lauantaina, maaliskuuta 25, 2006

Aurinkoa ja pässinpotkia

Onpas kiva ja vapaa päivä. Aurinko kuumotti kasvoja tosi lämpimästi, kun istuskelin hetki sitten Hakaniemen torikahviossa. Tunnelma oli niin levollinen kuin vain voi olla.

Hakaniemen torin kalatiskit kiehtovat. Kalamiehelle on aina "uutinen" millaisia kaloja siellä on. Lupasin yhdelle myyjälle, että kysyn yhtä juukalaista ammattikalastajaa hänen tuotantoverkostoonsa. Kuulema kalastajista on huutava pula.

Suurin hauki löytyi kauppahallista. Arviolta 9.807 kiloa. Komea haukimamma. Hauissa naiset kasvat vaan isommiksi. Muistelen, että suurin koirashauki olisi painanut n. 7,5 kiloa, kun mammapuolella paino on ollut parhaillaan 25,5 kiloa. Mäti eli kalan munasolut lisäävät keväällä painoa.

Hauki parittelee eli kutee suurin piirtein toukokuussa. Matalissa kutuluhdissa voi silloin nähdä hauen selkämysten rytmistä tanssia. Mamma keskellä ja pikku koiraat sivuilla. Silloin tällöin kunnon polskettakin kuulee. Se on huumavaa seurattavaa. Yleensä myös tunnelmaa säestää sammokoiden kurnutus.

Kutuaikana hauen voi ottaa käsin kiinni. Toistakiloinen on mulla suurin. Se vaatii tuntien lähestymistymistä. Kun kalat liikkuvat, voi niitä silloin lähestyä. Muutoin ne painuvat pohjaan tai vauhdilla ulapalle. Siinä hommassa hermo lepää eikä kärsimättömien kannata ryhtyä asialle.

Hakaniemen halli on ehkä taivas. MItä erilaisimpia lihoja, ihanaa lammasta, t-luupihviä, potkia, juustoja, äyriäisiä ja tuoreita erilaisia vihanneksia, puikulaperunaa,yrttejä, tuoretta valkosipulia, pikku tomaatteja, kaviaaria ja mitä ihanimpia raaka-aineita. Kun seuraavan kerran pyydän tytön kynttiläillalliselle käyn raaka-aineet hallista.

Ajattelin, että tämän vuoden pääsiäispäivälliset voisikin järjestää pässinpotkista. Hyvin ruskistettu ja hartaudella haudutettu potka on vaan loistavaa. Kylkiäisksi pannulla voissa karautettu lanttuviipale, tuore rosmariinipunaviinikastike sekä valkosipulinen uuniperuna ovat pääruuaksi mielessä. Pitää vielä miettiä alkupala, keitto ja jälkiruoka tuohon.

Pienoinen yllätyskin hallista löytyi. Karjalanpiirakat oli tehty Pohjois-Karjalassa.Liperistä oli riisipiirakat ja Nurmeksesta perunaiset. Paksukuorisia ja vähätäytteisiä. Turkinhihaan laitettavia ja uudellen tehtäviä. Mallikin oli tiukanoloinen. Eivät olleet kunniaksi piirakoille. Ehkäpä niistä syötäviä voisi tulla, jos ne voitelisi kunnolla maitovoilla ja hauduttaisi voipaperin ja pellavaliinan alla hyvin.

Ei kommentteja: