Katupoikapopulismi

Viime viikkoina on tehty varmasti yksi viisastelun maailmanennätyksistä. Smash Asem –mellakan taltuttamisesta johtuen osa sen osallistujista on ollut äänekkäästi vaatimassa poliisin ja poliitikkojen päitä julkiselle lynkkausalttarille. Yksi äänekkäimmistä on ollut poliittinen katupoika Paavo Arhinmäki, joka järjesti Kiasman mellakoista putkaan pääsyllään paraatipaikan Iltapäivälehtien värikuviin. Lisäksi ministerin erottamisvaatimus on varma keino päästä läpi politiikan uutisputkesta etenkin, jos on itse poliitikko ja laitettu putkaan.

Vielä pitemmälle hurskastelussaan menivät vihreät. Kun mikään ei riitä ja äärivasemmisto ehti julkisuuspelissä pidemmälle, kaivettiin viime viikonloppuna vihreiden kokouksessa esiin välikysymysvaade sisäministeri Rajamäen luottamuksen mittaamiseksi. Vihreiden puoluejohdossa työkalut ovat nyt pahemman kerran hukassa. Heidän toiminnastaan lisäksi välittyy kuva, että he ovat mellakoitsijoiden puolella. Mitenkähän vihreiden mahdollinen sisäministeri olisi toiminut mellakan torjunnassa? Kukkia vai sidontaa?

Monesti on niin, että pieni vähemmistö aiheuttaa mekkalan, joka peittää suuren enemmistön hiljaisuuden ja tyytyväisyyden. Näin on käynyt nyt myös tässä asiassa. Tosiasia on, että poliisilla oli tiedossa, että Smash Asem -nimen alla olleet toimijat halusivat aiheuttaa kaaosta öisessä Helsingissä Göteborgin ja Tanskan mellakoiden mallin mukaisesti. On perin huono asia, että nyt nämä katumellakoiden ammattilaiset, viheranarkistit luovat pahan varjon aivan tavallisten kansalaisjärjestöjen mielenosoituksille. Poliisihan omalla toiminnallaan myös turvaa näiden rauhallisten mielenilmausten turvallisen järjestämisen. Eikös tästä, vihreät hoi, pitäisi kantaa vielä enemmän huolta?

Mellakan, paikkojen suunnitelmallisen särkemisen ja mielenosoituksen ero on selkeä. Mellakointi on tuonut mustia pilviä mielenosoitusoikeuden yläpuolelle ja pahimmillaan vaarantaa tämän vapauden. Mellakointi demokratian nimissä ei edistä demokratiaa. Olen varma, että suurin meistä ja suomalaisista toivoo, että suomessa ei tarvitsisi pelätä kaduilla huligaanien riehumista ja autojen polttelua. Siksi on syytä pitää visusti erillään kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen lailliset mielenosoitukset sekä erilliset aatteellisenkin mielipiteen alla järjestettävät mellakat.

Kansalaisoikeudet ovat tärkeitä ja niiden toteutumista on vaalittava. Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliisin toimia voidaan arvioida ja niistä on voitava keskustella julkisesti. Kokonaan toinen asia on se, jos ensin vaaditaan päättäjien erottamisia ja sen jälkeen vasta ryhdytään tutkimaan. Se on poliittista katupoikapopulismia ja halpaa politiikan tekemistä.

Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 20.9.