Tarvittaisiinko lastenohjelmiin suojalaseja?

Mukava olisi kirjoittaa kuntavaaliasioista, mutta en nyt niin tee. Minusta nyt on tärkeämpää keskittyä lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen ja ajatuksiin, miten voisimme vaikutta näihin asioihin. Keskustelua, ajatuksia ja tekoja tarvitaan tälle sektorille. Se on politiikkaa, jota tarvitaan, olivatpa sitten vaalit tulossa tai eivät.

Kuntavaalit katkaisivat keskustelut niistä tärkeistä toimista, joita maan hallitukselta odotetaan Jokelan ja Kauhajoen kouluturmien jälkeen. Edelleenkin saamme lukea erilaisista koulu-uhkailuista lähes viikoittain eri lehdistä. Vaalien jalkoihin jäi myös kuluttajaviraston tekemä päätös kieltää väkivaltaiset mainokset. Se oli hyvä ja tervetullut positiivinen uutinen. Se on tärkeä signaali siitä, että väkivaltaa tv -mainonnassa ei hyväksytä ja siihen myös Suomessa puututaan.

Olen jo pitkään ihmetellyt viikonloppuaamuisin televisiosta tulevien lastenohjelmien mäiskettä ja pauketta. On Pokemoneja, Batmania, Transformersia, Teini-ikäistä kilpikonnaa ja montaa muuta. Miekansivalluksia, heittotähtiä, karatehyppyjä, ilkeyttä, pahuutta, tuskanhuutoja, taisteluhuutoja ja mitä ihmeellisimpiä aseita. Mielikuvituksellista väkivaltaa - väkivaltaa, joka on osatodellista lasten mielissä. Ohjelmissa käsikirjoittajien laatimat ongelmatilanteet ratkaistaan sankaruusväkivalalla - ei puhumalla, neuvottelemalla tai kompromisseja tekemällä. Käytösmallina nuo opit ovat vähän huonoja.

Suinkaan kaikki kanavat eivät esitä näitä väkivaltakuvaelmia. Yleisradio on jopa laatinut hyvät ja julkiset periaatteet lastenohjelmilleen ja niitä voi tarkastella ja arvioida ylen kotisivuilla internetissä.. Niiden mukaan ylen ohjelmisto pyrkii tukemaan lapsen tasapainoista kasvua sekä positiivisen minä- ja maailmankuvan muodostumista. Yleisradion ohjelmapolitiikka minusta myös vastaa sisällöltään noita ohjeita.

Se mitä lapset televisiosta katsovat on vanhempien vastuulla ja päätettävissä. Se mitä Suomessa saa ylipäänsä televisiosta (ja siten myös lapsille) esittää on taas yhteiskunnan päätettävissä. Tästä väkivaltamainonnan kielto on hyvä osoitus.

On hyvä laittaa merkille, että leluteollisuus on hyvin tuottavaa bisnestä. Tv-sarjojen, sarjakuvien ja videopelien pelihahmot on jalostettu mitä erilaisimmiksi oheistuotteiksi, leluiksi, joita markkinoidaan lapsille niin televisiosta tulvivien piirrossarjojen, erilaisten viihdepelien kuin kiiltäville ja värikkäille papereille painettujen lelukuvastojen avulla. Jouluisin tämä markkinointi ja mainonta vielä moninkertaistuu. Suomessa lapset on varsin auliisti altistettu leluteollisuuden markkinoinnille eikä suojalaseista ole paljon haluttu puhua.

Vaalien alla oli iltapäivälehdessä myös uutinen, jonka mukaan lapset saavat ns. lelupäivänä tuoda päiväkotiin leluja kotoa. Uutisen mukaan monet lapset toivat tuolloin kotoa leluaseita päiväkotiin. Ehkäpä olisi myös hyvä käydä kuntatasolla lävitse keskustelukierros, onko tämä viimeaikaisten tapausten jälkeen hyvä käytäntö. Tietysti lapsen mielikuvituksella lelupyssyn nyt saa tehtyä vaikka puukepistä, mutta ehkäpä se keppi on kuitenkin parempi kuin leluasekopio Walther P22 Target -pienoispistoolista.

Suomeen on aikaansaatava poliittinen pelisääntökeskustelu siitä, saako täällä esittää väkivaltaan perustuvia lastenohjelmia tai pitäisikö edes niiden esitys siirtää esimerkiksi sunnuntaiaamuista johonkin toiseen, myöhempään ajankohtaan. Samalla olisi syytä käydä lävitse myös lapsille suunnattua suoraa ja epäsuoraa lelu- ja viihdeteollisuuden mainonnan sääntöjä. Tämän johdosta esitänkin haasteen ja avoimen kysymyksen kulttuuriministeri Stefan Wallinille ja viestintäministeri Suvi Lindenille. Aiotteko te ryhtyä toimeen lelumainonnan tarkemman säätelyn suhteen ja väkivallan kitkemiseksi lastenohjelmista?

Ismo Kainulainen
Kirjoittaja on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja työskentelee Helsingissä eduskunnassa
ismo.kainulainen@kooviis.fi

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 1.11.2008

SDP:n tappio Helsingissä Tuomiojan syy?

Erkki Tuomioja kirjoittaa jälleen jälkiviisaasti blogissaan SDP:n vaalituloksen syistä. Tuomioja hyökkää istuvan puoluejohdon kimppuun samalla narsistisella tyylillä kuin hän on hyökännyt kaikkia aikaisempiakin puheenjohtajia vastaan.

SDP:n tappiossa keskeisellä sijalla oli surkea menestys Helsingissä. Puolue hävisi pääkaupungissa yhteensä reilut kymmenen tuhatta ääntä ja joutui taipumaan kolmanneksi kokoomuksen ja vihreiden jälkeen.

Erkki Tuomioja on viime aikoina kieltäytynyt asettumasta ehdolle kaikkiin muihin paitsi SDP:n puheenjohtajan tehtäviin. Mikäli hän olisi vaivautunut osallistumaan nyt pidettyihin kunnallisvaaleihin, hän olisi ilman muuta ollut yksi koko maan ääniharavista ja Helsingin demareiden vaalitulos olisi ollut aivan toinen.

Puhuessaan vaalituloksesta Tuomiojan olisi syytä katsoa ensin itseään peiliin. Katsomosta tuntuu kuitenkin olevan hyvä huudella itseriittoisesti ja ilman vastuuta.SDP:n tulisi jatkaa määrätietoisesti uusien, tuoreiden ja nuorempien henkilöiden nostamista johtopaikoille.

Helsingin vaalituloksen jälkeen on Helsingin sosialidemokraattien puheenjohtajaksi valittava henkilö, joka voi nostaa sdp:n profiilia Helsingissä. Sopivin kriteerit täyttävä henkilö tähän tehtävään olisi Osku Pajamäki. Tämän lisäksi kaikille näkyville paikoille on syytä nostaa uuden sukupolven edustajia. Nyt pian tehtävillä valinnoilla teemme pohjaa seuraavien vaalien voitolle.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nuorsosialidemokraatit NUS ry:n blogissa.

Väärillä raiteilla?

VR:n johdon äkki-irtisanoutuminen yllätti. Kauppalehti tiesi kertoa, että VR:n toimitusjohtaja Henri Kuitunen ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Antti Lagerroos päätyivät eroamaan, koska he vastustivat Suomen hallituksen talouspolitiikkaa. VR:n olisi pitänyt tilata poliittisen paineen alla uusia junavaunuja, joita he eivät vallitsevien suunnitelmien mukaan nyt tarvitse.

VR:n Johto oli siis eri (väärillä?) raiteilla kuin maan hallitus. Oliko eroilmoituksissa mukana myös talouspolitiikkaa ja mielenosoitusta hallituksen samanpäiväiseen kolmannen lisäbudjetin päätöksiin jää arvailuiden varaan?

Tiedossahan on, että perusradanpidon tarpeiden sekä erilaisten kunnostusöiden vaatimien miljoonien välillä ja käytettävissä olevissa rahoissa on suuren tunnelin mentävä aukko. Kiskoille tulee jatkuvasti uusia paino- ja nopeusrajoituksia, koska rautateiden kunto laskee koko ajan.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta totesi vasta ikään täysin yksimielisesti, että rataverkon ylläpitäminen tehokkaana ja kilpailukykyisenä liikenneväylänä edellyttää jopa 80 miljoonan euron vuosittaista lisäystä. Ensi vuodelle hallitus on sen sijaan leikkaamassa perusradanpidon raiderahoitusta 28 miljoonalla. SDP on onneksi tehnyt tuohon suunnitelmaan mittavan muutosesityksen, josta tultaneen äänestämään eduskunnassa vielä ennen joulua.

Toinen isompi asia, joka on sivuutettu kokonaan, on ideologinen. Keskustan
kunnallisvaaliohjelman tavoitteeksi on asetettu, että paikallisjunaliikenne tulee avata kilpailulle. Liikenneministeri Vehviläinen sanoikin Helsingin Sanomissa (22.10.), että hän on tyytymätön siihen, kun Suomessa ainoa junaliikenteen myyjä on VR. Mihin keskusta tällä pyrkii ja mitkä ovat sen suunnitelmat? Yksityistetäänkö paikallisjunaliikenne?

Äkkipäätään mieleen tulevat Englannin rautatieseikkailut. Siellähän rautatieliikennettä on kilpailutettu ja kiskoilla on monia eri toimijoita. Junat sitten tulevat, jos tulevat ja maan rautatieliikenne on vitsien suosikkiaihe. En pysty keksimään kunnon syytä, miksi valtion monopoli pitäisi Suomessa avata kilpailulle etenkin, kun sen varassa on iso osa pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteestä.

Liikenteen kehittämiseenkin olisi varaa, jos vain porvarihallitus myöntäisi oman valtiontalouden kehyksiin tekemän virheensä ja satsaisi kansallisomaisuuden eli rautateiden hoitoon sen ansaitseman summan.

Paikallisjunaliikenteen yksityistämisestä olisi hyvä käydä kunnon keskustelu vielä viimeisissä vaaliväittelyissä. Paikallaan olisi myös kantojen avoin kertominen kuntalaisille ennen vaalipäivää. Sammutetuin valoin vaaleihin ei pitäisi mennä. Ei etenkään silloin, jos asian on ajateltu etenevän kuin juna kiskoilla.

Kirjoitus on julkaistu uutispäivä Demarin blogikolumina 23.10.2008

Chef du Reilu

Tässäpä olisi pitkästä aikaa yksi "vaali"reseptikin tälle palstalle .

Käykääpäs katsomassa.

http://www.reilusuomi.fi/content/view/383/9/

Kunnallista kalastusta?

Sain viikonloppuna palautetta kuntavaaliteemoistani. Joku ihmetteli, että miten kalastus liittyy kuntavaaleihin?

Niin. Helsinki on iso vesialueiden omistaja ja sen johdosta sillä on myös vastuu kalavesien ja kalakantojen hoidosta ja kalastuslupien myymisestä. Koska olen koko ikäni harrastanut kalastusta, niin tuntuipa varsin luontevalta ottaa kantaa myös niihin asioihin, jotka liittyvät kalavesien hoitoon tai esimerkiksi siihen, miten ja mistä kalastuslupia voisi ostaa.

Helsingissä liikuntalautakunta antaa määräyksiä kalastusasioista ja liikuntavirasto antaa lisäksi vielä sitten tarkempia määräyksiä ja ohjeita kalastuslain puitteissa.

Noihin asioihin liittyen ainkin minulla on halua kehittää Helsinkiä ja sen kalavesiä vielä parempaan suuntaan. Kyllä kai sitä nyt yksi kalastusasioiden ja veneilymahdollisuuksien kehittämisestä innostunut valtuutettukin Helsingin valtuustossa menisi.

Helsinkiin esimerkiksi sopisi hyvin se, että kalastusluvan voisi jatkossa ostaa myös kännykällä samaan tapaan kuin metrolipun voi nyt hankkia. Tässä asiassa Helsingin kaupunki voisi olla päänavaaja ja kokemusten pohjalta voisi sitten kehitellä myös valtakunnallisen mallin. Siitä saisi myös aimo kaupalla positiivista julkisuutta ja tältä osin palveluihin tulisi ihmisille lisää vaihtoehtoja.

Niin, eli tämän takia niitä kalastuasioita nostin vaaliteemoissa esille. Yhtenä muiden tärkeiden asioiden joukossa.

Asiasta kiinnostuneet voivat katsoa lisää Helsingin kaupungin kalastusasioista klikkaamalla tästä:

Päivähoitomaksut pois?

Tämän päivän uutinen tulee Kaskisista, 1500 asukkaan kunnasta, aivan Suomen länsirannikolta. Demarivetoinen kaupunginhallitus esittää siellä valtuustolle, että kunta poistaa päivähoitomaksut. Sanomalehti Ilkan sivulla 28 uutisoimassa jutussa todetaan, että kunnassa on jo aiemmin peritty puolitettuja päivähoitomaksuja.

Kunnan tarkempi tarkastelu kertoo, että kunnassa SDP on suurin ryhmä kahdeksalla valtuutetulla, yhteensä valtuutettuja on 17. Keskustapuolueella ei ole taas yhtään valtuutettua. Ehkäpä tuosta nyt ei kannata suoria johtopäätöksiä tehdä, muita kuin, että paljon puhuttu SDP:n tavoite tukea lapsiperheitä päivähoitomaksujen poistamisella on mahdollinen ja pikkuhiljaa yksittäiset kunnat ryhtyvät tätä toteuttamaan.

Toinen uutinen tuossa Ilkan jutussa oli, että Kaskinen poistaa terveyskeskusmaksut. Helsigissä sen sijaan äänestettiin syksyllä terveyskeskumaksujen korottamisesta ja SDP olisi halunnut pitää maksut aikaisemmalla tasolla, mutta hävisi tämän äänestyksen. Tässä esityksessä sisällä piili sosiaalinen ajatus ja nyt Kaskinen tekee melkoista köyhyys-/terveyspolitiikka poistamalla koko maksun.

Unelmista todeksi sanoo SDP:n vaalilause. Kaskisen esimerkki kertoo, että lauseella on todella paljon sisältöä ja nyt tarvitaan sitten lisää uusia tekoja, jotka osoittavat suunnitellun politiikan oikeaksi. 9 tekoa taisi olla vaaliohjelman lanseerauksessa esillä. (http://www.reilusuomi.fi/)

Minusta tuon Kaskisen esimerkin jälkeen myös Helsingissä pitää ajatella päivähoitomaksutilannetta harkiten. Kun lapsiperheiden asumiskustannukset ovat Helsingissä melkoiset asumisen kalleuden johdosta, niin minusta kannattaisi selvitää, voisimmeko tukea pienten lasten lapsiperheitä täälläkin puolittamalla tai edes vähän alentamalla päivähoitomaksua?

Missio ja arvot ??

Kummallista touhua Alma Mediassa. Päätoimittaja "pantiin pihalle" ja lehtitietojen mukaan joko seksuaalinen suuntautuminen tai puolison poliittinen toiminta ovat olleet esillä eroprosessissa. Luottamuspula on se virallinen termi.

Alma Median kotisivuilta http://www.almamedia.fi/ löytyy myös yhtiön sijoittajille tarkoitettu osio. Siellä kerrotaan mm. yhtiön missio ja arvot. Kun moni meistä tietää, millainen prosessi on tuollaisten arvojen ja strategioiden laadinta ja koulutus henkilökunnalle ja johtajille, niin niitä ei ole huvikseen tuonnekkaan läntätty.

Alma Median missioksi on päädytty valitsemaan "Yksilön vapauden ja hyvinvoinnin puolesta ja arvoiksi: "vapaa ja moniarvoinen viestintä sekä joukkuepeli."

Kun nyt tuota irtisanomisjuttu katsoo, niin kyllä kai sitä kysymään joutuu, että mitähän ihmeen merkitystä niillä missioilla ja arvoilla on ja mitä pitäisi ajatellasiitä, kun niitä "markkinoidaan" sijoittajille.

Väkivaltakasvatusta?

Lauantai- ja sunnuntaiaamut ovat parhaimmillaan raukeita. Saa lojua sängyssä tai hörppiä aamukahvia lehtipuuron kanssa aivan rauhassa. Monessa lapsiperheessä ne ovat yhteistä aikaa, tosin monesti se kyllä on perheissä paljolti lasten tv-aikaa.

Olen jo pitkään ihmetellyt viikonloppuaamuisin televisiosta peruskanavilta pursuavaa mäiskettä ja pauketta. On Pokemoneja, Batmania, Transformersia, Teini-ikäistä kilpikonnaa ja monta muuta. Miekansivalluksia, heittotähtiä, karatehyppyjä, ilkeyttä, pahuutta, tuskanhuutoja, taisteluhuutoja ja mitä ihmeellisimpiä aseita. Mielikuvituksellista väkivaltaa - väkivaltaa, joka on osatodellista lasten mielissä. Ohjelmissa käsikirjoittajien laatimat ongelmatilanteet ratkaistaan sankaruusväkivalalla - ei puhumalla, neuvottelemalla tai kompromisseja tekemällä.

Hyvän kontrastin tähän saa, kun katsoo esimerkiksi vanhoja lastenohjelmia, kuten Rosvo Rudolfia, Pelle Hermannia tai Nalle Luppakorvaa. Ehkä ne ovat tylsiä, mutta minun silmiini niissä on kuitenkin paljon viisautta sekä ajatuksia oikeudenmukaisuudesta ja oikeasta ja väärästä. Vanhakantaistako? Sitä se on, mutta tyyli on totaalisen toinen, eikä levottomuus vaivaa ohjelman jälkeen.

Leluteollisuus on tuottavaa bisnestä ja globaalisti siinä eurot pyörivät miljardeja kertoja kädestä käteen. Sarjakuvien ja videopelien pelihahmot on jalostettu mitä erilaisimmiksi oheistuotteiksi, joita markkinoidaan niin televisiosta tulvivien piirrossarjojen kuin kiiltäville ja värikkäille papereille painettujen lelukuvastojen avulla. Tv-mainonta on sitten tässä vielä ihan oma lukunsa. Suomessakin lapset on altistettu leluteollisuuden markkinoinnille eikä suojalaseista ole paljon haluttu puhua. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti viikonloppuaamuisin, kun vanhemmat haluaisivat olla raukeita jalukea aamun lehteä rauhassa.

Kun puhutaan ala-asteiden ja jopa päiväkotien levottomuudesta, voidaan miettiä, miten Suomessa tänä päivänä huolehditaan lasten moraalikasvatuksesta. Väitän, että tahattomasti ja huomaamatta leluteollisuuden väkivaltapiirretyt kylvävät nyt lasten aivojen kuohkeaan peltoon yhden mielikuvan käyttäytymismalleista ja ongelman ratkaisutavoista.

Miten näihin ohjelmiin kotona suhtaudutaan on vanhempien asia. Se, miten yhteiskunta suhtautuu näihin viikonloppuaamujen lelujen markkinointituotteisiin, piirrettyihin on sitten poliitikkojen asia. Saako lapsia suojella väkivaltapiirretyiltä ja pitääkö tähän tuottavaan lelubisneksen markkinointiin puuttua ovat kysymyksiä, joihin pitää vastata. Minusta viikonloppuaamujen piirrettyihin pitää puuttua ja enkä koe, että sananvapautta, joka on tässä asiassa paljolti markkinointia kovin pahasti loukataan.

Sitten aivan toinen asia on lapsia vanhemmille tarkoitetut erilaiset tappamis- ja sotatietokonepelien myynti ja levitys samoin kuin yliraa’at väkivaltavideot. Minusta ne ovat tarpeettomia ja voisin aivan hyvin nähdä tilanteen, että niitä ei saisi tavan kaupoissa myydä. Se ei poista sitä, etteikö niitä ihmiset jostain kiven kolosta aina hankkisi, mutta eivätpähän ne nyt ihan jokapojan viihdettä olisi.

Kirjoitus on julkaistu Uutispäivä Demarin kolumniblogissa 27.9.2008

Aurinko paistaa, päivä on musta.

Kauhavalla tapahtunut järkyttävä ampumistapaus koskettaa koko Suomea. Tapaus koskettaa monin tavoin meidän turvallisuuden tunnettamme. Toivottavasti perheissä illalla puhutaan asiasta.

Pääministeri sanoi äsken valtioneuvoston tiedotustilaisuudessa, että väkivaltaviihteeseen pitää jotenkin puuttua. Olen tästä täsmälleen samaa mieltä. Olen jo pitkään ihmetellyt esimerkiksi viikonloppuaamuisin televisiosta tulvivia lasten väkivaltapiirettyjä. Leluteollisuuden tuottamat "mainos" piirrettyt ovat täynnä hakkaamista, huutamista ja aseita. Ongelmat niissä lähestulkoon aina ratkaistaan väkivallalla. Sitten mainoksia väliin, joissa näitä tv-hahmoleluja markkinoidaan. Itse asiassa vanhemmat ovat varsin pakotettuja hankkimaan näitä, kun "silläkin on sellainen".

Leluteollisuus on miljardibisnestä ja ihmisiä ehdollistetaan haluamaan tiettyjä leluja. TV- on keskeisin väline tässä. Mieleen tulee voisiko ihmistä suojella markkinavoimilta, jos kerran pankkejakin voi.

Korpilampiseminaaria on käytetty esimerkkinä Suomen talous- ja tulopolitiikassa. Minusta nyt voisi olla aika kutsua eri alan asiantuntijoiden Korpilampiseminaari, jossa pohdittaisiin hetkisen ihmisten ja etenkin nuorten pahoinvointia. Tehtäisiin johtopäätöksiä ja päätöksiä mitä tehdään ja mihin mennään.

Asiaa kannattaa mutustella, tänään ei ole päätösten päivä.

Vuoden kolmastoista kuukausipalkka?

Hallitus ajelehti ilman selkeää tahtoa Venäjän puutullikysymyksessä liian kauan ja nyt valtion rahalla “osaostetaan” puuta suomalaisiin jalostuslaitoksiin. Ennennäkemättömällä pikapäätöksellä kaikessa kesän hiljaisuudessa tehtiin päätös, jolla niille metsänomistajille, jotka myyvät puuta niin normaalisti kuin satunnaisestikin annetaan lähes 1,2 miljardia markkaa eli lipo parisataa miljoonaa euroa vuodessa verohelpotuksina.

Saman verran, jonka esimerkiksi SDP:n lapsiperheiden tukemiseen tarkoitettu maksuton päivähoito -tavoite maksaisi. Tuo luvattu noin 200 miljoonaa on myöskin puolet vähemmän kuin valtiovarainministeri Katainen aikoo ripotella meille pieni- ja keskituloisille verokannustimia. Se on myös yllättäen vähemmän kuin keväällä tehty päätös käyttää 225 miljoonaa euroa puuhuollon turvaamiseen “metsäauto- ja yksityistietukena”.

Suomalainen metsätalous on tuottavaa toimintaa ja usealle sadalletuhannelle suomalaiselle perheelle metsän myyntitulot ovat vuoden kolmastoista kuukausipalkka. Pelkästään perhemetsien omistajat saavat hakkuistaan 1,5 miljardia vuodessa, mikäli uskominen on Suomen metsäyhdistyksen eli suomalaisen metsäalan toimijoiden www.forest.fi -sivustoa ja miksipä emme uskoisi.

Nyt siis nämä metsänomistajat, jotka jo saavat “yhden kuun ylimääräisen palkan metsästä” saavat siihen vielä verokannustimena noin 200 miljoonaa euroa valtiolta. Toivottavasti ei vain nyt synny tuloloukkuja, kuten Kataisen mukaan yksinhuoltajaäidille verohelpotuksista tulee.
Äkkipäätään ajatellen puukauppaa varmaan noin vauhditetaan. Tuosta veroalesta on pakko muuten tehdä pysyvä etuus eli vapauttaa verotuksesta pysyvästi metsänmyynti, muuten muutaman vuoden kuluttua taas puukauppa tyssää jametsäteollisuus seisoo. Valtion taloudenhoidon kannalta olisi ollut järkevä liittää joku sanktio metsäveron alentamiseen.

Puukauppaa olisi voinut kiihdyttää esimerkiksi määräaikaisella metsän kiinteistöverolla. Puun myyjiltä veroa ei olisi peritty. Tämä olisi herättänyt monen metsänomistajan ja perikunnan pähkäilemään toisella tapaa metsänhoito- ja mahdollista hakkuusuunnitelmaa. Temppuja on muitakin, mutta sinisenä ajatuksena tuossa verohelpotuspäätöksessä olisi porkkanan lisäksi pitänyt tarjota myös keppiä, eikä pelkästään kylvää metsänomistajien taskuun ylimääräisiä verohelpotuksia, joille ei ainakaan ole mitään sosiaalista tai tuloja tasaavaa perustetta.

“Otetaan kaikilta niiltä, joilla on vähän ja annetaan niille, joilla on jo paljon”, on näköjään tämän Kataisen-Vanhasen kehittyvien maakuntien robinhood-hallituksen toimintalinja. Sähköveroa ja polttoaineveroa, terveyskeskus- ja päivähoitomaksuja ja jopa laitoshoidon maksuja on korotettu reippaasti. Niitä me kaikki saamme maksaa joka päivä enemmän valtion kirstuun.

Tästä kirstusta Kataisen-Vanhasen “etupiirihallitus” jakaa sitten omille äänestäjä- ja edunsaajaryhmilleen veroetuja päätös kerrallaan Näinhän se on, vai mitä pitäisi ajatella perintöveron helpotuksista yrityksille ja maatiloille, uusien autojen verohelpotuksista ja nyt metsänomistajille tehtävästä n. 200 miljoonan lisätulonsiirrosta tai aiemmasta puuhuoltoa turvaavasta 225 miljoonan euron “metsäautotietuesta”. Tavalliset palkansaajat on nyt pantu maksamaan varakkaille suuntautuvat verohelpotukset ja tuloerot ja eriarvoisuus kasvavaa.

Keskustan ja etenkin kokoomuksen politiikan arvot ovat kylmenneet ja toimintapa on kaupallistunut. Politiikkaa myydään niin toimituksille kuin kansalaisille viestintä- ja mainostoimisto-opein samaan tapaan kuin Coca Colaa hypermarketeissa. Eipä voi muuta todeta kuin, että Vanhasen ja Kataisen johtamilta aatteilta on unohtunut perinteiset suomalaiset perusarvot; oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus. Tilalle on astunut mafiaelokuvista tuttu lähipiirien etujen junailu ja parantelu sekä kaikesta huokuva ylimielisyys sekä puolitotuuksiin piiloteltu asioiden sumuttaminen.

Onneksi sosialidemokraatit ovat aina pystyneet palauttamaan porvarihallitusten lyhyiden taipaleiden jälkeen kansan luottamuksen demareiden tunnepolitiikkaan, jossa myös vaalilupauksistakin pidetään kiinni. Tällä tiellä SDP:npuheenjohtaja Jutta Urpilainen on nyt jo näyttänyt suuntaa ja hän on aloittanut sen hyvin.

Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 15.8.2008

Kello näytti tuolloin 16.16.16

Kello näytti muuttoilmoituksen tulosteessa 16.16.16., kun vuodenvaihteessa tein ilmoituksen muutosta helsinkiläiseksi. Kellonaika oli mukava yhteensattuma, vaikkakin noita kuutosia nyt tuohon lukuun sattuikin saatanallisen paljon.

Muuttoratkaisuun päädyin siksi, että olen reilut nelisen vuotta käynyt Helsingissä töissä ja nyt vuodenvaihteessa asunnon myyntiin menon johdosta jouduin luopumaan edullisesta vuokra-asunnostani Joensuussa. En oikein nähnyt järkeväksi etsiä uutta asuntoa Joensuusta, kun yksi sellainen on Helsingissä, jossa siis viikot ja monesti viikonloputkin olen työhommissa.

Jokainen joka on joskus muuttopakkauksia tehnyt, on törmännyt siihen, miten paljon sitä turhalta tuntuvaa ”tärkeätä” tavaraa on tullut hamstrattua. Mielen karaiseminen papereiden ja muiden mööpeleiden poisheittoon on ainoa oikea teko tuossa vaiheessa. Toisaalta, kun sitä lajittelee vuosien saatossa kertyneitä jospatuotakintarvitsee-tavaroita ja -papereita, tulee monta mukavaa asiaa mieleen.

Joulunpyhinä kävin siis läpi pitkän liudan talteen pantuja lehtileikkeleitä, kirjoituksia, asiapapereita ja jakamatta jääneitä vanhoja vaalimainoksia. Mukava oli huomata, että moni asia, josta kymmenen vuoden aikana on tullut pidettyä ääntä, on nyt toteutunut. On siis tehty kuntaliitoksia, Penttilän pusikkorantojen siivous on alkanut, koirapuistoja on pantu kuntoon, hoitajien varahenkilöstö toimii jotenkin terveydenhuollossa, laadittu huumestrategia, kouluterveydenhuoltoon on saatu parannusta, torin reunalla on nuorisotalo ja kaikkea muutakin sellaista.

Porukalla niitä asioita on valtuustossa viety eteenpäin, ei kukaan yksin saa asioita aikaan.
Senkin sitä on näköjään oppinut, kun katselin ensimmäisen valtuustokauteni valtuustoaloitemäärää. Myöskin vaikeita säästöpäätöksiä tehtiin 1990–luvun loppupuolella. Peruspalvelulautakunnan puheenjohtajana ”resurssitaistelu” taisi olla melkoisen kovaakin jossain vaiheessa, tähän suuntaan sen aikaisissa kolumneissa näytettiin kirjoiteltavan.

Muuttoratkaisu kunnallispolitiikassa mukana olevalle ei ole mitenkään helppo, etenkään nyt, kun pitkään puhuttuja kuntaliitoksia on Joensuun seudulla saatu aikaiseksi. Minua olisi kiinnostanut entisenä pyhäselkäläisenä etenkin sen alueen kehittämistyö varsin paljon.

Tosin, kaipa sitä voi erilaisten verkostojen kautta edelleenkin tarjota ideoita toteutettavaksi ja ajatuksia kehitettäväksi.

Seuraan joka tapauksessa jatkossa suurella mielenkiinnolla mitä Joensuun seudulla ja Pohjois-Karjalassa tapahtuu. Ja eikäpä tuo ole kiveen hakattu, josko sitä muuttaisi mahdollisuuksien niin salliessa piakkoin takaisinkin.

Ismo Kainulainen

Vuodesta 1997 Joensuun kaupunginvaltuustossa ollut 32-vuotias Kainulainen (sd.) on siirtänyt kirjansa Helsinkiin. Kainulainen eroaa kaikista kaupungin luottamustehtävistä. Samalla hän lopettaa Joensuu plus -kolumnien kirjoittamisen Heiliin.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 9.10.2008
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5158