Mellakka vai mielenosoitus?

Seurasin lauantai-iltana Helsingin keskustassa Ylen aamutelevision yläkerran parvekkeelta poliisin toimintaa Kiasman edustan mellakan hillitsemiseksi. Tunnelma oli jännittynyt, mutta turvallisen oloinen. Paljon aivan tavallisia ihmisiä kerääntyi seuraamaan kiinnostuneena tapahtuma. Tosin yleisön joukossa oli sellaisiakin ihmisiä, jotka myöhästyivät Kiasman edustalta ja jäivät poliisin saartorenkaan ulkopuolelle. Nämä myöhemmin heittelivät poliisia mm. penkeillä ja aiheuttivat pulloja heittelemällä ja raketteja ampumalla sivullisille vaaratilanteita.

Olen ollut kerran siinä porukassa, joka antaa nimensä poliisille mielenosoituksen järjestäjänä. Joensuussa useat nuorisotalot olivat sulku-uhan alla 1990-luvun loppupuolella. Panimme pystyyn mielenosoituksen, joka marssi keskustan nuorisotalolta vapaudenpuistoon ja sitten siellä aikamme osoitimme mieltämme.

Mielenosoituksen järjestämisessä on tarkat pelisäännöt. Tapahtumassa on oltava etukäteen sovitut kulkureitistöt ja vastaavat henkilöt tms. Poliisilla on oikeus antaa ohjeita ja tarvittaessa keskeyttää mielenosoitus, jos yleinen järjestys tai turvallisuus vaarantuu. Näin tehtiin Helsingissä kahdesti. Kiinalaisten toisinajattelijoiden mielenosoitus siirrettiin anarkistien johdosta Kiasman edustalta toiseen paikkaan ja anarkistien mellakka keskeytettiin heti, koska mielenilmauksen reitistä Pasilan messukeskukselle ei voitu sopia vastuullisen henkilön puuttuessa.

Viikonloppuna Helsingissä oli noin parikymmentä erilaista mielenosoitusta, jotka lähes kaikki sujuivat rauhallisesti. Suurimmasta, kansalaisjärjestöjen mielenosoituksesta, jossa mukana oli linja-autollinen joensuulaisia, otettiin yleisön joukosta kiinni kymmenkunta ihmistä paikkojen töhrimisen sekä anarkismin johdosta. Poliisi turvasi näin mielenosoitusten järjestämisen. Tämä oli myös järjestäjien etu. Tapahtumat sujuivat rauhallisesti, eikä jälkeenpäin jouduttu poliisin häränsavuille särkyneistä näyteikkunoista.

Poliisilla oli tiedossa, että Smash Asem -nimen alla olleet toimijat halusivat aiheuttaa kaaosta öisessä Helsingissä Göteborgin ja Tanskan mellakoiden mallin mukaisesti. Jos julkisesti pyydetään Helsingin kaduille rikkomaan näyteikkunoita, jaetaan lentolehtisiä kuulusteluissa vaikenemisesta ja varataan reppuihin mukaan palavia nesteitä sekä metallipamppuja, on tuommoisen porukan touhuihin puututtava. Ei ole mitään tolkkua, että päästetään hulina päälle, omaisuutta vahingoitetaan, ihmiset loukkaantuvat ja virkatehtävissä olevat ihmiset joutuvat vaaraan tehtäviä hoitaessaan. Poliisin toimet olivat oikeat ja ikkunat eivät tällä kertaa helisseet. On järkevämpää ennaltaehkäistä hulinat kuin siivota niiden jälkiä.

Se, että poliisit ovat varustautuneet siten, että työnteko on turvallista eikä loukkaantumisia satu, on minusta sekin hyvä asia. Se omalta osaltaan estää ylilyöntejä. Poliisit joidenkin mielestä varmasti näyttivät sotaisilta, mutta huvittavalta näytti sekin, kun poliisit olivat Göteborgin kaduilla Jofa -jääkiekkokypärät päässä.

Kansalaisoikeudet ovat tärkeitä ja niiden toteutumista on vaalittava. Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu myös se, että poliisin toimia voidaan arvioida ja niistä on keskusteltava julkisesti. Nyt tapahtunut henkilötietojen talteenotto ja niiden jatkokäyttö selvitetään. Myös oikeuskansleri tutkii poliisin viikonlopun toimia. Aikanaan on johtopäätösten aika.

Mellakan, paikkojen suunnitelmallisen särkemisen ja mielenosoituksen ero on selkeä. Mellakointi on tuonut mustia pilviä mielenosoitusoikeuden yläpuolelle ja pahimmillaan vaarantaa tämän vapauden. Mellakointi demokratian nimissä ei edistä demokratiaa. Siksi on syytä pitää erillään kansalaisten lailliset mielenosoitukset sekä anarkiaan, jonkun aatteellisen mielipiteen alla järjestettävät mellakat.

Kolumni 13.9.2006 / Karjalan Heili