Suomen euroviisujuontajat?

Heh. Paukaisinpa Iltalehteen mielipidekirjoituksen. Ihan euroviisujuontajista. Oli ihanaa kirjoittaa aivan hömppää perusteellisen retorisen kirjoittamisen sijaan. Tosin tuli hieman kiireellä laitettua ja kielenhuolto jäi huonoksi. Iltalehti oli tämän kylläkin korjaillut, eikä tarvinnut punastella julkaisun jälkeen. Ja kuvien kanssa oli kirjoitus siellä perjantaina. Heh.

Tuo ajatus tuli jo useita kuukausia sitten mieleen. Olin katsomassa Irina Björklundin sahansoittokeikkaa Juttutuvassa. Se oli aivan loistava. Hän lauloi siellä venäjäksi, suomeksi, ranskaksi ja muistaakseni vielä englanniksikin. Siitä sitten syntyi tämä ajatelma.

Keikan jälkeen Bjöklund istu siinä pääpuolen isossa pöydässä tuttujensa kanssa. Varsin välitön ja tolkun oloinen ihminen. Mie istuin viereisessä pöydässä muutaman elokuva-alan ammattilaisen kanssa. Tulipa siinä sitten puhuttua tuosta ideasta euroviisujuontajiksi. Niipäs sitten eräs tuttuni, joka etsii mainoksiin ja elokuviin roolihenkilöitä käväisi kysäisemässä hänelle tutulta näyttelijättarelta, joskos häntä tämä kiinnostaisi. Björklund tuntui olevan varsin otettu ja kiinnostunut asiasta. Niinpäs nyt sitten vähän ajan kuluttua ajattelin, että pannaanpas tämä asia nyt lehteen ja katotaan ottaa asia tätä kautta tuulta.

Tosin voin olla jo nyt varma, että tuo kirjoitus poikii jatkojuttuja...


Alla Iltalehdessä julkaistu kirjoitus.

"Suomen euroviisujuontajat?

Suomella on kunnia Lordin ansiosta toimia ensi kerralla historiallisestieuroviisuisäntänä. Tapahtumapaikka on saatu päätettyä ja järjestelyt ovattäydessä pohdinnassa.

Järjestävän maan kannalta kasvot isäntämaalle antavat satojentiedotusvälineiden maasta välittämät raportit ja kuvaspektaakkelit. Välittömät kasvot finaaliin tuovat juontajat ja heidän lavakommentitsuorassa voittajan ratkaisevassa lähetyksessä. Siksi on suuri merkitys,ketkä edustavat tällöin Suomea sekä selostavat Suomen finaalia Euroopanlaajuisessa suorassa lähetyksessä.

Viime aikojen Suomen suosituimmat valkokankaan ja tv-kuvaruudunvalloittajat ovat olleet pariskunta Irina Björklund ja Peter Franzen.Molemmilla on kansainvälistä kokemusta ja näyttelijäntyön jälki onsaavuttanut suomalaisten sydämen. Pari on varsin kansainvälinen jatietääkseni kielitaito on heillä varsin hyvä ja monipuolinen.

Minusta Björklund/Franzen -pari olisi oiva käyntikortti Suomestajuontamaan Suomen euroviisufinaalia. Ramppikuumeestakaan tuskin meidänsuomalaisten tarvitsee olla kovin huolissaan heidän lavalla ollessaan.

Ylen kannattaisi nyt pikaisesti kiinnittää pariskunta viisufinaaliin,etteivät vain heidän normaalit elokuvatyöt estä tätä mahdollisuutta."

3 Kruunua

Studio 51 ja toinen loistokas ja typerä baari Kampissa on nyt sitten tarkastettu. (nimi ei syöpynyt mieliin), niin Lux:han se oli.

Nämä elintapa-akvaariot eivät saaneet valtimoita tykyttämään. Kiinalaisten taistelukalojen tyylillä liikkuvat ja pukeutuvat ihmiset katsoivat siellä toisiaan nenän vartta pitkin. Jotkut taas tuntuivat säästäneen kuukauden käydäkseen siellä. Onpahan mistä viikolla koulussa ja töissä puhua. Voin kuvitella hyvin ne tämän päiväiset puhelinsoitot; "Voi, en jaksa nyt lähteä salille, kun olin eilen luxissa." Yliarvostettua puuhaa, sanon minä. Ja niistä ei lehdissä kirjoitettaisi ellei vipit olisi jaettu oikein. Olut 36 markkaa jne.

Perjantai-ilta alkoi muuten hauskasti. Vähän vaille viisi olin lähdössä töistä. Olen viikon tuuraillut kolleegaani viestintäpäällikköä Halosta ja viimeiset haastattelut Kapiteelin myynnistä oli saatu hoidettua . Puhelin soi ja pomo, ministeri Heinäluoma kysyi, jos lähdettäis pienelle iltapalle rennommin töistä jutustelemaan. Koleega Hannu oli paikalla kanssa ja lähti myös messiin.

3 KRUUNUA

3 kruunua, Kruunhaassa on kiva paikka. Sieltä saa läskisoossia, joka ei nyt ole kauhean maireasti tehty, mutta soossia kuitenkin. Listalta löytyy myös normaalin miehen lempilapset oopperaleivät, lihapullat ja pihivit. Perusruokaa ja sitten on hienompiakin juttuja. Kuulema on ollut myös Loka-laitisen kantapaikka. Eli kokolihaasyövät heteromiehet, sinne siis.

Ilta oli hauska, monta tarinaa kuten Sörkan laki, normaalit ruokajuomat ja lakon johtaminen ao. baarista tarinoitiin reilun tunnin iltapalalla. Hauskaa oli, vaikka naurun liukastusta ei juuri nautittukkaan. Eerolle pitää nostaa hattua avustajiensa moisesta huomioimisesta.

Ps. Sörkan laki tarkoittaa, sitä kun istutaan iltaa ja sitten loppuillasta tulee laskunmaksun aika, jolloin todetaan Sörkan laki ja lasku tasataan kaikkien kesken tasan. Yleensä joukossa on joku, joka on ottanut huomattavasti paljon vähemmän, jolloin hän joutuu kärsimään muiden iloittelua.

Postres ja Savotta

Kävinpäs äsken syömässä Posters -nimisessä ravintolassa. Pakko on kirjoittaa ja kehua, sillä niin positiivinen poikkeus oli tämä ravintola Helsingin keskustapaikoissa. Kolmen ruokalaijin lounas 19 e. Eli halpa. Palvelu aivan loistavaa, jopa ruokaliinat laitettiin polville. Miljööö pieni, mutta intiimi. Ruoka erinomaista ja gourmeeta ja erikoista. Laitettu hyvin ja esteettisesti lautaselle. Postres tarkoittaa kuulema Espanjaksi jälkiruokaa. Suosittelen kaikille. http://www.postres.fi/.


SAVOTTA

Toinen eksoottinen on ravintola Savotta. Kattaus on eriparilautasia, vesi tarjoillaan koskenkorvapulloista, ruoka päreeltä. Pontikkaa löytyy listalta. Se on ihan tuomiokirkkoa vastapäätä. Emäntäpukuiset savonmurretta matkivat tarjoilijat ovat rempsakoita ja mukavia. Sisustus on tukkikämpän kopiointia ja ruoka sen mukaista. Kalaa ja lihaa sekä sieniä. Hyvät pöperöt ja erikoinen miljöö. Samaa ketjua Saslikin, Saaren ja Saagan kanssa. http://www.asrestaurants.com/ Kannattaa sielläkin pistäytyä.


AINO

Ravintola Aino sitten korttelin toisella puolella Esplanadin varrella on sitten toinen paikka, josta saa maakuntaruokia. Sekin on ihan mukava paikka.

Mielipiteen hinta?

Toimittaja Anna Politskovskajan murha viime lauantaina tuntui pahalta. En nyt tiedä miksi se niin erityisen pahalta tuntui, sillä en tuntenut tai koskaan tavannut tuota henkilöä. Kuitenkin olin seurannut hänen kirjoitteluaan useita vuosia ja lukenut hänen tekemiään kirjoja. Naisen, ihmisoikeustaistelijan ja demokratian ritarin raaka surma laittoi kuitenkin minusta tietyllä tavalla puolipisteen avoimelle draamalle, joka edelleenkin jatkuu Tshetsheniassa.

Politskovskajan kirjat Tshetshenian sota, Toinen Tshetshenian sota ja Putinin Venäjä kertovat omaa korutonta kieltään epäkohdista, joita hän Venäjällä havaitsi. Erityisesti kirjat Tshetsheniasta eivät ole mukavaa luettavaa. Hän kuvaa niissä sen verran värikkäästi julmuuksista, kuten kidutuksia ja raiskauksia, joita siellä hänen mukaansa järjestelmällisesti tehdään.

Sodasta ei kirjoissa kerrota enää niinkään olevan kysymys, vaan pikemminkin sodan lakien mukaisista julmuuksista ja bisnekseksi muutetusta terrorista, joista alueen ihmiset joutuvat kärsimään. Siellä, kun kirjojen mukaan tapana on esimerkiksi kidnapata perheenjäsen, jonka perhe voi sitten ostaa elävänä tai kuolleena tiettyä summaa vastaan vapaaksi tai haudattavaksi. Vaihtoehtona on katoaminen. Täytyy myöntää, että mietin välillä noita teoksia lukiessani, voisivatko nämä tekstit olla tshetshenisissien sotapropagandaa, mutta en ikinä oikein itse siihen sitten kuitenkaan päätynyt.

Maailmassa on ollut useita rohkeita naisia, jotka ovat nousseet demokratian esitaistelijoiksi. Esimerkiksi bandiittikuningatar Phoolan Devi Intiassa taisteli kastittomien ja etenkin kastittomien naisten ihmisoikeuksien puolesta ja sai aikaan muutoksia maan asenteisiin. Burman Aung San Suu Kyi, joka on sotilasjuntan asettamassa kotiarestissa, toi maahan demokratian pilkahduksen. Samaan porukkaan lasken myös Politskovskajan. On hyvä muistaa, että meillä on edelleenkin useissa maissa edelleen useita demokratian esitaistelijoita, joiden kohtaloon tulisi kiinnittää enemmän maailmanlaajuista huomiota.

Suomalaisena olen ollut huolissani fasismin ja natsismin esiinmarssista Venäjällä. Pietarissa ja Moskovassa on pahoinpidelty ja surmattu useita ulkomaalaisia lapsia ja opiskelijoita. Kontupohjan etninen mellakka, olipa se nyt järjestetty tai rikollisten välien selvittely, toi Pohjois-Karjalasta katsoen Venäjän kansallisuusongelmat lähes kotiporstuaan. Tämä kehitys tulee laittaa maassamme merkille ja asiasta on syytä käyttää puheenvuoroja useampikin. Suomalaisten poliitikkojen ja kansalaisaktivistien on uskallettava ottaa nämä vakavat asiat esille ja kiinnittää asiaan myös naapurimaan politiikkojen huomio.

Putinin lausunto Politskovskajan murhan selvittämisestä oli oikea teko. Nyt vielä tarvitaan teko ja sen jälkeen muita tekoja. Putinille sopisi nyt puheenvuoro demokratiasta, vapaasta lehdistöstä sekä mielipiteen ilmaisun vapaudesta. Hänellähän on nykyinen virkakausi loppupuolella ja maan tulevaisuuteen on tarve katsoa vahvan taloudellisen kehityksen jälkeen. Puheenvuorossa voisi olla Tony Blairin tyylistä tulevaisuusajattelua. Tosin taidan olla vähäsen huono henkilö neuvonantajaksi Venäjän presidentille ja eikäpä siinä maassa ole tapana ollut neuvoja paljon ottaakaan muiden maiden poliitikoilta tai ajattelijoilta.

Mutta niin tai näin. Jospa kirjoituksen ajatus kuitenkin päätyisi Venäjän uuden suurlähettilään, Putinin läheisen edustajan lehdistökatsauksiin.

Kolumni on julkaistu kaupunkilehti Karjan Heilissä 11.10.2006