosenttipykälän poistopäätös oli hyvin henkilökohtainen poliittinen saavutus. Olen nähnyt sen vaikeuttavan vähätuloisten ihmisten elämistä ja sen poistamiseksi tehnyt töitä. Ja, kun tuen palautus on vielä aito ja tuntuva 7% vuokrasta, auttaa se todella ihmisten toimeentuloa. Odotan innolla, miten esimerkiksi Joensuussa asia viedään nopeasti käytäntöön. On hyvä teroittaa, että jo nyt kuormitetut sosiaalityöntekijät eivät saa joutua tässä asiassa mitenkään maksumiehiksi.

Emme kuitenkaan saa jäädä tulee makaamaan, niin kuin tuntemattomassa sotilaassa kirjoitetaan. Nyt on jo seuraavien päätösten aika. Maatalouden EU:sta aiheutuneet tulonvähenemiskompensaatiot on juuri päätetty. Vuosittain tämä tarkoittaa meidän veronmaksajien verovarojen 50-80 miljoonan suuntausta viljelijäväestölle. On oikeus ja kohtuus, että samassa budjetissa vielä tänä vuonna katsotaan myös muidenkin kuin maatalouden tulokehitystä. Tätä myös sosiaalidemokraatit ovat halunneet keskustalle teroittaa. Minun listallani tässä tarkastelussa ovat yksinhuoltajien toimeentulo sekä paljon sairastavat sekä ikääntyvät ihmiset.

Kolumni on julkaistu Karjalan Heilissä 16.8.2006

Kesäkuumat liekit

Kesäkuumilla on jälleen leimahtanut ilmiliekkeihin keskustelu pelastusalan henkilöstön ikääntymisestä ja sen vaikutuksista pelastusturvallisuuteen. Erityisessä polttopisteessä ovat olleet palomiehet, joiden eläkkeelle siirtymisikää nostettiin jokin aika sitten yleisen eläkeuudistuksen yhteydessä.

Kun ajatellaan palomiesten työtä, kuten savusukellusta, hälytysajoja, pintapelastusta tai sukeltamista on hyvä pysähtyä miettimään ikääntymistä ja jaksamista. Elokuvamainen mielikuva teräkseen valetusta palomiehestä happipulloineen ja savua kypärä päässä, ei ole pelkkää leffatarinaa. Kun tiedossa on, että joka tapauksessa suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää palomiesten keski-ikä tulee nousemaan, on jotain asialle tehtävä.

Sisäministeriössä on valmisteltu yhdessä pelastusalan toimijoiden kanssa selvitystä palomiesten ikääntymisen aiheuttamista haasteista pelastustoimelle. Selvityksessä on käyty lävitse lukuisia toimia, joilla niin fyysistä kuin myös henkistä työkykyä kehitetään. Selvitystyöryhmä teki myös mittavan määrän erilaisia perusselvityksiä henkilöstön ikärakenteesta, kelpoisuuksia ja pätevyysvaatimuksia koskevista määräyksistä ja ohjeista, henkilöstön terveydentilaa koskevista tutkimuksista, työkykyä kehittävästä ja ylläpitävästä henkilöstöpolitiikasta sekä eläkkeelle siirtymisestä. Näihin liittyviä hankkeita onkin nyt piakkoin ensi syksynä lähdössä liikkeelle. Sen lisäksi toimenpiteiden on tarkoitus jalkautua pelastusasemille, jotteivät ne jää pelkiksi kirjoituspöytien paperitiikereiksi.

Kaiken kaikkiaan pelastushenkilöstön ikääntymiseen liittyvät suunnitelmat sekä pelastusvalmiuden ylläpito ja kehittäminen ovat nyt suunnitelmissa. Ainoastaan eläkeikään liittyvä päätös on avoinna. Sitä se on ollut jo useita, useita vuosia. Liian monia vuosia.

Perusongelmaksi ovat useat tahot nähneet sen, että jos kunnallisen puolen eläkeikäratkaisua ryhdytään nyt erikseen peukaloimaan yhden ammattiryhmän kohdalla, niin silloin kaikki muutkin alat ovat asiassa liikkeessä. Kieltämättä asiassa on perää, sillä esimerkiksi hoitajan työ vuodeosastolla on kovaa fyysistä työtä ja perusteita alemmalle eläkeiälle olisi myös tässä sektorissa olemassa.

Toisaalta taas ns. hälytys- ja valmiustyyppisissä tehtävissä, kuten poliisissa, rajavartiostossa, puolustusvoimissa on eläkeikä alempi. Esimerkiksi kenttätyössä olevalla poliisilla 60 vuotta. Kun noiden ammattiryhmien työnantaja on valtio, niin ikä on osittain sen johdosta alempi.

Joka tapauksessa palomiesten eläkekysymys lähtee avautumaan vasta, kun kunnallinen työmarkkinalaitos sekä palomiesten ammattiliitto pääsevät asiasta neuvotteluyhteyksiin ja sitä kautta sopimukseen. Yksi mahdollisuus tämän asian edistämisessä on myös eduskunnassa, joka piakkoin saa käsiteltäväkseen kunnallisen eläkelain, johon tehdään uuden työeläkelain mukaiset tarkistukset. Siinä vaiheessa käydään lävitse myös eläkeikäasioita.

Kaiken kaikkiaan on pidettävä siitä kiinni, että meillä on palo- ja pelastustehtävissä sellaiset henkilöt, jotka pystyvät ja jaksavat tarvittaessa auttaa silloin kuin hätä meillä on suurimmillaan. Tämän lisäksi oikeudenmukaisuuden nimissä emme voi myöskään unohtaa muita raskasta fyysistä työtä tekeviä ihmisiä. Joka tapauksessa ainakin yksilöllistä harkintaa ja maalaisjärkeä on jatkossa ryhdyttävä käyttämään, kun tulevaisuudessa arvioidaan eri ammattilaisten pärjäämistä kussakin työtehtävässä. Se voisi olla nyt aluksi helpoin ratkaisu.

kolumni on julkaistu Karjalan Heilissä. http://www.karjalanheili.fi/?port=Lehti&page=Arkisto&Dep=3 osoitteesta löytyy arkisto näköjään, jos haluaa käydä muita tekstejä kattelemassa.

Torikahviossa

Joensuun torikahvio on legendaarinen paikka. Sieltä löytyy semmoinen kiva Martta -kahvio, josta saa vastapaistettuja oikeita karjalanpiirakoita. Niin. vastapaistettuja ja juuri voilla voideltuja, sillä kahvion viereen on rakennettu piirakkapaja, jossa martta-aktiivit leipovat, rypyttävät, paistavat sekä voitelevat aamukuudesta lähtien piirakat. Takuu tuoreita, suussa sulavia ja rasvaisia. Hurjan hyviä. Ei kannata tulla Joensuuhun, jos ei käy siinä. Nyt näköjään piirakkapaja on uudisteettu ja laajennettu. Siinä myös järjestetään halukkaille ohikulkijoille piirakan teon opetusta. Paista oma piirakkasi omalla mallilasi. Kannattaa esim. viedä muksut oppiin, jos siltä tuntuu. Aitoa karjalaismeininkiä.

Nyt tosin Marttakahvio on vielä suljettu, yleensä se avautuu vapulta.

Päivänurmen kahvio on sen sijaan auki jo nyt. Se oli aamukymmeneltä täynnä ja nyt kolmen aikoihin se on taas täynnä. Tapana, kun on aloittaa työpäivä torikahvilla ja monet menevät töistä ja koulusta kotiin kahvion kautta. Päivänurmella on myös kahvilan vieressä kelpo olutterassi. Se hoidetaan siististi, eikä örveltäjiä siedetä. Istuinlämmittimillä varustetut penkit ovat mukavat varsinkin näin keväälllä.

Varsin kiinnostava näky istuu tuossa vieressä. Pitkään kaapuun pukeutunut ordotoksipappi, jolla kunnon peililasit päässä ja nahkärotsi harteilla. Minusta tuo on se nykyaikaisen uskonnon tyyli, josta patakonservatiivinen lutterilainen kirkko voisi ottaa mallia. Tosin ortodokseillakin pitäisi suhdetta naispappeuteen tarkistaa.

Savotta

Eilen oli lähimmän työporukan järjestämät omat ja sihteeri Hietsun läksiäiset STM:ssä.

Ravintola Savotta senaatintorilla on muuten hieno ja kiva paikka. Tukkilaisruokaa. Siis ei puutu r-kirjan. Aito tukkilaikämpäksi sisustettu ravintola keskellä senaatintoria. Ruuat olivat aidon savokarjalaisia (paitsi karjalanpiirakat). Hyviä ja rasvaisia, mutta gourmeesti tehtynä. Suosittelen. Ei ollut kauhean kalliskaan. Kattaus oli myös tukkilaishenkinen, eri pari arabian lautasia, arkiset vanhan ajan haarukat ja veitset, kunnon maitolasi, pontikkaa saa snapsina ja alkupalan kanssa kirnupiimää. Pääruuaksi on tarjolla mm. hyvin tehdyt voissa paistetut muikut, iso pihviannos lihaa ja hienommille riekkoa ja jänistä. Jälkkäreinä kunnon rikkaat ritarit, uppopaistettua koskelaskijaa yms. ja tietysti sumppia. Aeto savolaismurre tarjoilijoilla.

Suosittelen. Eksoottinen myös ulkomaan murretta puhuville.

Olmi ja märkäkorva pojankloppi

"PS. Vaikka ministerinä tulen suosimaan nimistyspolitiikassani naisia, jokainen naisministeri tarvitsee valtiosihteerikseen ainakin yhden märkäkorvan pojanklopin kertomaan, mitä kivaa seuraavaksi tehdään." Näin kirjoitti espoolainen kansanedustaja Susanna Rahkonen avoimessa internetissä olevassa päiväkirjassaan, blogissa muutama päivä sitten. Siis sama kansanedustaja, joka nimitti samalla palstalla EU:n komissaaria ja pääministeriä ansiokkaasti avustanutta nuorta miespolitiikkoa hieman myöhemmin Olmi -sammakoksi. Vitsiksi märkäkorvavertaus paljastui vasta myöhemmin, kun edustaja selitteli lasuhduksen olevan eduskunnan salissa vihreiden Tuija Braxin suusta lähtenyttä sättimistä.

Poliitikkojen nettipäiväkirjat ovat lyöneet itsensä läpi viimeisen puolenvuoden aikana. Erityistä etsikkoaikaa päiväkirjainnostukselle olivat presidentivaalit, jossa kaksi aikuista miestä, Niinistö ja Vanhanen ryhtyivät ehdokkaana kirjoittamaan päiväkirjaa päivittäisistä tunnoistaan. Vanhasen päiväkirjailu herätti kuulema keskustan tupailloisssa syvää niskan punoitusta niissä miehissä, jotka puoluekokouksen juhlamarssilla esiintyvät kansallispuvuissa, mustissa lierihatuissa sekä pohjanmaan mustissa saappaissa.

Blogeihin liittyy erityisen vahva poliittinen syväkurkkumaisuus, jossa sopivilla uutisilla haetaan lukijoita ehdokkaiden sivustoille. Eduskunnan kuppilan pöydissä avoimesti vitsaillaan sitä päivänpaisteen lävistämää tapaa, jolla avustajat vinkkailivat toimituksiin "etusivun paljastuksia".

Päiväkirjamaisen blogikommentoinnin eturivin pioneereja on ylivoimaisesti ulkoministeri ErkkiTuomioja. Ei ole sellaista menestyvää politiikan toimittajaa, joka ei kävisi säännöllisesti vakoilemassa Tuomiojan sivuja. Teksti on terävää, analyyttista ja poliittiseen retoriikkaan lisäarvoa tuovaa. Ekin blogista onkin helppo vääntää skuuppeja mediamyrskeisiin. Blogit ovatkin syrjäyttäneet passiiviset kotisivut puhe- ja tiedotearkistoineen.

Poliittiset blogit eivät ole pelkästään poliittikkojen etuoikeus. Toimitusten verkkosivut ovat nykyisin myöskin pullollaan avoimia päiväkirjoja. Niin mtv:n politiikan toimittaja Timo Haapala, ylen tv-uutisten esimies Olli Ainola kuin pitkä liuta hesarin toimittajia pitävät blogia. Ainola teki pressanvaalien aikaan myös uutisia bloginsa välityksellä. Vieläkin pitää ihmetellä, mistä Ainola aineistonsa noihin blogeihinsa vaalien aikaan ammensi. Suomen Nato-suhteet samoin kuin suomalainen ilmavalvontatutkajärjestelmä levitettiin avoimeen arviointiin Ainolan nettipalstalla.

Blogit ovat kuitenkin uusi ja tervetullut piristysruiske suomalaiseen politiikkaan. Niiden välityksellä poliitikolla on ajantasainen mahdollisuus perustellusti ja ilman toimittajan tulkintaa tuoda ajatuksensa kansalaisten ulottoville.Se tarjoaa myös politiikasta kiinostuneille helpon tavan seurata poliittista ajattelua.

Netistä onkin löydettävissä satoja erilaisia poliittisia blogeja. On eturivin poliitikkoja ja iso määrä kunnallispoliitikkoja sekä poliitikkojen avustajia, jotka pitävät ajatuksistaan päivittäistä kirjaa. Pohjois-Karjalastakin kirjoittajia löytyy jo varsin paljon. Blogien välityksellä politiikan erilaisista tekijätasoista saa hyvin kokonaiskuvaa näiden sivustojen välityksellä. Blogit tuovatkin seuraaviin vaaleihin aivan uuden tyyppisen foorumin vaalikoneiden rinnalle, jonka perusteella voi harkita omaa mielipidettään eri ehdokkaista.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 12.4.2006

Terveydenhuollon asiakasmaksuihin jäitä

Montakohan vuotta siitä on nyt aikaa, kun Joensuussa yritimme laittaa jäihin terveyskeskusmaksujen korotuksia. Ajatus oli, että kaikkein pienituloisimmat, kuten opiskelijat ja pitkäaikaistyöttömät oltaisiin vapautettu maksuista ja muutoinkin maksuja ei oltaisi nostettu maksimitasoon. Tämä asiahan meinasikin mennä meidän poliitikkojen kovanluokan turpakäräjiksi. Samaan aikaan oli tulossa vaalit ja eräät katsoivat sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistämään tarkoittaneet esitykset puhtaaksi vaalityöksi. Nyt sitten maksut Joensuussa ovat maksimissaan.

Viime syksynä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä vastaanotti lipo kaksisataasivuisen opuksen, jossa oli läpikäyty ja tehty uudistyksia sekä korotuksia sosiaali- ja terveydenhuollon maksujärjestelmään. Tämä opus sai raivoisan vastaanoton. Hyvin monet sosiaali- ja terveydenhuollon potilasjärjestöt, tavalliset vanhemmat ja useat kansanedustajat kivittivät tuon mietinnön perinpohjin lommoille. Satoja ellei tuhansia sähköposteja virtasi sosiaali- ja terveysministeriöön.

Suurin äläkkä nousi päivähoitomaksuista. Opuksessa maksuihin esitettiin merkittäviä korotuksia, kun tarve olisi ollut pikimminkin nostaa maksujen perusteena olevia tulorajoja viime vuosien ansiokehityksen mukaisesti. Esitys muutoinkin oli hieman erikoinen juttu, kun hallitus oli jokin aika sitten lisännyt taloudellista tukea lapsiperheille ja tehnyt korotukset lapsilisiin ja äitiyspäivärahaan.

Toinen hammasten kiristystä monelle aiheuttanut esitys oli terveyskeskusmaksuihin esitetyt muutokset. Tässä esityksessä haluttiin luopua kolmen kertamaksun enimmäismäärästä. Tällöin paljon palveluja käyttävien maksurasitus olisi noussut. Raportin esityksissä muutoinkin kumisivat vahvasti kuntien isäntäorganisaation, kuntaliiton europeräinen vaadeääni.

Nyt opuksesta on erilaisilta tahoilta lausunnot pyydetty ja saatu. Piakkoin ryhdytään yhteenvetoa poliittisesti pureskelemaan. Ennen sitä on kuitenkin tehtävä laiskan läksyt raportin puutteellisista kohdentumisselvityksistä, jotka voi lukea opuksen lopusta täydentävistä mielipiteistä.

Raportin poliittisessa jatkotyössä on lisäksi vielä katsottava ainakin kolme polkua, ennen kuin päätöksiin mennään. Ensimmäinen asia on päivähoitoon liittyvät kysymykset sekä lapsiperheiden toimeentuloon, päivähoitomaksuihin sekä työssäkäyntiin liittyvät muutokset ja näiden kysymysten yhteensovitus. Erityisesti on selvitettävä niitä asioita, jotka kohdistuvat yksinhuoltajien asemaan. Tällainen asia on esimerkiksi päivähoitomaksun perhekäsite, jossa yksin kasvatusvastuuta kantava huoltaja on toisenlaisessa asemassa kuin kahden huoltajan perheissä.

Toinen läpikäytävä asia on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviointi maksupolitiikassa sekä uudistusten kohdentumisesta. Fiskaalisen lähestymistavan sijasta asiaa tulisi harkita myös eettisesti ja yhteiskunnallisesti. Jokin aika sitten puhuttiiin parlamentaaristen lainvalmistelukomiteoiden palauttamisesta. Tässä olisi nyt hyvä paikka siihen.

Kolmas asia on erilaisten maksukattojen yhtenäistäminen. Nyt järjestelmä on liian monimutkainen, sekava ja aiheuttaa turhaa päänvaivaa paljon sairastaville henkilöille ja perheille. Tämä on tosin vaikea ratkaistava, koska se rakentuu aikanaan luodulle pikku palasista rakentuneille järjestelmille. Mutta kuitenkin pikkuriikkisetkin järjestelmää yksinkertaistavat muutokset olisivat silti tervetulleita.

OECD totesi ennen joulua, että meillä on epätasa-arvoa terveyspalveluihin pääsyssä. Mikäli nyt maksupolitiikkaa aiotaan uusia, tulisi kuitenkin pitää huolta siitä, ettei uudistuksilla lisättäisi eroja palveluihin hakeutumisessa. Jo nyt terveyskeskusmaksu on liian korkea niille, jotka eivät ole hyvän ja ilmaisen työterveyshuollon piirissä.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilin nettipalstalla 29.3.2006
www.karjalanheili.fi

Aurinkoa ja pässinpotkia

Onpas kiva ja vapaa päivä. Aurinko kuumotti kasvoja tosi lämpimästi, kun istuskelin hetki sitten Hakaniemen torikahviossa. Tunnelma oli niin levollinen kuin vain voi olla.

Hakaniemen torin kalatiskit kiehtovat. Kalamiehelle on aina "uutinen" millaisia kaloja siellä on. Lupasin yhdelle myyjälle, että kysyn yhtä juukalaista ammattikalastajaa hänen tuotantoverkostoonsa. Kuulema kalastajista on huutava pula.

Suurin hauki löytyi kauppahallista. Arviolta 9.807 kiloa. Komea haukimamma. Hauissa naiset kasvat vaan isommiksi. Muistelen, että suurin koirashauki olisi painanut n. 7,5 kiloa, kun mammapuolella paino on ollut parhaillaan 25,5 kiloa. Mäti eli kalan munasolut lisäävät keväällä painoa.

Hauki parittelee eli kutee suurin piirtein toukokuussa. Matalissa kutuluhdissa voi silloin nähdä hauen selkämysten rytmistä tanssia. Mamma keskellä ja pikku koiraat sivuilla. Silloin tällöin kunnon polskettakin kuulee. Se on huumavaa seurattavaa. Yleensä myös tunnelmaa säestää sammokoiden kurnutus.

Kutuaikana hauen voi ottaa käsin kiinni. Toistakiloinen on mulla suurin. Se vaatii tuntien lähestymistymistä. Kun kalat liikkuvat, voi niitä silloin lähestyä. Muutoin ne painuvat pohjaan tai vauhdilla ulapalle. Siinä hommassa hermo lepää eikä kärsimättömien kannata ryhtyä asialle.

Hakaniemen halli on ehkä taivas. MItä erilaisimpia lihoja, ihanaa lammasta, t-luupihviä, potkia, juustoja, äyriäisiä ja tuoreita erilaisia vihanneksia, puikulaperunaa,yrttejä, tuoretta valkosipulia, pikku tomaatteja, kaviaaria ja mitä ihanimpia raaka-aineita. Kun seuraavan kerran pyydän tytön kynttiläillalliselle käyn raaka-aineet hallista.

Ajattelin, että tämän vuoden pääsiäispäivälliset voisikin järjestää pässinpotkista. Hyvin ruskistettu ja hartaudella haudutettu potka on vaan loistavaa. Kylkiäisksi pannulla voissa karautettu lanttuviipale, tuore rosmariinipunaviinikastike sekä valkosipulinen uuniperuna ovat pääruuaksi mielessä. Pitää vielä miettiä alkupala, keitto ja jälkiruoka tuohon.

Pienoinen yllätyskin hallista löytyi. Karjalanpiirakat oli tehty Pohjois-Karjalassa.Liperistä oli riisipiirakat ja Nurmeksesta perunaiset. Paksukuorisia ja vähätäytteisiä. Turkinhihaan laitettavia ja uudellen tehtäviä. Mallikin oli tiukanoloinen. Eivät olleet kunniaksi piirakoille. Ehkäpä niistä syötäviä voisi tulla, jos ne voitelisi kunnolla maitovoilla ja hauduttaisi voipaperin ja pellavaliinan alla hyvin.

Kukkopöytä

Iltasella kävin pikaisesti kaksilla kokkareillla. P-K:n maakuntaliiton kokkareilla oli tungosta ja todella hyvät tarjoilut. Erityismaininnan saa kukkopöytä, joka oli kukkoroillaan karjalaisia leivonnaisherkkuja ja viittä-kuutta eri lajia kala- liha- vihanneskukkoja. Vähän hankalia syödä kokkareilla, mutta toimi siitä huolimatta hyvin.

Toiset kokkarit oli eduskunnan tasa-arvokonferenssin järjestämä Joensuun kaupungin vastaanotto. Siellä ei ollut tungosta. Hieno naisryhmä esitti capella -tyylisiä feministisiä lauluja. Pöperöt olivat hyvin yleistason salaatteja ja karjalaista tyyliä. Hyviä kuitenkin.

Kylpylä Kimmelin puistoon

Pohjois-Karjalan osuuskaupan vauhdikkaasti esiintyvä toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen toivottaa kylpyläinvestoinnit tervetulleeksi Kimmelin puistoon. Hämäläisen mielestä Joensuussa ei ole tarvetta lisätä uutta hotellikapasiteettia ja Kimmelin puisto olisi hänen mukaansa aivan oivallinen paikka myös kylpylälle. Tämä on samalla vastaus muutamille Joensuuta sillä silmällä katselevien hankkeille.

Erityisen mielenkiintoista Hämäläisen esityksessä on, että hän toivottaa investoijat tervetulleeksi Kimmelin puistoon. Tosin oletettavaa on, että viime vuosien hyvillä tuloksilla tasettaan lihottanut yhtiö on myös valmis käyttämään omaakin pätäkkää, mikäli vain sopiva kumppani investoinnille löytyy, kuten Kimmelinkin tapauksessa tapahtui. Kuitenkin uusi ja varteenotettava avaus on ilmaan heitetty ja se on erityisen mielenkiintoinen, kun emoyhtymä SOK juuri tehnyt uuden aluevaltauksen hankkimalla kuusi kylpylää omistukseensa.

Kimmelin puisto olisi mitä parhain paikka kylpylälle. Kauniit näkymät joelle ja valmis hotellirakennus tuliterine yökerhoineen vieressä. Ainoa, mikä tuossa asiassa kirvelee on idyllisen ja rauhaisen puistoalueen tuhoutuminen. Ongelmia varmasti tuottaa myöskin jokivarsirakentaminen sekä kaupunkimiljöön muutokset, joista ei ilman mielenosoituksia ja ympäristökeskuksen suurennuslasia selvitä. Pidemmälle ajatellen, nyt kovassa suunnittelussa oleva yläsatamakadun silta, joka tulee Kimmelin viereltä harppaamaan joen ylitse tuo myös omat haasteensa. Toisaalta se samalla tuo auto- ja matkustajavirran yhden Joensuun parhaimman majoituspaikan vierelle.

Viikko sitten perjantaina maakuntalehti Karjalainen uutisoi korkean tason hyvinvointikeitaan etsivän rahoittajia. Maakunnan matkailupalvelun kehitysjohtajan vetämä hanke on edistynyt ja mitä ilmeisimmin toimitusjohtaja Hämäläisen viesti on tarkoitettu juuri tuohon hankkeeseen. Nyt suunnittelupöydälle rakennettu hyvinvointikeidas/kylpylä on kaavailtu tulevan Mehtimäen yliopisto- ja tiedepuistokampukselle, hivelemään ja hieromaan tutkijoiden sekä muiden alueella vierailevien aivo- ja hermonystyröitä. Hankkeen toivotaan myös tuovan alueelle turisteja ja(vihdoinkin) Pietarin ja Moskovan alueilla viritellään turistinuotan vetopaikkoja matkailututkimuksella. Myös Venäläistä rahaa haluttaisiin tulevaan matkailun riski-investointiin, joka ensi-istumalta hieman puistattaa.

Toisaalta tuntuu hyvältä, että Joensuussa on intoa kehittää kaupunkia ja suunnitella uusia työpaikkoja sekä investointeja. Kuitenkin nyt pitäisi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan. Jos Pohjois-Karjalan matkailun lippulaivan lipun, Kolin nostaja PKO tahtoo olla mukana kylpyläbisneksessä, niin eikös silloin pitäisi lyödä heti kättä päälle?

PKO:n omistaa lipo 43 000 pohjois-karjalalaista ja siten yrityksen ja kylpylän mahdollinen tuotto jää ylijäämäpalautuksina ja investointeina vahvistamaan maakunnan kansantaloutta sen sijaan, että joku muu organisaatio tai yritys kerää voiton omia tarkoituksiaan edistämään. Toisaalta taas Joensuun keskusta tarvitsee lisää kilpailua viihdesektorille, mutta uskon sen hoituvan tulevien keskustan rakennushankkeiden kautta parempaan kuntoon.

Joensuun kaupungintalolla pitää istua nyt pikaisesti alas ja tuoda nopealla aikataululla kaupunginvaltuuston istuntoon vaikkapa tiedonantoasiana nuo kaksi kylpylävaihtoehtoa. Olisipa hyvä kuulla myös toimitusjohtaja Hämäläisen suusta, olisiko hänellä mahdollisesti jo nopealla aikataululla pystyyn nostettava ehdotus kylpyläpuistosta. Hanketta on tarkasteltava myös sillä silmällä, että joen itaranta rakentuu myöskin rautatieasemalle tulevan matkakeskuksen tiimoilta, kuin myös Penttilän raitin ja rantabulevardin myötä. Joensuusta onkin kovaa vauhtia tulossa aivan toisenlaisen näköinen kaupunki ja siksi myös palveluita ja työpaikkoja on syytä rakentaa toiselle puolelle jokea.

Kolumni on julkaistu Radio Rexin nettisivuilla 20.3.2006 www.radiorex.fi

Ollakko vaiko eikö olla?

Suvi-Anne Siimeksen silta paloi roihuten koko viime vuoden. Puoluekokouksessa auki jäänyt kriisinhallintakanta näversi jatkuvasti kivenä kengässä. Siimes hävisikin eduskunnassa tässä asiassa omalle ryhmälleen eräässä äänestyksessä aivan täysin. Se oli puolueen puheenjohtajalle merkki pahasta myrskystä, joka keräsi jatkuvasti lisää voimaa aatteelliselta ulapalta.

Moni nainen, joka normaalisti on voinut äänestää demaria, on äänestänyt Siimestä. Näin minulle on vakuutettu. Siimes onkin fiksu, viehättävä ja filmaattinen nainen. Viime eduskuntavaaleissa keskustelimme hänen kanssaan eräässä vaalipaneelissa, joka pidettiin ylioppilaskunnassa. Paneelin jälkeen sanoin vasemmiston ehdokkaana olleelle Järvisen Annille, että olipa mukava ja leppoisa tilaisuus. En tiennytkään, että Siimes ajattelee niin monista asioista samoin kuin minä.

Siimes on myös tehnyt pitkän päivätyön Paavo Lipposen hallituksen ministerinä ja hän on tuonut vasemmistolaisuutta modernisti ja arkisella tavalla esille. Kunnioitan kovasti Siimeksen politiikan taitoja ja arkisen elämän fiiliksen tuomista siihen. Toivonkin hartaasti, että hän osallistuisi myös jatkossa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja olisi jotenkin mukana rakentamassa tulevaisuuden modernia vasemmistolaisuutta. Aivan hyvin joku meidän SDP:n ministereistä voisikin nimittää hänet johonkin yhteiskunnalliseen tehtävään, johon hänellä olisi osaamista ja annettavaa, esimerkiksi eduskunnan uuden ulkopoliittisen tutkimuskeskuksen vetäjäksi.

Olen tehnyt läheistä yhteistyötä vasemmistoliiton edustajien kanssa kahdessa eri paikassa. Maakuntahallituksessa meillä oli vasemmistoliiton edustaja samassa ryhmäkokouksessa ja erityisen hyvät muistot minulla on Joensuun peruspalvelulautakunnan vasemmistoryhmittymän toiminnasta. Merkittäviä ajatusristiriitoja ei kummassakaan esiintynyt ja politiikka oli ihmisläheistä, työntekijöiden sekä erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten etua puolustavaa. Tämä yhteistyö toi meille lautakunnassa yhden äänen enemmistön ja monesti asioista päätettiin äänin 6-5 meidän ryhmittymän ja poliittisen linjan hyväksi. Vasemmistoyhteistyö ei ole tuntunut aatteellisesti kaukaiselta ja myöskin vaaleissa tämä yhteistyö on ollut helppoa.

Tulevana viikonloppuna on SDP:lle tarjolla vaaliliitto vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa ensi eduskuntavaaleissa. Vihreiden Tarja Cronberg on ollut aiemmin sosialidemokraatti ja enkäpä nyt tiedä olisivatko hänen ajatuksensa nykyisessäkään SDP:ssä mitenkään erikoisia tai poikkeavia. Myöskin toinen ehdokaspaikkaa kärkkyvä, vasemmistoliiton edustajana Rääkkylässä toimivalla Tapio Hämäläisellä on myös pikainen kokemus sosialidemokraateista, joten vaaliliitossa ei aatepoliittisesti suuria eroja puolueiden kärkinimien välillä tulisi olemaan.

Punavihreä vaaliliitto ei kuitenkaan tule viikonloppuna olemaan SDP:n piirikokouksessa läpihuutojuttu. Vaikka syntyvällä teknisellä vaaliliitolla on poliittista yhtenäisyyttä, pistää opposition puoluejohtajan ottaminen yhteiselle listalle monet miettimään tulevaa vaalitaistoa. Kamppaillaanko vaalitilaisuuksissa saman listan ehdokkaita vastaan oppositiopolitiikalla ja voiko Cronberg ylipäänsä jättää vihreiden puheenjohtajana oppositiopolitiikan hyödyntämättä? Moni yhteydenottaja on myös sanonut, että miksi auttaa vihreitä, koska se paikka näyttäisi olevan pois yhdeltä nykyiseltä istuvalta kansanedustajalta ja, että eikö voitaisi sopia keskustan kanssa, että kukaan ei ota vihreitä kumppanikseen, niin asia olisi silloin kunnossa.

On totta, että niin Hämäläisellä kuin myös Cronbergillä on mahdollisuus mennä lävitse tuon vaaliliiton tiimoilta. Sosialidemokraateilla on taas paljon paremmat mahdollisuudet saavuttaa kolmaskin paikka kahden suhteellisen varman sijasta. Joka tapauksessa nykyisten laskelmien mukaan tuo paikka on varmasti pois keskustalta, joka on sekin tärkeä asia, kun pääministerin nuijaa jaetaan vaalien jälkeen.

Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisen Avustajan Posti -kolumnipalstalla 15.3.

Kauppapalvelua

Se taisi olla Elinan lähikauppa, jos nyt muistan oikein. Sieltä ne haettiin, merkkarit, kirput ja tuttifrutit ja lauantai oli se päivä. Pitkä mäki ylös ja pienen lähikaupan erikoisen hyvän tuoksuiseen miljööseen vaivihkaa namuja tarkkailemaan. Kaupan täti kauhoi sitten halutut ja tarkoin valitut namut paperipussiin, jotka myöhemmin nautittiin hyvin varjellussa paikassa. Karkkipäivä ja viikkoraha on säästämisen kannalta vähän huono yhdistelmä viisivuotiaalle.

Nuo ajatukset pyrähtivät mieleen, kun rupesin joku päivä pähkäilemään suomalaisen päivittäistavarakaupan keskittymistä. Ruuan myyminen ihmisille on yksi parhaimmista bisneksistä, mitä nyt oikeastaan voi olla. Nimittäin harvempi meistä nyt syömättä voi olla hyvin pitkiä aikoja. Nyt Suomessa on kolmella suurimmalla kauppaketjulla on hallussa 90 prosenttia markkinoista. Muissa pohjoismaissa tilanne on yhdessä vielä suurempi ja lopuissa noin 80 prosentin kieppeillä.

Tämä kehitys on kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ja samaan aikaan myös kansainväliset toimijat ovat rantautuneet Suomen markkinoille erityisesti erikoistavarakauppaan, mutta myöskin jossakin määrin myös päivittäis- eli ruokakauppaan. Suomalaiset ketjut taas tähyilevät maamme lähialueille ja monet kokeilut sinne on jo tehty. Viimeksi Talouselämä -lehdessä kauppias Kyösti Kakkonen kertoi kiinnostuksestaan Venäjän loputtomille markkinoille. Tokmanni -konsepti varsinkin, mikäli se löytää jonkun suuremman ruokaosaajan kumppanikseen, voi olla naapurimaassa hyvin toimiva ja tuottava vientibisnes.

SOK on Suomen päivittäistavarakaupan johtaja. Se oli sitä jo ennen Spar -kauppojen valtausta. Pohjois-Karjalassa S-ryhmällä on erittäin vahva asema ja asiakasomistajapeitto on pian monin paikoin lähes suurempi kuin seurakunnan. Tästä maakunnasta kaikkia Spar -kauppoja ei mitä ilmeisemmin siirretä S-ryhmän alle juuri vahvan markkina-aseman johdosta. Mitkä jäljelle jäävät ovat on nähtävänä kevään aikana Osa varmaankin yritetään saada lopetetuksi pois kilpailemasta markkinoilta.

Suurten ryhmien hakiessa ns. logistisia hyötyjä on ruokakauppoihin tullut monistuspiirteitä. Kaupoista löytyy tietty tuhatmäärä usein samoja tuotteita riippuen sen brändistä ja liiketarkoituksesta. Nämä opit on pitkälti matkittu suurilta globaaleilta yrityksiltä, kuten Lidliltä ja Wallmartilta. Tämä päivittäistavarakaupan ns. amerikkalaistuminen on varsin huolestuttavaa. Nyt, kun myös tukkukauppa Inex -partnersin ja Wihurin järjestelyiden johdosta entisestään keskittyy, niin erikoisuus ryhtyy katoamaan pikkuhiljaa tiukan ketjuohjauksen tieltä. Niinkään asiakkaan toiveita ei katsota muutoin kuin ostostottumusraporteista, jotka saadaan helposti sähköisistä kassakoneista.. Ketjut taas sanovat tätä asiakkaan eduksi, joka näkyy kauppalaskun lopussa.

Joensuussa on onneksi vielä muutamia kauppoja, josta saa erikoisempia ja paikallisia tuotteita. Pelkään pahasti, että pian nämä ovat historiaa samaan tapaan kuin kaupantäti, joka lateli haluamani namut paperipussiin. Siksipä pelkän tiukan liiketoiminnan rinnalla tulisi pitää esillä myös logistisesti vaikeampia tuotteita, kuten mm. paikallisten tuottajien tarjoamia erikoisherkkuja sekä tuoretta lähivesien kalaa ja mätiä sekä hyvää, pulskasta possusta, lampaasta tai sonnista otettua lihaa tai vaikkapa erikoisempana lapista tuotuja savustettuja poronkieliä. Silloin ei tarvitsisi sitä samaa lauantaimakkaraa samanlaisesta paketista aivan joka päivä laittaa tuontileipomon leivän päälle. Siinäpä sitä on maanantaiaamun aamupalaveriin miettimistä Keskon ja SOK:n paikallisjohdolle.

Yhden suuren mahdollisuuden myös erikoisruokatavarakauppaan tuo Joensuuhun pian valmistuva keskustan uusi liikekortteli. Tuohon "kolhoosiin" on tulossa nopeasti arvioiden noin parisensataa uutta palvelualan työpaikkaa. Etenkin vaatekauppa odottaa lisätiloja ja toivottavasti se tuo myös uutta kilpailua nyt varsin ketjuutuneelle ja kuluneelle yökerhotoiminnalle. Samalla se tuo kaivattua uutta kilpailua muutamien suurten teollisalueiden liepeille pesiytyneiden kauppakeskusten rinnalle ja tuo uutta eläväistä ilmettä ja korkeaa profiilia kaupunkiin.

Kolumni on julkaistu ilmaisjakelulehti Karjalan Heilissä 1.3.2006
www.karjalanheili.fi

Maksullista rakkautta

"Nokia ihastui Intian duunariin", otsikoi Talouselämä -lehti uusimassa numerossaan. Elinkeinoelämän toimijoille suunnattu lehti on kahdessa viimeisessä numerossaan tuonut "loistavana" esimerkkinä esille kännykkäteollisuuden siirtymisen niin Unkariin kuin viimeksi nyt Intiaankin.

Nokia on investoinut lehtitietojen mukaan Unkariin noin 200 miljoonaa euroa. Intiaan he ovat suunnitelleet investoivansa seuraavan neljän vuoden aikana 80-130 miljoonaa. Elcoteqin Euroopan alueenjohtaja Harri Ojala kertoo, että joustava työlainsäädäntö on iso etu, joka takaa kilpailukyvyn. Unkarissa. Nokian Jukka Lehtelä taas tuo esiin, että Intiassa on samat edulliset työvoimakustannukset kuin Kiinassa. Ainoastaan erilaiset paikalliset tullit, maksut sekä verot ovat ne asiat, jotka nostavat tai laskevat hintoja. Nokia alihankkijoineen toimii Talouselämän mukaan Intiassa Ns. SEZ alueella, joka Suomeksi kääntyisi erityistalousalue. Alueella on mm. lakkojen kieltäminen mahdollista. Eipä taida jäädä kenellekään epäselväksi, kuka Nokian ja intialaisen duunarin parisuhteessa tulee raha- ja kaikistamuista-asioista päättämään.

Harri Nykäsen Raidissa oli myös tuollaisia erityistalousalueita. Ne oli aidattuja, erityisen vartioituja hienostoalueita. Työväki ja TYÖVÄKI olivat eri asioita tuolla alueella. Eriarvoisuus oli haisevalla tikulla kosketeltavissa. Tuonkaltaisia yritysten ehdoilla rakennettuja alueita siis on oikeasti olemassa. Valtioita valtiossa on varmaan seuraava kehityksen askel.

En tiedä miten pitkälle kestävän kehityksen politiikassa voidaan edetä jatkuvan keskittymisen sekä yhteen kertymisen politiikassa. Iso ostavat jatkuvasti pienempiään pois. Elintasotuotteet leviävät lintuinfulenssan vauhdilla ympäri maailmaa ja ympäristö kärsii. Tietysti suomalaisena yltäkylläisyyteen tukehtumassa olevana on hyvä puhua. Intialainen leprakerjäläinen onkin sitten jo vähän toisessa asemassa. Intian ja Suomen verotasokin on erilainen.

Presidentinvaaleissa toinen ehdokas puolusti suomalaista työtä ja Suomen etua maailmalla. Unkarissa Talouselämän esimerkkitehtaan mukaan Nokialla työskentelee viisi ihmistä. Siinä sitä on puolustamista. Mikä on sitten Intiassa suomalaisen työn ja Suomen etu? Onko se sitä, että suomalaistaustainen yritys siirtää tuottavan tuotannon Suomesta enemmän tuottavien markkinoiden viereen ja maksaa pienen osan voitoistaan suomalaisille osakkeenomistajille?

Jos kerran markkinoiden läheisyys ja tuotantokustannukset on se ratkaiseva tekijä, niin eikös Pohjois-Karjalassa pitäisi ryhtyä katsomaan viimeistään jo nyt kaukoputkella Venäjän suuntaan etsiä markkinoita maakunnan tuotteille sieltä. Erityisen hanakka tähän pitäisi olla nyt, kun "tulipalo" Perloksen ympärillä roihuaa parhaillaan. Esityksiä Venäjän suuntaan on heitelty ja niistä pitää nyt koota paksu paketti jota ryhdytään viemää eteenpäin.

Tämä lisäksi nyt tarvitaan myös poliittista tormistautumista ja esimerkiksi maakuntahallituksen olisi syytä varsin pikaisesti Perloksen YT-menettelyn jälkeen istua iltakouluun ja pohtia mitä tehdään. Ylöjärvi, Kemijärvi sekä esim. paperilakosta kärsineet paikkakunnat ovat saaneet valtion budjetista riihikuivaa rahaa veromenetysten sekä tehtaan lakkautusten johdosta käytettäväksi irtisanottujen ja lomautettujen tukemiseen sekä mahdolliseen uudelleen työllistämiseen.

Pohjois-Karjala voisi vaatia samalla perusteella esimerkiksi yliopiston ja sosiaali- ja terveysministeriön palvelukeskusten sijoittamista juuri avattuun sisäministeriön palvelukeskukseen, kehätiehankkeen aikaistamista sekä yrityslainojen korkoavustusta, innovaatio- ja riskirahoituksen lisäämistä ja strattirahan erityistä parantamista.

Myös irtisanottujen perheiden toimeentulon turvaa on pohdittava. Muutosturvaan tulee panostaa nyt vahvasti ja pankkipiirit voisivat miettiä nyt vanhaan kunnon patruunatapaan olisiko löydettävissä jotain muutosturvan kaltaista paikallista instrumenttia asuntolainoihin. Toivottavasti Perloksen yt-menettelyssä ei päädytä niin suuriin lukuihin, kuin julkisuudessa on pyöritelty. Mutta erityistoimiin on syytä varautua jo nyt.

Ismo Kainulainen. .
Kirjoistus on julkaistu Radiorexin nettisivuilla tänään www.radiorex.fi