Päivähoito- ja vähän muutkin maksut

Suomessa on kulunut jo useita vuosia kulunut siitä, kun asiakasmaksuja on eduskunnan puolesta tarkistettu. Tästäpä taisi olla maininta, jopa hallituksen ohjelmassa, mutta hallitus ei ole tässä asiassa tehnyt päätöksiä.

Reilu vuosi sitten peruspalvelministeri vastaanotti yli satasivuisen esityksen, joka sisälsi mm. asiakasmaksujen korottamisia. Asiaa puitiin monella tasolla poliittisesti, jonka jälkeen todettiin, että kypsyyttä tehdä korotuksia ei taida olla ja mallit, joita tarjotaan vaikuttavat epäoikeudenmukaisilta. Tuo raportti löytyy STM:n nettisivuilta on varsin valaisevaa lukemista.

Tuon raportin pohjalta, kuitenkin jatkotyötä varmasti tehdään, jolloin ainakin seuraavat asiat tulisi käydä lävitse.Raportin jatkotyössä on katsottava ainakin kolme kokonaisuutta, ennen kuin päätöksiin mennään.

Ensimmäinen asia on päivähoitoon liittyvät kysymykset sekä lapsiperheiden toimeentuloon, päivähoitomaksuihin sekä työssäkäyntiin liittyvät muutokset ja näiden kysymysten yhteensovitus. Erityisesti on selvitettävä niitä asioita, jotka kohdistuvat yksinhuoltajien asemaan. Tällainen asia on esimerkiksi päivähoitomaksun perhekäsite, jossa yksin kasvatusvastuuta kantava huoltaja on toisenlaisessa asemassa kuin kahden huoltajan perheissä. Perheiden tulot ovat myöskin kehittyneet varsin paljon, jolloin esim. maksuluokat ja niiden tulorajat eivät ole nykyisin enää ajanmukaisia. Tämä on mm. ensimmäisiä uuden eduskunnan hoidettavia uudistuksia.

Toinen läpikäytävä asia on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviointi maksupolitiikassa sekä uudistusten kohdentumisesta. Maksuja ei tule periä vain sen takia, että kunta saa tuloja. Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat universaaleja, jolloin varallisuudesta ei saa tulla niiden käytön este. Fiskaalisen lähestymistavan sijasta asiaa tulisi harkita myös eettisesti ja yhteiskunnallisesti.

Kolmas asia on erilaisten terveydenhuollon maksukattojen yhtenäistäminen. Nyt järjestelmä on liian monimutkainen, sekava ja aiheuttaa turhaa päänvaivaa paljon sairastaville henkilöille ja perheille. Tämä on tosin vaikea ratkaistava, koska se rakentuu aikanaan luodulle pikku palasista rakentuneille järjestelmille ja toimeenpano jakaantuu kuntien ja KELA:n kesken.

Näihin asioihin ainakin ne kansanedustajat, jotka pääsevät sosiaali- ja terveysvaliokuntaan saavat varmasti ottaa valiokunnan mietinnössä kantaa. Oikeudenmukaisen ja ihmisten erilaisen varallisuuden huomioon ottaminen tulee minusta olla jatkossakin se punainen lanka, jota katsotaan kunnallisten palveluiden maksupolitiikkaa kehittettäessä.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen vaalisivustolla 11.1.2006 http://vaalikone.karjalainen.fi/?port=BBoard

Haista home

Joensuun viime vuoden viimeisessä kaupunginvaltuustossa puhuttiin vakavahenkisesti kaupungin kiinteistöjen kunnosta. Puheenvuoroissa sivuttiin suurta huolta kantaen erityisesti koulukiinteistöjen tilannetta. Esimerkiksi entisen keskustan yläasteen koulukiinteistö oli päässyt niin surkeaan rapakuntoon, että sen korjaaminen oli toivotonta. No, nyt keskustassa on hieno ja moderni koulurakennus, mutta eihän kaupungin toimintalinja voi olla (vai voiko?) se, että rakennukset käytetään loppuun ilman, että niitä korjataan.

Jätin tuossa vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa valtuustokysymyksen vastattavaksi kaupunginhallitukselle. Sain kysymykseen mukaan kuusi muuta valtuutettua allekirjoittajiksi (Merja Mäkisalo-Ropponen, Anni Järvinen, Kalevi Saarela, Marjatta Räty, Erkki Korhonen ja Mari Hämäläinen). Valtuustokysymys on hyvä työkalu, kysyä hallitukselta mitä ajankohtaiselle asialle on ajateltu tehtävän. Näin päivänpolttavan kysymyksen saa myös julkiseen keskusteluun ja se osaltaan (oikein käytettynä) vauhdittaa myös mahdollisia toimenpiteitä.

Eli tällä kertaa kysymys koski jälleen erään opetuskiinteistön sisäilmaongelmia. Opiskelijoiden mukaan ammattikorkeakoulun Sortavalan yksikössä on vakava sisäilmaongelma. Rakennuksen on sanottu olevan jopa niin huonossa kunnossa, että on puhuttu sen käyttökieltoon asettamisesta ja jopa sen ’maan tasalle lanaamisesta’.

Kuitenkin Sortavalan rakennusta on käytetty edelleen päivittäiseen opetukseen, tilanne on jatkunut vuodesta toiseen ja useat ihmiset eivät voi ilman oireita siellä oleskella. Eli haista home, opiskele ja työskentele. Tämä minusta on jo puistattavaa ja herättää paljon kysymyksiä.

On varmasti niin, että tilanteesta ollaan oltu ja ollaan tietoisia ja toimenpiteitä suunnitellaan, mutta mikä on aikajänne? Sairaanhoitajan koulutuksen saaneena minua askarruttaa myös järjestääkö ja korvaako kaupunki opiskelijoille ja työntekijöille huonosta sisäilmasta johtuvat erityiset terveyspalvelut tai mikä on kaupungin vastuu, mikäli joku em. henkilö sairastuu kroonisesti? Erityisesti ammattikorkeakouluopiskelijoiden kohdalla nämä ovat hyviä kysymyksiä, sillä heidän terveyspalvelunsa eivät ole mitenkään kehuttavassa kunnossa kaupungissamme, vaikka korjausesityksiä on tehty useita.

Valtuustokysymykseen on vastattava aina sen jättämistä seuraavassa kokouksessa, joten kaupunginvaltuuston vuoden ensimmäinen kokous onkin siksi varsin mielenkiintoinen. Valtuustokysymyksen ja toivottavasti julkisuuden kautta niin työntekijät, opiskelijat kuin muutkin ihmiset saavat pian vastaukset noihin kysymyksiin. Toivottavasti, myös täsmätoimia on luvassa.

Vastaavanlaisen kysymyksen voisi tehdä myös eräiden muidenkin koulukiinteistöjen ja päiväkotien tilanteesta sekä monesta muusta kaupungin kiinteistökohteesta. Erityisesti ne tilat, joissa lapset oleskelevat nostavat huolestuneita ryppyjä otsalle. Siksikin valtuuston ja ihmisten on hyvä kuulla kaupungin linja sisäilmaongelmiin suhtautumisesta sekä kanta vastuukysymyksiin. Säästöissäkään ei ihan loputtomiin voida mennä.

Ismo Kainulainen, kirjoittaja on joensuulainen kaupunginvaltuutettu ja työskentelee valtiovarainministerin erityisavustajana.
http://www.ismokainulainen.blogspot.com
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 3.1.2006