Montakohan vuotta siitä on nyt aikaa, kun Joensuussa yritimme laittaa jäihin terveyskeskusmaksujen korotuksia. Ajatus oli, että kaikkein pienituloisimmat, kuten opiskelijat ja pitkäaikaistyöttömät oltaisiin vapautettu maksuista ja muutoinkin maksuja ei oltaisi nostettu maksimitasoon. Tämä asiahan meinasikin mennä meidän poliitikkojen kovanluokan turpakäräjiksi. Samaan aikaan oli tulossa vaalit ja eräät katsoivat sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistämään tarkoittaneet esitykset puhtaaksi vaalityöksi. Nyt sitten maksut Joensuussa ovat maksimissaan.
Viime syksynä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä vastaanotti lipo kaksisataasivuisen opuksen, jossa oli läpikäyty ja tehty uudistyksia sekä korotuksia sosiaali- ja terveydenhuollon maksujärjestelmään. Tämä opus sai raivoisan vastaanoton. Hyvin monet sosiaali- ja terveydenhuollon potilasjärjestöt, tavalliset vanhemmat ja useat kansanedustajat kivittivät tuon mietinnön perinpohjin lommoille. Satoja ellei tuhansia sähköposteja virtasi sosiaali- ja terveysministeriöön.
Suurin äläkkä nousi päivähoitomaksuista. Opuksessa maksuihin esitettiin merkittäviä korotuksia, kun tarve olisi ollut pikimminkin nostaa maksujen perusteena olevia tulorajoja viime vuosien ansiokehityksen mukaisesti. Esitys muutoinkin oli hieman erikoinen juttu, kun hallitus oli jokin aika sitten lisännyt taloudellista tukea lapsiperheille ja tehnyt korotukset lapsilisiin ja äitiyspäivärahaan.
Toinen hammasten kiristystä monelle aiheuttanut esitys oli terveyskeskusmaksuihin esitetyt muutokset. Tässä esityksessä haluttiin luopua kolmen kertamaksun enimmäismäärästä. Tällöin paljon palveluja käyttävien maksurasitus olisi noussut. Raportin esityksissä muutoinkin kumisivat vahvasti kuntien isäntäorganisaation, kuntaliiton europeräinen vaadeääni.
Nyt opuksesta on erilaisilta tahoilta lausunnot pyydetty ja saatu. Piakkoin ryhdytään yhteenvetoa poliittisesti pureskelemaan. Ennen sitä on kuitenkin tehtävä laiskan läksyt raportin puutteellisista kohdentumisselvityksistä, jotka voi lukea opuksen lopusta täydentävistä mielipiteistä.
Raportin poliittisessa jatkotyössä on lisäksi vielä katsottava ainakin kolme polkua, ennen kuin päätöksiin mennään. Ensimmäinen asia on päivähoitoon liittyvät kysymykset sekä lapsiperheiden toimeentuloon, päivähoitomaksuihin sekä työssäkäyntiin liittyvät muutokset ja näiden kysymysten yhteensovitus. Erityisesti on selvitettävä niitä asioita, jotka kohdistuvat yksinhuoltajien asemaan. Tällainen asia on esimerkiksi päivähoitomaksun perhekäsite, jossa yksin kasvatusvastuuta kantava huoltaja on toisenlaisessa asemassa kuin kahden huoltajan perheissä.
Toinen läpikäytävä asia on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviointi maksupolitiikassa sekä uudistusten kohdentumisesta. Fiskaalisen lähestymistavan sijasta asiaa tulisi harkita myös eettisesti ja yhteiskunnallisesti. Jokin aika sitten puhuttiiin parlamentaaristen lainvalmistelukomiteoiden palauttamisesta. Tässä olisi nyt hyvä paikka siihen.
Kolmas asia on erilaisten maksukattojen yhtenäistäminen. Nyt järjestelmä on liian monimutkainen, sekava ja aiheuttaa turhaa päänvaivaa paljon sairastaville henkilöille ja perheille. Tämä on tosin vaikea ratkaistava, koska se rakentuu aikanaan luodulle pikku palasista rakentuneille järjestelmille. Mutta kuitenkin pikkuriikkisetkin järjestelmää yksinkertaistavat muutokset olisivat silti tervetulleita.
OECD totesi ennen joulua, että meillä on epätasa-arvoa terveyspalveluihin pääsyssä. Mikäli nyt maksupolitiikkaa aiotaan uusia, tulisi kuitenkin pitää huolta siitä, ettei uudistuksilla lisättäisi eroja palveluihin hakeutumisessa. Jo nyt terveyskeskusmaksu on liian korkea niille, jotka eivät ole hyvän ja ilmaisen työterveyshuollon piirissä.
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalan Heilin nettipalstalla 29.3.2006
www.karjalanheili.fi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti