Mielipiteen hinta?

Toimittaja Anna Politskovskajan murha viime lauantaina tuntui pahalta. En nyt tiedä miksi se niin erityisen pahalta tuntui, sillä en tuntenut tai koskaan tavannut tuota henkilöä. Kuitenkin olin seurannut hänen kirjoitteluaan useita vuosia ja lukenut hänen tekemiään kirjoja. Naisen, ihmisoikeustaistelijan ja demokratian ritarin raaka surma laittoi kuitenkin minusta tietyllä tavalla puolipisteen avoimelle draamalle, joka edelleenkin jatkuu Tshetsheniassa.

Politskovskajan kirjat Tshetshenian sota, Toinen Tshetshenian sota ja Putinin Venäjä kertovat omaa korutonta kieltään epäkohdista, joita hän Venäjällä havaitsi. Erityisesti kirjat Tshetsheniasta eivät ole mukavaa luettavaa. Hän kuvaa niissä sen verran värikkäästi julmuuksista, kuten kidutuksia ja raiskauksia, joita siellä hänen mukaansa järjestelmällisesti tehdään.

Sodasta ei kirjoissa kerrota enää niinkään olevan kysymys, vaan pikemminkin sodan lakien mukaisista julmuuksista ja bisnekseksi muutetusta terrorista, joista alueen ihmiset joutuvat kärsimään. Siellä, kun kirjojen mukaan tapana on esimerkiksi kidnapata perheenjäsen, jonka perhe voi sitten ostaa elävänä tai kuolleena tiettyä summaa vastaan vapaaksi tai haudattavaksi. Vaihtoehtona on katoaminen. Täytyy myöntää, että mietin välillä noita teoksia lukiessani, voisivatko nämä tekstit olla tshetshenisissien sotapropagandaa, mutta en ikinä oikein itse siihen sitten kuitenkaan päätynyt.

Maailmassa on ollut useita rohkeita naisia, jotka ovat nousseet demokratian esitaistelijoiksi. Esimerkiksi bandiittikuningatar Phoolan Devi Intiassa taisteli kastittomien ja etenkin kastittomien naisten ihmisoikeuksien puolesta ja sai aikaan muutoksia maan asenteisiin. Burman Aung San Suu Kyi, joka on sotilasjuntan asettamassa kotiarestissa, toi maahan demokratian pilkahduksen. Samaan porukkaan lasken myös Politskovskajan. On hyvä muistaa, että meillä on edelleenkin useissa maissa edelleen useita demokratian esitaistelijoita, joiden kohtaloon tulisi kiinnittää enemmän maailmanlaajuista huomiota.

Suomalaisena olen ollut huolissani fasismin ja natsismin esiinmarssista Venäjällä. Pietarissa ja Moskovassa on pahoinpidelty ja surmattu useita ulkomaalaisia lapsia ja opiskelijoita. Kontupohjan etninen mellakka, olipa se nyt järjestetty tai rikollisten välien selvittely, toi Pohjois-Karjalasta katsoen Venäjän kansallisuusongelmat lähes kotiporstuaan. Tämä kehitys tulee laittaa maassamme merkille ja asiasta on syytä käyttää puheenvuoroja useampikin. Suomalaisten poliitikkojen ja kansalaisaktivistien on uskallettava ottaa nämä vakavat asiat esille ja kiinnittää asiaan myös naapurimaan politiikkojen huomio.

Putinin lausunto Politskovskajan murhan selvittämisestä oli oikea teko. Nyt vielä tarvitaan teko ja sen jälkeen muita tekoja. Putinille sopisi nyt puheenvuoro demokratiasta, vapaasta lehdistöstä sekä mielipiteen ilmaisun vapaudesta. Hänellähän on nykyinen virkakausi loppupuolella ja maan tulevaisuuteen on tarve katsoa vahvan taloudellisen kehityksen jälkeen. Puheenvuorossa voisi olla Tony Blairin tyylistä tulevaisuusajattelua. Tosin taidan olla vähäsen huono henkilö neuvonantajaksi Venäjän presidentille ja eikäpä siinä maassa ole tapana ollut neuvoja paljon ottaakaan muiden maiden poliitikoilta tai ajattelijoilta.

Mutta niin tai näin. Jospa kirjoituksen ajatus kuitenkin päätyisi Venäjän uuden suurlähettilään, Putinin läheisen edustajan lehdistökatsauksiin.

Kolumni on julkaistu kaupunkilehti Karjan Heilissä 11.10.2006