Hurmos se on. Se verran yllättäen Liperi ja Outokumpu ovat kuntaliitoskortit pyötään panneet. Tai sitten se on väistöliike kuntauudistuksen eli ns. paras-hankkeen palvelurakennesuunnitelmalle, jossa halutaan tiiviin kaupunkiseudun yhteistä palvelualueiden suunnittelua ja järjestämistä. Rääkkyläkin on minusta positiivinen ilonpilkku kuntaliitosselvityksissä, sillä sielläkin päättäjät haluavat nyt katsoa kortit liitoksen hyvistä sekä varjopuolista. Nyt pitäisi löytää ne avainpoliitikot, jotka ottavat kunnian ja vastuun ja hoitavat ison selvityspaketin eteenpäin. Päästäisiin tästä kuntalaisia ihmetyttävistä eipäs juupas kuvioista eteenpäin.
Eduskunnan käsittelyssä on nyt jo historiallisen mainneen saavuttanut kuntauudistus. Sen tiimoilta palvelu- ja kuntarakennetta on tarkoitus uudistaa vastaamaan niin lääkärivajeisiin kuin kuntatyöntekijöiden eläkkeelle siirtymiseen varautumiseen. Tällä kertaa tähän syntyneeseen kuntauudistusratkaisuun on myös laaja oppositiokin sitoutunut valtakunnan tasolla.
Pian tämä kuntauudistuksen ns. puitelaki on eduskunnassa hyväksytty. Sen jälkeen ratkaisuvalta siirtyy kunnille. Ensi vaalikaudelle on varattu 200 miljoonaa euroa, eli 1,2 miljardia vanhaa markkaa siihen, että kunnat lisäävät yhteistyötä. Avustusta yhteistyön lisäämiseen saavat eniten nopeimmat, eli ne jotka löytävät yhteisen köyden. Maan hallitus on luvannut käyttää luvattuja rahoja niihin kuntiin, jotka tekevät kuntaliitoksen ensi tai seuraavan vuoden aikana. Sitten rahat jyrkästi vähenevät. Yhdistyvät kunnat säilyttävät myös jatkossa valtionosuudet vähintään nykyisellä tasolla seuraavan viiden vuoden ajan. Tämä on iso kädenojennus etenkin pieniä kuntia kohtaan. Myös henkilöstön asema tullaan turvaamaan seuraavaksi viideksi vuodeksi yhdistymisestä.
Mikäli pikkuporkkanat ovat Liperin ja Outokummun liitosselvityksen takana, niin hyvä niin. Jos kuitenkin haluttaisiin helikopteroitua ja katsoa koko alueen tulevaa kehitystä korkeammalta, olisi vastuullisempaa tehdä laajempi selvitys. Ja olisihan se kuntalaisille ja päättäjille toinen vaihtoehto kahden liitoksen sijaan. Tämän lisäksi isompaan selvitykseen saisi valtion maksaman selvitysmiehen.
Ajan peluu, ratkaisuiden viivyttäminen ja ennakkoluulot saattavat muutoin viedä porkkanaeurot muille maakuntamaille.
SDP teki jo vuosia sitten Pohjois-Karjalassa piirikokouspäätöksen, jonka mukaan kuntaliitosselvitysten laatiminen ja hyötyjen sekä haittojen selvittäminen on järkevää. Katseet kääntyvätkin nyt keskustan keskeisiin mielipidevaikuttajiin. Anu Niemi Kontiolahdessa on yksi ratkaisun avain. Kansanedustaja Eero Reijonen Liperissä toinen ja Pyhäselässä keskustan kunnallisjärjestö ylipäänsä.
Minä en haluaisi olla kehityksen jarruna ja vastustamassa ylimääräistä kunnille tulevaa rahaa niin pysyvinä valtionosuuksina kuin porkkanoina säkissä. Oliskohan keskustassa nyt olisi sellaisen kokouksen paikka, jossa pohdittaisiin onko edes kuntaliitosselvitykselle mahdollista näyttää vihreää valoa, kun kuitenkin jäät ovat nyt liikkeessä?
Vai pitäisiköhän tässä ryhtyä seuraavien vaalien yhteydessä keräämään kansanäänestyksen nimilistoja, jotta edes selvitykset saataisiin Joensuun seudulla tehtyä?
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 18.11.2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti