Väkivaltakasvatusta?

Lauantai- ja sunnuntaiaamut ovat parhaimmillaan raukeita. Saa lojua sängyssä tai hörppiä aamukahvia lehtipuuron kanssa aivan rauhassa. Monessa lapsiperheessä ne ovat yhteistä aikaa, tosin monesti se kyllä on perheissä paljolti lasten tv-aikaa.

Olen jo pitkään ihmetellyt viikonloppuaamuisin televisiosta peruskanavilta pursuavaa mäiskettä ja pauketta. On Pokemoneja, Batmania, Transformersia, Teini-ikäistä kilpikonnaa ja monta muuta. Miekansivalluksia, heittotähtiä, karatehyppyjä, ilkeyttä, pahuutta, tuskanhuutoja, taisteluhuutoja ja mitä ihmeellisimpiä aseita. Mielikuvituksellista väkivaltaa - väkivaltaa, joka on osatodellista lasten mielissä. Ohjelmissa käsikirjoittajien laatimat ongelmatilanteet ratkaistaan sankaruusväkivalalla - ei puhumalla, neuvottelemalla tai kompromisseja tekemällä.

Hyvän kontrastin tähän saa, kun katsoo esimerkiksi vanhoja lastenohjelmia, kuten Rosvo Rudolfia, Pelle Hermannia tai Nalle Luppakorvaa. Ehkä ne ovat tylsiä, mutta minun silmiini niissä on kuitenkin paljon viisautta sekä ajatuksia oikeudenmukaisuudesta ja oikeasta ja väärästä. Vanhakantaistako? Sitä se on, mutta tyyli on totaalisen toinen, eikä levottomuus vaivaa ohjelman jälkeen.

Leluteollisuus on tuottavaa bisnestä ja globaalisti siinä eurot pyörivät miljardeja kertoja kädestä käteen. Sarjakuvien ja videopelien pelihahmot on jalostettu mitä erilaisimmiksi oheistuotteiksi, joita markkinoidaan niin televisiosta tulvivien piirrossarjojen kuin kiiltäville ja värikkäille papereille painettujen lelukuvastojen avulla. Tv-mainonta on sitten tässä vielä ihan oma lukunsa. Suomessakin lapset on altistettu leluteollisuuden markkinoinnille eikä suojalaseista ole paljon haluttu puhua. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti viikonloppuaamuisin, kun vanhemmat haluaisivat olla raukeita jalukea aamun lehteä rauhassa.

Kun puhutaan ala-asteiden ja jopa päiväkotien levottomuudesta, voidaan miettiä, miten Suomessa tänä päivänä huolehditaan lasten moraalikasvatuksesta. Väitän, että tahattomasti ja huomaamatta leluteollisuuden väkivaltapiirretyt kylvävät nyt lasten aivojen kuohkeaan peltoon yhden mielikuvan käyttäytymismalleista ja ongelman ratkaisutavoista.

Miten näihin ohjelmiin kotona suhtaudutaan on vanhempien asia. Se, miten yhteiskunta suhtautuu näihin viikonloppuaamujen lelujen markkinointituotteisiin, piirrettyihin on sitten poliitikkojen asia. Saako lapsia suojella väkivaltapiirretyiltä ja pitääkö tähän tuottavaan lelubisneksen markkinointiin puuttua ovat kysymyksiä, joihin pitää vastata. Minusta viikonloppuaamujen piirrettyihin pitää puuttua ja enkä koe, että sananvapautta, joka on tässä asiassa paljolti markkinointia kovin pahasti loukataan.

Sitten aivan toinen asia on lapsia vanhemmille tarkoitetut erilaiset tappamis- ja sotatietokonepelien myynti ja levitys samoin kuin yliraa’at väkivaltavideot. Minusta ne ovat tarpeettomia ja voisin aivan hyvin nähdä tilanteen, että niitä ei saisi tavan kaupoissa myydä. Se ei poista sitä, etteikö niitä ihmiset jostain kiven kolosta aina hankkisi, mutta eivätpähän ne nyt ihan jokapojan viihdettä olisi.

Kirjoitus on julkaistu Uutispäivä Demarin kolumniblogissa 27.9.2008

Aurinko paistaa, päivä on musta.

Kauhavalla tapahtunut järkyttävä ampumistapaus koskettaa koko Suomea. Tapaus koskettaa monin tavoin meidän turvallisuuden tunnettamme. Toivottavasti perheissä illalla puhutaan asiasta.

Pääministeri sanoi äsken valtioneuvoston tiedotustilaisuudessa, että väkivaltaviihteeseen pitää jotenkin puuttua. Olen tästä täsmälleen samaa mieltä. Olen jo pitkään ihmetellyt esimerkiksi viikonloppuaamuisin televisiosta tulvivia lasten väkivaltapiirettyjä. Leluteollisuuden tuottamat "mainos" piirrettyt ovat täynnä hakkaamista, huutamista ja aseita. Ongelmat niissä lähestulkoon aina ratkaistaan väkivallalla. Sitten mainoksia väliin, joissa näitä tv-hahmoleluja markkinoidaan. Itse asiassa vanhemmat ovat varsin pakotettuja hankkimaan näitä, kun "silläkin on sellainen".

Leluteollisuus on miljardibisnestä ja ihmisiä ehdollistetaan haluamaan tiettyjä leluja. TV- on keskeisin väline tässä. Mieleen tulee voisiko ihmistä suojella markkinavoimilta, jos kerran pankkejakin voi.

Korpilampiseminaaria on käytetty esimerkkinä Suomen talous- ja tulopolitiikassa. Minusta nyt voisi olla aika kutsua eri alan asiantuntijoiden Korpilampiseminaari, jossa pohdittaisiin hetkisen ihmisten ja etenkin nuorten pahoinvointia. Tehtäisiin johtopäätöksiä ja päätöksiä mitä tehdään ja mihin mennään.

Asiaa kannattaa mutustella, tänään ei ole päätösten päivä.