"PS. Vaikka ministerinä tulen suosimaan nimistyspolitiikassani naisia, jokainen naisministeri tarvitsee valtiosihteerikseen ainakin yhden märkäkorvan pojanklopin kertomaan, mitä kivaa seuraavaksi tehdään." Näin kirjoitti espoolainen kansanedustaja Susanna Rahkonen avoimessa internetissä olevassa päiväkirjassaan, blogissa muutama päivä sitten. Siis sama kansanedustaja, joka nimitti samalla palstalla EU:n komissaaria ja pääministeriä ansiokkaasti avustanutta nuorta miespolitiikkoa hieman myöhemmin Olmi -sammakoksi. Vitsiksi märkäkorvavertaus paljastui vasta myöhemmin, kun edustaja selitteli lasuhduksen olevan eduskunnan salissa vihreiden Tuija Braxin suusta lähtenyttä sättimistä.
Poliitikkojen nettipäiväkirjat ovat lyöneet itsensä läpi viimeisen puolenvuoden aikana. Erityistä etsikkoaikaa päiväkirjainnostukselle olivat presidentivaalit, jossa kaksi aikuista miestä, Niinistö ja Vanhanen ryhtyivät ehdokkaana kirjoittamaan päiväkirjaa päivittäisistä tunnoistaan. Vanhasen päiväkirjailu herätti kuulema keskustan tupailloisssa syvää niskan punoitusta niissä miehissä, jotka puoluekokouksen juhlamarssilla esiintyvät kansallispuvuissa, mustissa lierihatuissa sekä pohjanmaan mustissa saappaissa.
Blogeihin liittyy erityisen vahva poliittinen syväkurkkumaisuus, jossa sopivilla uutisilla haetaan lukijoita ehdokkaiden sivustoille. Eduskunnan kuppilan pöydissä avoimesti vitsaillaan sitä päivänpaisteen lävistämää tapaa, jolla avustajat vinkkailivat toimituksiin "etusivun paljastuksia".
Päiväkirjamaisen blogikommentoinnin eturivin pioneereja on ylivoimaisesti ulkoministeri ErkkiTuomioja. Ei ole sellaista menestyvää politiikan toimittajaa, joka ei kävisi säännöllisesti vakoilemassa Tuomiojan sivuja. Teksti on terävää, analyyttista ja poliittiseen retoriikkaan lisäarvoa tuovaa. Ekin blogista onkin helppo vääntää skuuppeja mediamyrskeisiin. Blogit ovatkin syrjäyttäneet passiiviset kotisivut puhe- ja tiedotearkistoineen.
Poliittiset blogit eivät ole pelkästään poliittikkojen etuoikeus. Toimitusten verkkosivut ovat nykyisin myöskin pullollaan avoimia päiväkirjoja. Niin mtv:n politiikan toimittaja Timo Haapala, ylen tv-uutisten esimies Olli Ainola kuin pitkä liuta hesarin toimittajia pitävät blogia. Ainola teki pressanvaalien aikaan myös uutisia bloginsa välityksellä. Vieläkin pitää ihmetellä, mistä Ainola aineistonsa noihin blogeihinsa vaalien aikaan ammensi. Suomen Nato-suhteet samoin kuin suomalainen ilmavalvontatutkajärjestelmä levitettiin avoimeen arviointiin Ainolan nettipalstalla.
Blogit ovat kuitenkin uusi ja tervetullut piristysruiske suomalaiseen politiikkaan. Niiden välityksellä poliitikolla on ajantasainen mahdollisuus perustellusti ja ilman toimittajan tulkintaa tuoda ajatuksensa kansalaisten ulottoville.Se tarjoaa myös politiikasta kiinostuneille helpon tavan seurata poliittista ajattelua.
Netistä onkin löydettävissä satoja erilaisia poliittisia blogeja. On eturivin poliitikkoja ja iso määrä kunnallispoliitikkoja sekä poliitikkojen avustajia, jotka pitävät ajatuksistaan päivittäistä kirjaa. Pohjois-Karjalastakin kirjoittajia löytyy jo varsin paljon. Blogien välityksellä politiikan erilaisista tekijätasoista saa hyvin kokonaiskuvaa näiden sivustojen välityksellä. Blogit tuovatkin seuraaviin vaaleihin aivan uuden tyyppisen foorumin vaalikoneiden rinnalle, jonka perusteella voi harkita omaa mielipidettään eri ehdokkaista.
Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 12.4.2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti