Se taisi olla Elinan lähikauppa, jos nyt muistan oikein. Sieltä ne haettiin, merkkarit, kirput ja tuttifrutit ja lauantai oli se päivä. Pitkä mäki ylös ja pienen lähikaupan erikoisen hyvän tuoksuiseen miljööseen vaivihkaa namuja tarkkailemaan. Kaupan täti kauhoi sitten halutut ja tarkoin valitut namut paperipussiin, jotka myöhemmin nautittiin hyvin varjellussa paikassa. Karkkipäivä ja viikkoraha on säästämisen kannalta vähän huono yhdistelmä viisivuotiaalle.
Nuo ajatukset pyrähtivät mieleen, kun rupesin joku päivä pähkäilemään suomalaisen päivittäistavarakaupan keskittymistä. Ruuan myyminen ihmisille on yksi parhaimmista bisneksistä, mitä nyt oikeastaan voi olla. Nimittäin harvempi meistä nyt syömättä voi olla hyvin pitkiä aikoja. Nyt Suomessa on kolmella suurimmalla kauppaketjulla on hallussa 90 prosenttia markkinoista. Muissa pohjoismaissa tilanne on yhdessä vielä suurempi ja lopuissa noin 80 prosentin kieppeillä.
Tämä kehitys on kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ja samaan aikaan myös kansainväliset toimijat ovat rantautuneet Suomen markkinoille erityisesti erikoistavarakauppaan, mutta myöskin jossakin määrin myös päivittäis- eli ruokakauppaan. Suomalaiset ketjut taas tähyilevät maamme lähialueille ja monet kokeilut sinne on jo tehty. Viimeksi Talouselämä -lehdessä kauppias Kyösti Kakkonen kertoi kiinnostuksestaan Venäjän loputtomille markkinoille. Tokmanni -konsepti varsinkin, mikäli se löytää jonkun suuremman ruokaosaajan kumppanikseen, voi olla naapurimaassa hyvin toimiva ja tuottava vientibisnes.
SOK on Suomen päivittäistavarakaupan johtaja. Se oli sitä jo ennen Spar -kauppojen valtausta. Pohjois-Karjalassa S-ryhmällä on erittäin vahva asema ja asiakasomistajapeitto on pian monin paikoin lähes suurempi kuin seurakunnan. Tästä maakunnasta kaikkia Spar -kauppoja ei mitä ilmeisemmin siirretä S-ryhmän alle juuri vahvan markkina-aseman johdosta. Mitkä jäljelle jäävät ovat on nähtävänä kevään aikana Osa varmaankin yritetään saada lopetetuksi pois kilpailemasta markkinoilta.
Suurten ryhmien hakiessa ns. logistisia hyötyjä on ruokakauppoihin tullut monistuspiirteitä. Kaupoista löytyy tietty tuhatmäärä usein samoja tuotteita riippuen sen brändistä ja liiketarkoituksesta. Nämä opit on pitkälti matkittu suurilta globaaleilta yrityksiltä, kuten Lidliltä ja Wallmartilta. Tämä päivittäistavarakaupan ns. amerikkalaistuminen on varsin huolestuttavaa. Nyt, kun myös tukkukauppa Inex -partnersin ja Wihurin järjestelyiden johdosta entisestään keskittyy, niin erikoisuus ryhtyy katoamaan pikkuhiljaa tiukan ketjuohjauksen tieltä. Niinkään asiakkaan toiveita ei katsota muutoin kuin ostostottumusraporteista, jotka saadaan helposti sähköisistä kassakoneista.. Ketjut taas sanovat tätä asiakkaan eduksi, joka näkyy kauppalaskun lopussa.
Joensuussa on onneksi vielä muutamia kauppoja, josta saa erikoisempia ja paikallisia tuotteita. Pelkään pahasti, että pian nämä ovat historiaa samaan tapaan kuin kaupantäti, joka lateli haluamani namut paperipussiin. Siksipä pelkän tiukan liiketoiminnan rinnalla tulisi pitää esillä myös logistisesti vaikeampia tuotteita, kuten mm. paikallisten tuottajien tarjoamia erikoisherkkuja sekä tuoretta lähivesien kalaa ja mätiä sekä hyvää, pulskasta possusta, lampaasta tai sonnista otettua lihaa tai vaikkapa erikoisempana lapista tuotuja savustettuja poronkieliä. Silloin ei tarvitsisi sitä samaa lauantaimakkaraa samanlaisesta paketista aivan joka päivä laittaa tuontileipomon leivän päälle. Siinäpä sitä on maanantaiaamun aamupalaveriin miettimistä Keskon ja SOK:n paikallisjohdolle.
Yhden suuren mahdollisuuden myös erikoisruokatavarakauppaan tuo Joensuuhun pian valmistuva keskustan uusi liikekortteli. Tuohon "kolhoosiin" on tulossa nopeasti arvioiden noin parisensataa uutta palvelualan työpaikkaa. Etenkin vaatekauppa odottaa lisätiloja ja toivottavasti se tuo myös uutta kilpailua nyt varsin ketjuutuneelle ja kuluneelle yökerhotoiminnalle. Samalla se tuo kaivattua uutta kilpailua muutamien suurten teollisalueiden liepeille pesiytyneiden kauppakeskusten rinnalle ja tuo uutta eläväistä ilmettä ja korkeaa profiilia kaupunkiin.
Kolumni on julkaistu ilmaisjakelulehti Karjalan Heilissä 1.3.2006
www.karjalanheili.fi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti