Lauantai- ja sunnuntaiaamut ovat parhaimmillaan raukeita. Saa lojua sängyssä tai hörppiä aamukahvia lehtipuuron kanssa aivan rauhassa. Monessa lapsiperheessä ne ovat yhteistä aikaa, tosin monesti se kyllä on perheissä paljolti lasten tv-aikaa.
Olen jo pitkään ihmetellyt viikonloppuaamuisin televisiosta peruskanavilta pursuavaa mäiskettä ja pauketta. On Pokemoneja, Batmania, Transformersia, Teini-ikäistä kilpikonnaa ja monta muuta. Miekansivalluksia, heittotähtiä, karatehyppyjä, ilkeyttä, pahuutta, tuskanhuutoja, taisteluhuutoja ja mitä ihmeellisimpiä aseita. Mielikuvituksellista väkivaltaa - väkivaltaa, joka on osatodellista lasten mielissä. Ohjelmissa käsikirjoittajien laatimat ongelmatilanteet ratkaistaan sankaruusväkivalalla - ei puhumalla, neuvottelemalla tai kompromisseja tekemällä.
Hyvän kontrastin tähän saa, kun katsoo esimerkiksi vanhoja lastenohjelmia, kuten Rosvo Rudolfia, Pelle Hermannia tai Nalle Luppakorvaa. Ehkä ne ovat tylsiä, mutta minun silmiini niissä on kuitenkin paljon viisautta sekä ajatuksia oikeudenmukaisuudesta ja oikeasta ja väärästä. Vanhakantaistako? Sitä se on, mutta tyyli on totaalisen toinen, eikä levottomuus vaivaa ohjelman jälkeen.
Leluteollisuus on tuottavaa bisnestä ja globaalisti siinä eurot pyörivät miljardeja kertoja kädestä käteen. Sarjakuvien ja videopelien pelihahmot on jalostettu mitä erilaisimmiksi oheistuotteiksi, joita markkinoidaan niin televisiosta tulvivien piirrossarjojen kuin kiiltäville ja värikkäille papereille painettujen lelukuvastojen avulla. Tv-mainonta on sitten tässä vielä ihan oma lukunsa. Suomessakin lapset on altistettu leluteollisuuden markkinoinnille eikä suojalaseista ole paljon haluttu puhua. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti viikonloppuaamuisin, kun vanhemmat haluaisivat olla raukeita jalukea aamun lehteä rauhassa.
Kun puhutaan ala-asteiden ja jopa päiväkotien levottomuudesta, voidaan miettiä, miten Suomessa tänä päivänä huolehditaan lasten moraalikasvatuksesta. Väitän, että tahattomasti ja huomaamatta leluteollisuuden väkivaltapiirretyt kylvävät nyt lasten aivojen kuohkeaan peltoon yhden mielikuvan käyttäytymismalleista ja ongelman ratkaisutavoista.
Miten näihin ohjelmiin kotona suhtaudutaan on vanhempien asia. Se, miten yhteiskunta suhtautuu näihin viikonloppuaamujen lelujen markkinointituotteisiin, piirrettyihin on sitten poliitikkojen asia. Saako lapsia suojella väkivaltapiirretyiltä ja pitääkö tähän tuottavaan lelubisneksen markkinointiin puuttua ovat kysymyksiä, joihin pitää vastata. Minusta viikonloppuaamujen piirrettyihin pitää puuttua ja enkä koe, että sananvapautta, joka on tässä asiassa paljolti markkinointia kovin pahasti loukataan.
Sitten aivan toinen asia on lapsia vanhemmille tarkoitetut erilaiset tappamis- ja sotatietokonepelien myynti ja levitys samoin kuin yliraa’at väkivaltavideot. Minusta ne ovat tarpeettomia ja voisin aivan hyvin nähdä tilanteen, että niitä ei saisi tavan kaupoissa myydä. Se ei poista sitä, etteikö niitä ihmiset jostain kiven kolosta aina hankkisi, mutta eivätpähän ne nyt ihan jokapojan viihdettä olisi.
Kirjoitus on julkaistu Uutispäivä Demarin kolumniblogissa 27.9.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
heip,
me ollaan naisten kanssa mietitty noita samoja asioita. mihin on kadonneet kaikki hyvät lastenohjelmat? oletko muuten huomannut lastenohjelmissa myös sen, että naisen muoto on hyvin usein aika kapea?
niin, niistä lapsista (jotka siis katsovat näitä nyrkkisankareita) kasvaa sitten niitä nuoria, jotka rähisee ja käyttää nyrkkiä, kun ovat saaneet ilolientä (jonka isä on ostanut)..
maija mehiläinen, tao tao ja ne muut hyvät ohjelmat takaisin telkkariin!
terkuin
sannav
Höh! Meillä katsotaan Yleltä mm. Muumeja, Jojon sirkusta, Rölliä ja Postimies Pate. Kaikki aivan erinomaisia lastenohjelmia joissa ei räiskitä eikä tapella. Minusta on vanhempien asia valvoa mitä ohjelmia lapset telkkarista katsovat. Meillä lapset katsovat ykköstä ja kakkosta.
Ylen nettisivuilta löysin Ylen lastenohjelmien periaatteet, jotka ovat aivan loistavia ja mielestäni toteutuvat Ylen ohjelmissa kyllä:
1. YLE on lastenkulttuurin keskeinen toimija Suomessa.
Yhtiön tehtäviin kuuluu ohjelmien tuottaminen lapsille televisioon, radioon ja internetiin.
2. YLEn lastenohjelmissa lapsi on tärkein: Sisältöjen lähtökohtana ovat lapsen tarpeet.
Ohjelmisto pyrkii
tukemaan lapsen tasapainoista kasvua sekä positiivisen minä- ja maailmankuvan muodostumista.Tavoitteena on rikastuttava, myönteinen, rohkaiseva, kiireetön ja turvallinen katsomis- sekä kuuntelukokemus.
innostamaan lasta leikkiin, omaan ajatteluun ja löytämiseen.
auttamaan lasta kohtaamaan, tunnistamaan ja hyväksymään tunteensa.
ottamaan huomioon eri kehitystasot tarjoten erilaista ohjelmaa pienille lapsille, esikoululaisille ja koulunsa aloittaneille.
Ohjelmisto ei sisällä viihteellistä eikä perusteetonta väkivaltaa.
3. Ohjelmisto rakentuu humanististen perusarvojen pohjalle ohjelmatyypeiltään ja sisällöiltään monipuoliseksi suomen- ja ruotsinkieliseksi ohjelmistoksi.
Kieli on ajattelun ja itseilmaisun väline, joka antaa lapselle juuret omaan kulttuuriin kasvamiseen. YLEn lastenohjelmien tehtävä on tarjota pienen kielialueen lapsille ohjelmaa rikkaalla äidinkielellä.
YLEn lastenohjelmien tehtävä on tukea lapsen kasvua tasapainoiseksi monikulttuurisen yhteiskuntamme jäseneksi.
4. Lastenohjelmien sisällöissä korostuvat suhteet ihmiseen, kulttuureihin, luontoon, ympäristöön, tietoon ja tunteisiin.
YLEn lastenohjelmat auttavat lasta kiinnittymään suomalaisten lasten yhteisöön.
Suomalainen tapakulttuuri ja perinteet ovat tärkeä osa lastenohjelmistoa. Taiteiden osalta erityisen tärkeää on tarjota kotimaisen lastenkulttuurin parhaimmistoa ja lasten omaa kulttuuria.
YLEn lastenohjelmisto on ikkuna maailmaan ja se auttaa lasta ymmärtämään itsensä osana lähiympäristöään, Suomea, Eurooppaa sekä maailmaa.
Sadut ja tarinat ovat ihmisyyden rakennuspuita ja tärkein osa lastenohjelmistoa.
YLEn lastenohjelmat noudattaa tiedonvälityksessään korkean journalistisen laadun vaatimusta.
Kiitoksia napakoista kommenteista.
Kainulaisen Ismo
Lähetä kommentti