Mukava olisi kirjoittaa kuntavaaliasioista, mutta en nyt niin tee. Minusta nyt on tärkeämpää keskittyä lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen ja ajatuksiin, miten voisimme vaikutta näihin asioihin. Keskustelua, ajatuksia ja tekoja tarvitaan tälle sektorille. Se on politiikkaa, jota tarvitaan, olivatpa sitten vaalit tulossa tai eivät.
Kuntavaalit katkaisivat keskustelut niistä tärkeistä toimista, joita maan hallitukselta odotetaan Jokelan ja Kauhajoen kouluturmien jälkeen. Edelleenkin saamme lukea erilaisista koulu-uhkailuista lähes viikoittain eri lehdistä. Vaalien jalkoihin jäi myös kuluttajaviraston tekemä päätös kieltää väkivaltaiset mainokset. Se oli hyvä ja tervetullut positiivinen uutinen. Se on tärkeä signaali siitä, että väkivaltaa tv -mainonnassa ei hyväksytä ja siihen myös Suomessa puututaan.
Olen jo pitkään ihmetellyt viikonloppuaamuisin televisiosta tulevien lastenohjelmien mäiskettä ja pauketta. On Pokemoneja, Batmania, Transformersia, Teini-ikäistä kilpikonnaa ja montaa muuta. Miekansivalluksia, heittotähtiä, karatehyppyjä, ilkeyttä, pahuutta, tuskanhuutoja, taisteluhuutoja ja mitä ihmeellisimpiä aseita. Mielikuvituksellista väkivaltaa - väkivaltaa, joka on osatodellista lasten mielissä. Ohjelmissa käsikirjoittajien laatimat ongelmatilanteet ratkaistaan sankaruusväkivalalla - ei puhumalla, neuvottelemalla tai kompromisseja tekemällä. Käytösmallina nuo opit ovat vähän huonoja.
Suinkaan kaikki kanavat eivät esitä näitä väkivaltakuvaelmia. Yleisradio on jopa laatinut hyvät ja julkiset periaatteet lastenohjelmilleen ja niitä voi tarkastella ja arvioida ylen kotisivuilla internetissä.. Niiden mukaan ylen ohjelmisto pyrkii tukemaan lapsen tasapainoista kasvua sekä positiivisen minä- ja maailmankuvan muodostumista. Yleisradion ohjelmapolitiikka minusta myös vastaa sisällöltään noita ohjeita.
Se mitä lapset televisiosta katsovat on vanhempien vastuulla ja päätettävissä. Se mitä Suomessa saa ylipäänsä televisiosta (ja siten myös lapsille) esittää on taas yhteiskunnan päätettävissä. Tästä väkivaltamainonnan kielto on hyvä osoitus.
On hyvä laittaa merkille, että leluteollisuus on hyvin tuottavaa bisnestä. Tv-sarjojen, sarjakuvien ja videopelien pelihahmot on jalostettu mitä erilaisimmiksi oheistuotteiksi, leluiksi, joita markkinoidaan lapsille niin televisiosta tulvivien piirrossarjojen, erilaisten viihdepelien kuin kiiltäville ja värikkäille papereille painettujen lelukuvastojen avulla. Jouluisin tämä markkinointi ja mainonta vielä moninkertaistuu. Suomessa lapset on varsin auliisti altistettu leluteollisuuden markkinoinnille eikä suojalaseista ole paljon haluttu puhua.
Vaalien alla oli iltapäivälehdessä myös uutinen, jonka mukaan lapset saavat ns. lelupäivänä tuoda päiväkotiin leluja kotoa. Uutisen mukaan monet lapset toivat tuolloin kotoa leluaseita päiväkotiin. Ehkäpä olisi myös hyvä käydä kuntatasolla lävitse keskustelukierros, onko tämä viimeaikaisten tapausten jälkeen hyvä käytäntö. Tietysti lapsen mielikuvituksella lelupyssyn nyt saa tehtyä vaikka puukepistä, mutta ehkäpä se keppi on kuitenkin parempi kuin leluasekopio Walther P22 Target -pienoispistoolista.
Suomeen on aikaansaatava poliittinen pelisääntökeskustelu siitä, saako täällä esittää väkivaltaan perustuvia lastenohjelmia tai pitäisikö edes niiden esitys siirtää esimerkiksi sunnuntaiaamuista johonkin toiseen, myöhempään ajankohtaan. Samalla olisi syytä käydä lävitse myös lapsille suunnattua suoraa ja epäsuoraa lelu- ja viihdeteollisuuden mainonnan sääntöjä. Tämän johdosta esitänkin haasteen ja avoimen kysymyksen kulttuuriministeri Stefan Wallinille ja viestintäministeri Suvi Lindenille. Aiotteko te ryhtyä toimeen lelumainonnan tarkemman säätelyn suhteen ja väkivallan kitkemiseksi lastenohjelmista?
Ismo Kainulainen
Kirjoittaja on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja työskentelee Helsingissä eduskunnassa
ismo.kainulainen@kooviis.fi
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 1.11.2008
3 kommenttia:
Kirjoitat todella tärkeää asiaa lastenohjelmista: minuakin on huolestuttanut lastenohjelmien jatkuva väkivaltaisuus: ei ole tervettä, että lapsi näkee jo pienestä pitäen pahoinpitelyä. Omat lapseni saavat katsoa vain väkivallattomia ja turvallisia lastenohjelmia.
Tämän aiheen pitäisi olla enemmänkin esillä mediassa ja siitä tulisi keskustella enemmän.
Ismolle kiitos kirjoituksesta. Ihmetys suuri, kun et ole saanut enemmän myönteistä palautetta kirjoituksesta. Enemmän rumpaa tästä asiasta pitäisi tulla. Kuka saa päättää tv-ohjelmista? Kaikenlaisia paranormaaleja, ennustuksia ja skitso-ohjelmia tv pursuaa; sairaita tosiaan. Olen jo kauan ollut samaa mieltä, mutta mitä voi yksi ihminen tehdä.
Häh hää
pot pot tulee tiedotussihteerille
Lähetä kommentti