Viime viikkoina on tehty varmasti yksi viisastelun maailmanennätyksistä. Smash Asem –mellakan taltuttamisesta johtuen osa sen osallistujista on ollut äänekkäästi vaatimassa poliisin ja poliitikkojen päitä julkiselle lynkkausalttarille. Yksi äänekkäimmistä on ollut poliittinen katupoika Paavo Arhinmäki, joka järjesti Kiasman mellakoista putkaan pääsyllään paraatipaikan Iltapäivälehtien värikuviin. Lisäksi ministerin erottamisvaatimus on varma keino päästä läpi politiikan uutisputkesta etenkin, jos on itse poliitikko ja laitettu putkaan.
Vielä pitemmälle hurskastelussaan menivät vihreät. Kun mikään ei riitä ja äärivasemmisto ehti julkisuuspelissä pidemmälle, kaivettiin viime viikonloppuna vihreiden kokouksessa esiin välikysymysvaade sisäministeri Rajamäen luottamuksen mittaamiseksi. Vihreiden puoluejohdossa työkalut ovat nyt pahemman kerran hukassa. Heidän toiminnastaan lisäksi välittyy kuva, että he ovat mellakoitsijoiden puolella. Mitenkähän vihreiden mahdollinen sisäministeri olisi toiminut mellakan torjunnassa? Kukkia vai sidontaa?
Monesti on niin, että pieni vähemmistö aiheuttaa mekkalan, joka peittää suuren enemmistön hiljaisuuden ja tyytyväisyyden. Näin on käynyt nyt myös tässä asiassa. Tosiasia on, että poliisilla oli tiedossa, että Smash Asem -nimen alla olleet toimijat halusivat aiheuttaa kaaosta öisessä Helsingissä Göteborgin ja Tanskan mellakoiden mallin mukaisesti. On perin huono asia, että nyt nämä katumellakoiden ammattilaiset, viheranarkistit luovat pahan varjon aivan tavallisten kansalaisjärjestöjen mielenosoituksille. Poliisihan omalla toiminnallaan myös turvaa näiden rauhallisten mielenilmausten turvallisen järjestämisen. Eikös tästä, vihreät hoi, pitäisi kantaa vielä enemmän huolta?
Mellakan, paikkojen suunnitelmallisen särkemisen ja mielenosoituksen ero on selkeä. Mellakointi on tuonut mustia pilviä mielenosoitusoikeuden yläpuolelle ja pahimmillaan vaarantaa tämän vapauden. Mellakointi demokratian nimissä ei edistä demokratiaa. Olen varma, että suurin meistä ja suomalaisista toivoo, että suomessa ei tarvitsisi pelätä kaduilla huligaanien riehumista ja autojen polttelua. Siksi on syytä pitää visusti erillään kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen lailliset mielenosoitukset sekä erilliset aatteellisenkin mielipiteen alla järjestettävät mellakat.
Kansalaisoikeudet ovat tärkeitä ja niiden toteutumista on vaalittava. Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliisin toimia voidaan arvioida ja niistä on voitava keskustella julkisesti. Kokonaan toinen asia on se, jos ensin vaaditaan päättäjien erottamisia ja sen jälkeen vasta ryhdytään tutkimaan. Se on poliittista katupoikapopulismia ja halpaa politiikan tekemistä.
Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 20.9.
keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006
torstaina, syyskuuta 14, 2006
Miten pitkälle junalla pääsee?
Matkustan lähes joka viikko Helsingistä Joensuuhun. Välillä lentäen, välillä junalla riippuen siitä ovatko työt siinä mallissa, että matkalla niitä ei tarvitse tehdä. Erityisesti olen pitänyt junalla matkustamisesta, sillä nykytekniikan aikaan niin työnteko tai vaikka elokuvien katselu on helppoa ja yksinkertaista. Yöjuna on myös ollut kätevä. Iltaisin voi esimerkiksi hoitaa kaupunginvaltuuston kokouksen ja sen jälkeen sitten nukkua yönsä ja siirtyä aamulla suoraan töihin. Se on myös palvellut isoa joukkoa rakennusmiehiä, jotka kätevästi ehtivät sillä vehkeellä suht ajoissa aamuksi etelään töihin.
Mutta. Nyt juna-aikataulut ovat astuneet uuteen aikaan. Samassa yhteydessä yöjunaliikenne Pohjois-Karjalaan lakkasi. Viimeinen vuoro Helsinkiin päin lähtee nyt iltasella kello 18.10. Tampereelle pääsee vielä noin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Aiemmin junat lähtivät yön selkään 23.07 ollen perillä aamiaisen aikaan päätepisteessä. Nykytilanteessa on siis etsittävä matkan päätepisteestä siskonpetiä tai otettava teltta mukaan, jotta voi yöpyä suurin piirtein samoin kustannuksin, kuin makuupaikka olisi junassa maksanut.
Tämä yöjunaratkaisu sattuu kaikkein kipeimmin opiskelijoihin, tutkijoihin sekä siihen porukkaan, joka pyrkii vaikuttamaan Helsingin päässä siihen, että meillä maakunnassa asiat olisivat paremmin. Tähän joukkoon lukeutuu potilasjärjestöjä, partiolaisia sekä muita erilaisia kansalais- ja nuorisojärjestöjä. Joukkoon lukeutuvat myös ne virkamiehet, joiden ei sallita lentää ykkösherrojen tavoin. Mielenkiintoista on katsoa miten majoituslaskuihin suhtaudutaan, sillä en usko, että Helsingin pään kokoukset ryhtyvät noudattamaan kaukomatkalaisten uusia juna-aikatauluja.
Valtion Rautatiet lupasi lyhyemmän matkustusajan, mutta pöllömmpikin tuosta huomaa, että mikäli haluaa olla aamulla aikaisin ensimmäisessä Viron lautassa, työmaakokouksessa tai aamupalaverissa on tultava paikanpäälle illalla. Tällöin konkreettinen matka aika ei ole VR:n lupaama uusi nopea 4 tuntia 17 minuuttia plus toimintahäiriötunti, kuten Turun Pendoliinoilla.
Kuopiosta pääsee neljän jälkeen yöllä Helsinkiin ja perillä ollaan 8.48. Tässä kyydissä on tarjolla Kouvolassa vaihto Imatralta 6.09 lähtevään junaan. Joensuusta ensimmäinen taas lähtee 5.25 ja on perillä 9.48. Tämäkin juna menee Imatran kautta. Miksi Joensuun juna ei voisi lähteä aikaisemmin, jolloin Joensuustakin ehtisi aikaisemmin Helsinkiin? Toinen vaihtoehto olisi rakentaa Oulusta sellainen tolkullinen,ennen seitsemää perillä oleva yöjunayhteys, johon voisi Joensuusta matkustaa kiskobussilla tai linja-autolla. Mikäli vaihto olisi Pieksämäellä, niin silloin yhteys Turkuukin olisi järjestettävissä. Mutta ilmeisesti VR:n aikataulusuunnittelussa paivät alkavat vasta aamupäivällä lounaalta, oikein muutoin noihin myöhäisiin kaukojunien aamuaikoihin ei tolkkua saa millään.
Toinen mielenkiintoinen selvitettävä asia olisi se, että voiko maakunta ostaa junavuoron? Esimerkiksi Kemijärven yöjunayhteys maksaa yhteensä 450 000 euroa valtion ja 50 000 maakunnan rahaa ja VR hoitaanee lopuskat. Päätös on poliittinen. Jos kerran Kemijärvelle saa erillispäätöksellä ostaa yöjunan, niin miksi sitä ei saisi ostaa Joensuuhun. Uskoisin, että Imatra-Lappeenranta akseli olisi mielellään mukana yöjunahankkeessa, koska ongelma on heidän kanssaan jo nykyjärjestelyllä ollut yhteinen. Maakunnan edunvalvontakoneisto voisi selvitellä näitä mahdollisuuksia.
Tosin sitten pitää muistaa se, että VR on monopoli, jolle on annettu julkisen tehtävän hoito. Miksi se ei sitten hoida tehtäviä siten, että alueellisesti ihmisten tarpeet tulisivat hoidetuksi. Ei junaliikennettä voi paljon enempää keskittää kehäkolmosen sisälle, kuten linjaus nyt näyttää olevan niin aikataulujen kuin yöjunien suhteen.
En tiedä ovatko nuo nykyiset juna-aikataulut rakenneltu Helsinkiläisten hotellien ehdoilla vai pelkän raidelogistiikan perusteella, mutta pohjois-karjalaisten ihmisten tarpeiden logiikkaa ne eivät kohtaa ja saamaa tekstiä tulee myös monesta suuresta radanvarren kaupungista.
Ja joku muuten voisi vielä kysyä, mitä VR:n hallinnossa olevat kansanedustajat ja poliitikot ovat lakkautetusta yöjunaliikenteestä mieltä? Voisi tehdä hyvää joskus heidänkin matkustaa junalla lentokoneen sijaan.
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 9.9.2006
Mutta. Nyt juna-aikataulut ovat astuneet uuteen aikaan. Samassa yhteydessä yöjunaliikenne Pohjois-Karjalaan lakkasi. Viimeinen vuoro Helsinkiin päin lähtee nyt iltasella kello 18.10. Tampereelle pääsee vielä noin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Aiemmin junat lähtivät yön selkään 23.07 ollen perillä aamiaisen aikaan päätepisteessä. Nykytilanteessa on siis etsittävä matkan päätepisteestä siskonpetiä tai otettava teltta mukaan, jotta voi yöpyä suurin piirtein samoin kustannuksin, kuin makuupaikka olisi junassa maksanut.
Tämä yöjunaratkaisu sattuu kaikkein kipeimmin opiskelijoihin, tutkijoihin sekä siihen porukkaan, joka pyrkii vaikuttamaan Helsingin päässä siihen, että meillä maakunnassa asiat olisivat paremmin. Tähän joukkoon lukeutuu potilasjärjestöjä, partiolaisia sekä muita erilaisia kansalais- ja nuorisojärjestöjä. Joukkoon lukeutuvat myös ne virkamiehet, joiden ei sallita lentää ykkösherrojen tavoin. Mielenkiintoista on katsoa miten majoituslaskuihin suhtaudutaan, sillä en usko, että Helsingin pään kokoukset ryhtyvät noudattamaan kaukomatkalaisten uusia juna-aikatauluja.
Valtion Rautatiet lupasi lyhyemmän matkustusajan, mutta pöllömmpikin tuosta huomaa, että mikäli haluaa olla aamulla aikaisin ensimmäisessä Viron lautassa, työmaakokouksessa tai aamupalaverissa on tultava paikanpäälle illalla. Tällöin konkreettinen matka aika ei ole VR:n lupaama uusi nopea 4 tuntia 17 minuuttia plus toimintahäiriötunti, kuten Turun Pendoliinoilla.
Kuopiosta pääsee neljän jälkeen yöllä Helsinkiin ja perillä ollaan 8.48. Tässä kyydissä on tarjolla Kouvolassa vaihto Imatralta 6.09 lähtevään junaan. Joensuusta ensimmäinen taas lähtee 5.25 ja on perillä 9.48. Tämäkin juna menee Imatran kautta. Miksi Joensuun juna ei voisi lähteä aikaisemmin, jolloin Joensuustakin ehtisi aikaisemmin Helsinkiin? Toinen vaihtoehto olisi rakentaa Oulusta sellainen tolkullinen,ennen seitsemää perillä oleva yöjunayhteys, johon voisi Joensuusta matkustaa kiskobussilla tai linja-autolla. Mikäli vaihto olisi Pieksämäellä, niin silloin yhteys Turkuukin olisi järjestettävissä. Mutta ilmeisesti VR:n aikataulusuunnittelussa paivät alkavat vasta aamupäivällä lounaalta, oikein muutoin noihin myöhäisiin kaukojunien aamuaikoihin ei tolkkua saa millään.
Toinen mielenkiintoinen selvitettävä asia olisi se, että voiko maakunta ostaa junavuoron? Esimerkiksi Kemijärven yöjunayhteys maksaa yhteensä 450 000 euroa valtion ja 50 000 maakunnan rahaa ja VR hoitaanee lopuskat. Päätös on poliittinen. Jos kerran Kemijärvelle saa erillispäätöksellä ostaa yöjunan, niin miksi sitä ei saisi ostaa Joensuuhun. Uskoisin, että Imatra-Lappeenranta akseli olisi mielellään mukana yöjunahankkeessa, koska ongelma on heidän kanssaan jo nykyjärjestelyllä ollut yhteinen. Maakunnan edunvalvontakoneisto voisi selvitellä näitä mahdollisuuksia.
Tosin sitten pitää muistaa se, että VR on monopoli, jolle on annettu julkisen tehtävän hoito. Miksi se ei sitten hoida tehtäviä siten, että alueellisesti ihmisten tarpeet tulisivat hoidetuksi. Ei junaliikennettä voi paljon enempää keskittää kehäkolmosen sisälle, kuten linjaus nyt näyttää olevan niin aikataulujen kuin yöjunien suhteen.
En tiedä ovatko nuo nykyiset juna-aikataulut rakenneltu Helsinkiläisten hotellien ehdoilla vai pelkän raidelogistiikan perusteella, mutta pohjois-karjalaisten ihmisten tarpeiden logiikkaa ne eivät kohtaa ja saamaa tekstiä tulee myös monesta suuresta radanvarren kaupungista.
Ja joku muuten voisi vielä kysyä, mitä VR:n hallinnossa olevat kansanedustajat ja poliitikot ovat lakkautetusta yöjunaliikenteestä mieltä? Voisi tehdä hyvää joskus heidänkin matkustaa junalla lentokoneen sijaan.
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 9.9.2006
Mellakka vai mielenosoitus?
Seurasin lauantai-iltana Helsingin keskustassa Ylen aamutelevision yläkerran parvekkeelta poliisin toimintaa Kiasman edustan mellakan hillitsemiseksi. Tunnelma oli jännittynyt, mutta turvallisen oloinen. Paljon aivan tavallisia ihmisiä kerääntyi seuraamaan kiinnostuneena tapahtuma. Tosin yleisön joukossa oli sellaisiakin ihmisiä, jotka myöhästyivät Kiasman edustalta ja jäivät poliisin saartorenkaan ulkopuolelle. Nämä myöhemmin heittelivät poliisia mm. penkeillä ja aiheuttivat pulloja heittelemällä ja raketteja ampumalla sivullisille vaaratilanteita.
Olen ollut kerran siinä porukassa, joka antaa nimensä poliisille mielenosoituksen järjestäjänä. Joensuussa useat nuorisotalot olivat sulku-uhan alla 1990-luvun loppupuolella. Panimme pystyyn mielenosoituksen, joka marssi keskustan nuorisotalolta vapaudenpuistoon ja sitten siellä aikamme osoitimme mieltämme.
Mielenosoituksen järjestämisessä on tarkat pelisäännöt. Tapahtumassa on oltava etukäteen sovitut kulkureitistöt ja vastaavat henkilöt tms. Poliisilla on oikeus antaa ohjeita ja tarvittaessa keskeyttää mielenosoitus, jos yleinen järjestys tai turvallisuus vaarantuu. Näin tehtiin Helsingissä kahdesti. Kiinalaisten toisinajattelijoiden mielenosoitus siirrettiin anarkistien johdosta Kiasman edustalta toiseen paikkaan ja anarkistien mellakka keskeytettiin heti, koska mielenilmauksen reitistä Pasilan messukeskukselle ei voitu sopia vastuullisen henkilön puuttuessa.
Viikonloppuna Helsingissä oli noin parikymmentä erilaista mielenosoitusta, jotka lähes kaikki sujuivat rauhallisesti. Suurimmasta, kansalaisjärjestöjen mielenosoituksesta, jossa mukana oli linja-autollinen joensuulaisia, otettiin yleisön joukosta kiinni kymmenkunta ihmistä paikkojen töhrimisen sekä anarkismin johdosta. Poliisi turvasi näin mielenosoitusten järjestämisen. Tämä oli myös järjestäjien etu. Tapahtumat sujuivat rauhallisesti, eikä jälkeenpäin jouduttu poliisin häränsavuille särkyneistä näyteikkunoista.
Poliisilla oli tiedossa, että Smash Asem -nimen alla olleet toimijat halusivat aiheuttaa kaaosta öisessä Helsingissä Göteborgin ja Tanskan mellakoiden mallin mukaisesti. Jos julkisesti pyydetään Helsingin kaduille rikkomaan näyteikkunoita, jaetaan lentolehtisiä kuulusteluissa vaikenemisesta ja varataan reppuihin mukaan palavia nesteitä sekä metallipamppuja, on tuommoisen porukan touhuihin puututtava. Ei ole mitään tolkkua, että päästetään hulina päälle, omaisuutta vahingoitetaan, ihmiset loukkaantuvat ja virkatehtävissä olevat ihmiset joutuvat vaaraan tehtäviä hoitaessaan. Poliisin toimet olivat oikeat ja ikkunat eivät tällä kertaa helisseet. On järkevämpää ennaltaehkäistä hulinat kuin siivota niiden jälkiä.
Se, että poliisit ovat varustautuneet siten, että työnteko on turvallista eikä loukkaantumisia satu, on minusta sekin hyvä asia. Se omalta osaltaan estää ylilyöntejä. Poliisit joidenkin mielestä varmasti näyttivät sotaisilta, mutta huvittavalta näytti sekin, kun poliisit olivat Göteborgin kaduilla Jofa -jääkiekkokypärät päässä.
Kansalaisoikeudet ovat tärkeitä ja niiden toteutumista on vaalittava. Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliisin toimia voidaan arvioida ja niistä on keskusteltava julkisesti. Nyt tapahtunut henkilötietojen talteenotto ja niiden jatkokäyttö selvitetään. Myös oikeuskansleri tutkii poliisin viikonlopun toimia. Aikanaan on johtopäätösten aika.
Mellakan, paikkojen suunnitelmallisen särkemisen ja mielenosoituksen ero on selkeä. Mellakointi on tuonut mustia pilviä mielenosoitusoikeuden yläpuolelle ja pahimmillaan vaarantaa tämän vapauden. Mellakointi demokratian nimissä ei edistä demokratiaa. Siksi on syytä pitää erillään kansalaisten lailliset mielenosoitukset sekä anarkiaan, jonkun aatteellisen mielipiteen alla järjestettävät mellakat.
Kolumni 13.9.2006 / Karjalan Heili
Olen ollut kerran siinä porukassa, joka antaa nimensä poliisille mielenosoituksen järjestäjänä. Joensuussa useat nuorisotalot olivat sulku-uhan alla 1990-luvun loppupuolella. Panimme pystyyn mielenosoituksen, joka marssi keskustan nuorisotalolta vapaudenpuistoon ja sitten siellä aikamme osoitimme mieltämme.
Mielenosoituksen järjestämisessä on tarkat pelisäännöt. Tapahtumassa on oltava etukäteen sovitut kulkureitistöt ja vastaavat henkilöt tms. Poliisilla on oikeus antaa ohjeita ja tarvittaessa keskeyttää mielenosoitus, jos yleinen järjestys tai turvallisuus vaarantuu. Näin tehtiin Helsingissä kahdesti. Kiinalaisten toisinajattelijoiden mielenosoitus siirrettiin anarkistien johdosta Kiasman edustalta toiseen paikkaan ja anarkistien mellakka keskeytettiin heti, koska mielenilmauksen reitistä Pasilan messukeskukselle ei voitu sopia vastuullisen henkilön puuttuessa.
Viikonloppuna Helsingissä oli noin parikymmentä erilaista mielenosoitusta, jotka lähes kaikki sujuivat rauhallisesti. Suurimmasta, kansalaisjärjestöjen mielenosoituksesta, jossa mukana oli linja-autollinen joensuulaisia, otettiin yleisön joukosta kiinni kymmenkunta ihmistä paikkojen töhrimisen sekä anarkismin johdosta. Poliisi turvasi näin mielenosoitusten järjestämisen. Tämä oli myös järjestäjien etu. Tapahtumat sujuivat rauhallisesti, eikä jälkeenpäin jouduttu poliisin häränsavuille särkyneistä näyteikkunoista.
Poliisilla oli tiedossa, että Smash Asem -nimen alla olleet toimijat halusivat aiheuttaa kaaosta öisessä Helsingissä Göteborgin ja Tanskan mellakoiden mallin mukaisesti. Jos julkisesti pyydetään Helsingin kaduille rikkomaan näyteikkunoita, jaetaan lentolehtisiä kuulusteluissa vaikenemisesta ja varataan reppuihin mukaan palavia nesteitä sekä metallipamppuja, on tuommoisen porukan touhuihin puututtava. Ei ole mitään tolkkua, että päästetään hulina päälle, omaisuutta vahingoitetaan, ihmiset loukkaantuvat ja virkatehtävissä olevat ihmiset joutuvat vaaraan tehtäviä hoitaessaan. Poliisin toimet olivat oikeat ja ikkunat eivät tällä kertaa helisseet. On järkevämpää ennaltaehkäistä hulinat kuin siivota niiden jälkiä.
Se, että poliisit ovat varustautuneet siten, että työnteko on turvallista eikä loukkaantumisia satu, on minusta sekin hyvä asia. Se omalta osaltaan estää ylilyöntejä. Poliisit joidenkin mielestä varmasti näyttivät sotaisilta, mutta huvittavalta näytti sekin, kun poliisit olivat Göteborgin kaduilla Jofa -jääkiekkokypärät päässä.
Kansalaisoikeudet ovat tärkeitä ja niiden toteutumista on vaalittava. Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliisin toimia voidaan arvioida ja niistä on keskusteltava julkisesti. Nyt tapahtunut henkilötietojen talteenotto ja niiden jatkokäyttö selvitetään. Myös oikeuskansleri tutkii poliisin viikonlopun toimia. Aikanaan on johtopäätösten aika.
Mellakan, paikkojen suunnitelmallisen särkemisen ja mielenosoituksen ero on selkeä. Mellakointi on tuonut mustia pilviä mielenosoitusoikeuden yläpuolelle ja pahimmillaan vaarantaa tämän vapauden. Mellakointi demokratian nimissä ei edistä demokratiaa. Siksi on syytä pitää erillään kansalaisten lailliset mielenosoitukset sekä anarkiaan, jonkun aatteellisen mielipiteen alla järjestettävät mellakat.
Kolumni 13.9.2006 / Karjalan Heili
tiistaina, syyskuuta 05, 2006
Sosiaalipolitiikan täsmäohjus
Syyskuun alussa se on sitten tulossa toimeentulotuen piirisää olevat ihmiset saavat merkittävän korotuksen toimeentuloonsa. Viime vuonna budjetin yhteydessä tehty päätös otti huomioon myös suomalaisen yhteiskunnan vähätuloisimmat ihmiset. Kansaneläkkeisiin ja toimeentulotukeen päätettiin silloin tehdä täsmäkorotukset. Nyt tulevat maksuun ensi kuun alussa. Eläkkeisiin 5 euroa kuukaudessa lisää ja toimeentulotukeen summa on asumiskuluista riippuen euroista kymmeniin.
Yksi suurimmista suomalaisen sosiaaliturvan epäkohdista on ollut niin sanottu seitsemän prosentin omavastuuosuus asumisen kustannuksista toimeentulotuen suuruutta laskettaessa. Tämä ns. prosenttipykälä laadittiin silloin, kun laman aikana pankkien kriisin kustannuksella Suomessa säästettiin. Kokoomus vaati silloin prosentiksi yli kahtakymmentä, kun taas SDP olisi unohtanut koko säästölistan. 7% prosenttia oli sitten lopputulos. Sosialidemokraatit nyt taistelleet kasvan talouskasvun vuosina tämän prosenttipykälän poistamiseksi. Ja nyt siitä päästään eroon.
Tämän vuonna hallitus päätti, että budjetissa toteutetaan samankaltaisia täsmätoimia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Täsmätoimet koskevat useita satojatuhansia ihmisiä, joilla on vaikeuksia päivittäisen toimeentulon kanssa. tulla toimeen Hallitus laajentaa sotainvalidien laitoshoitoon pääsyä alentamalla haitta-asterajaa nykyisestä 25 prosentista 20 prosenttiin. Uudistuksella pyritään vähentämään pysyvän laitoshoidon tarvetta
Myös rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan määrärahaa lisätään miljoonalla eurolla. Tämä mahdollistaa 1 200 veteraanille lisäkuntoutuksen. Tavoitteena on kuntoutus mahdollisimman lähellä kotia. Laitoskuntoutus ei useinkaan enää sovellu kaikkein iäkkäimmille ja toimintakyvyltään heikentyneille veteraaneille. Myöskin Sotainvalidien puolisoiden kuntoutusmäärärahaa nostetaan ja eläkkeensaajien erityishoitotuki nousee 15 eurolla kuukaudessa. Omaishoitajien jaksamista tuetaan lisäämällä omaishoitajien vapaata yhdellä päivällä eli kolmeen päivään kuukaudessa.
Tämän budjetin yksi tärkeä ryhmä ovat yksinhuoltajat. Yksinhuoltajaperheiden toimeentulon parantamiseksi elatustukea korotetaan 5 prosentilla. Korotus nostaa tukea noin kuusi euroa kuukaudessa. Kotihoidon tuen hoitorahaa korotetaan sisarusten osalta 10 eurolla kuukaudessa. Muutos kohdistuu monilapsisiin perheisiin. Adoptioperheiden tukea puolestaan lisätään yli 3-vuotiaan lapsen adoptiovanhemmille hoitovapaan ajalta.
Osana kokonaisuutta korjataan yleiseen asumistukeen liittyvä kipukohta. Lasten perhe-eläkettä ei oteta enää huomioon tulona yleistä asumistukea määriteltäessä. Täsmätoimet kohdistuvat noin 1 200 yksinhuoltajatalouteen, jotka ovat kokeneet perheenhuoltajan kuoleman. Uudistus korottaa enimmillään näiden talouksien yleistä asumistukea 90 euroa kuukaudessa.
PS. Joensuukin sai aivan oman kirjauksen budjettiriihessä. Poliisitalon pitkään ja hartaasti odotettu korjaus edistyy ja ensi vuodelle on varattu 75 000 euroa remontin suunnitteluun. Pää tuon investoinnin toteutukseen on nyt avattu.
Kolumni on julkaistu Radio Rexissä 1.9.2006
Yksi suurimmista suomalaisen sosiaaliturvan epäkohdista on ollut niin sanottu seitsemän prosentin omavastuuosuus asumisen kustannuksista toimeentulotuen suuruutta laskettaessa. Tämä ns. prosenttipykälä laadittiin silloin, kun laman aikana pankkien kriisin kustannuksella Suomessa säästettiin. Kokoomus vaati silloin prosentiksi yli kahtakymmentä, kun taas SDP olisi unohtanut koko säästölistan. 7% prosenttia oli sitten lopputulos. Sosialidemokraatit nyt taistelleet kasvan talouskasvun vuosina tämän prosenttipykälän poistamiseksi. Ja nyt siitä päästään eroon.
Tämän vuonna hallitus päätti, että budjetissa toteutetaan samankaltaisia täsmätoimia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Täsmätoimet koskevat useita satojatuhansia ihmisiä, joilla on vaikeuksia päivittäisen toimeentulon kanssa. tulla toimeen Hallitus laajentaa sotainvalidien laitoshoitoon pääsyä alentamalla haitta-asterajaa nykyisestä 25 prosentista 20 prosenttiin. Uudistuksella pyritään vähentämään pysyvän laitoshoidon tarvetta
Myös rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan määrärahaa lisätään miljoonalla eurolla. Tämä mahdollistaa 1 200 veteraanille lisäkuntoutuksen. Tavoitteena on kuntoutus mahdollisimman lähellä kotia. Laitoskuntoutus ei useinkaan enää sovellu kaikkein iäkkäimmille ja toimintakyvyltään heikentyneille veteraaneille. Myöskin Sotainvalidien puolisoiden kuntoutusmäärärahaa nostetaan ja eläkkeensaajien erityishoitotuki nousee 15 eurolla kuukaudessa. Omaishoitajien jaksamista tuetaan lisäämällä omaishoitajien vapaata yhdellä päivällä eli kolmeen päivään kuukaudessa.
Tämän budjetin yksi tärkeä ryhmä ovat yksinhuoltajat. Yksinhuoltajaperheiden toimeentulon parantamiseksi elatustukea korotetaan 5 prosentilla. Korotus nostaa tukea noin kuusi euroa kuukaudessa. Kotihoidon tuen hoitorahaa korotetaan sisarusten osalta 10 eurolla kuukaudessa. Muutos kohdistuu monilapsisiin perheisiin. Adoptioperheiden tukea puolestaan lisätään yli 3-vuotiaan lapsen adoptiovanhemmille hoitovapaan ajalta.
Osana kokonaisuutta korjataan yleiseen asumistukeen liittyvä kipukohta. Lasten perhe-eläkettä ei oteta enää huomioon tulona yleistä asumistukea määriteltäessä. Täsmätoimet kohdistuvat noin 1 200 yksinhuoltajatalouteen, jotka ovat kokeneet perheenhuoltajan kuoleman. Uudistus korottaa enimmillään näiden talouksien yleistä asumistukea 90 euroa kuukaudessa.
PS. Joensuukin sai aivan oman kirjauksen budjettiriihessä. Poliisitalon pitkään ja hartaasti odotettu korjaus edistyy ja ensi vuodelle on varattu 75 000 euroa remontin suunnitteluun. Pää tuon investoinnin toteutukseen on nyt avattu.
Kolumni on julkaistu Radio Rexissä 1.9.2006
Palkankorotus vähävaraisille
Syyskuun alussa se on sitten tulossa. ”Palkankorotus” myös vähävaraisille. Viime vuonna budjetin yhteydessä tehty päätös otti huomioon myös suomalaisen yhteiskunnan vähätuloisimmat ihmiset. Kansaneläkkeisiin ja toimeentulotukeen päätettiin silloin tehdä täsmäkorotukset.
Yksi suurimmista suomalaisen sosiaaliturvan häpeätahroista on ollut niin sanottu seitsemän prosentin omavastuuosuus asumisen kustannuksista toimeentulotuen suuruutta laskettaessa. Olin silloin itse Joensuun peruspalvelulautakunnassa, kun pykälää ryhdyttiin soveltamaan ja se sattui silloin tosi pahasti. En ole sitä koskaan kannattanut. Katselin asiaa silloin päättäjänä liian läheltä ja näin mitä se tarkoitti. Tämä prosenttipykälä laadittiin silloin, kun kaikesta piti vielä säästöjenkin jälkeen pankkien kriisin kustannuksella Suomessa säästää. Kokoomus vaati silloin prosentiksi pitkälle meneviä kaksinumeroisia lukuja, kun taas SDP olisi unohtanut koko säästölistan. 7% prosenttia oli sitten lopputulos. Kipeä ja siitä viimeisestä toimeentulosta riipivästi leikkaava. Huono päätös. Nyt siitä vihdoin päästään eroon.
Joensuulaiset sosialidemokraatit ovat viime vuosina puoluekokouksesta toiseen ponnistelleet tämän prosenttipykälän poistamiseksi. Viimeistä edellisellä kerralla saatiin poliittinen voitto, kun asiaa ryhdyttiin voimallisesti puimaan ja selvittämään sen poistamisen vaikutuksia. Kuntarahojen vartijoille tämä tuntui silloin tarkoittavan pimeyden ääniä, sillä nämä rahathan maksetaan kuntien kukkaroista. En oikein jaksanut silloin kirstujen vartijoita ymmärtää. Raha pelkästään ei voi olla arvojen mittari.
Viimeisessä SDP:n puoluekokouksessa prosenttipykälä puheenjohtaja Heinäluoman johdolla julkisesti poistettiin. Tiedän silloisena Heinäluoman lähiavustajana ja läheltä tuota prosessia seuranneena, että se oli pitkälti Eeron tahto ja puolueväki halusi sitä myös kovasti. Tämä palautti osittain monen uskon politiikan sosiaalisen oikeudenmukaisuuteen. On osattava myös tehdä yhteiskunnan hyvin voidessa päätöksiä, jotka auttavat viimesijaisella toimeentuloturvalla oleviakin. Minulle tuo prosenttipykälän poistopäätös oli hyvin henkilökohtainen poliittinen saavutus. Olen nähnyt sen vaikeuttavan vähätuloisten ihmisten elämistä ja sen poistamiseksi tehnyt töitä. Ja, kun tuen palautus on vielä aito ja tuntuva 7% vuokrasta, auttaa se todella ihmisten toimeentuloa. Odotan innolla, miten esimerkiksi Joensuussa asia viedään nopeasti käytäntöön. On hyvä teroittaa, että jo nyt kuormitetut sosiaalityöntekijät eivät saa joutua tässä asiassa mitenkään maksumiehiksi.
Emme kuitenkaan saa jäädä tulee makaamaan, niin kuin tuntemattomassa sotilaassa kirjoitetaan. Nyt on jo seuraavien päätösten aika. Maatalouden EU:sta aiheutuneet tulonvähenemiskompensaatiot on juuri päätetty. Vuosittain tämä tarkoittaa meidän veronmaksajien verovarojen 50-80 miljoonan suuntausta viljelijäväestölle. On oikeus ja kohtuus, että samassa budjetissa vielä tänä vuonna katsotaan myös muidenkin kuin maatalouden tulokehitystä. Tätä myös sosiaalidemokraatit ovat halunneet keskustalle teroittaa. Minun listallani tässä tarkastelussa ovat yksinhuoltajien toimeentulo sekä paljon sairastavat sekä ikääntyvät ihmiset.
Kolumni on julkaistu Karjalan Heilissä 16.8.2006
Yksi suurimmista suomalaisen sosiaaliturvan häpeätahroista on ollut niin sanottu seitsemän prosentin omavastuuosuus asumisen kustannuksista toimeentulotuen suuruutta laskettaessa. Olin silloin itse Joensuun peruspalvelulautakunnassa, kun pykälää ryhdyttiin soveltamaan ja se sattui silloin tosi pahasti. En ole sitä koskaan kannattanut. Katselin asiaa silloin päättäjänä liian läheltä ja näin mitä se tarkoitti. Tämä prosenttipykälä laadittiin silloin, kun kaikesta piti vielä säästöjenkin jälkeen pankkien kriisin kustannuksella Suomessa säästää. Kokoomus vaati silloin prosentiksi pitkälle meneviä kaksinumeroisia lukuja, kun taas SDP olisi unohtanut koko säästölistan. 7% prosenttia oli sitten lopputulos. Kipeä ja siitä viimeisestä toimeentulosta riipivästi leikkaava. Huono päätös. Nyt siitä vihdoin päästään eroon.
Joensuulaiset sosialidemokraatit ovat viime vuosina puoluekokouksesta toiseen ponnistelleet tämän prosenttipykälän poistamiseksi. Viimeistä edellisellä kerralla saatiin poliittinen voitto, kun asiaa ryhdyttiin voimallisesti puimaan ja selvittämään sen poistamisen vaikutuksia. Kuntarahojen vartijoille tämä tuntui silloin tarkoittavan pimeyden ääniä, sillä nämä rahathan maksetaan kuntien kukkaroista. En oikein jaksanut silloin kirstujen vartijoita ymmärtää. Raha pelkästään ei voi olla arvojen mittari.
Viimeisessä SDP:n puoluekokouksessa prosenttipykälä puheenjohtaja Heinäluoman johdolla julkisesti poistettiin. Tiedän silloisena Heinäluoman lähiavustajana ja läheltä tuota prosessia seuranneena, että se oli pitkälti Eeron tahto ja puolueväki halusi sitä myös kovasti. Tämä palautti osittain monen uskon politiikan sosiaalisen oikeudenmukaisuuteen. On osattava myös tehdä yhteiskunnan hyvin voidessa päätöksiä, jotka auttavat viimesijaisella toimeentuloturvalla oleviakin. Minulle tuo prosenttipykälän poistopäätös oli hyvin henkilökohtainen poliittinen saavutus. Olen nähnyt sen vaikeuttavan vähätuloisten ihmisten elämistä ja sen poistamiseksi tehnyt töitä. Ja, kun tuen palautus on vielä aito ja tuntuva 7% vuokrasta, auttaa se todella ihmisten toimeentuloa. Odotan innolla, miten esimerkiksi Joensuussa asia viedään nopeasti käytäntöön. On hyvä teroittaa, että jo nyt kuormitetut sosiaalityöntekijät eivät saa joutua tässä asiassa mitenkään maksumiehiksi.
Emme kuitenkaan saa jäädä tulee makaamaan, niin kuin tuntemattomassa sotilaassa kirjoitetaan. Nyt on jo seuraavien päätösten aika. Maatalouden EU:sta aiheutuneet tulonvähenemiskompensaatiot on juuri päätetty. Vuosittain tämä tarkoittaa meidän veronmaksajien verovarojen 50-80 miljoonan suuntausta viljelijäväestölle. On oikeus ja kohtuus, että samassa budjetissa vielä tänä vuonna katsotaan myös muidenkin kuin maatalouden tulokehitystä. Tätä myös sosiaalidemokraatit ovat halunneet keskustalle teroittaa. Minun listallani tässä tarkastelussa ovat yksinhuoltajien toimeentulo sekä paljon sairastavat sekä ikääntyvät ihmiset.
Kolumni on julkaistu Karjalan Heilissä 16.8.2006
Kesäkuumat liekit
Kesäkuumilla on jälleen leimahtanut ilmiliekkeihin keskustelu pelastusalan henkilöstön ikääntymisestä ja sen vaikutuksista pelastusturvallisuuteen. Erityisessä polttopisteessä ovat olleet palomiehet, joiden eläkkeelle siirtymisikää nostettiin jokin aika sitten yleisen eläkeuudistuksen yhteydessä.
Kun ajatellaan palomiesten työtä, kuten savusukellusta, hälytysajoja, pintapelastusta tai sukeltamista on hyvä pysähtyä miettimään ikääntymistä ja jaksamista. Elokuvamainen mielikuva teräkseen valetusta palomiehestä happipulloineen ja savua kypärä päässä, ei ole pelkkää leffatarinaa. Kun tiedossa on, että joka tapauksessa suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää palomiesten keski-ikä tulee nousemaan, on jotain asialle tehtävä.
Sisäministeriössä on valmisteltu yhdessä pelastusalan toimijoiden kanssa selvitystä palomiesten ikääntymisen aiheuttamista haasteista pelastustoimelle. Selvityksessä on käyty lävitse lukuisia toimia, joilla niin fyysistä kuin myös henkistä työkykyä kehitetään. Selvitystyöryhmä teki myös mittavan määrän erilaisia perusselvityksiä henkilöstön ikärakenteesta, kelpoisuuksia ja pätevyysvaatimuksia koskevista määräyksistä ja ohjeista, henkilöstön terveydentilaa koskevista tutkimuksista, työkykyä kehittävästä ja ylläpitävästä henkilöstöpolitiikasta sekä eläkkeelle siirtymisestä. Näihin liittyviä hankkeita onkin nyt piakkoin ensi syksynä lähdössä liikkeelle. Sen lisäksi toimenpiteiden on tarkoitus jalkautua pelastusasemille, jotteivät ne jää pelkiksi kirjoituspöytien paperitiikereiksi.
Kaiken kaikkiaan pelastushenkilöstön ikääntymiseen liittyvät suunnitelmat sekä pelastusvalmiuden ylläpito ja kehittäminen ovat nyt suunnitelmissa. Ainoastaan eläkeikään liittyvä päätös on avoinna. Sitä se on ollut jo useita, useita vuosia. Liian monia vuosia.
Perusongelmaksi ovat useat tahot nähneet sen, että jos kunnallisen puolen eläkeikäratkaisua ryhdytään nyt erikseen peukaloimaan yhden ammattiryhmän kohdalla, niin silloin kaikki muutkin alat ovat asiassa liikkeessä. Kieltämättä asiassa on perää, sillä esimerkiksi hoitajan työ vuodeosastolla on kovaa fyysistä työtä ja perusteita alemmalle eläkeiälle olisi myös tässä sektorissa olemassa.
Toisaalta taas ns. hälytys- ja valmiustyyppisissä tehtävissä, kuten poliisissa, rajavartiostossa, puolustusvoimissa on eläkeikä alempi. Esimerkiksi kenttätyössä olevalla poliisilla 60 vuotta. Kun noiden ammattiryhmien työnantaja on valtio, niin ikä on osittain sen johdosta alempi.
Joka tapauksessa palomiesten eläkekysymys lähtee avautumaan vasta, kun kunnallinen työmarkkinalaitos sekä palomiesten ammattiliitto pääsevät asiasta neuvotteluyhteyksiin ja sitä kautta sopimukseen. Yksi mahdollisuus tämän asian edistämisessä on myös eduskunnassa, joka piakkoin saa käsiteltäväkseen kunnallisen eläkelain, johon tehdään uuden työeläkelain mukaiset tarkistukset. Siinä vaiheessa käydään lävitse myös eläkeikäasioita.
Kaiken kaikkiaan on pidettävä siitä kiinni, että meillä on palo- ja pelastustehtävissä sellaiset henkilöt, jotka pystyvät ja jaksavat tarvittaessa auttaa silloin kuin hätä meillä on suurimmillaan. Tämän lisäksi oikeudenmukaisuuden nimissä emme voi myöskään unohtaa muita raskasta fyysistä työtä tekeviä ihmisiä. Joka tapauksessa ainakin yksilöllistä harkintaa ja maalaisjärkeä on jatkossa ryhdyttävä käyttämään, kun tulevaisuudessa arvioidaan eri ammattilaisten pärjäämistä kussakin työtehtävässä. Se voisi olla nyt aluksi helpoin ratkaisu.
kolumni on julkaistu Karjalan Heilissä. http://www.karjalanheili.fi/?port=Lehti&page=Arkisto&Dep=3 osoitteesta löytyy arkisto näköjään, jos haluaa käydä muita tekstejä kattelemassa.
Kun ajatellaan palomiesten työtä, kuten savusukellusta, hälytysajoja, pintapelastusta tai sukeltamista on hyvä pysähtyä miettimään ikääntymistä ja jaksamista. Elokuvamainen mielikuva teräkseen valetusta palomiehestä happipulloineen ja savua kypärä päässä, ei ole pelkkää leffatarinaa. Kun tiedossa on, että joka tapauksessa suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää palomiesten keski-ikä tulee nousemaan, on jotain asialle tehtävä.
Sisäministeriössä on valmisteltu yhdessä pelastusalan toimijoiden kanssa selvitystä palomiesten ikääntymisen aiheuttamista haasteista pelastustoimelle. Selvityksessä on käyty lävitse lukuisia toimia, joilla niin fyysistä kuin myös henkistä työkykyä kehitetään. Selvitystyöryhmä teki myös mittavan määrän erilaisia perusselvityksiä henkilöstön ikärakenteesta, kelpoisuuksia ja pätevyysvaatimuksia koskevista määräyksistä ja ohjeista, henkilöstön terveydentilaa koskevista tutkimuksista, työkykyä kehittävästä ja ylläpitävästä henkilöstöpolitiikasta sekä eläkkeelle siirtymisestä. Näihin liittyviä hankkeita onkin nyt piakkoin ensi syksynä lähdössä liikkeelle. Sen lisäksi toimenpiteiden on tarkoitus jalkautua pelastusasemille, jotteivät ne jää pelkiksi kirjoituspöytien paperitiikereiksi.
Kaiken kaikkiaan pelastushenkilöstön ikääntymiseen liittyvät suunnitelmat sekä pelastusvalmiuden ylläpito ja kehittäminen ovat nyt suunnitelmissa. Ainoastaan eläkeikään liittyvä päätös on avoinna. Sitä se on ollut jo useita, useita vuosia. Liian monia vuosia.
Perusongelmaksi ovat useat tahot nähneet sen, että jos kunnallisen puolen eläkeikäratkaisua ryhdytään nyt erikseen peukaloimaan yhden ammattiryhmän kohdalla, niin silloin kaikki muutkin alat ovat asiassa liikkeessä. Kieltämättä asiassa on perää, sillä esimerkiksi hoitajan työ vuodeosastolla on kovaa fyysistä työtä ja perusteita alemmalle eläkeiälle olisi myös tässä sektorissa olemassa.
Toisaalta taas ns. hälytys- ja valmiustyyppisissä tehtävissä, kuten poliisissa, rajavartiostossa, puolustusvoimissa on eläkeikä alempi. Esimerkiksi kenttätyössä olevalla poliisilla 60 vuotta. Kun noiden ammattiryhmien työnantaja on valtio, niin ikä on osittain sen johdosta alempi.
Joka tapauksessa palomiesten eläkekysymys lähtee avautumaan vasta, kun kunnallinen työmarkkinalaitos sekä palomiesten ammattiliitto pääsevät asiasta neuvotteluyhteyksiin ja sitä kautta sopimukseen. Yksi mahdollisuus tämän asian edistämisessä on myös eduskunnassa, joka piakkoin saa käsiteltäväkseen kunnallisen eläkelain, johon tehdään uuden työeläkelain mukaiset tarkistukset. Siinä vaiheessa käydään lävitse myös eläkeikäasioita.
Kaiken kaikkiaan on pidettävä siitä kiinni, että meillä on palo- ja pelastustehtävissä sellaiset henkilöt, jotka pystyvät ja jaksavat tarvittaessa auttaa silloin kuin hätä meillä on suurimmillaan. Tämän lisäksi oikeudenmukaisuuden nimissä emme voi myöskään unohtaa muita raskasta fyysistä työtä tekeviä ihmisiä. Joka tapauksessa ainakin yksilöllistä harkintaa ja maalaisjärkeä on jatkossa ryhdyttävä käyttämään, kun tulevaisuudessa arvioidaan eri ammattilaisten pärjäämistä kussakin työtehtävässä. Se voisi olla nyt aluksi helpoin ratkaisu.
kolumni on julkaistu Karjalan Heilissä. http://www.karjalanheili.fi/?port=Lehti&page=Arkisto&Dep=3 osoitteesta löytyy arkisto näköjään, jos haluaa käydä muita tekstejä kattelemassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
