Montakohan vuotta siitä on nyt aikaa, kun Joensuussa yritimme laittaa jäihin terveyskeskusmaksujen korotuksia. Ajatus oli, että kaikkein pienituloisimmat, kuten opiskelijat ja pitkäaikaistyöttömät oltaisiin vapautettu maksuista ja muutoinkin maksuja ei oltaisi nostettu maksimitasoon. Tämä asiahan meinasikin mennä meidän poliitikkojen kovanluokan turpakäräjiksi. Samaan aikaan oli tulossa vaalit ja eräät katsoivat sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistämään tarkoittaneet esitykset puhtaaksi vaalityöksi. Nyt sitten maksut Joensuussa ovat maksimissaan.
Viime syksynä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä vastaanotti lipo kaksisataasivuisen opuksen, jossa oli läpikäyty ja tehty uudistyksia sekä korotuksia sosiaali- ja terveydenhuollon maksujärjestelmään. Tämä opus sai raivoisan vastaanoton. Hyvin monet sosiaali- ja terveydenhuollon potilasjärjestöt, tavalliset vanhemmat ja useat kansanedustajat kivittivät tuon mietinnön perinpohjin lommoille. Satoja ellei tuhansia sähköposteja virtasi sosiaali- ja terveysministeriöön.
Suurin äläkkä nousi päivähoitomaksuista. Opuksessa maksuihin esitettiin merkittäviä korotuksia, kun tarve olisi ollut pikimminkin nostaa maksujen perusteena olevia tulorajoja viime vuosien ansiokehityksen mukaisesti. Esitys muutoinkin oli hieman erikoinen juttu, kun hallitus oli jokin aika sitten lisännyt taloudellista tukea lapsiperheille ja tehnyt korotukset lapsilisiin ja äitiyspäivärahaan.
Toinen hammasten kiristystä monelle aiheuttanut esitys oli terveyskeskusmaksuihin esitetyt muutokset. Tässä esityksessä haluttiin luopua kolmen kertamaksun enimmäismäärästä. Tällöin paljon palveluja käyttävien maksurasitus olisi noussut. Raportin esityksissä muutoinkin kumisivat vahvasti kuntien isäntäorganisaation, kuntaliiton europeräinen vaadeääni.
Nyt opuksesta on erilaisilta tahoilta lausunnot pyydetty ja saatu. Piakkoin ryhdytään yhteenvetoa poliittisesti pureskelemaan. Ennen sitä on kuitenkin tehtävä laiskan läksyt raportin puutteellisista kohdentumisselvityksistä, jotka voi lukea opuksen lopusta täydentävistä mielipiteistä.
Raportin poliittisessa jatkotyössä on lisäksi vielä katsottava ainakin kolme polkua, ennen kuin päätöksiin mennään. Ensimmäinen asia on päivähoitoon liittyvät kysymykset sekä lapsiperheiden toimeentuloon, päivähoitomaksuihin sekä työssäkäyntiin liittyvät muutokset ja näiden kysymysten yhteensovitus. Erityisesti on selvitettävä niitä asioita, jotka kohdistuvat yksinhuoltajien asemaan. Tällainen asia on esimerkiksi päivähoitomaksun perhekäsite, jossa yksin kasvatusvastuuta kantava huoltaja on toisenlaisessa asemassa kuin kahden huoltajan perheissä.
Toinen läpikäytävä asia on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviointi maksupolitiikassa sekä uudistusten kohdentumisesta. Fiskaalisen lähestymistavan sijasta asiaa tulisi harkita myös eettisesti ja yhteiskunnallisesti. Jokin aika sitten puhuttiiin parlamentaaristen lainvalmistelukomiteoiden palauttamisesta. Tässä olisi nyt hyvä paikka siihen.
Kolmas asia on erilaisten maksukattojen yhtenäistäminen. Nyt järjestelmä on liian monimutkainen, sekava ja aiheuttaa turhaa päänvaivaa paljon sairastaville henkilöille ja perheille. Tämä on tosin vaikea ratkaistava, koska se rakentuu aikanaan luodulle pikku palasista rakentuneille järjestelmille. Mutta kuitenkin pikkuriikkisetkin järjestelmää yksinkertaistavat muutokset olisivat silti tervetulleita.
OECD totesi ennen joulua, että meillä on epätasa-arvoa terveyspalveluihin pääsyssä. Mikäli nyt maksupolitiikkaa aiotaan uusia, tulisi kuitenkin pitää huolta siitä, ettei uudistuksilla lisättäisi eroja palveluihin hakeutumisessa. Jo nyt terveyskeskusmaksu on liian korkea niille, jotka eivät ole hyvän ja ilmaisen työterveyshuollon piirissä.
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilin nettipalstalla 29.3.2006
www.karjalanheili.fi
keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006
lauantaina, maaliskuuta 25, 2006
Aurinkoa ja pässinpotkia
Onpas kiva ja vapaa päivä. Aurinko kuumotti kasvoja tosi lämpimästi, kun istuskelin hetki sitten Hakaniemen torikahviossa. Tunnelma oli niin levollinen kuin vain voi olla.
Hakaniemen torin kalatiskit kiehtovat. Kalamiehelle on aina "uutinen" millaisia kaloja siellä on. Lupasin yhdelle myyjälle, että kysyn yhtä juukalaista ammattikalastajaa hänen tuotantoverkostoonsa. Kuulema kalastajista on huutava pula.
Suurin hauki löytyi kauppahallista. Arviolta 9.807 kiloa. Komea haukimamma. Hauissa naiset kasvat vaan isommiksi. Muistelen, että suurin koirashauki olisi painanut n. 7,5 kiloa, kun mammapuolella paino on ollut parhaillaan 25,5 kiloa. Mäti eli kalan munasolut lisäävät keväällä painoa.
Hauki parittelee eli kutee suurin piirtein toukokuussa. Matalissa kutuluhdissa voi silloin nähdä hauen selkämysten rytmistä tanssia. Mamma keskellä ja pikku koiraat sivuilla. Silloin tällöin kunnon polskettakin kuulee. Se on huumavaa seurattavaa. Yleensä myös tunnelmaa säestää sammokoiden kurnutus.
Kutuaikana hauen voi ottaa käsin kiinni. Toistakiloinen on mulla suurin. Se vaatii tuntien lähestymistymistä. Kun kalat liikkuvat, voi niitä silloin lähestyä. Muutoin ne painuvat pohjaan tai vauhdilla ulapalle. Siinä hommassa hermo lepää eikä kärsimättömien kannata ryhtyä asialle.
Hakaniemen halli on ehkä taivas. MItä erilaisimpia lihoja, ihanaa lammasta, t-luupihviä, potkia, juustoja, äyriäisiä ja tuoreita erilaisia vihanneksia, puikulaperunaa,yrttejä, tuoretta valkosipulia, pikku tomaatteja, kaviaaria ja mitä ihanimpia raaka-aineita. Kun seuraavan kerran pyydän tytön kynttiläillalliselle käyn raaka-aineet hallista.
Ajattelin, että tämän vuoden pääsiäispäivälliset voisikin järjestää pässinpotkista. Hyvin ruskistettu ja hartaudella haudutettu potka on vaan loistavaa. Kylkiäisksi pannulla voissa karautettu lanttuviipale, tuore rosmariinipunaviinikastike sekä valkosipulinen uuniperuna ovat pääruuaksi mielessä. Pitää vielä miettiä alkupala, keitto ja jälkiruoka tuohon.
Pienoinen yllätyskin hallista löytyi. Karjalanpiirakat oli tehty Pohjois-Karjalassa.Liperistä oli riisipiirakat ja Nurmeksesta perunaiset. Paksukuorisia ja vähätäytteisiä. Turkinhihaan laitettavia ja uudellen tehtäviä. Mallikin oli tiukanoloinen. Eivät olleet kunniaksi piirakoille. Ehkäpä niistä syötäviä voisi tulla, jos ne voitelisi kunnolla maitovoilla ja hauduttaisi voipaperin ja pellavaliinan alla hyvin.
Hakaniemen torin kalatiskit kiehtovat. Kalamiehelle on aina "uutinen" millaisia kaloja siellä on. Lupasin yhdelle myyjälle, että kysyn yhtä juukalaista ammattikalastajaa hänen tuotantoverkostoonsa. Kuulema kalastajista on huutava pula.
Suurin hauki löytyi kauppahallista. Arviolta 9.807 kiloa. Komea haukimamma. Hauissa naiset kasvat vaan isommiksi. Muistelen, että suurin koirashauki olisi painanut n. 7,5 kiloa, kun mammapuolella paino on ollut parhaillaan 25,5 kiloa. Mäti eli kalan munasolut lisäävät keväällä painoa.
Hauki parittelee eli kutee suurin piirtein toukokuussa. Matalissa kutuluhdissa voi silloin nähdä hauen selkämysten rytmistä tanssia. Mamma keskellä ja pikku koiraat sivuilla. Silloin tällöin kunnon polskettakin kuulee. Se on huumavaa seurattavaa. Yleensä myös tunnelmaa säestää sammokoiden kurnutus.
Kutuaikana hauen voi ottaa käsin kiinni. Toistakiloinen on mulla suurin. Se vaatii tuntien lähestymistymistä. Kun kalat liikkuvat, voi niitä silloin lähestyä. Muutoin ne painuvat pohjaan tai vauhdilla ulapalle. Siinä hommassa hermo lepää eikä kärsimättömien kannata ryhtyä asialle.
Hakaniemen halli on ehkä taivas. MItä erilaisimpia lihoja, ihanaa lammasta, t-luupihviä, potkia, juustoja, äyriäisiä ja tuoreita erilaisia vihanneksia, puikulaperunaa,yrttejä, tuoretta valkosipulia, pikku tomaatteja, kaviaaria ja mitä ihanimpia raaka-aineita. Kun seuraavan kerran pyydän tytön kynttiläillalliselle käyn raaka-aineet hallista.
Ajattelin, että tämän vuoden pääsiäispäivälliset voisikin järjestää pässinpotkista. Hyvin ruskistettu ja hartaudella haudutettu potka on vaan loistavaa. Kylkiäisksi pannulla voissa karautettu lanttuviipale, tuore rosmariinipunaviinikastike sekä valkosipulinen uuniperuna ovat pääruuaksi mielessä. Pitää vielä miettiä alkupala, keitto ja jälkiruoka tuohon.
Pienoinen yllätyskin hallista löytyi. Karjalanpiirakat oli tehty Pohjois-Karjalassa.Liperistä oli riisipiirakat ja Nurmeksesta perunaiset. Paksukuorisia ja vähätäytteisiä. Turkinhihaan laitettavia ja uudellen tehtäviä. Mallikin oli tiukanoloinen. Eivät olleet kunniaksi piirakoille. Ehkäpä niistä syötäviä voisi tulla, jos ne voitelisi kunnolla maitovoilla ja hauduttaisi voipaperin ja pellavaliinan alla hyvin.
keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006
Kukkopöytä
Iltasella kävin pikaisesti kaksilla kokkareillla. P-K:n maakuntaliiton kokkareilla oli tungosta ja todella hyvät tarjoilut. Erityismaininnan saa kukkopöytä, joka oli kukkoroillaan karjalaisia leivonnaisherkkuja ja viittä-kuutta eri lajia kala- liha- vihanneskukkoja. Vähän hankalia syödä kokkareilla, mutta toimi siitä huolimatta hyvin.
Toiset kokkarit oli eduskunnan tasa-arvokonferenssin järjestämä Joensuun kaupungin vastaanotto. Siellä ei ollut tungosta. Hieno naisryhmä esitti capella -tyylisiä feministisiä lauluja. Pöperöt olivat hyvin yleistason salaatteja ja karjalaista tyyliä. Hyviä kuitenkin.
Toiset kokkarit oli eduskunnan tasa-arvokonferenssin järjestämä Joensuun kaupungin vastaanotto. Siellä ei ollut tungosta. Hieno naisryhmä esitti capella -tyylisiä feministisiä lauluja. Pöperöt olivat hyvin yleistason salaatteja ja karjalaista tyyliä. Hyviä kuitenkin.
maanantaina, maaliskuuta 20, 2006
Kylpylä Kimmelin puistoon
Pohjois-Karjalan osuuskaupan vauhdikkaasti esiintyvä toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen toivottaa kylpyläinvestoinnit tervetulleeksi Kimmelin puistoon. Hämäläisen mielestä Joensuussa ei ole tarvetta lisätä uutta hotellikapasiteettia ja Kimmelin puisto olisi hänen mukaansa aivan oivallinen paikka myös kylpylälle. Tämä on samalla vastaus muutamille Joensuuta sillä silmällä katselevien hankkeille.
Erityisen mielenkiintoista Hämäläisen esityksessä on, että hän toivottaa investoijat tervetulleeksi Kimmelin puistoon. Tosin oletettavaa on, että viime vuosien hyvillä tuloksilla tasettaan lihottanut yhtiö on myös valmis käyttämään omaakin pätäkkää, mikäli vain sopiva kumppani investoinnille löytyy, kuten Kimmelinkin tapauksessa tapahtui. Kuitenkin uusi ja varteenotettava avaus on ilmaan heitetty ja se on erityisen mielenkiintoinen, kun emoyhtymä SOK juuri tehnyt uuden aluevaltauksen hankkimalla kuusi kylpylää omistukseensa.
Kimmelin puisto olisi mitä parhain paikka kylpylälle. Kauniit näkymät joelle ja valmis hotellirakennus tuliterine yökerhoineen vieressä. Ainoa, mikä tuossa asiassa kirvelee on idyllisen ja rauhaisen puistoalueen tuhoutuminen. Ongelmia varmasti tuottaa myöskin jokivarsirakentaminen sekä kaupunkimiljöön muutokset, joista ei ilman mielenosoituksia ja ympäristökeskuksen suurennuslasia selvitä. Pidemmälle ajatellen, nyt kovassa suunnittelussa oleva yläsatamakadun silta, joka tulee Kimmelin viereltä harppaamaan joen ylitse tuo myös omat haasteensa. Toisaalta se samalla tuo auto- ja matkustajavirran yhden Joensuun parhaimman majoituspaikan vierelle.
Viikko sitten perjantaina maakuntalehti Karjalainen uutisoi korkean tason hyvinvointikeitaan etsivän rahoittajia. Maakunnan matkailupalvelun kehitysjohtajan vetämä hanke on edistynyt ja mitä ilmeisimmin toimitusjohtaja Hämäläisen viesti on tarkoitettu juuri tuohon hankkeeseen. Nyt suunnittelupöydälle rakennettu hyvinvointikeidas/kylpylä on kaavailtu tulevan Mehtimäen yliopisto- ja tiedepuistokampukselle, hivelemään ja hieromaan tutkijoiden sekä muiden alueella vierailevien aivo- ja hermonystyröitä. Hankkeen toivotaan myös tuovan alueelle turisteja ja(vihdoinkin) Pietarin ja Moskovan alueilla viritellään turistinuotan vetopaikkoja matkailututkimuksella. Myös Venäläistä rahaa haluttaisiin tulevaan matkailun riski-investointiin, joka ensi-istumalta hieman puistattaa.
Toisaalta tuntuu hyvältä, että Joensuussa on intoa kehittää kaupunkia ja suunnitella uusia työpaikkoja sekä investointeja. Kuitenkin nyt pitäisi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan. Jos Pohjois-Karjalan matkailun lippulaivan lipun, Kolin nostaja PKO tahtoo olla mukana kylpyläbisneksessä, niin eikös silloin pitäisi lyödä heti kättä päälle?
PKO:n omistaa lipo 43 000 pohjois-karjalalaista ja siten yrityksen ja kylpylän mahdollinen tuotto jää ylijäämäpalautuksina ja investointeina vahvistamaan maakunnan kansantaloutta sen sijaan, että joku muu organisaatio tai yritys kerää voiton omia tarkoituksiaan edistämään. Toisaalta taas Joensuun keskusta tarvitsee lisää kilpailua viihdesektorille, mutta uskon sen hoituvan tulevien keskustan rakennushankkeiden kautta parempaan kuntoon.
Joensuun kaupungintalolla pitää istua nyt pikaisesti alas ja tuoda nopealla aikataululla kaupunginvaltuuston istuntoon vaikkapa tiedonantoasiana nuo kaksi kylpylävaihtoehtoa. Olisipa hyvä kuulla myös toimitusjohtaja Hämäläisen suusta, olisiko hänellä mahdollisesti jo nopealla aikataululla pystyyn nostettava ehdotus kylpyläpuistosta. Hanketta on tarkasteltava myös sillä silmällä, että joen itaranta rakentuu myöskin rautatieasemalle tulevan matkakeskuksen tiimoilta, kuin myös Penttilän raitin ja rantabulevardin myötä. Joensuusta onkin kovaa vauhtia tulossa aivan toisenlaisen näköinen kaupunki ja siksi myös palveluita ja työpaikkoja on syytä rakentaa toiselle puolelle jokea.
Kolumni on julkaistu Radio Rexin nettisivuilla 20.3.2006 www.radiorex.fi
Erityisen mielenkiintoista Hämäläisen esityksessä on, että hän toivottaa investoijat tervetulleeksi Kimmelin puistoon. Tosin oletettavaa on, että viime vuosien hyvillä tuloksilla tasettaan lihottanut yhtiö on myös valmis käyttämään omaakin pätäkkää, mikäli vain sopiva kumppani investoinnille löytyy, kuten Kimmelinkin tapauksessa tapahtui. Kuitenkin uusi ja varteenotettava avaus on ilmaan heitetty ja se on erityisen mielenkiintoinen, kun emoyhtymä SOK juuri tehnyt uuden aluevaltauksen hankkimalla kuusi kylpylää omistukseensa.
Kimmelin puisto olisi mitä parhain paikka kylpylälle. Kauniit näkymät joelle ja valmis hotellirakennus tuliterine yökerhoineen vieressä. Ainoa, mikä tuossa asiassa kirvelee on idyllisen ja rauhaisen puistoalueen tuhoutuminen. Ongelmia varmasti tuottaa myöskin jokivarsirakentaminen sekä kaupunkimiljöön muutokset, joista ei ilman mielenosoituksia ja ympäristökeskuksen suurennuslasia selvitä. Pidemmälle ajatellen, nyt kovassa suunnittelussa oleva yläsatamakadun silta, joka tulee Kimmelin viereltä harppaamaan joen ylitse tuo myös omat haasteensa. Toisaalta se samalla tuo auto- ja matkustajavirran yhden Joensuun parhaimman majoituspaikan vierelle.
Viikko sitten perjantaina maakuntalehti Karjalainen uutisoi korkean tason hyvinvointikeitaan etsivän rahoittajia. Maakunnan matkailupalvelun kehitysjohtajan vetämä hanke on edistynyt ja mitä ilmeisimmin toimitusjohtaja Hämäläisen viesti on tarkoitettu juuri tuohon hankkeeseen. Nyt suunnittelupöydälle rakennettu hyvinvointikeidas/kylpylä on kaavailtu tulevan Mehtimäen yliopisto- ja tiedepuistokampukselle, hivelemään ja hieromaan tutkijoiden sekä muiden alueella vierailevien aivo- ja hermonystyröitä. Hankkeen toivotaan myös tuovan alueelle turisteja ja(vihdoinkin) Pietarin ja Moskovan alueilla viritellään turistinuotan vetopaikkoja matkailututkimuksella. Myös Venäläistä rahaa haluttaisiin tulevaan matkailun riski-investointiin, joka ensi-istumalta hieman puistattaa.
Toisaalta tuntuu hyvältä, että Joensuussa on intoa kehittää kaupunkia ja suunnitella uusia työpaikkoja sekä investointeja. Kuitenkin nyt pitäisi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan. Jos Pohjois-Karjalan matkailun lippulaivan lipun, Kolin nostaja PKO tahtoo olla mukana kylpyläbisneksessä, niin eikös silloin pitäisi lyödä heti kättä päälle?
PKO:n omistaa lipo 43 000 pohjois-karjalalaista ja siten yrityksen ja kylpylän mahdollinen tuotto jää ylijäämäpalautuksina ja investointeina vahvistamaan maakunnan kansantaloutta sen sijaan, että joku muu organisaatio tai yritys kerää voiton omia tarkoituksiaan edistämään. Toisaalta taas Joensuun keskusta tarvitsee lisää kilpailua viihdesektorille, mutta uskon sen hoituvan tulevien keskustan rakennushankkeiden kautta parempaan kuntoon.
Joensuun kaupungintalolla pitää istua nyt pikaisesti alas ja tuoda nopealla aikataululla kaupunginvaltuuston istuntoon vaikkapa tiedonantoasiana nuo kaksi kylpylävaihtoehtoa. Olisipa hyvä kuulla myös toimitusjohtaja Hämäläisen suusta, olisiko hänellä mahdollisesti jo nopealla aikataululla pystyyn nostettava ehdotus kylpyläpuistosta. Hanketta on tarkasteltava myös sillä silmällä, että joen itaranta rakentuu myöskin rautatieasemalle tulevan matkakeskuksen tiimoilta, kuin myös Penttilän raitin ja rantabulevardin myötä. Joensuusta onkin kovaa vauhtia tulossa aivan toisenlaisen näköinen kaupunki ja siksi myös palveluita ja työpaikkoja on syytä rakentaa toiselle puolelle jokea.
Kolumni on julkaistu Radio Rexin nettisivuilla 20.3.2006 www.radiorex.fi
perjantaina, maaliskuuta 17, 2006
Ollakko vaiko eikö olla?
Suvi-Anne Siimeksen silta paloi roihuten koko viime vuoden. Puoluekokouksessa auki jäänyt kriisinhallintakanta näversi jatkuvasti kivenä kengässä. Siimes hävisikin eduskunnassa tässä asiassa omalle ryhmälleen eräässä äänestyksessä aivan täysin. Se oli puolueen puheenjohtajalle merkki pahasta myrskystä, joka keräsi jatkuvasti lisää voimaa aatteelliselta ulapalta.
Moni nainen, joka normaalisti on voinut äänestää demaria, on äänestänyt Siimestä. Näin minulle on vakuutettu. Siimes onkin fiksu, viehättävä ja filmaattinen nainen. Viime eduskuntavaaleissa keskustelimme hänen kanssaan eräässä vaalipaneelissa, joka pidettiin ylioppilaskunnassa. Paneelin jälkeen sanoin vasemmiston ehdokkaana olleelle Järvisen Annille, että olipa mukava ja leppoisa tilaisuus. En tiennytkään, että Siimes ajattelee niin monista asioista samoin kuin minä.
Siimes on myös tehnyt pitkän päivätyön Paavo Lipposen hallituksen ministerinä ja hän on tuonut vasemmistolaisuutta modernisti ja arkisella tavalla esille. Kunnioitan kovasti Siimeksen politiikan taitoja ja arkisen elämän fiiliksen tuomista siihen. Toivonkin hartaasti, että hän osallistuisi myös jatkossa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja olisi jotenkin mukana rakentamassa tulevaisuuden modernia vasemmistolaisuutta. Aivan hyvin joku meidän SDP:n ministereistä voisikin nimittää hänet johonkin yhteiskunnalliseen tehtävään, johon hänellä olisi osaamista ja annettavaa, esimerkiksi eduskunnan uuden ulkopoliittisen tutkimuskeskuksen vetäjäksi.
Olen tehnyt läheistä yhteistyötä vasemmistoliiton edustajien kanssa kahdessa eri paikassa. Maakuntahallituksessa meillä oli vasemmistoliiton edustaja samassa ryhmäkokouksessa ja erityisen hyvät muistot minulla on Joensuun peruspalvelulautakunnan vasemmistoryhmittymän toiminnasta. Merkittäviä ajatusristiriitoja ei kummassakaan esiintynyt ja politiikka oli ihmisläheistä, työntekijöiden sekä erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten etua puolustavaa. Tämä yhteistyö toi meille lautakunnassa yhden äänen enemmistön ja monesti asioista päätettiin äänin 6-5 meidän ryhmittymän ja poliittisen linjan hyväksi. Vasemmistoyhteistyö ei ole tuntunut aatteellisesti kaukaiselta ja myöskin vaaleissa tämä yhteistyö on ollut helppoa.
Tulevana viikonloppuna on SDP:lle tarjolla vaaliliitto vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa ensi eduskuntavaaleissa. Vihreiden Tarja Cronberg on ollut aiemmin sosialidemokraatti ja enkäpä nyt tiedä olisivatko hänen ajatuksensa nykyisessäkään SDP:ssä mitenkään erikoisia tai poikkeavia. Myöskin toinen ehdokaspaikkaa kärkkyvä, vasemmistoliiton edustajana Rääkkylässä toimivalla Tapio Hämäläisellä on myös pikainen kokemus sosialidemokraateista, joten vaaliliitossa ei aatepoliittisesti suuria eroja puolueiden kärkinimien välillä tulisi olemaan.
Punavihreä vaaliliitto ei kuitenkaan tule viikonloppuna olemaan SDP:n piirikokouksessa läpihuutojuttu. Vaikka syntyvällä teknisellä vaaliliitolla on poliittista yhtenäisyyttä, pistää opposition puoluejohtajan ottaminen yhteiselle listalle monet miettimään tulevaa vaalitaistoa. Kamppaillaanko vaalitilaisuuksissa saman listan ehdokkaita vastaan oppositiopolitiikalla ja voiko Cronberg ylipäänsä jättää vihreiden puheenjohtajana oppositiopolitiikan hyödyntämättä? Moni yhteydenottaja on myös sanonut, että miksi auttaa vihreitä, koska se paikka näyttäisi olevan pois yhdeltä nykyiseltä istuvalta kansanedustajalta ja, että eikö voitaisi sopia keskustan kanssa, että kukaan ei ota vihreitä kumppanikseen, niin asia olisi silloin kunnossa.
On totta, että niin Hämäläisellä kuin myös Cronbergillä on mahdollisuus mennä lävitse tuon vaaliliiton tiimoilta. Sosialidemokraateilla on taas paljon paremmat mahdollisuudet saavuttaa kolmaskin paikka kahden suhteellisen varman sijasta. Joka tapauksessa nykyisten laskelmien mukaan tuo paikka on varmasti pois keskustalta, joka on sekin tärkeä asia, kun pääministerin nuijaa jaetaan vaalien jälkeen.
Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisen Avustajan Posti -kolumnipalstalla 15.3.
Moni nainen, joka normaalisti on voinut äänestää demaria, on äänestänyt Siimestä. Näin minulle on vakuutettu. Siimes onkin fiksu, viehättävä ja filmaattinen nainen. Viime eduskuntavaaleissa keskustelimme hänen kanssaan eräässä vaalipaneelissa, joka pidettiin ylioppilaskunnassa. Paneelin jälkeen sanoin vasemmiston ehdokkaana olleelle Järvisen Annille, että olipa mukava ja leppoisa tilaisuus. En tiennytkään, että Siimes ajattelee niin monista asioista samoin kuin minä.
Siimes on myös tehnyt pitkän päivätyön Paavo Lipposen hallituksen ministerinä ja hän on tuonut vasemmistolaisuutta modernisti ja arkisella tavalla esille. Kunnioitan kovasti Siimeksen politiikan taitoja ja arkisen elämän fiiliksen tuomista siihen. Toivonkin hartaasti, että hän osallistuisi myös jatkossa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja olisi jotenkin mukana rakentamassa tulevaisuuden modernia vasemmistolaisuutta. Aivan hyvin joku meidän SDP:n ministereistä voisikin nimittää hänet johonkin yhteiskunnalliseen tehtävään, johon hänellä olisi osaamista ja annettavaa, esimerkiksi eduskunnan uuden ulkopoliittisen tutkimuskeskuksen vetäjäksi.
Olen tehnyt läheistä yhteistyötä vasemmistoliiton edustajien kanssa kahdessa eri paikassa. Maakuntahallituksessa meillä oli vasemmistoliiton edustaja samassa ryhmäkokouksessa ja erityisen hyvät muistot minulla on Joensuun peruspalvelulautakunnan vasemmistoryhmittymän toiminnasta. Merkittäviä ajatusristiriitoja ei kummassakaan esiintynyt ja politiikka oli ihmisläheistä, työntekijöiden sekä erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten etua puolustavaa. Tämä yhteistyö toi meille lautakunnassa yhden äänen enemmistön ja monesti asioista päätettiin äänin 6-5 meidän ryhmittymän ja poliittisen linjan hyväksi. Vasemmistoyhteistyö ei ole tuntunut aatteellisesti kaukaiselta ja myöskin vaaleissa tämä yhteistyö on ollut helppoa.
Tulevana viikonloppuna on SDP:lle tarjolla vaaliliitto vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa ensi eduskuntavaaleissa. Vihreiden Tarja Cronberg on ollut aiemmin sosialidemokraatti ja enkäpä nyt tiedä olisivatko hänen ajatuksensa nykyisessäkään SDP:ssä mitenkään erikoisia tai poikkeavia. Myöskin toinen ehdokaspaikkaa kärkkyvä, vasemmistoliiton edustajana Rääkkylässä toimivalla Tapio Hämäläisellä on myös pikainen kokemus sosialidemokraateista, joten vaaliliitossa ei aatepoliittisesti suuria eroja puolueiden kärkinimien välillä tulisi olemaan.
Punavihreä vaaliliitto ei kuitenkaan tule viikonloppuna olemaan SDP:n piirikokouksessa läpihuutojuttu. Vaikka syntyvällä teknisellä vaaliliitolla on poliittista yhtenäisyyttä, pistää opposition puoluejohtajan ottaminen yhteiselle listalle monet miettimään tulevaa vaalitaistoa. Kamppaillaanko vaalitilaisuuksissa saman listan ehdokkaita vastaan oppositiopolitiikalla ja voiko Cronberg ylipäänsä jättää vihreiden puheenjohtajana oppositiopolitiikan hyödyntämättä? Moni yhteydenottaja on myös sanonut, että miksi auttaa vihreitä, koska se paikka näyttäisi olevan pois yhdeltä nykyiseltä istuvalta kansanedustajalta ja, että eikö voitaisi sopia keskustan kanssa, että kukaan ei ota vihreitä kumppanikseen, niin asia olisi silloin kunnossa.
On totta, että niin Hämäläisellä kuin myös Cronbergillä on mahdollisuus mennä lävitse tuon vaaliliiton tiimoilta. Sosialidemokraateilla on taas paljon paremmat mahdollisuudet saavuttaa kolmaskin paikka kahden suhteellisen varman sijasta. Joka tapauksessa nykyisten laskelmien mukaan tuo paikka on varmasti pois keskustalta, joka on sekin tärkeä asia, kun pääministerin nuijaa jaetaan vaalien jälkeen.
Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisen Avustajan Posti -kolumnipalstalla 15.3.
keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006
Kauppapalvelua
Se taisi olla Elinan lähikauppa, jos nyt muistan oikein. Sieltä ne haettiin, merkkarit, kirput ja tuttifrutit ja lauantai oli se päivä. Pitkä mäki ylös ja pienen lähikaupan erikoisen hyvän tuoksuiseen miljööseen vaivihkaa namuja tarkkailemaan. Kaupan täti kauhoi sitten halutut ja tarkoin valitut namut paperipussiin, jotka myöhemmin nautittiin hyvin varjellussa paikassa. Karkkipäivä ja viikkoraha on säästämisen kannalta vähän huono yhdistelmä viisivuotiaalle.
Nuo ajatukset pyrähtivät mieleen, kun rupesin joku päivä pähkäilemään suomalaisen päivittäistavarakaupan keskittymistä. Ruuan myyminen ihmisille on yksi parhaimmista bisneksistä, mitä nyt oikeastaan voi olla. Nimittäin harvempi meistä nyt syömättä voi olla hyvin pitkiä aikoja. Nyt Suomessa on kolmella suurimmalla kauppaketjulla on hallussa 90 prosenttia markkinoista. Muissa pohjoismaissa tilanne on yhdessä vielä suurempi ja lopuissa noin 80 prosentin kieppeillä.
Tämä kehitys on kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ja samaan aikaan myös kansainväliset toimijat ovat rantautuneet Suomen markkinoille erityisesti erikoistavarakauppaan, mutta myöskin jossakin määrin myös päivittäis- eli ruokakauppaan. Suomalaiset ketjut taas tähyilevät maamme lähialueille ja monet kokeilut sinne on jo tehty. Viimeksi Talouselämä -lehdessä kauppias Kyösti Kakkonen kertoi kiinnostuksestaan Venäjän loputtomille markkinoille. Tokmanni -konsepti varsinkin, mikäli se löytää jonkun suuremman ruokaosaajan kumppanikseen, voi olla naapurimaassa hyvin toimiva ja tuottava vientibisnes.
SOK on Suomen päivittäistavarakaupan johtaja. Se oli sitä jo ennen Spar -kauppojen valtausta. Pohjois-Karjalassa S-ryhmällä on erittäin vahva asema ja asiakasomistajapeitto on pian monin paikoin lähes suurempi kuin seurakunnan. Tästä maakunnasta kaikkia Spar -kauppoja ei mitä ilmeisemmin siirretä S-ryhmän alle juuri vahvan markkina-aseman johdosta. Mitkä jäljelle jäävät ovat on nähtävänä kevään aikana Osa varmaankin yritetään saada lopetetuksi pois kilpailemasta markkinoilta.
Suurten ryhmien hakiessa ns. logistisia hyötyjä on ruokakauppoihin tullut monistuspiirteitä. Kaupoista löytyy tietty tuhatmäärä usein samoja tuotteita riippuen sen brändistä ja liiketarkoituksesta. Nämä opit on pitkälti matkittu suurilta globaaleilta yrityksiltä, kuten Lidliltä ja Wallmartilta. Tämä päivittäistavarakaupan ns. amerikkalaistuminen on varsin huolestuttavaa. Nyt, kun myös tukkukauppa Inex -partnersin ja Wihurin järjestelyiden johdosta entisestään keskittyy, niin erikoisuus ryhtyy katoamaan pikkuhiljaa tiukan ketjuohjauksen tieltä. Niinkään asiakkaan toiveita ei katsota muutoin kuin ostostottumusraporteista, jotka saadaan helposti sähköisistä kassakoneista.. Ketjut taas sanovat tätä asiakkaan eduksi, joka näkyy kauppalaskun lopussa.
Joensuussa on onneksi vielä muutamia kauppoja, josta saa erikoisempia ja paikallisia tuotteita. Pelkään pahasti, että pian nämä ovat historiaa samaan tapaan kuin kaupantäti, joka lateli haluamani namut paperipussiin. Siksipä pelkän tiukan liiketoiminnan rinnalla tulisi pitää esillä myös logistisesti vaikeampia tuotteita, kuten mm. paikallisten tuottajien tarjoamia erikoisherkkuja sekä tuoretta lähivesien kalaa ja mätiä sekä hyvää, pulskasta possusta, lampaasta tai sonnista otettua lihaa tai vaikkapa erikoisempana lapista tuotuja savustettuja poronkieliä. Silloin ei tarvitsisi sitä samaa lauantaimakkaraa samanlaisesta paketista aivan joka päivä laittaa tuontileipomon leivän päälle. Siinäpä sitä on maanantaiaamun aamupalaveriin miettimistä Keskon ja SOK:n paikallisjohdolle.
Yhden suuren mahdollisuuden myös erikoisruokatavarakauppaan tuo Joensuuhun pian valmistuva keskustan uusi liikekortteli. Tuohon "kolhoosiin" on tulossa nopeasti arvioiden noin parisensataa uutta palvelualan työpaikkaa. Etenkin vaatekauppa odottaa lisätiloja ja toivottavasti se tuo myös uutta kilpailua nyt varsin ketjuutuneelle ja kuluneelle yökerhotoiminnalle. Samalla se tuo kaivattua uutta kilpailua muutamien suurten teollisalueiden liepeille pesiytyneiden kauppakeskusten rinnalle ja tuo uutta eläväistä ilmettä ja korkeaa profiilia kaupunkiin.
Kolumni on julkaistu ilmaisjakelulehti Karjalan Heilissä 1.3.2006
www.karjalanheili.fi
Nuo ajatukset pyrähtivät mieleen, kun rupesin joku päivä pähkäilemään suomalaisen päivittäistavarakaupan keskittymistä. Ruuan myyminen ihmisille on yksi parhaimmista bisneksistä, mitä nyt oikeastaan voi olla. Nimittäin harvempi meistä nyt syömättä voi olla hyvin pitkiä aikoja. Nyt Suomessa on kolmella suurimmalla kauppaketjulla on hallussa 90 prosenttia markkinoista. Muissa pohjoismaissa tilanne on yhdessä vielä suurempi ja lopuissa noin 80 prosentin kieppeillä.
Tämä kehitys on kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ja samaan aikaan myös kansainväliset toimijat ovat rantautuneet Suomen markkinoille erityisesti erikoistavarakauppaan, mutta myöskin jossakin määrin myös päivittäis- eli ruokakauppaan. Suomalaiset ketjut taas tähyilevät maamme lähialueille ja monet kokeilut sinne on jo tehty. Viimeksi Talouselämä -lehdessä kauppias Kyösti Kakkonen kertoi kiinnostuksestaan Venäjän loputtomille markkinoille. Tokmanni -konsepti varsinkin, mikäli se löytää jonkun suuremman ruokaosaajan kumppanikseen, voi olla naapurimaassa hyvin toimiva ja tuottava vientibisnes.
SOK on Suomen päivittäistavarakaupan johtaja. Se oli sitä jo ennen Spar -kauppojen valtausta. Pohjois-Karjalassa S-ryhmällä on erittäin vahva asema ja asiakasomistajapeitto on pian monin paikoin lähes suurempi kuin seurakunnan. Tästä maakunnasta kaikkia Spar -kauppoja ei mitä ilmeisemmin siirretä S-ryhmän alle juuri vahvan markkina-aseman johdosta. Mitkä jäljelle jäävät ovat on nähtävänä kevään aikana Osa varmaankin yritetään saada lopetetuksi pois kilpailemasta markkinoilta.
Suurten ryhmien hakiessa ns. logistisia hyötyjä on ruokakauppoihin tullut monistuspiirteitä. Kaupoista löytyy tietty tuhatmäärä usein samoja tuotteita riippuen sen brändistä ja liiketarkoituksesta. Nämä opit on pitkälti matkittu suurilta globaaleilta yrityksiltä, kuten Lidliltä ja Wallmartilta. Tämä päivittäistavarakaupan ns. amerikkalaistuminen on varsin huolestuttavaa. Nyt, kun myös tukkukauppa Inex -partnersin ja Wihurin järjestelyiden johdosta entisestään keskittyy, niin erikoisuus ryhtyy katoamaan pikkuhiljaa tiukan ketjuohjauksen tieltä. Niinkään asiakkaan toiveita ei katsota muutoin kuin ostostottumusraporteista, jotka saadaan helposti sähköisistä kassakoneista.. Ketjut taas sanovat tätä asiakkaan eduksi, joka näkyy kauppalaskun lopussa.
Joensuussa on onneksi vielä muutamia kauppoja, josta saa erikoisempia ja paikallisia tuotteita. Pelkään pahasti, että pian nämä ovat historiaa samaan tapaan kuin kaupantäti, joka lateli haluamani namut paperipussiin. Siksipä pelkän tiukan liiketoiminnan rinnalla tulisi pitää esillä myös logistisesti vaikeampia tuotteita, kuten mm. paikallisten tuottajien tarjoamia erikoisherkkuja sekä tuoretta lähivesien kalaa ja mätiä sekä hyvää, pulskasta possusta, lampaasta tai sonnista otettua lihaa tai vaikkapa erikoisempana lapista tuotuja savustettuja poronkieliä. Silloin ei tarvitsisi sitä samaa lauantaimakkaraa samanlaisesta paketista aivan joka päivä laittaa tuontileipomon leivän päälle. Siinäpä sitä on maanantaiaamun aamupalaveriin miettimistä Keskon ja SOK:n paikallisjohdolle.
Yhden suuren mahdollisuuden myös erikoisruokatavarakauppaan tuo Joensuuhun pian valmistuva keskustan uusi liikekortteli. Tuohon "kolhoosiin" on tulossa nopeasti arvioiden noin parisensataa uutta palvelualan työpaikkaa. Etenkin vaatekauppa odottaa lisätiloja ja toivottavasti se tuo myös uutta kilpailua nyt varsin ketjuutuneelle ja kuluneelle yökerhotoiminnalle. Samalla se tuo kaivattua uutta kilpailua muutamien suurten teollisalueiden liepeille pesiytyneiden kauppakeskusten rinnalle ja tuo uutta eläväistä ilmettä ja korkeaa profiilia kaupunkiin.
Kolumni on julkaistu ilmaisjakelulehti Karjalan Heilissä 1.3.2006
www.karjalanheili.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
