Suomessa on kulunut jo useita vuosia kulunut siitä, kun asiakasmaksuja on eduskunnan puolesta tarkistettu. Tästäpä taisi olla maininta, jopa hallituksen ohjelmassa, mutta hallitus ei ole tässä asiassa tehnyt päätöksiä.
Reilu vuosi sitten peruspalvelministeri vastaanotti yli satasivuisen esityksen, joka sisälsi mm. asiakasmaksujen korottamisia. Asiaa puitiin monella tasolla poliittisesti, jonka jälkeen todettiin, että kypsyyttä tehdä korotuksia ei taida olla ja mallit, joita tarjotaan vaikuttavat epäoikeudenmukaisilta. Tuo raportti löytyy STM:n nettisivuilta on varsin valaisevaa lukemista.
Tuon raportin pohjalta, kuitenkin jatkotyötä varmasti tehdään, jolloin ainakin seuraavat asiat tulisi käydä lävitse.Raportin jatkotyössä on katsottava ainakin kolme kokonaisuutta, ennen kuin päätöksiin mennään.
Ensimmäinen asia on päivähoitoon liittyvät kysymykset sekä lapsiperheiden toimeentuloon, päivähoitomaksuihin sekä työssäkäyntiin liittyvät muutokset ja näiden kysymysten yhteensovitus. Erityisesti on selvitettävä niitä asioita, jotka kohdistuvat yksinhuoltajien asemaan. Tällainen asia on esimerkiksi päivähoitomaksun perhekäsite, jossa yksin kasvatusvastuuta kantava huoltaja on toisenlaisessa asemassa kuin kahden huoltajan perheissä. Perheiden tulot ovat myöskin kehittyneet varsin paljon, jolloin esim. maksuluokat ja niiden tulorajat eivät ole nykyisin enää ajanmukaisia. Tämä on mm. ensimmäisiä uuden eduskunnan hoidettavia uudistuksia.
Toinen läpikäytävä asia on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviointi maksupolitiikassa sekä uudistusten kohdentumisesta. Maksuja ei tule periä vain sen takia, että kunta saa tuloja. Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat universaaleja, jolloin varallisuudesta ei saa tulla niiden käytön este. Fiskaalisen lähestymistavan sijasta asiaa tulisi harkita myös eettisesti ja yhteiskunnallisesti.
Kolmas asia on erilaisten terveydenhuollon maksukattojen yhtenäistäminen. Nyt järjestelmä on liian monimutkainen, sekava ja aiheuttaa turhaa päänvaivaa paljon sairastaville henkilöille ja perheille. Tämä on tosin vaikea ratkaistava, koska se rakentuu aikanaan luodulle pikku palasista rakentuneille järjestelmille ja toimeenpano jakaantuu kuntien ja KELA:n kesken.
Näihin asioihin ainakin ne kansanedustajat, jotka pääsevät sosiaali- ja terveysvaliokuntaan saavat varmasti ottaa valiokunnan mietinnössä kantaa. Oikeudenmukaisen ja ihmisten erilaisen varallisuuden huomioon ottaminen tulee minusta olla jatkossakin se punainen lanka, jota katsotaan kunnallisten palveluiden maksupolitiikkaa kehittettäessä.
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen vaalisivustolla 11.1.2006 http://vaalikone.karjalainen.fi/?port=BBoard
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti