Hoitajille piiskaa?

Hoitajien joukkoirtisanoutumisten uhka on nyt ohitse. Hyvä niin. Olihan tilanne hyvin poikkeuksellinen ja herätti huolta, niin hoivan tarvitsijoissa, omaisissa kuin myös hoitajien keskuudessa.

Varsin erikoinen näytelmä on käyty sitten jälkeenpäin. Pääministeri ajoi täryjyrällä tehyläisten ylitse melkeinpä heti, kun sovinto oli saatu. Tästä useat hoitajat loukkaantuivat ja kansalaiset hämmästelivät, että mitäs nyt?

Vuonna 1995 keskustapuolue lanseerasi työreformin, jolla oli tarkoitus heikentää työntekijöiden työehtoja työnantajien hyväksi. Tämä kaatui silloin suomalaisten rankkaan vastustukseen ja keskustapuolue joutui ansaitusti hallitusvastuusta oppositioon. Tuon työreformin yksi keskeinen kirjoittaja oli nykyinen pääministeri Matti Vanhanen.

Nyt viime viikolla pääministeri Vanhanen paljasti jälleen todelliset karvansa, siitä mitä hän ajattelee työntekijöiden oikeuksista. Hän on näköjään löytänyt jälleen uudelleen työreformiajatuksensa ja maltin menetys ammattiliiton työtaistelua koskeneessa puheessa toi tämän esille. Tuo puhe kielii hyvin siitä asenteesta, joka keskustapuolueen johdossa näyttää edelleen vallitsevan työmarkkinapolitiikassa. Isäntäsanelu elää edelleen maatilojen puolueessa.

Erityisesti ihmetystä herätti se tuohtumus ja tyyli, jolla pääministeri kävi sairaanhoitajien ammattijärjestön kimppuun. Hoitajat, jos ketkä ovat joutuneet ”lanatuiksi” työtaistelussa jo useita kertoja. Nyt, kun heidän neuvottelutaktiikka tuotti tuloksen, on sitten kiitoksena pääministerin katupoikatason kivitys.

Vanhasen porvarihallitus on nyt kovaa vauhtia tekemässä Suomesta veroparatiisia yrittäjille ja tämän kustannukset ovat tulossa tavallisten palkansaajien maksettaviksi. Nyt jo bensaverot ja sähköverot ovat nousemassa tavallisilla palkansaajilla ja eläkeläisillä, kun taas esimerkiksi maatalousyrittäjät ovat saamassa näistä huojennuksia. Samaan aikaan hallituksen piirissä puuhataan jopa myös teollisuuden sähköveron poistamista ja pian maatilan- ja metsänomistajien sekä yrittäjien ei tarvitse maksaa perintöveroja. Muilla tämä ”oikeus” halutaan säilyttää.

Yrittäjille ollaan luomassa myös aivan uusia markkinoita terveydenhoidon kustannuksella. Niiden tulot on suunniteltu tulevan veromaksajien pussista. Miten muuten voi ymmärtää Tehyn palkkasopimuksen kahden prosentin piiskarahan. Tuo ”palkkaraha” tulee maksuun vain siinä tapauksessa, että kuntien työntekijöitä vähennetään sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tämä tehdään tuottavuuden nimissä ja uusilla tuottamistavoilla.

Eli Suomeksi ja suoraan puhuen tavoite on palveluiden ulkoistamisesta yrityksille, jotka sitten tuottavat mahtavia voittoja niiden omistajille veronmaksajien rahoilla, esim. keikkalääkäribisnes.

Kaikki väestöennusteet kertovat, että hoivan tarve lisääntyy, mikä tarkoittaa, että on palkattava lisää väkeä töihin. Myös moni hoitaja on minusta kaivannut lisää työvoimaa tosi kiireisille vanhustenhoidon osastoille.

Nyt Katainen ja Vanhanen antavat hoivasektorille vain lisää piiskaa. Piiskarahallaan he saavat siinäkin vähäsen näpäyttää hoitajia.

Ismo Kainulainen

Kolumni on julkaistu Joensuulaisessa ilmaisjakelusanomalehti Karjalan Heilissä 28.11.2007

http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5092

Pop -asiamies

Pitäisikö Joensuun kaupungin keskushallintoon perustaa pop -asiamiehen virka? Tuota ajatusta olen pohtinut jo useamman päivän. Maailman palot eivät tuolla asialla häviä ja eikäpä siitä juuri ole konkreettista apua Siilaisten tai Kotilahden sairaalan kiireisillä osastoillakaan. Mutta silti, pitäisikö tämmöisessä Joensuun kaltaisessa musiikkikulttuurin kuningaskaupungissa olla pop -asiamies?

Eli siis. Kun Joensuussa on varsin eläväistä toimintaa pop -musiikin saralla ja Areena -hallin myötä täällä käy jopa maailmanluokan bändejä, niin olisiko siitä saatavissa enemmän irti?

Jo sillä, että Joensuu pohtisi viran perustamista olisi saatavissa yksi kenkälaatikollinen lisää lehtileikkeitä. Opiskelukaupunkikilpailussa olisi silläkin mainosarvoa. Suurin työ asiamiehellä pitäisi olla eräänlainen pop -asioiden markkinoiti tiedotusvälineiden suuntaan. Ilmaisen mainoksen hankkiminen toimittajan tekstinä on vain pelkkää säästöä imagomarkkinoinnissa. Muita hommia voisivat olla uuden rocklubihanke "Kerubin" junailu taidemuseon kortteliin ja valtion rahan lobbaaminen tähän hankkeeseen. Jos tuossa työssä onnistuisi, niin silloin palkkarahat olisi maksettu jo useiksi vuosiksi eteenpäin.

Onnistuessaan tuossa työssä Joensuusta voisi tulla koko Suomen Pop -city, samaan tapaan kuin Savonlinna on oopperakaupunki. Voisipa tuo virka sivuta samalla myös kaupungin pop/rock -fasiliteettien kehittämistä ja miksei myöskin hyvin tuulta ottaneen elokuvasektorin kehittämistä.

Maan hallituskin tarvitsisi kultturin puolestapuhujaa. Tuskin nyt kukaan on uhrannut ajatusta sille, että porvarihallitus välittäisi kulttuuriasioista, yrityselämän edunvalvonnan ja omistajien etujen ollessa etusijalla.

Kokoomus näyttää ottaneen valtiovarainministeriön perinteisen niukempi on parempi -linjan jo puolen vuoden jälkeen omakseen ja tulokset näkyvät kultturirahoituksen ongelmina. Keskustapuolueen kultturisaavutukset ovat sitten enemmänkin kekrijuhlien sahansoittotasolla. Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Vihreiden hommaksi hallituksessa jää asioiden selittely.

Vai miten pitäisi ymmärtää esimerkiksi tekijänoikeusasioiden siirtäminen työ- ja elinkeinoministeriöön, lotto- eli veikkausvoittovarojen leikkaaminen liikunta-, nuoriso- tai kulttuuripuolelta ja elokuvarahoituksen jäädytys vastoin kesällä annettuja ministerilupauksia. Valtionvelan ylenpalttinen lyhentäminen ei näköjään ole kaikkien ministerien tahto ja yksittäiset ministerit huutavatkin nyt eduskuntaa apuun, jottei pahoja vaurioita suomalaiseen kulttuurielämään tulisi.

Summa summarum. Joensuun kaupungin tulevaan talousarvioon kannattaisi siis varata määräraha pop -asiamiehen virkaa varten. Tolokun ihminen maksaisi "oman palkkansa" asiaa hoitaessaan ja kaupunki sekä musiikinnälkäiset kuntalaiset hyötyisivät tästä asiasta. Maan hallitus taas kaipaisi ilmeisesti pian jonkin sortin poppamiehen apua haparoivassa politiikassaan.

Kirjoitus on julkaistu joensuulaisessa Karjalan heili- ilmaisjakelulehdessä 31.10.2007
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5044

Lue Heilisitä myös mm. Jaakko Tepon hauska kolumni hoitajien työtaistelusta.
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=5039

Äänestämällä talous kuntoon

SDP seurasi viime vaalikaudella jatkuvasti äänestäjiltä tuen saaneen 100 000 työpaikkaa -vaaliohjelman toteutumista. Se oli se selkäranka ja ohje, jolla hallitustyötä tehtiin. Nytkin maaliskuun eduskuntavaaleihin tuon työn pohjalta tehtiin uusi arvio siitä, mille asioille haettaisiin valtakirjaa kansalta seuraavalle vaalikaudelle. Tästä työstä syntyi tarkkaan laskettu, erityisesti vanhustenhoidon ja terveydenhuollon parantamiseen perustuva vaaliohjelma. Se oli noin miljardin suurempi, kuin nykyhallituksen porvaripuolueet arvioivat omat lupauksensa.

Vaaliohjelman hintaa, kansantalouden kehitystä ja työllisyyden parantumisen vaikutuksia laskettiin tarkkaan yli puoli vuotta. Huolellinen pohjatyö on puheenjohtaja Heinäluoman tavaramerkki ja sitä oli tuon vaaliohjelman laatiminen, jolla Suomea olisi rakennettu SDP:n haluamaan oikeudenmukaisempaan suuntaa. Tarkka valmistelu oli pohjana SDP:n vaaleissa antamille lupauksille. Ne oltiin valmiit toteuttamaan ja siihen oli myös suunnitelma.

Nyt sitten viime päivät on käyty rajua keskustelua siitä, miksi kokoomus on pettänyt hoitajille ennen vaaleja annetut lupaukset. Ennen vaaleja kokoomuksesta luvattiin paljon ja nyt onkin sitten tehty historiallisen vähän. Kokoomuksen lupauksiin kuuluivat mm. tasa-arvotupon ja sen rahoituksen, lapsilisien noston ja sitomisen indeksiin, kuntien määräaikaisten työntekijöiden vähentämisen ylimääräisellä valtionavulla, eläkeindeksien parantamisen, ajoneuvon dieselveron poistamisen, yliopistorahoituksen merkittävän korjaamisen sekä koulujen opetusryhmien pienentämisen. Näistä asioista esim. lapsilisien sitominen indeksiin oli kokoomukselle ennen vaaleja ”hallitusneuvottelujen kynnyskysymys”.

Petettyjen lupausten hallituksen listalle noista päätyi niin moni, että voidaan puhua vaalihuijauksesta, jolla päästiin valtaan. Tämä on vaarallinen ilmiö politiikassa. Nyt erityisen vaikeaksi tilanne menee kuntasektorilla, sillä kokoomuksen nostattamien odotusten hinta on tulossa kunnille kalliiksi, koska valtio ei tule kokoomuksen esittämällä tavalla täysin mukaan näihin vaalilupauspalkkatalkoisiin.

Joensuussa ja kaikissa Pohjois-Karjalan kunnissa ollaan vaikeuksissa. SDP on oppositiosta tehnyt esityksen, jolla voitaisiin ratkaista nyt syntynyt kriisi. Se on samalla linjalla kuin ennen vaaleja annetut lupaukset. Ensi vuoden talousarvioon SDP esittää 600 miljoonaa euroa lisää kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Joensuun talouteen tämä vaikuttaa pyytämäni laskelman mukaan jo luvattujen valtionosuuksien lisäksi 6,6 miljoonaa, Liperissä noin 1,4 miljoonaa, Ilomantsissa 720 tuhatta ja niin edelleen.

Ainakin Joensuussa tuolle rahalle olisi huutava pula. Eduskunnassa tästä äänestetään ja toivottavasti kansanedustajat Pekka Ravi ja Anu Vehviläinen tukevat esitystä. Kiinnostavaa on katsoa myös Hannu Hoskosen ja Eero Reijosen ratkaisuja.

SDP:n mielestä on oikein ja välttämätöntä, että puolueet laitetaan tilille antamistaan lupauksistaan myös vaalien jälkeen. Muuten vaalikoneet, puheenjohtajatentit ja koko politiikka menettää kaiken uskottavuutensa kansalaisten silmissä.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 3.10.2007

Katso myös heilin juttu Joensuun terveydenhuollon budjettihaasteista http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4995

Sotaministeri Häkämies

Suomen ulkopolitiikan on oltava aktiivista, tosiasioihin perustuvaa ja tavoitteellista, puhui ministeri Katainen elokuussa. Olen samaa mieltä asiasta. Siihen on SDP:n johdolla harjoitettu ulkopolitiikka perustunut vuosia ja on hyvä, että kokoomus tulee tässä suhteessa SDP:n linjalle. Kataisen määritelmä myös tuon ulkopolitiikan vastakohdasta on oikeaan osuva. "Aktiivisen ja tavoitteellisen ulkopolitiikan vastakohta on nostalginen vetäytyvyys ja silmät ummistava idealismi, mikä pahimmillaan lähentelee kaksinaismoralismia." Äkkiä ajatellen mieleen nousee Suomen kommunistisen puolueen harjoittama politiikka, johon kokoomus itseään vertaa.

Keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käy vilkkaana kuin patoamaton koski. Minusta se on hyvä juttu. Olen sitä seurannut aktiivisesti vuosia työni kautta. Kun nyt keskustelua seuraa, niin muutosta haluavan kokoomuksen ulko- ja puolustuspolitiikan linja näyttää hyvin selkeältä: Suomalaiset sotilaat on saatava sinne missä soditaan, NATOON. Siinä on selkeä muutos SDP:n edustamaan vakaaseen linjaan, joka perustuu enemmän humanitaariseen rauhanturvaamiseen suuntaan ja koko maan puolustamiseen asevelvollisuusarmeijalla. Kokoomus voisikin muuttaa puolustusministeri Jyrki Häkämiehen ministeriön nimen samoin tein sotaministeriöksi. Se olisi myös linjassa myös sille, että Suomesta halutaan lahjoittaa afgaanitaistelijoille aseita, joilla käydään sitten sotaa. Ei niitä hamppupeltojen tai viiniköynnösten tukivarsiksi sinne viedä. Siitä voisi puhua suoraan.

"Sotaministeri" Häkämies on muutoinkin jo ministerialokasaikanaan ehtinyt esittää melkoisen soidintanssin yhdysvaltain maaperällä. "Ruuti on kuivaa" -uhoaminen Venäjän suuntaan USA:ssa, tuo jotenkin tämmöisen reservin luutnantin mieleen hiukkasen tyhjän ja orvon olon. Isottelu ja "aseiden kilistely" Venäjän suuntaan ei tunnu järkevältä. Tosin sotaministerin puhe voi edustaa myös sitä patoutunutta kiihkoa, jota eräät porukat tahtovat Marskin ryyppyjä juodessaan harrastaa. Tuommoisen kohjonko johdolla sitä nyt ollaan lyömässä päätä Karjalan mäntyyn, voisi retorisesti veistellä kansalliskirjailija Linnan henkeen.
SDP:n natokanta on entisellään. Huolehdimme oman puolustuksen uskottavuudesta, otamme osaa kehittyvään eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ja säilytämme omissa käsissämme mahdollisuuden hakea tai olla hakematta sotilasliitto Naton jäsenyyttä.

Kuitenkin meidän on seurattava miten turvallisuustilanne Euroopassa ja meidän lähiympäristössä kehittyy ja meidän tehtävä selvityksiä "taskuun" eri asioista myös Suomen osalta. Siksi on järkevää selvittää nyt laadittavan eduskunnan puolustusselonteon yhteydessä muiden perusasioiden lisäksi, mihin suuntaan Nato kehittyy ja tehdä myös arvio hyödyistä ja haitoista sekä kustannuslaskelma. On myös arvioitava, mikä on jäsenyyden vaikutus Suomen Venäjä -politiikkaan ja miten se vaikuttaa mahdollisesti meidän rajaseutujen arkiseen kanssakäymiseen.

Minä en näe Venäjää niin isona uhkana kuin ministeri Häkämies VenäjäX3 -puheessaan. Venäjä täytyy nyt nähdä kumppanina, jossa on meidänkin talouselämälle suuret mahdollisuudet. Siksi ulkopolitiikassa täytyy ylläpitää aktiiviset Venäjä-suhteet ja kumppanuusajattelu niin kauppasuhteissa ja ympäristökysymyksissä. Onneksi meillä presidentti hoitaa näitä suhteita. Muilta ei taitaisi natokiimassa hommat nyt hoitua.

Alussa mainittua silmät ummistavaa idealismia on ollut havaittavissa kokoomusministereiden Nato -lähentelyssä. Sen erikoinen yksityiskohta on kumarruskilpailu siitä, kuka saa milloinkin kutsun jenkkien kättelytilaisuuteen. Sama käytäntö oli ennen Neuvostoliiton suhteen. Nyt kohde on toinen.

Yhdysvaltojen suhteen on oltava aktiivisia ja Yhdysvaltojen aiheuttamista ongelmistakin on puhuttava. Guantamon vankilat, salaiset vankilennot Euroopan ilmatilassa sekä asedemokratia pitää olla myös suomalaisten ministerien huulilla, kun hymyillään teatraalisissa kättelypressissä. Jos nämä tosiasiat vaietaan, syyllistytään juuri siihen kaksinaismoralismiin. Ruotsin porvaripääministeriä Reinfeldtia sanottiin USA:n sylikoiraksi, kun hän ei ottanut Bushin tapaamisessa noita asioita esille. Tässä suhteessa presidentti Halonenhan osoitti oikeanlaista rohkeutta ja suoraa puhetyyliä puhuessaan Irakin sodasta YK:n istunnossa.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 26.9.2007

Ps. Katso Pohjois-Karjalan uutiset nettikarjalaisesta osoitteesta http://www.karjalainen.fi/

Viikonloppureseptejä

Niin moni on kysynyt multa karjalanpiirakan ohjeita yhden kirjoituksen perusteella, joten laitanpas yhden aika hyvän tähän.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,46,14828,14829,7967,11730,11734

Tuossa osoitteessa on aika hyvä ohje myös tekemisestä.

Ite laitan kuoritaikinaan sihtiruisjauhoja, sillä minusta ne ovat paremman makuisia. Enkä sekoita niitä pualikalla, vaan käsillä.

Myöskin voisulaan, jolla piirakat voidellaan tulee maitoa. Sekin antaa makunsa. Hauduttaminen on myös tärkeä osa, jota ei tuossa mainita, tosin jotkut pitävät myös rapeista, juuri voidelluista piirakoista.

Ite en täytteessä käytä vettä, vaan pelkää maitoa ja "kananmunakiillotus" on erikoinen. Pitää kokeilla. Tuon ohjeen annos on varsin sopiva, ehkä vähän iso, jos vain kokeilee piirakoita. Pualikka on tärkeä osa tuota operaatiota, mutta myöskin tavan kaulimella tuo onnisttuu, joskin sitten pitää käsin käännellä pohjia, jotta saa pyöreitä.

Karjalan paistin saat tehtyä sitten näin.

http://valipala.blogspot.com/2007/05/hei-karjalasta-paistin-min-lysin.html

Tuohon evääseen voi laittaa myös hirveä tai lammasta. Niin ja sitten porkkaanaa ja lanttua sekä puolikkaita sipuleita sekaan. Laakerinlehtikään ei ole pahasta. Ja kolme tuntia on aivan minimi tuohon haudutukseen. Mielummin kuusi ja yön yli sähköuunin jälkilämmössä, niin sitten rupiaa olemaan hyvä.

Mutta ruskistus ja pitkä haudutus on ao. koko hommassa. Värikkyyttä saat tekemällä esim. bataatista kermaisen muussin. Muutoin paisti syödään, joko karjalan piirakan päällä (eli piirakka lautaselle ja paisti siihen) tai kuoriperunoilla. Puolukkasurvos ja punajuuri sopii lisukkeeksi.

Maukkaan jälkiruuan, jolla ei nyt ole mitään tekemistä karjalaisuuden kanssa saat näin. Tein sitä nimittäin viikonloppuna vähän päähänpistosta.

Lakkabanaanikiisseli

Puolikkaan lakkahillon purkinpohja laitetaan kattilaan ja vajaa puoli desiä siihen vettä, pari-kolme desiä appelsiinimehua ja sitten kaksi tai kolme viipaloitua banaania. Keitä keitosta noin kymmenkunta minuuttia. Laita reilu ruokalusikka perunajauhoja kylmään vesilasiin ja sekoita haarukalla. Kaada seos kattilaan ja sekoita samalla, ettei paakkuunnu. Keitos kannattaa sitten liedeltä ottaa pois, ettei mene liisteriksi. Maista maku ja laita sokeria ja vaniljasokeria makusi mukaan.

Jäähdytä ja tarjoile kerman kanssa. On hyvää.

PS. Joskus on mukava markkinoida muiden nettisivuja, eli siksi muiden ohjeet on tähän vinkiksi laitettu ja niitä sitten muokattu omaan suuhun sopivaksi. Siitähän pitkälti ruuanlaitossakin on kysymys.

Niin laitoin myös uuden italialaisen NERONE taas tuonne ruokapaikka-arviointeihin, tuntuu olevan palautteen perusteella luettu kohta tästä blogista, joten pitää sinne keskittää nuo ravintola-arvostelut. Osa löytyy osoitteesta http://ismokainulainen.blogspot.com/2007_08_01_archive.html ja elokuun 29 ja keskiviikkopäivä 2007 , otsikolla italialaisia

Karjalan herkku

Iso osa helsinkiläisistä ei ole syönyt kunnon karjalan piirakoita. Asia lähti puheeksi, kun viikonloppuna tarjosin tekemiäni piirakoita kaveriporukalle. Tämä helsinkiläisistä koostunut porukka kertoi, että ei moisista piirakoista ole oikeastaan ollut puhettakaan. Heille einespiirakat olivat niitä aitoja karjalan piirakoita. Voi taivas, ajattelin.

En nyt yhdeltä istumalta tiedä, tunnenko yhtään ihmistä, joka ei olisi pitänyt noista piirakoista. Se on hyvä tuote viedä viemiseksi ja ainakin minä mielelläni tarjoan niitä vieraille. Onhan niiden tekeminen hieman työlästä, mutta kyllä se on sen vaivan arvoinen. Tuorelämpimät, pikkuisen rapeat piirakat ovat maidon kanssa taivaallista herkkua. Se, joka ei ole piirakoita itse tehnyt, saa esimerkiksi marttojen karjalaisesta leivontaoppaasta niin rautalankamallin, etteivät piirakat voi olla syntymättä.

Helsingissä Hakaniemen torilla ja kauppahallissa myydään Liperissä ja Nurmeksessa tehtyjä piirakoita. Jotenkin sitä on aina ylpeä, kun noihin tuotteisiin siellä törmää. Luulisin, että mikäli piirakoita Helsingissä hieman enempi markkinoitaisiin, olisi menekki taattua kruunuhaan kukkahattutätien joukossa. En tiedä voiko karjalan piirakasta tehdä patongin kaltaisen raakapakasteen, mutta ainakin patonki on varsin maukas, kun sen pikaisesti kypsentää uunissa. Äkkipäätään ajatellen tuo sama tekniikka voisi toimia myös aidoilla karjalan piirakoilla, jos joku vain tuotteistaisi sen.

Erään kerran tuota piirakkahommaa kehiteltiin saunomisen lomassa kaverini Tahvanaisen Tuomaksen kanssa, joka on monelle tuttu Stella -bändistä. Pähkäilimme sitä, että jos nakkikioskilta saisi karjalanpiirakkahampurilaisen, niin se tulisi monesti kyllä ostettua. Kun molemmat vielä tykkäämme ruuanlaitosta, niin jumppasimme siinä ajatusta vielä eteenpäin. Kun karjalan paistista jauhaisi jauhelihapihvin ainekset, olisi se meidän mielestä sitten jo melkoisen täydellinen. ”Karjalan herkku tuplana”, makustelimme nakkikioskin tilausta. Onhan noita porilaisia, atomeja ja vetyjä, joten miksipä ei nyt tuommoista voisi myöskin olla yöpala valikoimassa. Joku näppärä yrittäjä voisi sen vielä puristaa muovivakuumiin ja pistää myös kaupan hyllylle. Siitä voisi saada jonkun työpaikan lisää.

Senaatintorilla, mihin kaiken maailman turistit tulevat Helsingissä pällistelemään, on erilaisia matkamuistomyymälöitä. Siellä näyttää olevan lappiin liittyviä matkamuistoja, säilykkeitä ja hilloja. Torin laidalla on myös Savotta -niminen ravintola. Ravintolan idea on tarjota tukkikämppäruokaa, joka nyt ei karjalaisesta pitopöytäruuasta kovin paljon poikkea. Tarjoilijat yrittävät vääntää savokarjalaista murretta ja sisustus on heinäseipäitä. Haarukat ja lautaset ovat eri paria. Ravintola on hyvin suosittu ja helsinkiläisille se tuntuu olevan elämys. Kun noita juttuja tässä pienessä päässä vähän pyörittelee, niin tuleepa mieleen, että eikö nyt karjalaisia herkkuja myyvä myymälä tuossa torin laidassa menestyisi jotenkin. Jos nyt ei muuten, niin ainakin EU:n hankerahalla, jota nyt taas on pilvin pimein käytössä.

Pohjois-Karjala esittäytyy ensi kesänä Helsinkiläisille. Maakuntateemaviikot ovat suosittaja tapahtumia Helsingissä. Tänä kesänä vuorossa oli Ahvenanmaa ja se saikin paljon julkisuutta tapahtumallaan. Minusta karjalainen ruoka olisi hyvä nostaa esille ensi kesänä. Jos metron ja raitiovaunun seinällä olisi mainoksia ”kuka jaksaa syödä karjalaisen pitopöydän?” ja siihen lista laaturavintoloita, jossa tämän haasteen voisi toteuttaa, tekisi se varmasti melkoisen tajuntavaikutuksen helsinkiläisiin. Voisipa se jäädä jopa elämäänkin mielikuvissa jälkeenkin päin ja siten tuoda asiasta kiinnostuneita turisteja tuomaan rahansa Pohjois-Karjalaan.

Kolumni on julkaistu 5.9.2007 sanomalehti Karjalan Heilissä

http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4946

Italialaista ruokaa

Paras on VILLETTA, mutta sen arvostelu on blogissa hieman myöhempänä erikseen.

POMPEI

Italialainen ravintola Pompei löytyy Snellmaninkadun päästä Kruunuhaasta. Paikka on pieni, noin kymmenkunta asiakaspaikkaa ja kaksi saapasmaan kansalaista oli ainakin silloin, kun minä kävin töissä siellä.

Alkupala bruchetta oli hyvää ja vahvan valkosipulista sekä öljyistä. Toinen bruchetta näytti olevan uunissa paistettua ja sekin vaikutti varsin mukavalta. Leipä mitä ilmeisemmin itse tehtyä ja ohutta. Vähän rieskan ja pitsapohjan sekoitusen tapaista.

Pasta-annokset ovat isoja, mutta kuitenkin selllaisia, että ne jaksaa syödä alkupalan kanssa. Minun Carbonara oli hienoinen pettymys, kanamunaa oli tosi paljon ja kermaa vähän. Kuitenkin aattelin, että pitää käydä testaamassa muutama muu pasta-annos. Pastat olivat pääsääntöisesti tomaattipohjaisia.

Jälkiruokalista ei ole kauhean pitkä, mutta imeläkiveä sieltä varmasti sitä haluavalle löytyy.

Pitsoissa ja pastoissa oli laaja valikoima ja erikoisannoksiakin oli näköjään kasattu. Luulen, että pitsalöytöjen tekeminen on tuossa paikassa mahdollista.

Yleisilmeeltään enempi pitseria, kuin ravintola. Intiimi kiva tunnelma, hieman ahdasta. Suosittelen, jos tuolla kulmalla haluaa syödä. Sopii hyvin myös sunnuntai-iltapäivän paikaksi.

Sitten toinen italialainen ruokapaikka aivan Manalan kulmilta.


Eli BENJAMIN'S BISTRO, Dagmarinkatu 5

Tämäkin on pienehkö paikka, arviolta parikymmentä asiakaspaikkaa. Paikka on siisti ja sopii minusta hyvin esim. lapsiperheille. Enempi ravintola kuin pitsapaikka.

Ruokalista on todella pitkä ja sieltä löytyy hyvät alkupalavalikoimat, kuin pitsat ja pastat sekä lihat ja kalat, jopa mustekalan mustettakin. jälkiruokavalikoimassa on mm. italialaista maukasta jäätelöä tarjolla ja sorbettia saa appelsiinikuoressa.

Sienipasta oli tosi hyvää. Tomaattikastikkeen sai vaihdettua kermaan, joka oli positiivista. Myös tattirisotto oli maukasta ja tatin maku oli hyvin saatu kiinnitettyä ruokaan.

Annokset on tarkoitettu syötäväksi alkupalan kanssa. Ovat kuitenkin riittäviä sellaisenaankin.

Erityisesti pitää kehua paikan leipää, jota oli käytetty bruchetassa. Tosin kielikäännösten takia, en nyt ihan päässyt kärryille miten se oli tehty, mutta itseleivottua oli selvästi.

Kiva paikka ja ajattelin mennä uudestaankin tuonne. Lähellä eduskuntataloa, joten pikku lounastapaamisetkin sopivat kivasti tuonne, jos ei ole kauheata ruuhkaa. Joku viikko sunnuntaina paikka oli varsin täynnä ja pöytävaraus oli paikallaan.

Suosittelen, kuulema Lipponenkin käytti tuon talon pitsoja.


RAVINTOLA ANGELO

Herttoniemestä löytyy sitten Kontulasta sinne siirtynyt italialainen ravintola Angelo, Laivalahdenkaari 42.

Paikka on Pubin ja pitseerian väliltä. Iso terassi löytyy myös ja siihen paistaa aurinko varsin pitkään.

Ruokalistat eivät ole aivan mitenkään pitkiä, mutta annokset ovat isoja. Italialaisesta alkulautasesta yhdestäkin annoksesta syö kaksi ja kahdelle alkupalat ovat melkoiset ja varsin öljyiset. Perussettiä, mutta maittavaa. Teki vaikutuksen.

Carbonara-annos oli iso ja se oli maukasta. Myös naapuripöydän pitsat näyttivät isoilta.

Semmoinen perusitalialainen, en ehkä menisi uudestaan, tai enpä oikein tiedä. Palvelu ei ollut aivan samaa tasoa, kuin yleensä italialaisessa on.


DEL MAR

Mutta Herttoniemestä löytyy myös espanjalainen ravintola, joka on vielä kokeilematta. Ruokalista näytti taivaalliselta ja odotan vain, että pääsen kattomaan. Hintataso oli tosin hivenen kalliimpi. Kannattaa tsekata. http://www.delmar.fi/ Kerron sit tästä lisää, kunhan ehdin piipahtamaan.


SPAGHETTERIA DI GIOVANNI

Sitten on perusvarma lounaspaikka WTC-talon alakerrassa Spaghetteria di Giovanni. Annokset ovat pienehköjä eivätkä mitään maatakaatavia, mutta nopea lounaspaikka. Salaatitkin ovat ihan hyviä. Ne tuli pomon kanssa testattua toissa viikolla. Ei erityistä italialaista mitään, mutta kuin pastat.

Yläkerran Papa Giovanni on sitten Fine dine -juttuja. En pitänyt kauheasti, kävin siellä vuosi sitten. Annokset olivat pieniä ja jäi nälkä. Palvelu oli ihan hauskaa. Miljöö ok.

NERONE

Pitseria Nerone on perityylin italiaispaikka Helsingin hienostokaupunginosassa aivan lähetystöjen rajalla. Raitiolinja kuusi menee aivan portaiden edestä, joten sinne on helppo saapua. Miljöö on ihan ok, ei hienoa ruokailua, mutta semmoista paremmanlaatuista pitsan mättöä. Kaksinpareille löytyy mukavia pyötäloosheja, joskin koko ravintolassa ei oikein ole kynttiläillalliselle sopivaa atmosphereä.

Alkuun pitää kehua alkupaloja. Bruchetta on pikku pitsapohjaan tehty leipä, joka on varsin mainio. Pikkunälkään ei tarvitse muuta, sen verran iso annos on. Hinta laatu on aivan huikea. Suosittelen.

Lista on kattava ja sieltä löytyy vaikka mitä. Erikoisuudet ovat erikoisia. Puhvelinmaitojuustotatti -pitsa oli oikein hyvää ja pitsa on sen verran iso, että ei sitä jaksa syödä kunnolla, eli mukaankin saa vielä reipaasti evästä.

Votkapasta ei ollut hyvää. Itse asiassa se oli pahaa, enkä löytänyt siitä votkan makua. En mitenkään. Hyvä markkinointikikka, sillä pasta oli kalliimpi kuin normaalit pasta-annokset. Pastan pitsakinkkusuikaleet veivät ruokahalunkin. Italialaisessa nuo suikaleet tuntuivat "ruokahaureudelta". Ei oikein muuta voi sanoa.

Viinivalikoimat eivät olleet kummoiset, mutta juotua nekin tulivat. Tarjoilija ei ollut kärryillä valikoimasta. Tosin selvitteli ihan hyvin asian sitten kysymysten jälkeen.

Kuitenkin sen verran mukavata oli, että voisinpa käydä uudestaankin testaamassa tuota paikkaa. Kokeile: http://www.ravintolanerone.com/


JUTTUTUVAN Dippilohkoperunat

Söinpäs tuossa Juttutuvassa Dippi lohkoperunat -nimisen 3 euron annoksen. Lisukkeeksi tuli majoneesia ja sweet chilli kastiketta. En syö heti toiste. "Lohkoperuna" tarkoitti kahtia halkaistua perunaa, johon oli riputeltu grillimaustetta ja suolaa. Sitten se oli uunissa paistettu.

Jäin miettimään, miten tuommoinen reilu napostelupalanen olisi pitänyt syödä? Sormin se tuntui vähäsen isolta, haarukka taas tuohon perunaan pieneltä ja kori huonolta lautaselta syödä veitsellä ja haarukalla.

No niin tai näin. Entinen kanakori oli kuintekin ihan kurkoa oluen kannsa napostella. Tämä on sitten varmaan joku uusi innovaatio. Tyhmää.

Tekele

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ensimmäinen budjetti on nähnyt päivän valon. Budjetista on kokoomuksen suulla puhuttu kukkalausein, kuten vaaleissakin. Kaikki kivat ja mukavat asiat on kuorrutettu lipevillä kielikuvilla ja tyhjää kolisevilla mainoslauseilla. Ne ikävät jokaisen kansalaisen kukkarossa näkyvät raha-asiat on haluttu unohtaa. Ehkä se on ihmisten harhaan johtamista, en tiedä.

Budjetissa otetaan kaikilta lisää veroa bensasta sekä sähköstä ja korotetaan kaikkia koskevia kunnallisia maksuja, kuten terveyskeskusmaksuja. Nämä kaikki asiat ovat minusta hyvin outoja. Bensiinin hinta nousee joka tapauksessa maailmanmarkkinahinnan myötä. Nyt hallitus vielä nostaa lisää bensan hintaa omalla päätöksellään. Tämä tuntuu enemmän täällä Pohjois-Karjalassa, kuin Etelä-Suomessa, missä joukkoliikenne toimii varsin hyvin. Hallitus nostaa myös sähkön hintaa verotuksen kautta, vaikka sähkön hinta tulee nousemaan pian nopeasti joka tapauksessa päästökaupan johdosta. Tämänkin tuntuu täällä pakkasten maakunnassa keskimääräistä enemmän.

Asumisen ja elämisen hinta siis nousee. Se nousee samaan aikaan kuin korotkin nousevat, kuten asuntolainojen korot. Myös hallituksen päätökset sähkö- ja bensiiniveron korottamisesta kiihdyttävät myös inflaatiota, joka tietenkin vaikuttaa sitten myös korkotasoon. Olisikin varsin perusteltua, että elämisen sekä asumisen kustannustasoa ja veronkorotuksia pitäisi kompensoida kaikille kansalaisille. Tapahtuuko se sitten asuntolainavähennystä parantamalla ja eläkkeensaajan ja yleisen asumistuen ehtoja parantamalla, on hallituksen ratkaistavissa. Tekoja kuitenkin tarvitaan.

Kuntien kansalaisilta keräämät palvelumaksut nousevat siis myös. Kuitenkin nämä maksujen nousut kerätään kunnilta pois sen sijaan, että niiden avulla parannettaisiin palveluita eli tarkoitus on vain tehdä kansalaisille vain kalliimmat palvelumaksut kuntapalveluista. Samaan aikaan tukea ollaan lisäämässä yksityisen sektorin palveluihin.

Edellisessä hallituksessa SDP pysäytti silloin maksujen korotukset. Demareiden mielestä kunnallisten maksujen oikeudenmukainen kohdentuminen ei ollut kohdallaan tai sitä ei ollut ollenkaan arvioitu. Epäoikeudenmukaisuudesta on hyvä esimerkki hallituksen aie päivähoitomaksun nollamaksuluokan poistamisesta, joka on erityisen hankala esimerkiksi yksinhuoltajaperheille. Päivähoitomaksuihin tulee varmasti muitakin korotuksia, mutta näistä ei haluta kertoa. Myös eläkeläisille luvatut lisärahat taas tulevat hupenemaan kohoaviin terveyskeskus- ja poliklinikkamaksuihin. Osa eläkeläisistä ei edes saa hallitukselta mitään lisätuloa, jolloin heistä tulee varsinaisia väliinputoajia kuntamaksujen korotuksissa.

Erikoiselta tämä tuntuu. Nyt meiltä kaikilta kerätään pikkupurojen kautta valtion kassaan lisää rahaa. Rahaa, jota Suomen kansantaloudessa enemmän kuin koskaan ja valtiontalous on loistavassa kunnossa. Tuo kaikilta kerätty raha jaetaan niille, joilla sitä jo tahtoo ennestään olla, eli yritysten ja maa- ja metsävarallisuuden haltijat saavat perintövapauden ja yritystukia korotetaan kaikilla sektoreilla.

Valtiovarainministeri Kataisen johtama talouspolitiikka tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Kun SDP ei ole nyt hallituksessa, saisivat keskusta ja Vanhanen nyt pikaisesti ryhdistäytyä. Muutoin tosirikkaat saavat pian kaiken.

8.8.2007 / Karjalan Heili / Ismo Kainulainen
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 8.8.82007

Kesäpäivän antimia

Olinpas tässä päivänä eräänä koko päivän luonon helmassa. Aamukasilta lakkaan ja reilun tunnin ahertamisen jälkeen puolisankkoa lakkoja saaliina. Enempää ei siltä suolta herunut ja keräiltävissä nuo lakat muutenkin olivat, ei mattona kuten hyvällä paikalla on.

Sen jälkeen pari pistäytymistä metsän siimekseen ja saaliina tattikeiton ainekset sekä reilu saalis kanttarelleja. Siitäpä sitten kuudeksi tunniksi vesille ja mato-ongelle.

Onkiminen on kivaa puuhaa. Kun sattuu paikalle, niin joka heitolla on kala, jos se vain on syönnillään. Iltapuolella se sitten oli syönnillään ja nelisenkymmentä ahventa saaliina. Kokoluokka oli kaksi kolme per paistinpannu. Kiva saalis sekin.

Kesäpäivän antimista sai melkoisen monipuolisen aterian. Uuniperunan voi vaihtaa voissahaudutettuihin kokonaisiin suomustettuihin nuotioahveniin, joille sitten voi tehdä, joko tatti- tai kanttarellikastikkeen, melkein uudet perunat se vaatii sitten. Sellainen ateria oli tarjolla jo onki-iltana myöhään iltasella. Kannattaa käyttää aikaa ja mietoa tulta, ettei voi pala, muurinpohjapannu on tässä hommassa aivan ehdoton ja päät kannattaa jättää kalaan kiinni, se on estetiikkaa ehkä sitten enemmän, mutta myös pään lihat ja luut ovat ihan kiva imaista ruuan päätteeksi. Tämäö ruoka tarjoillaan heti valmistamisen jälkeen. Toi muu ateria on tehty sitten toisella kertaa.
Menu:
Kesäpäivän antimia

Kuohuviiniä ja jäisiä lakkoja
Hunaijainen currykanttarelli -voileipätapas
Kermainen kanttarellikeitto
Koskenlaskijakanttarellitäytteellä kuorrutettu kesäkurpitsa
Uuniperuna kevytkermaisella kanttarellimuhennoksella
Lakat ja kermavaahto
Lakkalikööri lakoilla ja vahva kahvi

Juomat: (halpis versio, ihan ok)

alkujuoma:
Codorniu classico seco 37,5 (n. 4 e)

Ruokajuoma:
Pearly bay cape white 0,75 (n. 5 e)

Jälkiruoka:
Lakkalikööri Chymos 0,35 (n. 7-8 e)

NUS

Kesäkuun alkupäivinä perustettiin Ilomantsissa eräällä rajanpinnassa olevalla savusaunalla uusi poliittinen toimintaryhmä, Nuorsosialidemokraatit NUS. Pieni joukko demareiden nuoren polven politiikan ammattilaisia pohti Ilomantsissa pari päivää SDP:n tulevaisuutta sekä nykyisiä toimintamalleja ja totesi, että puolueen perinteiset järjestötyön muodot eivät ime mukaansa toisen sukupolven aktiivisia toimijoita ja vaikuttajia riittävissä määrin. Nyt siis tehtiin samoin tein suunnitelmien sijaan tekoja ja konkreettisia uudistuksia.

NUS:in toiminta on tarkoitettu erityisesti nuorille aikuisille. Nykypäivän yhdistystoiminta ylipäänsäkin tarvitsee uudenlaisten toimintakulttuureiden kehittämistä ja erilaisia verkostoja. NUS:in tarkoitus on tarjota mielekästä toimintaa niille, joilla ei syystä tai toisesta ole järkeviä toimintamahdollisuuksia omalla paikkakunnallaan. Näin ollen esimerkiksi opiskelun, työskentelyn toisella paikkakunnalla tai esimerkiksi ulkomaille muuton johdosta, ei tarvitsisi tarkoittaa sitä, että puoluetoiminnasta jäädään ulos. Tällä tavoin yhdistyksen tarkoitus on luoda uutta matalan liittymiskynnyksen toimintamallia nuorille aikuisille.

Tämän uuden järjestön vastaanotto on ollut huikaiseva. Kiinnostuneet ihmiset ovat ottaneet ympäri Suomen yhteyttä ja ilmoittaneet halunsa olla tekemässä uutta. Tiedotusvälineiden edustajat ja lehtien pääkirjoitustoimittajat utelevat myös, mistä nyt on kyse? Mielenkiinto SDP:n uudistumisesta ja uuden tekemisestä vaikuttaa kutkuttavalta myös heidänkin mielestään. Osa taas näkee kaikenmaailman salaliittoja sekä tulevia puolueen henkilövalintoja Nuorsosialidemokraattien uuden tekemisen ympärillä. Siitä ei siis ole kuitenkaan kyse. Tämä uusi konsepti vain mahdollistaa kaiken uuden kokeilemisen sekä aivan uudenlaisen järjestökulttuurin luomisen.

Reilussa kuukaudessa pystyyn on nyt jo polkaistu blogi, uusia jäseniä on tullut roppakaupalla ja pankkitilit sekä muut tarvittavat ilmoitukset on pantu kuntoon. Kesäpäivät ovat perjantaina, ideoita julkaisutoiminnasta, erilaisiin nettikuvioihin sekä kirjan tekemiseen ja ajankohtaiskeskusteluihin on runsaasti. Ajan kanssa tästä tullee melkoisen hieno ja valtakunnalliseen polittiseen keskusteluun vaikuttava järjestö. Nyt odotetaan vielä SDP:n virallisten elimien kesälomien päättymistä, jotta virallinen puolueosastostatus sekä valtakunnallinen erityistehtävä nuorten aikuisten osastona saadaan aikaiseksi.

Mitä sitten tuo nimi NUS tarkoittaa? Nimi on pitkän iltapäivän pohdinnan tulos. Nuorsosialidemokraatit nimenä kertoo siitä, että uudistuminen on ajatuksena. Tätähän nuor -alkuiset järjestöt ovat historian saatossa Suomessa aina harjoittaneet. NUS taas rimmaa hyvin tuon alkusanan kanssa. NUS -termi voidaan yhdistää Aristoteleen ja Platonin ajatteluun ja se tarkoittaa metafyysistä kuvausta ihmissielun korkeimmalle osalle tai kosmoksen järjestävää periaatetta. Yleviä ajatuksia, mutta sopivat hyvin yli satavuotiaan ja perinteikkään suomalaista yhteiskuntaa voimakkaasti muuttaneen SDP:n poliittisen toimintakulttuurin uudistamiseen.

Suomalainen sosialidemokratia ja oikeastaan koko poliittinen järjestelmä kaipaa uudistumista. Demareiden osalta tämä työ on nyt käynnissä.

Kirjoitus on julkaistu 11.7.2007 ilmaisjakelu Karjalan Heilissä.

http://www.karjalanheili.fi/

Maittavaa keittoa

Juhannus siis meni saunoessa, laulaessa ja muuten vain maailmaa parantaessa kesämökillä keskellä Helsinkiä. Sunnuntai-iltana vielä veneilyä erään tutun loistavalla ja melkoisen isolla veneellä kruunasi tämän. Lauantaina tuli tehtyä melkoisen maukasta keittoa muun viiden ruuan joukossa.

Kermainen aurajuustosaksanhirvikeitto vie kielen mennessään. Suosittelen. Sipulia ja siihen joukkoon lihat sekä pekonia, pientä freesailua, sitten kermat, voita ja lopuksi aurajuustoa. Pippurit ja muut mausteet sitten joukkoon mm. persilija tai tilli sopii ihan mukavasti. kylmän helmeilevää valkoviiniä.

Etsinpäs tässä keväällä DDR:ssä tehtyjä ruokia netistä ja vähän muualtakin. Tiedossa oli, että vuoroni olisi järjestää Venäjä-bileet ja kun asun varsin DDR:ltä näyttävällä asuinalueella Merihaasssa, niin ajattelin taivutaa teemaa satelliittivaltio -teemaan.

Aika tiukassa oli DDR:n ruokasivustot. Kun sitten vielä en osaa Saksaa, niin enäs osannut oikeaan paikkaan. Itä-Saksalaisten ravintoloiden menutkin olivat vähän sieltä tännepäin. Soitin myös eräälle tutulle, joka työskentelee Euroopan keskuspankissa Saksassa tietäisikö hän mitä siellä on syöty. Jonkin vihjeen sain myös häneltä.

Nyt kesän kynnyksellä tuo kaveri saksasta soitti ja sanoi, että hän löysi DDR:n ruokaperinteestä kertovan keittokirjan, jonka hän lähetti minulle. Nyt siis löytyy tämäkin osa-alue keittiöstä. Pitänee tehdä pitkä ateria, kunhan tuttu tulee käymään Suomessa. Innokkaat voivat käydä ostamassa omankin kirjasen. Sieltä löytyy myös muitakin opuksia samasta asiasta.

Alla on osoite.

http://www.amazon.de/DDR-Kochbuch-Hans-Otzen/dp/3898363503

Ylikuumaa?

Viimeiset viikot Suomessa on ollut kuumaa. Hiki on valunut, nahka porissut ja joiltakin jo nyt se on jopa irronnut. Monella työpaikalla on keliä manattu, lomailijoiden keskuudessa taas kiitelty. Lehtien pääkirjoitustoimittajat, sammakkotohtorit sekä ilmastotutkijat vakuuttavatkin maapallon ilmaston muuttuneen. Heitä kuunnelleessa tuntuu siltä, että pian Suomessa voidaan ryhtyä maksamaan maatiloille banaanitukea.

Politiikassa ilmasto on myös muuttunut. Nyt halutaan rankasti vältellä korkeapainetta, joka voisi kuumentaa koko Suomen. Tämä korkeapainerintama nousi maan päälle välittömästi porvarihallituksen laatiessa seuraavan neljän vuoden menokehyksiä. Laadittiin 251 euron säästölista, lykättiin kokoomukselle ja keskustalle vähemmän merkittäviä joukkoliikenneinvestointeja sekä jo päätettyjä tieurakoita. Ja tämä kaikki vain siksi, ettei ylikuumeta.

Ylikuumeneminen ei kuitenkaan koske esimerkiksi kaupan alan sektoria. Vasta ikään päivittäistavarakauppa ilmoitti kaikkien aikojen ennätystuloksesta sekä uusista investoinneista. Eli kaupalla kumi palaa ja vauhti on lujaa. Maan hallitus silti haluaa antaa ruokakaupoille reilun 450 miljoonan euron verohelpotuksen ruuan alv-alennuksen muodossa. Juuri valmistunut arvio partureiden alv-helpotuksesta osoitti, että suinkaan hintoihin ei tuo ale suoraan mene vaan tietenkin tiukalla olleita kampaamojen talouksia korjataan ensin.

Metsäpaloja ei aivan viime kesän mittakaavassa ole nyt nähty, vaikkakin puukauppa käy kuumana. Maaseudun Tulevaisuuden mukaan mäntytukin hinta on noussut 45,3 prosenttia viimeisen vuoden aikana. Jotta kauppa kävisi vielä paremmin, hallitus on laittamassa metsänomistajien neuvontaan, metsän uusintaistutuksiin sekä metsäautoteiden parantamiseen rutosti lisää riihikuivaa.

Nuorisotyöttömyyden mittari on laskenut ennätys alhaalle. Nyt tännekin haluttaan ylikuuma tilanne, sillä hallitus on päättänyt laajentaa matalapalkkatuen nuorten pariin. Tuki on suora elinkeinotuki ja eikäpä sillä yhtään uutta työpaikkaa syntyne. Päinvastoin se tullee ylläpitämään nuorten pätkätyömarkkinoita ja luo pahimmoillaan keinotekoisen ja syrjivän tuki-ikärajan. Hallitus arvioi tämän maksavan 50 miljoonaa, vaikka valtiovarainministerin arviolaskuri näytti vielä tammikuussa tälle operaatiolle 140 miljoonaa. Talousoppineet ovat tätä ihmetelleet, sillä nuoret työllistyvät jo nyt muutenkin, kuten tilastot osoittavat.

Bensakauppa käy Pohjois-Karjalassa varsin varmaa tahtia. Kuitenkaan tämän asian kanssa ei pitäisi tulella leikkiä, sillä öljyn hinnan oletetaan edelleenkin nousevan. Se vaikuttaa pistoolista tankkiin syöksyvän bensalitran hintaan välittömästi. Porvarihallitus onkin nyt ilmeisesti ajatellut hillitä bensanhinnan räjähdysherkkyyttä ja on päättänyt korottaa polttoaineverotusta. Se näkyy jokaisen autoilijan kukkarossa paljon ennen, ennekuin luvattuja palkka- tai eläketulon veronkevennyksiä on tulossa. Maataloudessa taas polttoaineen ylikuumenemisriskiä ei ole, sillä maanviljelijät ovat saamassa polttoaineverosta huojennuksen.

Autokauppa kertoi jokin aika sitten, että lupaus keventää autoverotusta on hiljentänyt autokaupan. Kuumana käynyt kauppa kylmenee koko ajan. Kuulemma lomautuksia saattaa pian olla edessä. Tarvittaisiinkin pian päätös sytyttää uudelleen nyt hiljaa hiipuva kaupanala. Tässä suhteessa hallituksen kiehiset ovat kuitenkin vuolematta ja tikut tuntuvat varsin märiltä. Helsingin Sanomien mukaan vasta muutaman vuoden päästä voidaan odottaa autoverotukseen muutoksia. Niinpä.

Eli siis on ja ei ole ylikuumaa. Ylikuuma termi kannattaakin painaa mieleen - saamme vielä useamman kerran kuulla, miten porvarihallituksen vaalilupausten lunastaminen on juuri nyt mahdotonta ylikuumenemisriskin takia. Porvarihallituksen kommervenkki on se, että ennen vaaleja termi ei nyt hallituksen muodostavien puolueiden sanakirjaan kuulunut. Sen sijaan saimme kuulla, kuinka veroratkaisuilla luotaisiin talouteen lisää dynamiikkaa, joka edistäisi taloudellista kasvua, lisäisi kotimarkkinoiden kysyntää ja parantaisi työllisyyttä.

Nyt maanviljelijät ja metsäomistajat sekä yritysten omistajat saavat hallitukselta lämmintä kättä ja mitä erilaisimpia verohelpotuksia. Eläkeläisille ja tavallisille palkansaajille hallitus tarjoaa vain ylikuumaa korvatillikkaa. Jo nyt huomaa sen, että punaisella ja sinisellä värillä on politiikassa selvästi eri merkitys, kuin pelkkä lämpötilaerojen kuvaaminen.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 13.6.2007

Villetta

Jos haluaa aistia palasen italialaisen atmospiiristä, niin menkääpäs syömään ravintola Vilettaan, joka sijaitsee Töölössä. Kannatta pöytä varata etukäteen, muuten ei sinne oiken pääse.

Ravintola näyttä ulkoapäin pitsaräkälältä ja sisältä se sisustuksen puolesta ehkä sitä onkin, mutta...

ruoka on loistavaa, annokset ovat aivan älyttömiä. Pasta on valmistettu aivan oikein, hyviä yrttejä, hyvää valkosipulileipää, pitsat ovat isoja, päällä tuoreita yrttejä, italialainen jäätelö on aivan loistavaa jälkkärinä jne.

Palvelu on mukavaa, huumorintajuista. Italian sanat ovat sopivasti suomalaisten kanssa lomittain. Eilen oli tiskin takana oli parhaillaan yhdeksän miestä puuhailemassa ruokaa, tarjoilemassa tai muuten vain tiskaamassa tms.

Ravintolassa ei ole montaa kymmentä asiakaspaikkaa ja se ei oikein kynttiläillalliselle sovellu, mutta pikku porukalla (esim. tyttöporukalla) siellä on viihtyisää. Viinit ja väkevät ovat kans hyvää tasoa ja italaistakin löytyy esim. Grappaa.

Fiilis on samantyypiinen "manoliittomeiniki" mihin törmäsin yhdessä pitseeriassa Napolissa. Käykää ihmeessä testaamassa, mie ainakin käyn siellä vielä uudestaan.

http://www.villetta.fi/

Särä

Jos joku ei tiedä mitä on särä, niin laitanpas tähän eräältä nettisivulta kopioidun tarinan siitä.

"Särän tarina alkuperäisellä murteella.
Ensittäikii piteä olla särä, se puuastia, mis sitä säreä paistetoa. Se piteä olla koivune, yhöst puust vestetty, koverrettu sisus voa pois. Siit piteä olla ne lampoallihat, ja ne piteä viel suolata. Ku ne viis kuus päiveä ovat suolas, ni joha ne soap ottoakkii pois valumoa. Eiks nuo lie jo suolautuniet.
Uuni piteä olla aika kuumaks lämmitetty. No ne lampoallihat piteä panna siihe säräkaukaluu, ja kaukalo uunii. Mut ens piteä varata sinne uunii sellaist tuoriet leppäpulikat, ei varsi paksut. Ne piteä panna uunii arinalle poikittai, niiku telahalot. Niije peäl ku työnteä sitä säreä uunii, ni sehä mänyy helpost, niiku vene järvie. Niitä lihoja piteä näet keännellä, et ne paistuis tasaisest. Ne leppäkepit ku sauvuoa siel kuumas uunis, ni ne antoat sille lihalle vähä makua, ja ku se särä on niije peäl, ni se ei nii helpost syty palamoa.

Siit piteä kuoriap potoatit ja keitteän ne sellasiks puolkypsiks. Ja siit ku lihat oj jo iha kypsiä, ni otetoakii ne kokonoa uunist pois, ja pannoa ne jonkuu toisen astia peälle, syrjeä. Ja siit senku pannoa ne potoatit siihe säräkaukalo pohjalle ja lihat peälle. Ja siit takasii uunii. Ku viel antoa niije puoltoist kaks tuntia hautua uunis ni senku alkoa syyvä. Ei se miteä haittoa, jos ne potoatit on rasvasia, niihä niije piteäkii olla. Eikä sitä lihoa nyt jaksa sil kertoa, kuumaltoa, kaikia syyvä, mut ei se mitä. Syöp siit kylmälteä millo miel tekyy, vaik pitki talvia. Sellaneha se o särä, astia sekä ruoka, yhös taik eriksie, mite päi voa. Kummakii nim o särä.
Tervetuloa kokemaan elämys ja nauttimaan maukkaasta särästä! "
LÄHDE: Säräpirtti Kippurasarven kotisivut http://www.sarapirtti.fi

Tein nimittäin tuommoista pääsiäsiruokaa ja hyvää oli. Tosin koivukaukalo, joka on oleellinen multa puuttui, mutta sekin pitää joskus vielä kokeilla. Laitanpas tuohon arvioitavaksi koko ruokalistan, jos jotain kokkailut mahdollisesti kiinnostaa.

Pääsiäinen 2007

Shampanjaa ja jäisiä mustaherkoita

Lohicarpaccio rucolapähkinäpedillä
- Jäinen lohi leikataan läpinäkyviksi siivuiksi, viinietikkaa, sormisuolaa ja päälle chasew –pähkinöitä ja rucolaa

Valkosipulitattikeitto ja voissa paistettua valkohomejuustoa
- Kolme sipulia ja kolme valkosipulia keitetään kasvisliemessä, joukkoon freesatut tatit ja soseutetaan, kolme-neljä desiä kermaa ja valkopippuria joukkoon.
-Paneroi korppujauhossa valkohomejuusto ja paista nopeasti voissa joka puolelta rapeaksi. Lisää keiton päälle juuri ennen tarjoilua

Lammassärä ja rosmariinijuurespaistos
- Ruskista lammas ja laita uuniin, keitä perunat puolikypsiksi. Lisää perunat lampaanlihan alle ja valele perunoita lampaan rasvalla. Kypsennä miedolla lämmöllä lammas ja perunat kypsiksi. Keitä lanttu ja porkkana puolikypsäksi, lisää reippaasti hunajaa, voita ja rosmariinia ja sitten uuniin.

Lämmintä lakkavadelmaleipäjuustoa
- Lämmitä hetki leipäjuustoa, lisää hieman kermaa ja vaniliinisokeria, sekoita lakat ja vadelmat ja laita nätisti päälle

Tee ja jäinen greippilikööri
- Ton liköörin voi tarjota jäämurskankin kanssa

Vaalien jälkitunnelmat

Eduskuntavaalit ovat nyt sitten takana. Kampanjatunnelmat olivat vaalien aikana varsin hyvät. Ihmisiltä tuli runsaasti hyvää palautetta ja demarien esittämiä tavoitteita tuettiin laajasti. Äänestyksen tulos olikin sitä taustaa vasten varsinainen yllätys ja tulos oli demarien kannalta karu. 90 000 ääntä ja 8 kansanedustajapaikkaa vähemmän koko maassa. Demarien pitkä hallitusvastuu ilmeisesti vaikutti monen ihmisien päätökseen olla äänestämättä SDP:tä jatkamaan hallitusvastuussa.

Pohjois-Karjalassakin SDP:lle tuli takkiin yksi paikka. Kansanedustaja Säde Tahvanainen tippui, joka minusta on todella iso harmi. Olen seurannut useita vuosia demareiden eduskuntaryhmän kokouksia ja Säde on ollut yksi eduskunnan sekä meidän ryhmään arvostetuimpia ja tunnollisimpia kansanedustajia. Kun hän puhui, häntä kuunneltiin. Hän myös pääsi vaikuttamaan päätösten valmisteluun. Säde pelasi joukkuepeliä ja puolusti myös porukalla tehtyjä vaikeita päätöksiä. Siihen ei kaikilla näköjään kantti riitä. Harmi, että tuo työ ei kantanut hedelmää. Toivottavasti Säde jatkaa politiikan parissa, sillä hänen kokemuksellaan on paljon tarvetta ja käyttöä vielä jatkossakin.

Oma äänimääräni tuli alas toista tuhatta ääntä edellisistä vaaleista. Se on paljon ja oma tulosanalyysi on tehtävä. Haluan ehdottomasti lausua kiitoksen sanat kaikille äänestäjille ja kannustajille sekä vaalityöntekijöille. Tulen jatkamaan politiikan parissa tavalla tai toisella ja ne asiat, joista näissä vaaleissa puhuin ja kirjoitin ovat työlistallani joka tapauksessa.

Seuraavaksi on nyt edessä hallituksen muodostajan valinta, joka mitä ilmeisimmin on keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Hän esittää eri puolueille hallitusohjelmaan liittyviä kysymyksiä ja näkemyksiä ja sen pohjalta keskusta sitten tekee päätöksen minkä puolueiden kanssa jatketaan neuvotteluita. Ensi viikolla ovat jo uuden hallituksen muodostumisnäkymät varsin pitkällä. Hallituksen vaihdos olisi tarkoitus tehdä huhtikuun 20. Siihen asti omallakin kohdalla työt vielä jatkuvat. Mitä sen jälkeen, on tällä hetkellä täysin auki.

SDP ei tappiosta huolimatta halua jäädä suoraan oppositioon. Saimme valtakirjan lähes 600 000 ihmiseltä ja minusta silloin on velvollisuus viedä vaaliohjelman asioita kaikin tavoin eteenpäin. Siksi demarit tulevat esittämään oman vaihtoehtonsa hallituksen painopisteiksi, kun Vanhanen sitä kysyy.

Demarien linja tulee olemaan sama kuin vaalien aikaan. Ei suuria täsmäveronalennuksia, julkisiin palveluihin vahva satsaus, vanhusten hoivapalveluihin isot panostukset, eläkkeiden epäoikeudenmukaisuudet korjataan ja ilmastonmuutokseen on reagoitava. Mielenkiintoista on nähdä, kelpaavatko nämä painotukset keskustalle vai menevätkö etusijalle maanviljelijöiden ja metsänomistajien perintöveron poisto, ruuan arvonlisäveron alennus sekä tuloveron tasaiset alennukset ja yritystuet. Verojen alennukset ja palveluihin satsaukset eivät oikein näyttäisi sopivan samaan koriin.

Yksi iso asia on seuraavan hallituksen joka tapauksessa ratkaistava. Se on vaalijärjestelmän muutos. Nykyinen järjestelmä on oikeustajun vastainen, kun yli 7000 äänellä jäädään eduskunnasta ulos ja toinen menee sisälle reilulla 1000 äänellä. Tämä työ olisi saatava pian käyntiin, jotta jo seuraavissa vaaleissa meillä olisi oikeudenmukaisempi järjestelmä käytössä.

Ismo Kainulainen
Kirjoittaja on valtiovarainministeri Eero Heinäluoman erityisavustaja ja joensuulainen kaupunginvaltuutettu (sd.)
www.ismokainulainen.blogspot.comKirjoitus on julkaistu ilmaisjakelu Karjalan Heilissä 21.3.2007
http://www.karjalanheili.fi/index.php?Lehti[luejuttu]=4661

Palomiesten eläkkeistä

SAK sitten otti ja luopui kohua heräätäneestä porsastelumainoksestaan. Päätös oli varmaan oikea, sillä ruualla mässäily ei ollut hyvän näköistä. Toivottovasti uusi sanoma saadaan pian valmiiksi. Hyvätuloiset sekä yritysmaailman johto ovat tutkimusten mukaan varmimpia äänestäjiä ja näin ollen palkansaajien sekä pienituloisten ääni voi jäädä vähemmälle eduskunnassa, mikäli ihmiset eivät lähde uurnille.

Tänään oli Helsingin Sanomissa sivun kokoinen mainos, jossa nostettiin esiin palomiesten eläkeiän epäkohdat. Helsingin palomiesten ammattiyhdistys oli laittnut tuon ilmoituksen. Tällä hetkellä heillä on sama eläkeikä kuin muillakin kunnallisen alan työntekijöillä. Siihen on saatava muutos. Samalla on käytävä lävitse myös hoitajien eläkeasioita.

Kun olin ministeri Rajamäen erityisavustajana sisäministeriössä, niin tätä asiaa puitiin melkoisesti. Laitanpa tämän kirjoituksen loppuun Karjalan Heilin kolumnikirjoituksen, joka on julkaistu viime vuoden kesäkussa. Se taitaa olla myös jossakin noissa arkistokansioissakin (syyskuu 2006).

Muuten huomasinpas, että tämä on nyt sitten jo 200 kirjoitus tänne blogisivuistoille. Kiitän kaikkia lukijoita ja palautteen antajia. Havannointi ja kommentointi jatkuu edelleen.

"Kesäkuumat liekit

Kesäkuumilla on jälleen leimahtanut ilmiliekkeihin keskustelu pelastusalan henkilöstön ikääntymisestä ja sen vaikutuksista pelastusturvallisuuteen. Erityisessä polttopisteessä ovat olleet palomiehet, joiden eläkkeelle siirtymisikää nostettiin jokin aika sitten yleisen eläkeuudistuksen yhteydessä.

Kun ajatellaan palomiesten työtä, kuten savusukellusta, hälytysajoja, pintapelastusta tai sukeltamista on hyvä pysähtyä miettimään ikääntymistä ja jaksamista. Elokuvamainen mielikuva teräkseen valetusta palomiehestä happipulloineen ja savuava kypärä päässä, ei ole pelkkää leffatarinaa. Kun tiedossa on, että joka tapauksessa suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää palomiesten keski-ikä tulee nousemaan, on jotain asialle tehtävä.

Sisäministeriössä on valmisteltu yhdessä pelastusalan toimijoiden kanssa selvitystä palomiesten ikääntymisen aiheuttamista haasteista pelastustoimelle. On käyty lävitse lukuisia toimia, joilla niin fyysistä kuin myös henkistä työkykyä kehitetään.

Selvitystyöryhmä teki myös mittavan määrän perusselvityksiä henkilöstön ikärakenteesta, kelpoisuuksia ja pätevyysvaatimuksia koskevista määräyksistä ja ohjeista, henkilöstön terveydentilaa koskevista tutkimuksista, työkykyä kehittävästä ja ylläpitävästä henkilöstöpolitiikasta sekä eläkkeelle siirtymisestä. Näihin liittyviä hankkeita onkin nyt piakkoin ensi syksynä lähdössä liikkeelle. Lisäksi toimenpiteiden on tarkoitus jalkautua pelastusasemille, jotteivät ne jää pelkiksi kirjoituspöytien paperitiikereiksi.

Pelastushenkilöstön ikääntymiseen liittyvät suunnitelmat sekä pelastusvalmiuden ylläpito ja kehittäminen ovat siis suunnitelmissa. Ainoastaan eläkeikään liittyvä päätös on avoinna. Sitä se on ollut jo liian monia vuosia.

Perusongelma on, että jos kunnallisen puolen eläkeikäratkaisua ryhdytään nyt erikseen peukaloimaan yhden ammattiryhmän kohdalla, niin silloin kaikki muutkin alat ovat asiassa liikkeessä. Kieltämättä asiassa on perää, sillä esimerkiksi hoitajan työ vuodeosastolla on kovaa fyysistä työtä ja perusteita alemmalle eläkeiälle olisi myös tässä sektorissa olemassa.

Toisaalta taas ns. hälytys- ja valmiustyyppisissä tehtävissä, kuten poliisissa, rajavartiostossa, puolustusvoimissa on eläkeikä alempi. Esimerkiksi kenttätyössä olevalla poliisilla 60 vuotta. Kun noiden ammattiryhmien työnantaja on valtio, niin ikä on osittain sen johdosta alempi.

Palomiesten eläkekysymys lähtee avautumaan vasta, kun kunnallinen työmarkkinalaitos sekä palomiesten ammattiliitto pääsevät asiasta neuvotteluyhteyksiin ja sitä kautta sopimukseen. Yksi mahdollisuus tämän asian edistämisessä on myös eduskunnassa, joka piakkoin saa käsiteltäväkseen kunnallisen eläkelain, johon tehdään uuden työeläkelain mukaiset tarkistukset. Siinä vaiheessa käydään lävitse myös eläkeikäasioita.

Kaiken kaikkiaan on pidettävä siitä kiinni, että meillä on palo- ja pelastustehtävissä sellaiset henkilöt, jotka pystyvät ja jaksavat tarvittaessa auttaa silloin kuin hätä meillä on suurimmillaan. Tämän lisäksi oikeudenmukaisuuden nimissä emme voi myöskään unohtaa muita raskasta fyysistä työtä tekeviä ihmisiä. Ainakin yksilöllistä harkintaa ja maalaisjärkeä on jatkossa ryhdyttävä käyttämään, kun tulevaisuudessa arvioidaan eri ammattilaisten pärjäämistä kussakin työtehtävässä. Se voisi olla nyt aluksi helpoin ratkaisu.

Kirjoittaja on joensuulainen kaupunginvaltuutettu ja toimii sisäministeri Rajamäen erityisavustajana.
Kesäkuu 21.6.2006, Karjalan heili"

Karjalaisen vaalisivuston kirjoitus: Järkeviä uudistuksia työntekoon

Järkeviä uudistuksia työntekoon

Työnteon pitäisi kannattaa aina. Kukaan ei työtä tee pelkästään työn tekemisen ilosta. Meillä on useita klassisia tilanteita, jolloin käteen ei jää työstä kuin se ilo. Esimerkiksi osa-aikatyössä ansiot jäävät monesti varsin pieniksi. Tilannetta korostaa vielä se, että palkan yhteensovitus mm. asumistuen kanssa leikkaa kuukauden tulot monesti plus miinus nollaan, jopa miinuksellekin. Tähän päälle vielä viiveet työttömyyskassan maksuissa tuovat jo sellaisia piirteitä mukaan, jolloin työssä käyminen ei ole taloudellisesti järkevää.

Näitä niin sanottuja tuloloukkuja on purettu ja asiaan on saatu monia parannuksia. Kuitenkin asumistukijärjestelmässä on edelleen kankea tuloharkinta. Siksi olisi järkevää muuttaa asu-mistuen tuloharkintaa siten, että tulot huomioitaisiin esimerkiksi useammalta kuukaudelta ja tulorajaa nostettaisiin huomattavasti korkeammaksi. Työnantajien palkkatodistusten toimittamistoimintaa sekä työttömyyskassojen päivärahojen maksuja on myös edelleen joustavoitettava sekä nopeutettava. Osittain tähän liittyy myös työttömyyskorvausten puolison tuloharkinnasta luopuminen.

Tämän lisäksi vuokratyöhön, osa-aikatyöhön sekä ns. pätkätyöhön on saatavat samat työelä-män säännöt kuin ns. normaaleissa työsuhteissa on. Siihen kuuluvat vuosilomat, sairasvakuutuksen ja työterveydenhuollon edut sekä mahdollisuus koulutuksiin. Nämä asiat on seuraavien kansanedustajien otettava työlistalle ja ne voidaan hoitaa kuntoon seuraavan tuloratkaisun yhteydessä. Pieniä osauudistuksia, jotka luovat kannattavuutta työn tekemiseen.

Ismo Kainulainen, Demarien kansanedustajaehdokas nro 18
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen nettivaalisivustolla 27.2.007
http://vaalikone.karjalainen.fi/index.php?BBoard[list]=9&BBoard[nthread]=454

Sea Horse

Kävin eilen illalla työn merkeissä syömässä ravintola Sea Horsessa, lempinimi "sikala". Paikka henkii legendaarisuutta ja ajan kuluminen näkyy sisustuksessa, joka on viehättävä. Jotenkin keskieurooppalaiset oluttuvat tulevat tuosta paikasta mieleen.

No, tuo paikka oli aivan täynnä ja kuulema pöydän varaaminen kannattaa tehtä todella ajoissa, sen verran suosittu paikka on. Ruokalista on hyvä ja monipuolinen. Löytyy pihvit, kalat, useita alkupaloja sekä hyvät jälkiruuat. Joukossa on klassikoita, kuten pyttipannu, lihapullat ja perunamuusi. Löytyypä sitten listalta erikoisemia, kuten kateekorvaa, tuhtia sisäfileetä, maksaa jne. Annokset ovat todella isoja ja siksi sitä sikalaksi sanotaan. (Lounaslistalla oli perinteistä kotiruokaa, lihapullia, makaronilaatikkoa jne. Kolme vaihtoehtoja joka päivä.)

Ruoka oli aivan oikeasti hyvin laitettua ja hyvänmakuista. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä ja huumorin tajuista. Tuhkakupit vaihtuivat myös tiuhaan.

Hyvä seurusteluravintola, tasaista puheensorinaa, ei hienostelua ja takuuvarma ruoka. Suosittelen.

Itärajan vaalipiiri?

Ensi vaalikauden tavoitteeksi on asetettu vaalipiirien uudistaminen vastaamaan nykyistä paremmin äänten suhteellisuutta ja tasoittamaan suhteellisuudessa olevia eroja. Uudistaminen on tärkeää, sillä nykyinen vaalijärjestelmä on epäoikeudenmukainen eri alueiden ihmisille. Esimerkiksi Tarja Cronbergin on lähes mahdoton päästä uudestaan kansanedustajaksi, koska vihreiden äänet eivät riitä aiemmpien vaalien perusteella yhteen kansanedustajan paikkaan.

Vaaliliitot pitäisi myöskin kieltää, koska ne vääristävät demokratiaa. Ajatellaan nyt perussuomalaisia ja kokoomusta. Ei taida olla puolueilla yhtenäistä vaaliohjelmaa tai asioita ylipäänkään, mutta silti toisen puolueen äänestäminen voi koitua tuossa liitossa hyvinkin toisen puolueen ehdokkaan läpivientiin ja näin esim. päinvastaisten tavoitteiden kannattaja voi tulla äänestäjän edustajaksi.

Vaalipiiriuudistuksen vaihtoehdoksi on muodostumassa yhtenäinen Itä-Suomen vaalialue tai vaalipiiri, johon kuuluisivat molemmat Savot ja Pohjois-Karjala. Sitten on eri variaatioita, miten äänet ja paikat jaetaan. Ongelma tuossa hommassa minusta vain on, että asiapohja tuolla Itä-Suomen alueella on paikoin varsin ristiriitainen. Kehitämmkö 5- vai 6 –tietä, rakennammeko Savon rataa vai Karjalan rataa, kilpailemmeko Venäjä -asioista, kuten nyt? mikä on keskus-/pääkaupunki jne.

Minusta olisikin asioiden kannalta parempi, että muodostettaisiin Itärajan vaalipiiri yhdessä Etelä-Karjalan kanssa. Nimi voisi olla Karjalan vaalipiiri tai Itärajan vaalipiiri. Tällä seudun kehittämisellä on paljon yhtenäisyyksiä ja se voisi olla pitemmälläkin ajanjaksolla luontainen yhteistyöalue. Ainakin vahva metsäosaaminen on iso vahvuusalue, Venäjän raja-aluepolitiikka toinen, yhteiset isot liikennehankkeet niin rauta- kuin maanteillä on kolmas, Saimaan kanavan ja Saimaan vesistöalueen yhteinen kehittäminen neljäs ja sitten vielä tämä karjalaisuus.

Nyt olisikin aika laatia yksi sormiharjotelma siitä, miten Pohjois- ja Etelä-karjalan maakunnista voitaisiin muodostaa yhteinen vaalipiiri ja mitä se tarkoittaisi suhteellisuuden parantumisena. Minusta myös Kymeenlaakson voisi yhdistää Itä-Uudenmaan maakuntaan ja näin myös Uudenmaan vaalipiiristä tulisi pienempi, jolloin suhteellisuus samalla paranisi koko maassa.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen vaalisivustolla 21.2.2007

Ravintola kappeli

Kappelin menu on hyvin perinteinen kotiruokapitoinen ja täynnä suomalaista historiaa. Se ei ole kauhean houkutteleva, koska karjalaispojalle siinä ei nyt ole kauheita yllätyksiä. Sen sijaan Kappelissa sattui olemaan bliniviikot, joten ajattelin katsoa sen kortin.

Kappelin blini on leikatessa ja haarukalla nostaessa rasvaa tihkuva ja tippuva. Tattaria on taikinassa liian paljon minun makuuni. Täytteistä raakakypsennetyt osat ovat raakoja, kuten pitääkin, mutta maku jää enemmän tuonpuoleiseksi. Mäti, smetana ja sienisalaatti toimivat, mutta muut ovat enemmän ruokalistan kirjainkoristeita. Toista bliniä ei tarvita, vaikka tarjoilija sitä suosittelee. Hyvä lounaspala päiväkävelyn kunniaksi.


Ravintola Barbanera (Bryssel)

Ravintola oli hyvin sisustettu ja tunnelmallinen pieni ravintola. http://www.resto.com/barbanera/

Palvelijaporukkaa siellä oli laskujeni mukaan yhdeksän. Asiakkaita saman verran. Päällepäsmärinä toimiva simputti nuorempia alaisiaan aina takin poisottoa myöten. Ei tuntunut mukavalta katsoa sitä vierestä. Koulutus on kai tuollaista Italiassa.

Kuitenkin sain kivan pöydän ja pääsin ruokalistojen pariin. Ne olivat kaikki ranskaksi, joten vartin arvailun jälkeen pyysin kääntämään valitut kohdat vielä englanniksi. Tilasin kokeeksi erikoisempaa tryffelipastaa. En ole siihen Suomessa törmännyt. Juomaksi otin talon viiniä, koska sitä kehuttiin vuolaasti. Ihan ok ja hinta laatu oli kohdallaan. Valkkaria, joka oli kuivaa ja hyvin aromikasta.

Ruoka oli hyvää. Täytettyjä tortelliineja lampaasta, kermakastiketta ja raastettua tryffeliä, joka on aivan yliarvostettuja minusta. Kuitenkin pääsin mielenipäähän ja ruoka juomineen jäi maksamaan alle kolmekymppiä. Kallista, mutta tilanteeseen nähden vähän. Kiva paikka, mutta simputus ja pelkät ranskalaiset menut ottivat päähän.

Luonnonlohta on suojeltava

Suomessa on viime vuosien aikana pääsyt luonnonlohikanta varsin huonoon kuntoon. Syynä pidetään mereltä kutujokeen vaeltavien lohiemojen varsin varhaista pyynnin aloittamista sekä osittain salakalastusta. Tämä on rokottanut kovasti luonnonjokilohien kutevia lohikantoja ja siten syntyviä poikaskantoja.

Istutukset, jotka merialueille on tehty eivät ole toimineet, sillä syystä tai toisesta eivät istukaspoikaset ole siellä pärjänneet.

Tilanne on hankala. Osittain kyse on rannikon ammattikalastajien oikeuksista omaan elinkeinoonsa, mutta samalla asiassa poljetaan pohjoisen lohijokien kalastuksesta elävien matkailuyrittäjien oikeuksia. Ja eniten tässä kärsivät pian tällä menolla sukupuuttoon kuolevat luonnonvaraiset lohet.

Järkevältä tuntuisi luoda korvausmenetelmä Suomen kapenevalle ammattikalastajakunnalle, jotta emokalojen nousu voitaisiin turvata pohjoisen jokivarsiin. Pyyntiaikoja on rajoitettava ja turvattava tällä tavoin kalojen luonnonllinen lisääntymismahdollisuus jokialueilla.

Myös Pohjois-Karjalassa pitäisi luonnonlohikantojen nousumahdollisuuksia ryhtyä määrätietoisesti parantamaan. Kunnollisten kalaportaiden rakentaminen esimerkiksi Pieliselle ja Höytiäiselle on laitettava maakuntaliiton hankelistaan sekä pistää asia vireille myös rahoittajatahoilla sekä ns. Helsinginpäässä.

Tulevaisuuden kalastusmahdollisuuksista on huolehdittava. Siksi jo tänään on tehtävä päätöksiä ja töitä huomisen kalansaaliin varmistamiseksi.

Kirjoitus on julkaistu Karjalaisen vaalisivustolla 14.2.2007

Lääkkeiden hinnat ja saatavuus

Lääkkeiden hintakehitykseen on tällä vaalikaudella vaikutettu mm. rinnakkaisvalmisteiden esiin nostamisella. Tämä on esimerkiksi kolesterolilääkkeissä tuonut isoja säästöjä niin käyttäjille, kuin myös yhteiskunnalle.

Toiminta on ollut oikeansuuntaista ja tätä pitää edelleen jatkaa. Lääkekorvausjärjestelmään pitäisi tehdä vielä vielä uudistus nykyisten lisäksi. Minä laittaisin lääkkeiden kelakorvauksiin asiakaskohtaisen alarajan esim. kymmenen euroa, jolloin harvoin sairastavat tai yhden lääkekuurin hakijat jäisivät pois tästä KELA:n kuittibyrokratiasta. Tästä syntyneen säästön siirtäisin paljon sairastavien korvauksiin ja nostaisin siellä korvaustasoja. Tämä olisi minusta myös oikeudenmukainen ratkaisu paljon sairastavien hyväksi.

Lääkejakelussa on myös päästävä eteenpäin. STM:n lääkeseminaarissa tehty ehdotus lääkejakelun ulottamisesta lääkärien vastaanotolle harvaanasutuilla seuduilla on minusta kannatettavaa. Muutoinkin olen monta kertaa taivastelllut, miksi sairaana pitää lähteä lääkärin jälkeen seikkailemaan ja etsimään avoinna olevaa apteekkia. Tuo lääkäriapteekkiesitys olisi minusta askel aivan oikeaan asiakaslähtöisen palvelun suuntaan. - Ismo Kainulainen (sd.)

09.02 16:32, viimeisin 09.02 16:32, vastauksia: 0, avattu 13 kertaa
Kirjoitus on julkaistu Karjalaisen vaalisivustolla perjantaina 9.2.
http://vaalikone.karjalainen.fi/?BBoard[list]=9&BBoard[nthread]=327

Pörssisäätiön juttu

Pörssisäätiön tekemä haastattelu ompi näköjään nyt julkaistu.

Siinä sitä sitten on suomalaisen omistajuuden politiikkaa linjattu. ;)

Juttu löytyy osoitteesta: http://www.porssisaatio.fi/default.aspx

Vaalikirjoituksia

Täräytinpäs seuraanvanlaisen kirjoituksen tuonne Karjalaisen vaalisivuistoille. Tosin sivustojen tekstit ovat kylläkin nyt varsin hankalasti katseltavissa. Entinen järjestelmä oli parempi selata.

"Päivähoitomaksuista veroale

Veronalennusten huutokauppa on taas ollut käynnissä tällä viikolla. Eri puolueet ovat kukin tehneet lupaukset kevennyksistä ja niiden painopisteistä. Tämän ja edellisen hallituksen veropolitiikka on ollut vahvasti elvytykseen perustuvaa. Tuloratkaisua on tuettu veronalennuksin. Tämä on johtanut siihen, että kotimainen kulutuskysyntä on ollut vilkasta, joka taas näkyy siinä, että palvelusektorille on syntynyt valtavasti uutta työtä ja työpaikkoja. Ihmiset ovat halunneet ja uskaltaneet tehdä uusia hankintoja ja parantaa näin elämäntasoaan. Hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on toteutunut juuri pitkälti palvelualojen työllisyyskehityksillä. Harrastettu veropolitiikka on toiminut.

Ensi vaalikaudella tilanne on hieman toinen. Tällä hetkellä ei ole tarvetta kansantaloutta elvyttää, sillä talouskasvun arvioidaan olevan nyt liki 6 % ja taantumaa ei ole näkyvissä. Sen johdosta ei ole järkevää tehdä tuloveroon kautta linjan veroasteikon alennusta, koska nyt sillä ei näyttäisi olevan saavutettavissa merkittävää työllisyysvaikusta ja talouskasvua. Toinen asia sitten on syntyykö ensi syksynä tuloratkaisu. Se näyttäisi ainakin näillä näkymin edellyttävän myös valtion mukana oloa ja hinta lasketaan miljardiluokassa. Kuitenkin talouskasvun hedelmiä jää edelleen hyvinvoinnin kehittämiseen.

Tasaisen ja kaikkiin tuloluokkiin kohdistuvan verojen alentamisen sijaan minusta olisi järkevää etsiä verohelpotuksiin arvioidulla määrärahalla muita kohteita. Ensinnäkin eläkeläisten verotusta tulisi korjata yhtenä täsmäiskuna, jotta heillä pienistä ja vähän suuremmistakin eläketuloista jäisi enemmän käteen. Nythän muutamilla ryhmillä verotus on tiukempaa kuin palkansaajilla ja tämä ei ole oikeudenmukaista.

Lapsiperheet olisivat minusta myös toinen ryhmä, jota pitäisi suosia verotuksessa. Lapsivähennys poistui joku vuosi sitten, joskin lapsilisiä silloin tarkistettiin merkittävästi. Lapsivähennystä ei ole syytä palauttaa, vaan pikemmin lapsilisä on korotettava samaan tapaan kuin tällä vaalikaudella. Sen lisäksi ensimmäisen lapsen lapsilisä tulisi nostaa toisen lapsen tasolle, kun maalaisjärki sanoisi kuluja olevan ensimmäisestä vähintään saman verran kuin toisesta. Myös yksihuoltajakorotusta on edelleen nostettava.

Kolmannen veroräätälöinnin tekisin päivähoitomaksuihin. Päivähoitomaksuissa on kuntien taholla valtava nostopaine. Istuva hallitus ei ole halunnut niitä nostaa, joka on ollut varsin järkevää työllisyyden ja työhön kannustamisen näkökulmasta. Kuitenkin päivähoitomaksujen tulorajat ovat nyt tehtyjen veroalennusten myötä ajautuneet sellaisiksi, että jo varsin pienituloisetkin joutuvat maksamaan kalleinta maksuluokkaa. Siksi ensinnäkin on näitä tulorajoja nostettava reippaasti.

Toinen liike päivähoitomaksuissa olisi kokonaistason laskeminen. Nyt ongelma on se, että työttömyydestä työhön astuttaessa päivähoitomaksu monesti syö sen käteen jäävän lisätulon. Erityisen isoksi tämä voi nousta monilapsisilla perheillä. Siksi olisi järkevää laskea näitä maksuja kautta linjan. Kunnille tämä päivähoitomaksujen tasonalennus tulisi kompensoida veronkevennyksiin ajatellusta jakovarasta. Tällöin voidaan ajatella, että veronalennus suunnattaisiin näin lapsiperheille. Se olisi myös oikeudenmukainen, koska lapsiperheiden menot ovat tänä päivänä huomattavasti suuremmat, mitä lapsiperheiden ja ns. lapsettomien perheiden kustannusten tasaamisen tarkoitettu lapsilisä on."

Autoverotukseen muutoksia

Tällä kertaa kirjoittelen tätä tekstiä tiistaiaamuna Brysselissä Euroopan valtiovarainministereiden Ecofin -kokouksesta. Kokous on ensimmäinen Suomen puheenjohtajuuskauden jälkeen ja Saksa johtaa nyt vuorostaan puhetta. Kokouksessa käydään lävitse Saksan kauden tavoiteohjelmaa, pohditaan euron käyttöönoton sujumista Sloveniassa, käydään lävitse toimia Ranskan budjettialijäämän vuoksi, pohditaan Lissabonin strategian talous- ja työllisyystoimien onnistumista ja käydään eri maiden talouspolitiikan tulevaisuuden suuntaviivoja lävitse.

Ministereiden lounaalle on keskustelunaiheeksi valittu energia- ja ilmastonmuutosasiat. Tämä teema on ollut esillä viimeaikoina lähes kaikissa pöydissä, missä on pohdittu tulevaisuuden politiikkaa. Varsin kuvaavaa on Englannin valtiovarainministerin Gordon Brownin toteamus,
että valtiovarainministeriöiden olisi muututtava ympäristöministeriöiksi.

Talousihmiset ovat heränneet näkemään, että jotain on tehtävä ilmaston ja ympäristön suojelemiseksi. Mittavat aineelliset tuhot, joita luonnonkatastrofit ovat aiheuttaneet, ovat saaneet talousihmisiltäkin silmät auki. Ympäristönsuojelu ei ole enää pelkää itsensä kahlitsemista, vaan nyt näyttää siltä, että suojelutoimet tulevat asiaan kuin asiaan niin sanotusti läpäisyperiaatteella.

Suomessa on aktiivisesti hakeuduttu ja sopeuduttu kansainvälisen ilmastopolitiikan linjauksiin. Olemme mukana Kioton -sopimuksessa, jonka tavoitteena on laskea päästöjä. Yksi keskeisiä teemoja tulevaisuudessa on miten saamme niin Suomessa kuin muualla maailmassa autoilun päätökset kuriin ja mieluummin päästöttömiksi. Joka tapauksessa tiedossa on sekin,
että öljyä ei riitä enää moneksi kymmeneksi vuodeksi. Siksikin meidän pitää etsiä uusia voimanlähteitä autoiluun.

Suomen on onnistuttava uudessa teollisessa vallankumouksessa, jonka avulla pääsemme eroon öljyenergiariippuvuudesta ennen vuotta 2030. Tavoitetta on turha toivoa helpoksi. Kuvaavaa on, että vaikka olemmekin yhden sukupolven aikana onnistuneet puolittamaan öljynkulutuksen, on sen toisen puolikkaan korvaaminen aivan toisenlainen haaste. Markkinaehtoinen energiatehokkuuden ja käyttövoimavalikon parantaminen ei riitä. Öljy ja bensiini ovat olleet helppoja energian lähteitä liikenteessä, lämmityksessä ja työkoneissa. Nyt tarvitaan uutta biopolttoaineisiin pohjautuvia energianlähteitä.

Suomessa on muihin Euroopan maihin verrattuna varsin vanha autokanta. Tämä on ympäristönäkökulmasta iso rasite, sillä päästöt ovat vanhaan tekniikkaan pohjautuvissa autoissa paljon suuremmat kuin uuden tekniikan autot. Siksi olisi varsin perusteltua, että Suomessa ryhdyttäisiin antamaan uusille energiatehokkaille sekä ympäristöystävällisille autoille
verovähennys. Autoverotusta olisi syytä rukata vielä vähän muutoinkin, jotta uuden auton ostaminen olisi kannattavampaa, kuin vanhojen. Suhteessa ei ole myöskään mitään syytä kiristää muiden autojen verotusta, vaan asiassa on syytä edetä juuri verovähennysten muodossa.

Näitä tämmöisiä pieniä uudistuksia tarvitaan ja kansainvälisesti meidän tulee pitää jatkuvasti ääntä puhtaamman luonnon puolesta.

Kolumni Karjalan Heilissä 31.1.2007

Päivähoito- ja vähän muutkin maksut

Suomessa on kulunut jo useita vuosia kulunut siitä, kun asiakasmaksuja on eduskunnan puolesta tarkistettu. Tästäpä taisi olla maininta, jopa hallituksen ohjelmassa, mutta hallitus ei ole tässä asiassa tehnyt päätöksiä.

Reilu vuosi sitten peruspalvelministeri vastaanotti yli satasivuisen esityksen, joka sisälsi mm. asiakasmaksujen korottamisia. Asiaa puitiin monella tasolla poliittisesti, jonka jälkeen todettiin, että kypsyyttä tehdä korotuksia ei taida olla ja mallit, joita tarjotaan vaikuttavat epäoikeudenmukaisilta. Tuo raportti löytyy STM:n nettisivuilta on varsin valaisevaa lukemista.

Tuon raportin pohjalta, kuitenkin jatkotyötä varmasti tehdään, jolloin ainakin seuraavat asiat tulisi käydä lävitse.Raportin jatkotyössä on katsottava ainakin kolme kokonaisuutta, ennen kuin päätöksiin mennään.

Ensimmäinen asia on päivähoitoon liittyvät kysymykset sekä lapsiperheiden toimeentuloon, päivähoitomaksuihin sekä työssäkäyntiin liittyvät muutokset ja näiden kysymysten yhteensovitus. Erityisesti on selvitettävä niitä asioita, jotka kohdistuvat yksinhuoltajien asemaan. Tällainen asia on esimerkiksi päivähoitomaksun perhekäsite, jossa yksin kasvatusvastuuta kantava huoltaja on toisenlaisessa asemassa kuin kahden huoltajan perheissä. Perheiden tulot ovat myöskin kehittyneet varsin paljon, jolloin esim. maksuluokat ja niiden tulorajat eivät ole nykyisin enää ajanmukaisia. Tämä on mm. ensimmäisiä uuden eduskunnan hoidettavia uudistuksia.

Toinen läpikäytävä asia on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviointi maksupolitiikassa sekä uudistusten kohdentumisesta. Maksuja ei tule periä vain sen takia, että kunta saa tuloja. Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat universaaleja, jolloin varallisuudesta ei saa tulla niiden käytön este. Fiskaalisen lähestymistavan sijasta asiaa tulisi harkita myös eettisesti ja yhteiskunnallisesti.

Kolmas asia on erilaisten terveydenhuollon maksukattojen yhtenäistäminen. Nyt järjestelmä on liian monimutkainen, sekava ja aiheuttaa turhaa päänvaivaa paljon sairastaville henkilöille ja perheille. Tämä on tosin vaikea ratkaistava, koska se rakentuu aikanaan luodulle pikku palasista rakentuneille järjestelmille ja toimeenpano jakaantuu kuntien ja KELA:n kesken.

Näihin asioihin ainakin ne kansanedustajat, jotka pääsevät sosiaali- ja terveysvaliokuntaan saavat varmasti ottaa valiokunnan mietinnössä kantaa. Oikeudenmukaisen ja ihmisten erilaisen varallisuuden huomioon ottaminen tulee minusta olla jatkossakin se punainen lanka, jota katsotaan kunnallisten palveluiden maksupolitiikkaa kehittettäessä.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen vaalisivustolla 11.1.2006 http://vaalikone.karjalainen.fi/?port=BBoard

Haista home

Joensuun viime vuoden viimeisessä kaupunginvaltuustossa puhuttiin vakavahenkisesti kaupungin kiinteistöjen kunnosta. Puheenvuoroissa sivuttiin suurta huolta kantaen erityisesti koulukiinteistöjen tilannetta. Esimerkiksi entisen keskustan yläasteen koulukiinteistö oli päässyt niin surkeaan rapakuntoon, että sen korjaaminen oli toivotonta. No, nyt keskustassa on hieno ja moderni koulurakennus, mutta eihän kaupungin toimintalinja voi olla (vai voiko?) se, että rakennukset käytetään loppuun ilman, että niitä korjataan.

Jätin tuossa vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa valtuustokysymyksen vastattavaksi kaupunginhallitukselle. Sain kysymykseen mukaan kuusi muuta valtuutettua allekirjoittajiksi (Merja Mäkisalo-Ropponen, Anni Järvinen, Kalevi Saarela, Marjatta Räty, Erkki Korhonen ja Mari Hämäläinen). Valtuustokysymys on hyvä työkalu, kysyä hallitukselta mitä ajankohtaiselle asialle on ajateltu tehtävän. Näin päivänpolttavan kysymyksen saa myös julkiseen keskusteluun ja se osaltaan (oikein käytettynä) vauhdittaa myös mahdollisia toimenpiteitä.

Eli tällä kertaa kysymys koski jälleen erään opetuskiinteistön sisäilmaongelmia. Opiskelijoiden mukaan ammattikorkeakoulun Sortavalan yksikössä on vakava sisäilmaongelma. Rakennuksen on sanottu olevan jopa niin huonossa kunnossa, että on puhuttu sen käyttökieltoon asettamisesta ja jopa sen ’maan tasalle lanaamisesta’.

Kuitenkin Sortavalan rakennusta on käytetty edelleen päivittäiseen opetukseen, tilanne on jatkunut vuodesta toiseen ja useat ihmiset eivät voi ilman oireita siellä oleskella. Eli haista home, opiskele ja työskentele. Tämä minusta on jo puistattavaa ja herättää paljon kysymyksiä.

On varmasti niin, että tilanteesta ollaan oltu ja ollaan tietoisia ja toimenpiteitä suunnitellaan, mutta mikä on aikajänne? Sairaanhoitajan koulutuksen saaneena minua askarruttaa myös järjestääkö ja korvaako kaupunki opiskelijoille ja työntekijöille huonosta sisäilmasta johtuvat erityiset terveyspalvelut tai mikä on kaupungin vastuu, mikäli joku em. henkilö sairastuu kroonisesti? Erityisesti ammattikorkeakouluopiskelijoiden kohdalla nämä ovat hyviä kysymyksiä, sillä heidän terveyspalvelunsa eivät ole mitenkään kehuttavassa kunnossa kaupungissamme, vaikka korjausesityksiä on tehty useita.

Valtuustokysymykseen on vastattava aina sen jättämistä seuraavassa kokouksessa, joten kaupunginvaltuuston vuoden ensimmäinen kokous onkin siksi varsin mielenkiintoinen. Valtuustokysymyksen ja toivottavasti julkisuuden kautta niin työntekijät, opiskelijat kuin muutkin ihmiset saavat pian vastaukset noihin kysymyksiin. Toivottavasti, myös täsmätoimia on luvassa.

Vastaavanlaisen kysymyksen voisi tehdä myös eräiden muidenkin koulukiinteistöjen ja päiväkotien tilanteesta sekä monesta muusta kaupungin kiinteistökohteesta. Erityisesti ne tilat, joissa lapset oleskelevat nostavat huolestuneita ryppyjä otsalle. Siksikin valtuuston ja ihmisten on hyvä kuulla kaupungin linja sisäilmaongelmiin suhtautumisesta sekä kanta vastuukysymyksiin. Säästöissäkään ei ihan loputtomiin voida mennä.

Ismo Kainulainen, kirjoittaja on joensuulainen kaupunginvaltuutettu ja työskentelee valtiovarainministerin erityisavustajana.
http://www.ismokainulainen.blogspot.com
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilissä 3.1.2006