keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Sotaministeri Häkämies

Suomen ulkopolitiikan on oltava aktiivista, tosiasioihin perustuvaa ja tavoitteellista, puhui ministeri Katainen elokuussa. Olen samaa mieltä asiasta. Siihen on SDP:n johdolla harjoitettu ulkopolitiikka perustunut vuosia ja on hyvä, että kokoomus tulee tässä suhteessa SDP:n linjalle. Kataisen määritelmä myös tuon ulkopolitiikan vastakohdasta on oikeaan osuva. "Aktiivisen ja tavoitteellisen ulkopolitiikan vastakohta on nostalginen vetäytyvyys ja silmät ummistava idealismi, mikä pahimmillaan lähentelee kaksinaismoralismia." Äkkiä ajatellen mieleen nousee Suomen kommunistisen puolueen harjoittama politiikka, johon kokoomus itseään vertaa.

Keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käy vilkkaana kuin patoamaton koski. Minusta se on hyvä juttu. Olen sitä seurannut aktiivisesti vuosia työni kautta. Kun nyt keskustelua seuraa, niin muutosta haluavan kokoomuksen ulko- ja puolustuspolitiikan linja näyttää hyvin selkeältä: Suomalaiset sotilaat on saatava sinne missä soditaan, NATOON. Siinä on selkeä muutos SDP:n edustamaan vakaaseen linjaan, joka perustuu enemmän humanitaariseen rauhanturvaamiseen suuntaan ja koko maan puolustamiseen asevelvollisuusarmeijalla. Kokoomus voisikin muuttaa puolustusministeri Jyrki Häkämiehen ministeriön nimen samoin tein sotaministeriöksi. Se olisi myös linjassa myös sille, että Suomesta halutaan lahjoittaa afgaanitaistelijoille aseita, joilla käydään sitten sotaa. Ei niitä hamppupeltojen tai viiniköynnösten tukivarsiksi sinne viedä. Siitä voisi puhua suoraan.

"Sotaministeri" Häkämies on muutoinkin jo ministerialokasaikanaan ehtinyt esittää melkoisen soidintanssin yhdysvaltain maaperällä. "Ruuti on kuivaa" -uhoaminen Venäjän suuntaan USA:ssa, tuo jotenkin tämmöisen reservin luutnantin mieleen hiukkasen tyhjän ja orvon olon. Isottelu ja "aseiden kilistely" Venäjän suuntaan ei tunnu järkevältä. Tosin sotaministerin puhe voi edustaa myös sitä patoutunutta kiihkoa, jota eräät porukat tahtovat Marskin ryyppyjä juodessaan harrastaa. Tuommoisen kohjonko johdolla sitä nyt ollaan lyömässä päätä Karjalan mäntyyn, voisi retorisesti veistellä kansalliskirjailija Linnan henkeen.
SDP:n natokanta on entisellään. Huolehdimme oman puolustuksen uskottavuudesta, otamme osaa kehittyvään eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ja säilytämme omissa käsissämme mahdollisuuden hakea tai olla hakematta sotilasliitto Naton jäsenyyttä.

Kuitenkin meidän on seurattava miten turvallisuustilanne Euroopassa ja meidän lähiympäristössä kehittyy ja meidän tehtävä selvityksiä "taskuun" eri asioista myös Suomen osalta. Siksi on järkevää selvittää nyt laadittavan eduskunnan puolustusselonteon yhteydessä muiden perusasioiden lisäksi, mihin suuntaan Nato kehittyy ja tehdä myös arvio hyödyistä ja haitoista sekä kustannuslaskelma. On myös arvioitava, mikä on jäsenyyden vaikutus Suomen Venäjä -politiikkaan ja miten se vaikuttaa mahdollisesti meidän rajaseutujen arkiseen kanssakäymiseen.

Minä en näe Venäjää niin isona uhkana kuin ministeri Häkämies VenäjäX3 -puheessaan. Venäjä täytyy nyt nähdä kumppanina, jossa on meidänkin talouselämälle suuret mahdollisuudet. Siksi ulkopolitiikassa täytyy ylläpitää aktiiviset Venäjä-suhteet ja kumppanuusajattelu niin kauppasuhteissa ja ympäristökysymyksissä. Onneksi meillä presidentti hoitaa näitä suhteita. Muilta ei taitaisi natokiimassa hommat nyt hoitua.

Alussa mainittua silmät ummistavaa idealismia on ollut havaittavissa kokoomusministereiden Nato -lähentelyssä. Sen erikoinen yksityiskohta on kumarruskilpailu siitä, kuka saa milloinkin kutsun jenkkien kättelytilaisuuteen. Sama käytäntö oli ennen Neuvostoliiton suhteen. Nyt kohde on toinen.

Yhdysvaltojen suhteen on oltava aktiivisia ja Yhdysvaltojen aiheuttamista ongelmistakin on puhuttava. Guantamon vankilat, salaiset vankilennot Euroopan ilmatilassa sekä asedemokratia pitää olla myös suomalaisten ministerien huulilla, kun hymyillään teatraalisissa kättelypressissä. Jos nämä tosiasiat vaietaan, syyllistytään juuri siihen kaksinaismoralismiin. Ruotsin porvaripääministeriä Reinfeldtia sanottiin USA:n sylikoiraksi, kun hän ei ottanut Bushin tapaamisessa noita asioita esille. Tässä suhteessa presidentti Halonenhan osoitti oikeanlaista rohkeutta ja suoraa puhetyyliä puhuessaan Irakin sodasta YK:n istunnossa.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 26.9.2007

Ps. Katso Pohjois-Karjalan uutiset nettikarjalaisesta osoitteesta http://www.karjalainen.fi/

4 kommenttia:

tuomoj kirjoitti...

Kommentoin kirjoitusta blogissani.

Petri Mustakallio kirjoitti...

Minä puolestani yritin kommentoida kommenttiasi siellä mutta sivustosi ei jostain syystä sitä hyväksynyt. Oli vain tarkoitus kehottaa olemaan liikaa yleistämättä: kyllä meistä demareista löytyy länsimielisiä asevelisosialistien perinnön vaalijoitakin. Vilkaise vaikka allekirjoittaneen viimeisintä.

Petri Mustakallio kirjoitti...

ja btw.kannattaa lukea Paavo Lipposen kolumni tämän päiväisestä Suomen Kuvalehdestä. Siinä heitetään minusta aika osuvia terveisiä pariinkin suuntaan. Ensinnäkin Kokoomukseen, joka kuvittelee saavansa jotain aikaan pelkästään julistautumalla edistyksellisemmäksi kuin muut. Hölmöä haalia väenvängellä vastustajia sinänsä ihan hyville tavoitteille.

Demareille lähti Paavolta terveisiä, että ulkopolitiikassa ei olisi oikein varaa ryhtyä oppositiopolitikoimaan. Onneksi välikysymys Häkämiehen "Venäjä, Venäjä, Venäjästä" jäi sentään tekemättä. Mitäköhän siinä sitten olisi kysytty? Puolueen fiksun länsi-integraatiomyönteisen linjan jatkuvuuden kannalta olisi oppositiossakin parempi kuunnella Jaakonsaaria kuin Kiljusia.

tuomoj kirjoitti...

En oikeastaan tiedä, mikä virhe wordpressissä on tullut. Jouduin tiukentamaan hiljoin estoluetteloa ja taisin viritellä sen liian tehokkaaksi, kun ei akismetin poimimista viestiäsi löytynyt. Korjasin sitä, joten uskon, että pystyt kommentoida.

On varsin totta, että sosialidemokraateissa löytyy myös tuo toinen linja, mutta se ei vaikuta olevan nyt hallitseva. Jaakonsaari tuntuu nyt pitävän toista tietä yksin pystyssä.

Tuntuu, että ryhmällänne on linja vähän kateissa: ei ole vastapainoa Halosen-Tuomiojan linjalle, kuten oli Lipposen(-Jaakonsaaren) aikana, jolloin homma vaikutti toimivan hyvin.

Luin Lipposen kirjoituksen: se oli aika odotettava, varsin maltillinen. Avoimuudesta olen kyllä täysin päinvastaista mieltä, eli Kataisen linjoilla. Asioista pitää pystyä keskustelemaan - ihan kabinettien (utva) ulkopuolellakin.