Kello näytti muuttoilmoituksen tulosteessa 16.16.16., kun vuodenvaihteessa tein ilmoituksen muutosta helsinkiläiseksi. Kellonaika oli mukava yhteensattuma, vaikkakin noita kuutosia nyt tuohon lukuun sattuikin saatanallisen paljon.
Muuttoratkaisuun päädyin siksi, että olen reilut nelisen vuotta käynyt Helsingissä töissä ja nyt vuodenvaihteessa asunnon myyntiin menon johdosta jouduin luopumaan edullisesta vuokra-asunnostani Joensuussa. En oikein nähnyt järkeväksi etsiä uutta asuntoa Joensuusta, kun yksi sellainen on Helsingissä, jossa siis viikot ja monesti viikonloputkin olen työhommissa.
Jokainen joka on joskus muuttopakkauksia tehnyt, on törmännyt siihen, miten paljon sitä turhalta tuntuvaa ”tärkeätä” tavaraa on tullut hamstrattua. Mielen karaiseminen papereiden ja muiden mööpeleiden poisheittoon on ainoa oikea teko tuossa vaiheessa. Toisaalta, kun sitä lajittelee vuosien saatossa kertyneitä jospatuotakintarvitsee-tavaroita ja -papereita, tulee monta mukavaa asiaa mieleen.
Joulunpyhinä kävin siis läpi pitkän liudan talteen pantuja lehtileikkeleitä, kirjoituksia, asiapapereita ja jakamatta jääneitä vanhoja vaalimainoksia. Mukava oli huomata, että moni asia, josta kymmenen vuoden aikana on tullut pidettyä ääntä, on nyt toteutunut. On siis tehty kuntaliitoksia, Penttilän pusikkorantojen siivous on alkanut, koirapuistoja on pantu kuntoon, hoitajien varahenkilöstö toimii jotenkin terveydenhuollossa, laadittu huumestrategia, kouluterveydenhuoltoon on saatu parannusta, torin reunalla on nuorisotalo ja kaikkea muutakin sellaista.
Porukalla niitä asioita on valtuustossa viety eteenpäin, ei kukaan yksin saa asioita aikaan.
Senkin sitä on näköjään oppinut, kun katselin ensimmäisen valtuustokauteni valtuustoaloitemäärää. Myöskin vaikeita säästöpäätöksiä tehtiin 1990–luvun loppupuolella. Peruspalvelulautakunnan puheenjohtajana ”resurssitaistelu” taisi olla melkoisen kovaakin jossain vaiheessa, tähän suuntaan sen aikaisissa kolumneissa näytettiin kirjoiteltavan.
Muuttoratkaisu kunnallispolitiikassa mukana olevalle ei ole mitenkään helppo, etenkään nyt, kun pitkään puhuttuja kuntaliitoksia on Joensuun seudulla saatu aikaiseksi. Minua olisi kiinnostanut entisenä pyhäselkäläisenä etenkin sen alueen kehittämistyö varsin paljon.
Tosin, kaipa sitä voi erilaisten verkostojen kautta edelleenkin tarjota ideoita toteutettavaksi ja ajatuksia kehitettäväksi.
Seuraan joka tapauksessa jatkossa suurella mielenkiinnolla mitä Joensuun seudulla ja Pohjois-Karjalassa tapahtuu. Ja eikäpä tuo ole kiveen hakattu, josko sitä muuttaisi mahdollisuuksien niin salliessa piakkoin takaisinkin.
Ismo Kainulainen
Vuodesta 1997 Joensuun kaupunginvaltuustossa ollut 32-vuotias Kainulainen (sd.) on siirtänyt kirjansa Helsinkiin. Kainulainen eroaa kaikista kaupungin luottamustehtävistä. Samalla hän lopettaa Joensuu plus -kolumnien kirjoittamisen Heiliin.
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 9.10.2008
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5158
torstaina, tammikuuta 10, 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
