Vuoden kolmastoista kuukausipalkka?

Hallitus ajelehti ilman selkeää tahtoa Venäjän puutullikysymyksessä liian kauan ja nyt valtion rahalla “osaostetaan” puuta suomalaisiin jalostuslaitoksiin. Ennennäkemättömällä pikapäätöksellä kaikessa kesän hiljaisuudessa tehtiin päätös, jolla niille metsänomistajille, jotka myyvät puuta niin normaalisti kuin satunnaisestikin annetaan lähes 1,2 miljardia markkaa eli lipo parisataa miljoonaa euroa vuodessa verohelpotuksina.

Saman verran, jonka esimerkiksi SDP:n lapsiperheiden tukemiseen tarkoitettu maksuton päivähoito -tavoite maksaisi. Tuo luvattu noin 200 miljoonaa on myöskin puolet vähemmän kuin valtiovarainministeri Katainen aikoo ripotella meille pieni- ja keskituloisille verokannustimia. Se on myös yllättäen vähemmän kuin keväällä tehty päätös käyttää 225 miljoonaa euroa puuhuollon turvaamiseen “metsäauto- ja yksityistietukena”.

Suomalainen metsätalous on tuottavaa toimintaa ja usealle sadalletuhannelle suomalaiselle perheelle metsän myyntitulot ovat vuoden kolmastoista kuukausipalkka. Pelkästään perhemetsien omistajat saavat hakkuistaan 1,5 miljardia vuodessa, mikäli uskominen on Suomen metsäyhdistyksen eli suomalaisen metsäalan toimijoiden www.forest.fi -sivustoa ja miksipä emme uskoisi.

Nyt siis nämä metsänomistajat, jotka jo saavat “yhden kuun ylimääräisen palkan metsästä” saavat siihen vielä verokannustimena noin 200 miljoonaa euroa valtiolta. Toivottavasti ei vain nyt synny tuloloukkuja, kuten Kataisen mukaan yksinhuoltajaäidille verohelpotuksista tulee.
Äkkipäätään ajatellen puukauppaa varmaan noin vauhditetaan. Tuosta veroalesta on pakko muuten tehdä pysyvä etuus eli vapauttaa verotuksesta pysyvästi metsänmyynti, muuten muutaman vuoden kuluttua taas puukauppa tyssää jametsäteollisuus seisoo. Valtion taloudenhoidon kannalta olisi ollut järkevä liittää joku sanktio metsäveron alentamiseen.

Puukauppaa olisi voinut kiihdyttää esimerkiksi määräaikaisella metsän kiinteistöverolla. Puun myyjiltä veroa ei olisi peritty. Tämä olisi herättänyt monen metsänomistajan ja perikunnan pähkäilemään toisella tapaa metsänhoito- ja mahdollista hakkuusuunnitelmaa. Temppuja on muitakin, mutta sinisenä ajatuksena tuossa verohelpotuspäätöksessä olisi porkkanan lisäksi pitänyt tarjota myös keppiä, eikä pelkästään kylvää metsänomistajien taskuun ylimääräisiä verohelpotuksia, joille ei ainakaan ole mitään sosiaalista tai tuloja tasaavaa perustetta.

“Otetaan kaikilta niiltä, joilla on vähän ja annetaan niille, joilla on jo paljon”, on näköjään tämän Kataisen-Vanhasen kehittyvien maakuntien robinhood-hallituksen toimintalinja. Sähköveroa ja polttoaineveroa, terveyskeskus- ja päivähoitomaksuja ja jopa laitoshoidon maksuja on korotettu reippaasti. Niitä me kaikki saamme maksaa joka päivä enemmän valtion kirstuun.

Tästä kirstusta Kataisen-Vanhasen “etupiirihallitus” jakaa sitten omille äänestäjä- ja edunsaajaryhmilleen veroetuja päätös kerrallaan Näinhän se on, vai mitä pitäisi ajatella perintöveron helpotuksista yrityksille ja maatiloille, uusien autojen verohelpotuksista ja nyt metsänomistajille tehtävästä n. 200 miljoonan lisätulonsiirrosta tai aiemmasta puuhuoltoa turvaavasta 225 miljoonan euron “metsäautotietuesta”. Tavalliset palkansaajat on nyt pantu maksamaan varakkaille suuntautuvat verohelpotukset ja tuloerot ja eriarvoisuus kasvavaa.

Keskustan ja etenkin kokoomuksen politiikan arvot ovat kylmenneet ja toimintapa on kaupallistunut. Politiikkaa myydään niin toimituksille kuin kansalaisille viestintä- ja mainostoimisto-opein samaan tapaan kuin Coca Colaa hypermarketeissa. Eipä voi muuta todeta kuin, että Vanhasen ja Kataisen johtamilta aatteilta on unohtunut perinteiset suomalaiset perusarvot; oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus. Tilalle on astunut mafiaelokuvista tuttu lähipiirien etujen junailu ja parantelu sekä kaikesta huokuva ylimielisyys sekä puolitotuuksiin piiloteltu asioiden sumuttaminen.

Onneksi sosialidemokraatit ovat aina pystyneet palauttamaan porvarihallitusten lyhyiden taipaleiden jälkeen kansan luottamuksen demareiden tunnepolitiikkaan, jossa myös vaalilupauksistakin pidetään kiinni. Tällä tiellä SDP:npuheenjohtaja Jutta Urpilainen on nyt jo näyttänyt suuntaa ja hän on aloittanut sen hyvin.

Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 15.8.2008