Pitäisikö Joensuun kaupungin keskushallintoon perustaa pop -asiamiehen virka? Tuota ajatusta olen pohtinut jo useamman päivän. Maailman palot eivät tuolla asialla häviä ja eikäpä siitä juuri ole konkreettista apua Siilaisten tai Kotilahden sairaalan kiireisillä osastoillakaan. Mutta silti, pitäisikö tämmöisessä Joensuun kaltaisessa musiikkikulttuurin kuningaskaupungissa olla pop -asiamies?
Eli siis. Kun Joensuussa on varsin eläväistä toimintaa pop -musiikin saralla ja Areena -hallin myötä täällä käy jopa maailmanluokan bändejä, niin olisiko siitä saatavissa enemmän irti?
Jo sillä, että Joensuu pohtisi viran perustamista olisi saatavissa yksi kenkälaatikollinen lisää lehtileikkeitä. Opiskelukaupunkikilpailussa olisi silläkin mainosarvoa. Suurin työ asiamiehellä pitäisi olla eräänlainen pop -asioiden markkinoiti tiedotusvälineiden suuntaan. Ilmaisen mainoksen hankkiminen toimittajan tekstinä on vain pelkkää säästöä imagomarkkinoinnissa. Muita hommia voisivat olla uuden rocklubihanke "Kerubin" junailu taidemuseon kortteliin ja valtion rahan lobbaaminen tähän hankkeeseen. Jos tuossa työssä onnistuisi, niin silloin palkkarahat olisi maksettu jo useiksi vuosiksi eteenpäin.
Onnistuessaan tuossa työssä Joensuusta voisi tulla koko Suomen Pop -city, samaan tapaan kuin Savonlinna on oopperakaupunki. Voisipa tuo virka sivuta samalla myös kaupungin pop/rock -fasiliteettien kehittämistä ja miksei myöskin hyvin tuulta ottaneen elokuvasektorin kehittämistä.
Maan hallituskin tarvitsisi kultturin puolestapuhujaa. Tuskin nyt kukaan on uhrannut ajatusta sille, että porvarihallitus välittäisi kulttuuriasioista, yrityselämän edunvalvonnan ja omistajien etujen ollessa etusijalla.
Kokoomus näyttää ottaneen valtiovarainministeriön perinteisen niukempi on parempi -linjan jo puolen vuoden jälkeen omakseen ja tulokset näkyvät kultturirahoituksen ongelmina. Keskustapuolueen kultturisaavutukset ovat sitten enemmänkin kekrijuhlien sahansoittotasolla. Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Vihreiden hommaksi hallituksessa jää asioiden selittely.
Vai miten pitäisi ymmärtää esimerkiksi tekijänoikeusasioiden siirtäminen työ- ja elinkeinoministeriöön, lotto- eli veikkausvoittovarojen leikkaaminen liikunta-, nuoriso- tai kulttuuripuolelta ja elokuvarahoituksen jäädytys vastoin kesällä annettuja ministerilupauksia. Valtionvelan ylenpalttinen lyhentäminen ei näköjään ole kaikkien ministerien tahto ja yksittäiset ministerit huutavatkin nyt eduskuntaa apuun, jottei pahoja vaurioita suomalaiseen kulttuurielämään tulisi.
Summa summarum. Joensuun kaupungin tulevaan talousarvioon kannattaisi siis varata määräraha pop -asiamiehen virkaa varten. Tolokun ihminen maksaisi "oman palkkansa" asiaa hoitaessaan ja kaupunki sekä musiikinnälkäiset kuntalaiset hyötyisivät tästä asiasta. Maan hallitus taas kaipaisi ilmeisesti pian jonkin sortin poppamiehen apua haparoivassa politiikassaan.
Kirjoitus on julkaistu joensuulaisessa Karjalan heili- ilmaisjakelulehdessä 31.10.2007
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5044
Lue Heilisitä myös mm. Jaakko Tepon hauska kolumni hoitajien työtaistelusta.
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5039
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007
torstaina, lokakuuta 04, 2007
Äänestämällä talous kuntoon
SDP seurasi viime vaalikaudella jatkuvasti äänestäjiltä tuen saaneen 100 000 työpaikkaa -vaaliohjelman toteutumista. Se oli se selkäranka ja ohje, jolla hallitustyötä tehtiin. Nytkin maaliskuun eduskuntavaaleihin tuon työn pohjalta tehtiin uusi arvio siitä, mille asioille haettaisiin valtakirjaa kansalta seuraavalle vaalikaudelle. Tästä työstä syntyi tarkkaan laskettu, erityisesti vanhustenhoidon ja terveydenhuollon parantamiseen perustuva vaaliohjelma. Se oli noin miljardin suurempi, kuin nykyhallituksen porvaripuolueet arvioivat omat lupauksensa.
Vaaliohjelman hintaa, kansantalouden kehitystä ja työllisyyden parantumisen vaikutuksia laskettiin tarkkaan yli puoli vuotta. Huolellinen pohjatyö on puheenjohtaja Heinäluoman tavaramerkki ja sitä oli tuon vaaliohjelman laatiminen, jolla Suomea olisi rakennettu SDP:n haluamaan oikeudenmukaisempaan suuntaa. Tarkka valmistelu oli pohjana SDP:n vaaleissa antamille lupauksille. Ne oltiin valmiit toteuttamaan ja siihen oli myös suunnitelma.
Nyt sitten viime päivät on käyty rajua keskustelua siitä, miksi kokoomus on pettänyt hoitajille ennen vaaleja annetut lupaukset. Ennen vaaleja kokoomuksesta luvattiin paljon ja nyt onkin sitten tehty historiallisen vähän. Kokoomuksen lupauksiin kuuluivat mm. tasa-arvotupon ja sen rahoituksen, lapsilisien noston ja sitomisen indeksiin, kuntien määräaikaisten työntekijöiden vähentämisen ylimääräisellä valtionavulla, eläkeindeksien parantamisen, ajoneuvon dieselveron poistamisen, yliopistorahoituksen merkittävän korjaamisen sekä koulujen opetusryhmien pienentämisen. Näistä asioista esim. lapsilisien sitominen indeksiin oli kokoomukselle ennen vaaleja ”hallitusneuvottelujen kynnyskysymys”.
Petettyjen lupausten hallituksen listalle noista päätyi niin moni, että voidaan puhua vaalihuijauksesta, jolla päästiin valtaan. Tämä on vaarallinen ilmiö politiikassa. Nyt erityisen vaikeaksi tilanne menee kuntasektorilla, sillä kokoomuksen nostattamien odotusten hinta on tulossa kunnille kalliiksi, koska valtio ei tule kokoomuksen esittämällä tavalla täysin mukaan näihin vaalilupauspalkkatalkoisiin.
Joensuussa ja kaikissa Pohjois-Karjalan kunnissa ollaan vaikeuksissa. SDP on oppositiosta tehnyt esityksen, jolla voitaisiin ratkaista nyt syntynyt kriisi. Se on samalla linjalla kuin ennen vaaleja annetut lupaukset. Ensi vuoden talousarvioon SDP esittää 600 miljoonaa euroa lisää kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Joensuun talouteen tämä vaikuttaa pyytämäni laskelman mukaan jo luvattujen valtionosuuksien lisäksi 6,6 miljoonaa, Liperissä noin 1,4 miljoonaa, Ilomantsissa 720 tuhatta ja niin edelleen.
Ainakin Joensuussa tuolle rahalle olisi huutava pula. Eduskunnassa tästä äänestetään ja toivottavasti kansanedustajat Pekka Ravi ja Anu Vehviläinen tukevat esitystä. Kiinnostavaa on katsoa myös Hannu Hoskosen ja Eero Reijosen ratkaisuja.
SDP:n mielestä on oikein ja välttämätöntä, että puolueet laitetaan tilille antamistaan lupauksistaan myös vaalien jälkeen. Muuten vaalikoneet, puheenjohtajatentit ja koko politiikka menettää kaiken uskottavuutensa kansalaisten silmissä.
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 3.10.2007
Katso myös heilin juttu Joensuun terveydenhuollon budjettihaasteista http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4995
Vaaliohjelman hintaa, kansantalouden kehitystä ja työllisyyden parantumisen vaikutuksia laskettiin tarkkaan yli puoli vuotta. Huolellinen pohjatyö on puheenjohtaja Heinäluoman tavaramerkki ja sitä oli tuon vaaliohjelman laatiminen, jolla Suomea olisi rakennettu SDP:n haluamaan oikeudenmukaisempaan suuntaa. Tarkka valmistelu oli pohjana SDP:n vaaleissa antamille lupauksille. Ne oltiin valmiit toteuttamaan ja siihen oli myös suunnitelma.
Nyt sitten viime päivät on käyty rajua keskustelua siitä, miksi kokoomus on pettänyt hoitajille ennen vaaleja annetut lupaukset. Ennen vaaleja kokoomuksesta luvattiin paljon ja nyt onkin sitten tehty historiallisen vähän. Kokoomuksen lupauksiin kuuluivat mm. tasa-arvotupon ja sen rahoituksen, lapsilisien noston ja sitomisen indeksiin, kuntien määräaikaisten työntekijöiden vähentämisen ylimääräisellä valtionavulla, eläkeindeksien parantamisen, ajoneuvon dieselveron poistamisen, yliopistorahoituksen merkittävän korjaamisen sekä koulujen opetusryhmien pienentämisen. Näistä asioista esim. lapsilisien sitominen indeksiin oli kokoomukselle ennen vaaleja ”hallitusneuvottelujen kynnyskysymys”.
Petettyjen lupausten hallituksen listalle noista päätyi niin moni, että voidaan puhua vaalihuijauksesta, jolla päästiin valtaan. Tämä on vaarallinen ilmiö politiikassa. Nyt erityisen vaikeaksi tilanne menee kuntasektorilla, sillä kokoomuksen nostattamien odotusten hinta on tulossa kunnille kalliiksi, koska valtio ei tule kokoomuksen esittämällä tavalla täysin mukaan näihin vaalilupauspalkkatalkoisiin.
Joensuussa ja kaikissa Pohjois-Karjalan kunnissa ollaan vaikeuksissa. SDP on oppositiosta tehnyt esityksen, jolla voitaisiin ratkaista nyt syntynyt kriisi. Se on samalla linjalla kuin ennen vaaleja annetut lupaukset. Ensi vuoden talousarvioon SDP esittää 600 miljoonaa euroa lisää kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Joensuun talouteen tämä vaikuttaa pyytämäni laskelman mukaan jo luvattujen valtionosuuksien lisäksi 6,6 miljoonaa, Liperissä noin 1,4 miljoonaa, Ilomantsissa 720 tuhatta ja niin edelleen.
Ainakin Joensuussa tuolle rahalle olisi huutava pula. Eduskunnassa tästä äänestetään ja toivottavasti kansanedustajat Pekka Ravi ja Anu Vehviläinen tukevat esitystä. Kiinnostavaa on katsoa myös Hannu Hoskosen ja Eero Reijosen ratkaisuja.
SDP:n mielestä on oikein ja välttämätöntä, että puolueet laitetaan tilille antamistaan lupauksistaan myös vaalien jälkeen. Muuten vaalikoneet, puheenjohtajatentit ja koko politiikka menettää kaiken uskottavuutensa kansalaisten silmissä.
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 3.10.2007
Katso myös heilin juttu Joensuun terveydenhuollon budjettihaasteista http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4995
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
